Lueskelin uusinta Vanity Fairia ja tämä Johnny Deppin ja Tim Burtonin kuva sai minut muistamaan mielenkiintoisen kohdan Bill Brysonin kirjasta, jonka nimi on Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona (WSOY 2011).
Katsokaapa kuvaa: huomio kiinnittyy jäppisten naamojen jälkeen hihojen nappiriveihin, eikö? Jos joku on joskus näpelöinyt miesten puvuntakkia, tietää, että kyseiset napit ovat usein silmänlumetta. Hihoja ei saa niiden avulla auki.
Kävin omat bleiserini läpi ja siellähän ne olivat melkein kaikissa, valenapit. Kuvaan ottamani Jil Sanderin bleiseri on hyvä esimerkki: nappien alla on jopa napinlävet mutta niitä ei ole aukaistu ja napit on ommeltu päällimmäiseen kankaaseen kiinni. Napit läpineen ovat siis puhtaasti koristeet. Miksi?
Bryson kertoo, että hulluus sai alkunsa 1600-luvun puolivälissä. Napit tulivat silloin muotiin. Ja kuten usein muotivillitysten kanssa käy, ihmisillä lähti lapasesta: nappeja ommeltiin kaikialle, takkien selkäosiin, kauluksiin ja hihoihin, missä niillä ei ollut virkaa.
Selästä ja kauluksesta napit katosivat pikkuhiljaa mutta hihat pitivät pintansa. Minun ja (todennäköisesti) Deppin ja Burtonin pikkutakkien hihojen nappirivi on siis elävä muinaisjäännös: muisto muinaisesta muotivillityksestä.
Olen ymmärtänyt että useimmissa miesten mittatilauspuvuissa napit ovat aukaistavissa ja näin ollen yhtä tai paria nappia pidetäänkin auki, mikä viestii ettei kyseinen puku ole tusinatavaraa. Toisaalta näitä näkee myös ihan halvemmissakin yksilöissä.
Heippa S. Pahoittelut, siinä tapauksessa minulla oli aukko sivistyksessä – ja miehen kaappi mitä ilmeisemmin täynnä niitä tusinatavarapukuja :) Omista bleisereistäni vain yhdessä, vanhassa Dries Van Notenin kappaleessa, napit ovat avautuvia. Muissa ne ovat koristeita, siis vielä Van Notenia laadukkaimmissakin yksilöissä. Ja sit tietty Ann Demeulemeesterin jakuissa hihanapit kanssa on avattavissa, mutta en laske niitä klassisiksi bleisereiksi.
Lisäsin S tekstiin sanan ’usein’ ja loppuun ’(todennäköisesti)’ niin en yleistä (vaan puhun lähinnä omista tusinapukukokemuksistani) tai oleta, että herrat Depp ja Burton poseeraisivat ”halpis”puvuissa :)
Olen kuullut väitettävän, että napit ovat peräisin sotilasunivormuista suunnilleen Napoleonin ajalta, jolloin niiden tehtävä oli estää sotilaita niistämästä hihaansa.
Kalliissa mittatilauspuvuissa nuo tosiaan ovat usein auki. Tällaisia kalvosimia kutsutaan nimellä surgeon’s cuffs, koska ainakin lääkäreiden puvuissa oli aiemmin avattavat napit – pitihän heidän pystyä käärimään hihansa ryhtyessään tekemään toimenpiteitä!
No voi mahtavuutta mitä muotitietäjiä lukijoissa on! Kiitos Immi! Tuo nenänniistämispointti oli minulle ihan uusi eikä Brysonkaan siitä kirjassaan maininnut. Napoleonin-aika oli toki myöhemmin kuin tuo Brysonin mainitsema nappimuotivillitys, tiedä häntä, siis että mikä vaikutti mihinkin.
Joo, minäkin otin asiasta lisää selvää ja näin on, hihanapit ovat mittatilauspuvuissa usein auki. Mutta kyllä ne silti tuntuvat minusta vähän ”ylimääräisiltä” siellä hihoissa, napit siis. Koska harvemmin kai perinteisten pukua käyttävien ammatinharjoittajien tarvitsee hihojaan kääriä. Haluaisin uskoa Brysonia siinä, että ovat muisto 1600-luvun muoti-ilmiöstä :)
täälläkin yks herrasmiehen morsio muistelee, että miehen silmissä vain aukaistavat hihanapit tekevät puvun. mutta turhiahan ne silti tosiaan on, siis muille kuin alkemisteille
entäpä miesten puvun rintamuksen napit, niistäkään alinta nappia ei kuulemma koskaan saa pitää kiinni…
RA-KAS-TAN! ihana teksti :D annat niin mahtavasti samaistumispintaa, koska välillä minullekin käy noin… ensin sitä lukee yhtä asiaa, ajattelee toista, ja kohta pitääkin googlettelemalla ottaa selvää :P ja nimenomaan juuri tuollaisista… ei niin tarpeellisista jutuista :D
Heippa Maria, hah, alkemisti-sana vaatteiden yhteydessä on hauska ja kuvaava sana. Totta toi rintamusnappipointti, toisaalta niillä napeilla sentään on jokin funktio, eri asia haluaako puvunpitäjä käyttää nappeja tarkoitukseensa.
Oi kiva kuulla Sinini! Ja voi kyllä, miten aivot askarteleekin lähinnä niiden ”tosi tärkeiden” asioiden parissa.