Pakkomielle on tarkemmin sanottuna ikuinen ja koskee tarkemmin määriteltynä nahkaisia kyynerpääpaikkoja. Kiitos COS ja alennusmyynnit: harmaa lampaanvillainen neule nahkapaikoilla kotiin muutamalla hassulla kympillä.

Kuvat Dorit Salutskij @ Paikka auringossa

Sain ystävältä jouluna mitä parhaimman lahjan, yhteisen illan Tavastialla samaan aikaan yhtyeen nimeltä M83 kanssa! En valita, vaan vedän hippamekon niskaan ja lähden tanssimaan maanantaimasennuksen ulos sielusta. Keitä mukana?

Midnight City oli muuten vuoden 2011 parhaita biisejä, ei kulu päivääkään ilman. Usein ei tuntiakaan, nimim. repeat on ystävä.

Ihanaa maanantaita, kaunokaiset! Seuraa viimeinen muistutus Olivian kanssa punotusta erikoisedullisesta kampanjasta, jota ei saa tähän hintaan muualta: viisi numeroa irtoaa hintaan 19,90€ ja kaupan päälle saa Lumin nahkaisen pikkulaukun. Tilaa tästä! Tarjous on voimassa vielä hetken.

Osallistut samalla 1000€ arvoisen Mulberryn laukun arvontaan. Ja hei, kuvia pikkulaukusta löydät aiemmasta jutusta!

Sen lisäksi, että koko kaupungista on tullut selviytymisleiri, jossa saa joka kadunkulmassa henkensä kaupalla punnita tarkkailisiko katonrajassa roikkuvia jääpuikkoja vai pääkallojäätikköä jalkojensa alla, koirien ulkoilutuksesta kotipuistossa on tullut arktinen eloonjäämistaistelu. Puistossa pääsee kulkemaan vain kinoksiin tallottuja pikkupolkuja pitkin. Sanomattakin selvää, että ne ovat hengenvaarallisen liukkaita, mutta jos erehtyy astumaan sivuun polusta, uppoaa reittä myöten kinokseen. Mitenkään päin ei voi voittaa. Vaikka palvelusväen tunnelmat eivät ole erityisen juhlavat, mäyräkoirat ovat tietysti tohkeissaan lumen määrästä. Hyvä että joku on. Pitäisiköhän aussitytön opetella vihdoin hiihtämään ja pakata koirat pulkkaan?

Olen silti kiitollinen - paitsi jokaisesta kerrasta kun saan itseni ja koirani takaisin kotiin yhtenä kappaleena - siitä, että lämpötila alkaa olla taas inhimmillinen. Nahkatakin lisäksi tarkenee muillakin kevyemmillä välikausitakeilla, kuten muutaman vuoden takaisessa Andy Warhol for Pepe Jeansin harmaassa takissa jonka löysin vasta kaappini kätköistä. Isot napit ja ronskit käännökset hihansuissa kruunaavat militantin meiningin, tykkään kovasti. Harmi ettei takki oli edukseen kuvissa, se on todellisuudessa ryhdikäs ja kapea eikä mikään loimi.

Takki* Andy Warhol for Pepe Jeans, lapikkaat* Kero, käsintehty huivi saatu lahjaksi ystävältä, kynsikkäät Noolan, villamekko Filippa K, kynsilakka Mavalan London. (*Saatu lahjaksi tai kokeiluun blogin kautta.)

Ryhdikkään takin ohessa Keron lapikkaat tekevät ulkoilusta edes vähän vähemmän kärsimystä. Olen hullaantunut omiini niin paljon, että tekisi mieli hankkia kevääksi lyhyemmätkin versiot, luonnonnahkaisina tai ehkä jopa punaisina. Saamelaiskulttuurilta lainattuja vaatteita koko ikänsä urbaaneihin releisiin yhdistänyt äitini on eittämättä ylpeä kun lukee tämän.

Tuu jo, jänis meni tuonne.

Rinkulanmallista villahuivia en olekaan esitellyt vielä! Tummanharmaa huivi on ollut kuluneiden kuukausien suosikki, sain sen nimittäin lahjaksi eräältä rakkaalta Maijalta, joka kutoi sen meikälle syntymäpäivälahjaksi. Ellen väärin muista se on alpakkaa. Ainakin se on maailman pehmein, lämpimin ja minun näköisin - ja muistuttaa jostain hyvästä ja ihanasta näinäkin päivinä, kun kiskoisin mieluummin kuparinpunaiset hiukset yksitellen päästäni kuin menisin ulos.

Päivän talviaiheinen narina päättyi tähän, kiitos ja kuulemiin. Huomenna muihin aiheisiin, mutta kertokaapa kaunokaiset, enhän ole ainoa joka toivottaisi jo kevään todenteolla tervetulleeksi?!

Kuvat Dorit Salutskij @ Paikka auringossa

Porilainen pakotettu imurin varteen ja koirat lahjottu keräämään puruluunsa koriin - sunnuntai meni siivoten. Nyt jotain aivan muuta, kuullaan kaunokaiset kohta!

Tummuva tukkaväri on asettanut odottamattomia haasteita pukeutumiselleni. Oletan, että tuleva pähkinänruskea sopii vaatekaappiini siinä missä tuhkanvaaleakin, sillä samansävyistä tummaa on löytynyt lyhyitä platinablondivaiheitani lukuunottamatta oikeastaan aina tuhkanvaaleiden kutrien joukosta omanvärisen tyven muodossa. Mutta viikon pituinen välivaiheeni, tämä riivattu kuparinpunainen, ei istu vaatteideni seuraan sitten yhtään. Ainoastaan kokomusta tuntuu toimivan, ja se nyt toimii aina.

Huivi ja shortsit* Stylein, villapaita Y's, villakangastakki secondhandina hankittu Filippa K, merinovillaiset sukkahousut Wolford, kynsikkäät sattumanvaraiset. (*Saatu lahjaksi blogin kautta.)

Ehdoton lempivillapaitani, miesten alerekiltä aikoinaan ongittu Y'sin musta villaneule, on vuosien tajuttoman tiheän käytön jälkeen alkanut reikiintyä sieltä sun täältä. Lampaannahkaisella huivilla ja shortseilla (niihin palaan vielä erikseen, ansaitsevat oman juttunsa!) terästettynä siitä saa vielä mitenkuten kaupunkikelpoisen, jos ei katso kovin tarkkaan riisu takkia ollenkaan, mutta löytyisikö lukijaraadilla vinkkejä kolikonkokoisten reikien huomaamattomaan paikkaukseen - tai siihen voiko niistä tehdä jollain taikatempulla tarkoituksellisen näköiset? Lempivilliksestä luopuminen ei luonnollisesti ole vaihtoehto.

Kuvien releissä kävin Mikon studiolla ystäville järjestetyssä taidemyyjäisissä. Jennin pikkusoturi juoksenteli ympäri studiota taikaviitassaan, lauma mäyräkoiria loikki perässä. Meikä sai istua, rouskuttaa aamupalaksi korppuja (miksi ihmeessä sitä ei vaan ikinä tule ostaneeksi korppuja?) ja parannella eilisiltana Korjaamolla hankittua päänsärkyä. Koti kutsui iltaan asti venähtäneen iltapäivän jälkeen, sohva vaan joskus on ihmisen paras ystävä. Lokoisaa lauantaita, kaunokaiset!

Taisin jossain vaiheessa olla blogimaailmassa tunnettu mustien tunikoiden lähettiläänä, sittemmin farkkushortsit ovat alkaneet toimittaa virallisen jumitusvaatteen tehtävää. Tunikoilla on silti aina paikkansa sydämessäni, sillä mikään ei ole helpompi ja nopeampi asukokonaisuus kuin musta tunika ja prätkäsaappaat, maustettuna fiiliksen ja tilanteen mukaan valituilla asusteilla. Kuukauden virallinen tunikavalinta olkoon R/H:n musta Jolene: puuvillatunikan juju ovat rennosti solmittavat hihat, jotka jättävät osan olkapäistä paljaaksi sekä takaa pidempi leikkaus.

Tässä vaiheessa vuotta pukisin vielä alle toisen kerroksen, ehkä ohuen harsopaidan hihat työnnettynä kyynärvarsiin. Kesän tullen tunika saisi palvella sellaisenaan, yhdistettynä sandaaleihin, lierihattuun ja kirjaan, jonka kanssa linnoittautuisin nurmikolle.

Kuvat Finnish Design Shop

Ikuisuusaihe nimeltä TUKKA tapetilla taas! Jos joku ymmärsi edellisestä jutusta, että hiuskriisieni syy olisi rakkaissa luottotukkavelhoissani Sumissa ja Markossa, oikaistaanpa heti: vika on kyllä tässä tuolin ja ruudun välissä, meikän suunnitelmat eivät ole nimittäin ikinä niitä ihan nopeimpia toteuttaa, mikä sopii harvinaisen huonosti yhteen sen tosiasian kanssa, etten ole luonteena ihan kärsivällisimpiä. Kun tahtoo hapsottavasta poikatukasta pitkän ilman pidennyksiä, ei auta kuin ryhtyä vuoden pituiseen kasvatusprojektiin (ja valittaa asiasta kaikille jotka suostuvat kuuntelemaan).

Kasvatussuunnitelmat eivät ole muuttuneet - kohti pitkää kesätukkaa 2012! Mutta ikuinen taisteluni vaalean ja tumman välillä on kallistunut ainakin toistaiseksi kohti ei tummaa mutta tummempaa. Tähtäimessä on omaa luonnollista semitummaa väriäni hipova pähkinänruskea, joka vaalenisi kohti latvoja. Vapise Alexa Chung. Suunniteltua sävyä ei saanut värjättyä tuhkanvaaleaan tukkaani ihan kertaheitolla, Sumi varoitti että siitä olisi tullut tunkkainen ja pahimmassa tapauksessa harmaa. Siksipä elän viikon pituista välivaihetta nimeltä PUNAPÄÄ ja kupariin taittava lämmin sävy onkin itseasiassa ihan siedettävä nyt kun olen ehtinyt tottua tummuneeseen peilikuvaani (punaista meikälle aiemminkin ehdotellut gangsteressa on aina oikeassa). Ensi tiistaina seuraa värjäys numero kaksi, palaan aiheeseen silloin.

Mutta mitäpä sanotte (olkoonkin väliaikaisesta) kuparisesta Sörkän friidusta?

Kuva Dorit Salutskij @ Paikka auringossa

Musta on ollut jälleen kuluneen talven vaatekaappini kuumin juttu, mutta kevättä kohti väripaletti alkaa pikkuhiljaa taas keventyä: tekee mieli yhdistää harmaa niin vaaleisiin kuin tummempiin khakinsävyihin, vaihtaa musta nahka ruskeaan ja maustaa ripauksella puuteria.

Harmaat pillifarkut ja harmaa collegepaita - niitä ei voi olla liikaa - ovat Selected Femmen ja ovat yhdessä passeli pari melkeinpä mihin tahansa arkiseen menoon. Filippa K:n khakinvärinen huivi raikastaa harmaata asua, OPIn tumma armeijanvihreä kynsilakka tarjoaa terästystä. Konjakinruskean nahkalaukun on pääni menoksi tehnyt A.P.C. enkä tiedä voiko elämä jatkua ilman sitä - näinköhän oikein, että eräskin taskunatsitar oli iskenyt silmänsä samaan kohteeseen? Ronski rannekello ja nahasta ja kanvaksesta valmistetut kengät ovat molemmat Firetrapin, kello on ongittu miesten asusteiden joukosta. Sama vanha tyylivinkki: jos naisten mallisto kolahtaa, kannattaa ehdottomasti kurkata miesten puolellekin. Giles & Brotherin hakaneulakorvikset ja Blessin puuterinvärinen nahkaranneke kruunaavat kokonaisuuden.

Ihanaa. Tulisipa jo kevät.

Kuvat Selected Femme, La Garconne, Gaudete, Firetrap, ShopBop & OPI

Vastahan tässä on ehditty asennoitua siihen, että talven jälkeen tulee vastoin kaikkia pelkoja sittenkin kevät, kun muotimaailma marssittaa näytöslavoille jo seuraavan syksyn. Onneksi tulevien kausien parhaista paloista voi inspiroitua jo nyt! Toivoisin tosin, että Styleinin syyskokoelmasta olisi saatavilla jo nyt ainakin tuo ihanasti kittana ja pikkuisen punk toimistorotan housupuku - jakun ylimmän napin tilalle laittaisin jättimäisen hakaneulan - ja joku, joka osaisi neuvoa tumpelolle miten tuo täydellinen puuteroitu pehko saadaan aikaiseksi.

Silmäni alkaa ilmeisesti vihdoin tottua leveneviin ysärisiluetteihin, sillä pitkän ribbipoolon ja väljien lahkeiden yhdistelmä näyttää yllättävän hyvältä, samoin lähes nilkkapituinen takki joka olisi vuosi sitten ollut pahinta valkoisten farkkujen jälkeen (selvennetään, että valkoisille farkuille en ole kyllä vielä lämmennyt).

Mutta tuo kohtalokkaalla kaula-aukolla varustettu haalari - ihana! Olisiko siinä virallinen hellepuku 2012, jos pikkuisen käärisi lahkeita, pukisi jalkaan kiilakorkoiset sandaalit ja täydentäisi suurilla aurinkolaseilla? Ehkäpä, jos uskallan luopua farkkushortseistani.

Mitä tuumaatte, kylmää vai kuumaa? Joko saa haaveilla ensi syksyn herkuista?

Kuvat Mercedes Benz Fashion Week