Stellan tontilla käydään kiivasta keskustelua trendeistä ja niihin kyllästymisestä. Minä olen juuri sellainen ”tossukka” (yhden kommentoijan termi), että en jaksa provosoitua siitä, miltä muut näyttävät. Aivan sama vaikka kaikki kävelisivät kaduilla yltä päältä ruseteissa, niiteissä, tekokarvassa ja kymmenet feikkilasit päällekkäin silmillä, yhdet vielä otsalla. Jokainen tekee rahoillaan mitä lystää. Mutta omasta puolestani tiedän, että elämä on helpompaa ja olo enemmän zen, kun lakkaa haluamasta jokaista fadia ja crazea.
Tämä on yksi syy siihen, että täydennän vaatekaappiani vain alennuksesta (poikkeukset salittakoon silloin tällöin). Alennusmyyntien aikaan olen herännyt trendikoomasta ja tiedän takuudella ostavani jonkun asian vain siksi, että todella haluan sen ja uskon sen tuovan kestävän lisäelementin puvustooni – enkä vain siksi, että sen näköisiä kamoja nyt on pyörinyt lehtien sivuilla ja blogeissa ja näyttänyt siellä kivalta ja että munki on ”pakko saada!”.
Muodilla on myös semmoinen hassu piirre, että se on kuin eksynyt metsässä: se palaa aina lähtöpisteeseen. Kun ostaa laadukasta, ei tarvitse sännätä joka sesonki ostamaan uusia trendin mukaisia riepuja ja ”assoja” vaan voi astella kaapille, rekille, korulippaalle tai kenkähyllyille ja nostaa vuosien takaisen army- tai biker-takin, valtavan kaulakorun tai möhkökorkkarit esiin, hellyydellä kuin vanhan ystävän ja olla, simpsalabim, ajan hengen mukainen ilman yhtään kulutettua euroa tai hiilidioksidihiukkasta.
Vaikka niitit ovat kadonneet catwalkeilta (Suomen katukuvasta ne katoavat tosin varmasti hitaammin kuin talven lumet), ei haittaa, ottaisin koska tahansa tämän Givenchyn niittitakin kaappiini:
Jos tosiaan saisin takin (lottovoittoa odotellessa), kuulisin varmasti monta kertaa ihmisten kehuvan diy-taitojani – mikä on tapahtunut noin miljoona kertaa hakaneuloilla koristellun Comme des Garçonsin takkini kanssa. Mutta väliäkös tuolla olisi. Tietäisin itse, että kyseessä on klassikko ja pala muodin historiaa. Ja ne semmoiset säilyttävät muotonsa, arvonsa ja kauneutensa vielä silloinkin kun Tattarisuon kaatopaikalle kärrätään lastenlastemme jokasesonkisia ostoksia.
Hyvää, itsenne näköistä viikonloppua kaikille.
t. nimimerkki ”yksi lempikoruistani on Gaspard Yurkievichin rannerusetti”
hahaa, täällä se metakeskustelu käydään… en uskaltanut lähteä myllyyn mukaan, kun oli selvää jo ennen ensimmäistäkään kommenttia, että siitä tulisi mylly.
en myöskään jaksa provosoitua kauheasti trendeistä – muiden vaatteet koskettavat mua henkilökohtaisesti to-del-la vähän – lähinnä joskus angstailen jonkun ”oman” [iso SIC!] jutun trendikkyyden takia. joskus menen mukaan trendeihin, mutta usein en. asia riippuu pitkälti rahatilanteesta, mielenrauhasta, elintilasta ja monista muista täysin triviaaleista asioista.
t. nimimerkki ”yksi lempikoruistani on Gaspard Yurkievichin rannerusetti”
itse tykkään pukeutua mahdollisimman omaperäisesti. en halua mukaan massaan. välitän vain ja ainoastaan omasta tyylistäni, ihan sama mitä muut sanovat!
Ihana kirjoitus, näitä lisää! :)
Tuo on niin totta! Toisaalta siihen menee kyllä aikaa (ja rahaa?), että luo sen peruspuvuston, mistä voi kaivaa esiin ne uudelleen muotiin tulleet klassikot.
Mutta aiheen vierestä yksi juttutoive: Blogeissakin on paljon kirjoiteltu materiaaleista ja siitä mikä on laadukasta ja mikä ei. Olisi kiva, jos joku asiantuntija avaisi tätä aihetta hieman. Yleensä ajatellaan, että luonnonkuidut ovat parempia kuin tekokuidut. Onko olemassa laadukkaita tekokuituja (esim. nämä uudet tencelit ja muut) jotka ovat kenties luonnonkuituja parempia? Kalliidenkin merkkien neuleissa saattaa olla esim. 20% polyamidia tai nylonia villan lisäksi ja tämän sanotaan parantavan vaatteen kestoa. Kuinka paljon vaatteessa saa olla tekokuitua, että se on vielä hyväksi? Onko akryylissa mitään hyvää, vai onko akryylia sisältävä vaate aina huono? Miksi nylonin sanotaan hiostavan ja haisevan, mutta teknisiä urheiluvaatteita tehdään nylonista? Onko jotain nyrkkisääntöjä, miten erottaa toisistaan kaupassa hyvän ja huonon puuvillaan tai silkin? Tottakai eri käyttötarkoituksiin tarvitaan eri materiaalit, mutta jos 200 euron neule sisältää 50% akryylia tai 300 euron mekko on polyesteria, niin kusetetaanko kuluttajaa?
Olen varmasti herkässä mielentilassa (pidän taukoa muuttolaatikoiden purkamisesta), mutta nyt on pakko sanoa, että olette ihania. Mahtavaa, että maailmassa on samanmielisiä. Ensinnäkin Stellagee: NIIN allekirjoitan tuon, että angstit tulevat lähinnä jonkin ”oman jutun” ryöstöviljelystä. Ja kolisutellaan rusetteja, jos joskus nähdään kasvokkain!
Urf: Kyllä, kyllä ja kyllä. Tehkööt muut mitä tahtoo, niin teen minäkin.
Saija: Kiitos :) Tulee!
X: Kyllä, kestävän puvuston rakentaminen vaatii enemmän kärsivällisyyttä pitsinnypläys. Ja kiitos hyvästä juttuaiheesta, tartun (tai Sanna tarttuu) heti kun aika antaa myöden. Ihanaa lauantai-iltaa kaikille!
X- Opiskelen juuri alaa, ja aihe liippaa läheltä. Itselläni silmäni avautuivat, kun eri kuituja käytiin tarkasti läpi. Montakohan vaatetta olen pilannut vain pesemällä ne väärässä lämpötilassa… =( Eli varmasti todella ”aiheellinen aihe”.
Kiitos, kiitos, kiitos.
On todella mahtavaa, että ns. naistenlehden toimittajat avoimesti kannattavat tällaista politiikkaa vaatteiden suhteen. Olen aivan samaa mieltä.
Aivan ihana kirjoitus! Miksi pitää ressata itseensä sillä, miltä muut näyttää?!
Mua henk.koht. naurattaa myös toi ”en halua olla massaa” -asenne. Siis, että pakko vetää paperipussi päähän, koska kukaan muu ei tee niin, ja sit mä oon niin original, ja luojan kiitos, en massaa. Tarkotan siis, et se on aika hassua, et on pakko pukeutua omaperäisesti VAIN JA AINOASTAAN sen vuoksi, että on omaperäinen. (Johtunee ehkä siitä, että olin ite teini-ikäisenä suuri massan vastustaja, ja koko sana saa nykyisin ihokarvat nousemaan pystyyn). Eikö oo helpompaa jos tosiaan pukeutuu niinkuin ite tykkää, oli sitten sitä massaa tai ei?!
Mutta oli mulla kyllä naurussa pitelemistä, kun liikkeeseemme pamahti lauma teini-ikäisiä tyttöjä, joilla KAIKILLA oli Svea-pipo samalla tavalla kutreille aseteltuna. Se oli vaan tosi huvittavan näköistä :)
Siinäpä se, kunpa olisikin valtavan iso ullakko tai vaatehuone, jonne voisi säilöä persoonallisimmat vaattensa talteen, otettavaksi esille n. kymmenen vuoden jälkeen, jolloin (todennäköisimmin) juuri tällainen vaate tulee uudelleen muotiin, Minusta on näyttänyt, että näin juuri käy. Ja kuten Anna-Kaari totesi: kaikki toistuu. Ihmisen luovuus on kummallista, täysin uusia oivalluksen poksahduksia syntyy harvoin, pikemminkin vanhat trendit, kuosit ja kankaat alkavat elää suunnitteleijoiden mielissä ”uusina”.
Odottelen tässä täysin pitkää hamemuotia vuosisadan vaihteen tyyliin…olisimme taas niin naisellisia.
Hei kaikki, olen juuri lähdössä, seuraavat postaukset tulevat lahden toiselta puolelta, Tukholman muotiviikoilta. Mutta pikaisesti: Sisko, Jenni, Maria ja Marja, kiitos keskustelun avauksista ja jatkoista, mahhtavaa, että postaus kirvoitti ajatuksia. Palataan tähän kunnolla pian!
Hyvä postaus, mutta sitä nyt lähinnä tulin kommentoimaan, että saakohan noita rannerusetteja vielä jostakin? Himoitsin sitä jo vuosia sitten, mutten opiskelijana raaskinut, nyt voisin, mutten ole niitä enää nähnyt missään.. byhyy.. Voisin sitten kolistella teidän kanssa :)
t. nimimerkki ”yksi lempikorustani on Tiffanyn hopeinen rusettikaulakoru”
Hei Pee, voi hitsi, kävin netissäkin vähän googlailemassa, mutta en onnistunut löytämään rannerusetteja enää mistään. Osaako kukaan muu auttaa? Ja hei kokeile Ebaysta!
Kiitos vastauksesta! Ebay! Tottakai! Google ei tosiaan tällä kertaa auttanut..