Terveisiä kahden suurimman pr-toimiston pressipäivistä. Syksyn mallistot näyttävät aina kivoilta väriensä ja materiaaliensa puolesta. Mutta olen järkyttynyt siitä, kuinka samalta kokoelmat näyttävät viime talveen verrattuna. Olen kuin robottina toistellut kysymystä: ”missä kellohameet, missä maksihelmat, missä bootcutlahkeiset housut?” Näitähän nähtiin kansainvälisissä näytöksissä niin paljon, että kyseessä on vakavasti otettava siluetin muutos. Mutta merkkien muutoshaluttomuus on takuulla laman ansiota, ’parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla’ niinkuin sanontakin menee.
Muutama raportoitava uutinen:
-Tamperelaisen Arelalizzan kokoelmassa on ihana kotineuletakki, joka kolahti täysiä tähän kotirantapummin olemustansa etsivään. Merkki on nyt avannut verkkokaupan.
arelalizza
-Minna Parikan nerokas mallisto laajentuu silkkihuiveihin, joiden kuosin on suunnitellut Inka Järvinen.
minna parikka
-Minna Hepburnin verkkokaupassa on kesäale 10-16.5. Kierrätysmateriaaleista ommeltuja, romanttisia vaatteita voi käydä fiilistelemässä Minnan pop-up kaupassa OVVN:ssä huomenna perjantaina ja lauantaina.
minna
Ja sitten vielä loppukevennys koko kansan Marimekosta. Viime elokuusta vaatetuspuolen luovana johtajana työskennellyt Virva Launo ’aloittaa konsultointitehtävissä’ ja koko Marimekon luova johtajuus siirtyy ennestään tekstiilipuolta vetäneelle Minna Kemell-Kutvoselle. Kaikista ulkopuolisista suunnittelijoista kai luovutaan ja Noora Niinikoskesta tulee Design Manager.
Mikä ihme Marimekkoa riivaa?!
On jotenkin epäilyttävää, kun henkilöstö vaihtuu noin tiuhaan. Ei ihme, että merkin linjaa on vaikea hahmottaa.. Vuodessa kun tuskin edes ehtii kunnolla päästä ”luovan johtajuuden” makuun.
Hyvin harmillista, isoäitini oli näet aina pukeutuneena Marimekkoon, mistä johtuen mieleeni on syöpynyt kuva tyylikkäästä ja kunnioitusta herättävästä vaatemerkistä.. En ole enää niin vakuuttunut. Tuotantokaan ei ole enää ilmeisesti kotimaista?
Niinpä, wtf Marimekko.
Minun mielipiteeni on, että parempi olla jatkamatta toimimattomia työsuhteita. Eihän kokeiluissa mitään pahaa ole, harmi vaan että niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin ovat tämankaltaisissa yrityksissä niin julkisia.
Luovien johtajien tiuha vaihtuvuus on muotialalla yleistä, siitä esimerkkinä Emanuel Ungaron muotitalo, jossa on meneillään kuudes luova johtaja itse herra Ungaron eläkkeelle vetäytymisen (vuonna 2001) jälkeen.
Muotitaloissa kun luovan johtajan harteilla on paitsi rahan tuominen taloon myös imagon ylläpito.
Mielestäni jokaisen Marimekkoa rakastavan vastuulla on kertoa heille, mitä Marimekolta haluaa. Mitä sinä etsit sieltä?
Mitä odotan Marimekolta:
- edelläkävijämäisyyttä ja rohkeutta vaatesuunnittelussa
- ts. Samu-Jussi Koskea takaisin!
- näkyvyttää kansainvälisten muotilehtien editorialeissa. Ainakin Samu-Jussin suunnittelemat vaatteet kelpaisivat varmasti, jos joku olisi pushaamassa merkkiä lehtiin, blogeihin yms. (en tiedä onko?)
- raitapaidan mallin uudistusta, please!
- ehkä jonkinlaista eriytymistä sisustustuotteiden ja vaatteiden välille. Vaatteiden kauneus jää liikeessä hieman unikkopatalappujen yms. alle. Voisiko olla esim. joku Marimekko Fashion -liike erikseen?
Moi Anni, oletko huomannut, että tasaraitapaidasta on tullut monenlaisia uusia versioita tänä keväänä? Ja Jokapojastakin on saatavilla kapeampi versio.
Oho! En ollut huomannut raitapaidan uudistusta! Pitää mennä heti tsekittämään mallit. Oliko tästä muuten Oliviassa mitään juttua? Olisi mielenkiintoista kuulla mitä sinä odotat Marimekolta :)