Nopea hei keikkuvalta laivalta! Päivästä selvisimme kunnialla, mutta kohtasimme paattiin palatessamme pieniä teknisiä ongelmia: edes kolmet uudet hyttiavaimet ja pelastukseen saapunut laivan teknikko ei saanut hyttimme avaimia toimimaan.

Neljännet saamamme avaimet ovat toistaiseksi palvelleet suuremmitta ongelmitta, mutta laadimme parhaillamme varasuunnitelmia siltä varalta, että tekniset vastoinkäymiset jatkuvat aamuyöllä kello neljä.

A) Omassa ylhäisessä yksinäisyydessään hytissään patsasteleva Tiina saa seuraa sänkyynsä. B) Juhlimme skumpan voimin niin ettemme edes huomaa vuorokauden vaihtumista ja henkilökunta saa ajaa meidät ulos kun laiva on saapunut aamulla Helsinkiin. C) Marssimme viidennen kerran infopisteeseen ja vaadimme hyvitykseksi ylimmän kannen morsiussviitin, jossa on mäti-, smetana- ja sipulitarjoilu läpi yön.

Lokoisaa lauantaita, nyt Mikko ja Tiina vaativat päästä syömään!

PS. Myös postauksen kanssa oli näemmä teknisiä ongelmia kun sisältö ei näkynyt, tsori.

Hei rakkaat! Tavoilleni uskollisena lähdin reissuun jälleen sellaisella aikataululla etten ehtinyt kuin heittää kassiin hammasharjan, kameran, muutaman villaisen vaatekappaleen ja seuraneidin nimeltä Mikko. Matkalla terminaaliin kohtasin astetta enemmän draamaa, kotikorttelin kulmalla on kaupungin hengenvaarallisin alamäki joka päättyy kaiteeseen ja kymmenen metrin pudotukseen - ja siitäpähän taksi kaahasi suoraan kaiteeseen kun renkaat pettivät alta vastasataneen lumen peittämällä silkojäisellä tiellä. Kaidetta vasten työntynyt lumi vaimensi onneksi iskua sen verran, että selvisimme yhtenä kappaleena eikä kaide pettänyt puskurin alta, vaikka melkoisen lommon saikin.

Vietämme siis viikonlopun Tukholman risteilyllä kera sadan muotibloggarin ja jos luoja suo, rantaudumme takaisin Helsinkiin sunnuntaiaamuna. Toisin kuin ilmeisesti kaikki muut, olen varustautunut ihan samoilla mustilla villatunikoilla, talvenkestävillä prätkäsaappailla ja villasukilla kuin koko alkuvuoden tähän saakka. Hei, se on laiva. (Ja Tukholmassa on ihan yhtä talvi kuin Helsingissä.)

Koska mahdollisuudet bloggaamiseen ovat rajalliset, voi olla että blogin puolella on hiljaisempaa sunnuntaihin asti - palaamisiin siis viimeistään ylihuomenna, osallistukaa sillä välin vielä luomusuklaa-arvontaan - ellette ole jo osallistuneet, senkin suklaanhimoiset herkkuhiiret! Arvon onnekkaan voittajan kun palaan. Älkää yllättykö, jos voittajan nimi on ihan sattumalta Stella.

PS. Tajusin juuri, että se hammasharja sittenkin jäi. Sen sijaan olen näemmä ehtinyt kyllä pakata ainakin neljä erilaista huulirasvaa ja Mikko puolestaan on varustautunut lasisilla samppanjalaseilla, jotka hän nappasi Stockmannin aleista matkalla laivaterminaaliin(!!!) - hätäkös siis tässä.

Kannatan pukeutumisenvapautta enkä tuijota vastaantulijoita paheksuvasti, vaikken olisikaan heidän valintojensa kanssa samaa mieltä. Silloin tällöin blogeja selaillessa, lehtiä lukiessa ja kaupungilla kävellessä iskee kuitenkin sen luokan trendiyliannostus, että toivoisi tiettyjen asioiden jo katoavan katukuvasta. Kuten näiden.

1. Feikkilasit Jos et tarvitse niitä, älä käytä niitä. Yksinkertaista.

2. Rusetit Rusetteja hiuksissa, laukuissa, kengissä, vöissä, koruissa ja printtikuvioina vaatteissakin. Joko alkaisi riittää?!

3. Turkikset Turkis ei uppoa tukholmalaisen trendikkääseen tapaan puettuna yhtään sen enempää kuin hienostelevien rouvienkaan yllä. Ja vintage- ja tekoturkkien käyttäjät, who are you kidding? Samalta ne näyttävät kuin ne paheksumanne uutena hankitut ja aidot. Jos pitää turkista epäeettisena, miksi pukea ylleen jäljitelmääkään.

4. Sametti Ei se näyttänyt hyvältä silloin 90-luvullakaan.

5. Bändipaidat Sovitaanko että bändipaitoja käyttävät ne, jotka tosiaan kuuntelevat niitä yhtyeitä joiden logoja kantavat rinnuksissaan? Syyttäkää musasnobiksi, mutta vanhojen Ramones-paitojen käyttäminen pelkkään trendi- ja uskottavuuspisteiden haalimiseen on minusta merkitysten väärinkäyttöä. Ketjujen vintagepestyistä bändipaidoista en edes aloita.

Vastakkaisia mielipiteitä - tai muita trendejä, jotka saisivat puolestanne jo kadota?

Aamupalaksi lempiblogit ja smoothie. Taidan olla tulossa vanhaksi ja/tai muuttumassa äidikseni, kun olen ryhtynyt hippeilemään tehosekoittimen kanssa: heittelen marjojen, hedelmien ja luonnonjugurtin sekaan lisäksi kourallisen pinaattia, persiljaa tai muuta kaapista löytyvää hivenainepitoista vihreää, pellavasiemenrouhetta sekä maca-jauhetta. Käy puurosta! (Kasvit eivät juuri maistu juomassa - niiden tarkoitus on vain täydentää ruokavaliotani, jonka yksipuolisuudesta en aio avautua sen enempää, koska äitini lukee blogiani.) Kumoan heti perään kolme mukillista pikakahvia kompensoidakseni aamusmoothien mahdollisia terveysvaikutuksia.

Kiitos arktisten sääolosuhteiden huuleni ovat rohtuneet melkein irti. Koska Bepanthenista, karitevoista, Elizabeth Ardenin kuolemalta haisevasta 8 Hour Creamista ja Weledan Skin Foodista ei ole ollut mainittavaa hyötyä, olen luovuttanut ja siirtynyt tuhojen korjaamisesta niiden peittämiseen. MACin hoitava huulibalsami on tällä hetkellä ainoa asia maailmassa, jolla saa vereslihaisiin huuliini sen verran väriä etteivät ihmiset tuijota metrossa. Se on myös ensimmäinen väriä sisältävä tuote, jota siedän käyttää jatkuvasti - huulikiillot ovat liian kiiltäviä enkä pidä mistään, mikä tahmaa huulet. Oikeastaan vain huulirasvamainen koostumus toimii, kun siihen on viidentoista vuoden huulirasvariippuvuutensa myötä tottunut.

Ulkona vallitsee merkillinen valoilmiö! Kovin kauaa en tosin ennätä siitä nauttia, loppupäivä kuluu NRJ:lla Manboyn kanssa Illan livessä. Jos studioonsa lukittautuneen kolmikon alkukevään ainut keikka kiinnostaa, kannattaa kääntää taajuudelle iltaseiskan aikoihin. Aurinkoista keskiviikkoa!

Kunnollisen talvitakin metsästykseni ei ole poikinut kummoista tulosta: olen piipahtanut katsastamassa putiikkien takkivalikoimia, mutta viimeisten aletankojen takaa löytyy vain kevät- ja kesämallistojen uutuuksia. Älytöntä, että ulkona on kaksikymmentä astetta pakkasta ja kaupoissa myydään helletoppeja ja bikinejä!!!

Eipä siis ihme, että Jak & Jilista poimittu kuva alkoi kummasti kiehtoa, kun tajusin takkien kerrostamisen loputtomat mahdollisuudet. Farkkutakki ja villakangastakki! Vähän epäilyttävä, muttei paha. Ollenkaan.

Katsahdin myyntiin päätymistä odottavien vaatteiden pinossa loikoilevaa Dieselin ikivanhaa farkkutakkia yhtäkkiä uusin silmin ja löysin itseni hetken päästä peilin edestä kahden takkikerroksen alta - vain todetakseni, että näytin etumuksineni muumilta. Ei näin.

Takki siis tulossa sittenkin myyntiin näillä näppäimillä, samoin iso pino muuta. Olen varma, että nuo laatikot lisääntyvät öisin kun nukumme.

Takkia takin päälle - kuumaa vai kylmää, rakkaat lukijat?

Kuva Jak & Jil

Brittiläinen herrasmiesestetiikka alkoi juuri näyttää niin paljon kiinnostavammalta. Elokuvateattereihin rantautunut Sherlock Holmes on pakko nähdä, sitä tähdittää maailman kaunein mies Robert Downey Jr. Jos Karo kyllästyy minuun, soitan Robertille.

Taidankin sulkeutua loppuviikoksi kotiin ja torjua pakkasia Robertin aiempien elokuvien seurassa. Älkää odottako postauksia.

Kuva Sherlock Holmes

Kuten todettua, viimeviikkoisessa pukeutumisessani ei ole ollut juuri kuvattavaa, mutta ikuistin sentään uudet ryppyvartiset saappaat, jotka tuovat ainakin näennäisesti hivenen väriä mustavalkoharmaaseen talvivaatetukseeni. Ne ovat pehmoiset ja kyllä, ruttaantuvat kuuliaisesti nilkkoihin juuri toivomallani tavalla. Juhlaa! Vielä enemmän juhlimisen aihetta löytyi äsken, kun mustista saappaista löytyi sittenkin - vielä puoleen hintaan alennettuna - oma koko, jonka klikkasin salamannopeasti ostoskoriin. Siitä ei tosin ole kiittäminen Elloksen olematonta asiakaspalvelua, joka ei ole vaivautunut vastaamaan yhteenkään mustien saappaiden varastotilannetta koskevaan kiihkeään viestiini, vaan ihanaa lukijaa, joka ystävällisesti kävi kertomassa, että jossain välissä jo loppuneita saappaita löytyy taas. Kiitos kaunis! Tiedoksi muille kiinnostuneille, tarjolla on kokoa 38 (muitakin on valittavissa, mutta kun ne kiikuttaa kassalle asti kauppa myy ei-oota) eikä alehinta huimaa päätä. Mitoitus on hitusen pieni, suosittelen kokoa tavallista isompaa jos mielii saada sisälle villasukat.

Takki Zara, huivi secondhand, tumput Filippa K, saappaat Somewhere, säärystimet pätkitty villaleggingseistä.

Lempitakin alla on epälukuisia kerroksia mustaa villaa ja Karolta nyysitty jättiläismäinen huivi suojaa korvat ja takaraivon niin, ettei pipoa tarvita lyhyemmillä ulkoiluilla. Huivi on niin lämmin että sisätiloissa iskee välitön hiki ja tuska, siinä on kaksi päällekkäistä kerrosta tiheästi neulottua villaa. Ei ihme ettei tuule läpi.

Villakerrokset ovat kova sana myös miesten ja koirien talvipukeutumisessa. Salaisesta Agentista ostettu villahuopainen laivastotakki on palvellut läpi pakkasten, Karo ei ole käyttänyt mitään muuta kolmeen kuukauteen. Harvat takkinsa UFFin euron päiviltä hankkinut mies on ollut ihmeissään siitä, miten takki on säilyttänyt ryhtinsä kuukausien taukoamattomassa käytössä - mutta jos se on tehty armeijan käyttöön niin eiköhän se kestä rokkarinkin matkassa.

Jarvis on kiintynyt Jussipaitaansa: jos yrittää käväistä pikalenkillä ilman, koiraherra pistää jarrut pohjaan viimeistään kotitalon kulmalla ja yrittää kääntyä takaisin. Pidetään siis villis päällä niin kauan kuin pakkasia riittää niin toinen saa palelematta kirmata puiston pupujen perässä.

Muistatteko vielä ajan, kun muotiblogit olivat täynnä toiveasuja? Siis kollaaseja vaatekappaleista ja asusteista, jotka olisi juuri sinä päivänä halunnut vetää ylleen. Ruotsin puolella toiveasuja kootaan ahkerasti yhä. Huomasin tänään, että olen virallisesti kulkenut lähes kuukauden samoissa mustissa villarytkyissä, joten nyt lienee sopiva hetki vihdoin minunkin - todellisten puutteessa - turvautua fiktiiviseen asuun. Leviksen mustat pillifarkut, Monkin puuterinen toppi, Christian Louboutinin nahkalaukku, Acnen kiilakorot, Fashionologyn röyhkeä ristisormus ja Ann Demeulemeesterin höyhenriipus muodostivat tänään mielikuvituskaapissani toimivan yhdistelmän. Mielikuvituskaapin paras puoli on ettei tarvitse välittää siitä, että pelkästään laukku maksaa enemmän kuin kuukauden vuokra.

Jos omistaisin Demeulemeesterin höyhenriipuksen, en ehtisi silitellä sitä kovin kauaa ennen kuin Mikko olisi jo vohkinut sen. Ehkä parempi ihailla sitä vain siellä kuvitteellisessa vaatekaapissaan.

Essien Chinchilly-lakan voisin kyllä siirtää fiktiosta todellisuuden puolelle. En tiedä onko se harmaan, nuden vai sampanjanvärinen, mutta kaikki vaihtoehdot ovat hyviä.

Kuvat Acne, Fashionology, Browns Fashion, Ellos, The Corner, Essie & Monki

!!!ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!!!

Hei rakkaat lukijat, polkaistaan viikko käyntiin spontaanilla arvonnalla. Niin se on, että suklaalle ei sanota ei, jos sitä on tarjolla - varsinkaan kesken kaamosapatian, jossa sitä tarvitaan eniten. Yksi onnekas saa siis Green & Black'sin luomusuklaapaketin, joka sisältää suklaareseptikirjan, ehtaa kaakaota ja sellaisen nipun suklaata, että paatuneinkin sokerihiiri pysyy onnellisena hetken. Ei hullumpaa! Tulin ostaneeksi muutaman paketin jouluksi ja nyt sain maistella muitakin makuja - omat suosikkini ovat kirsikkasuklaa ja valkosuklaa. Ensinmainittu maistuu kesältä, jälkimmäinen taivaalta.

Brittiläinen Green & Black's on muuten maailman ensimmäisen luomusuklaan valmistaja ja sai ensimmäisenä suklaatehtailijana myös reilun kaupan merkin jo 15 vuotta sitten. Arvostan. Aiemmin herkkua sai vain luontaistuotekaupoista, nyttemmin kaikki isommat kaupat Stockmannista Sokokseen ja mm. pääkaupunkiseudun S-Marketeihin ja Prismoihin ovat ymmärtäneet ottaa valikoimiinsa ainakin muutaman perusmaun. Suurimmat valikoimat löytyvät yhä luontaistuotekaupoista Ruohonjuuresta Lifeen.

Arvontakysymys on helppo - tai oikeastaan melko vaikea: arvoisa lukijaraati: mikä on lempisuklaamakunne? Arvon suklaapaketin kaikkien vastanneiden kesken ensi torstaina.

Näin käy lähteneiden vieraiden petivaatteille heti kun silmä välttää: niiden seasta löytyy onnellisena loikoileva mies ja mäyräkoira. Jarviksen mielestä maailmassa ei ole mitään mahtavampaa kuin kasa peittoja, jonka alle mönkiä. Karo taitaa olla samaa mieltä.

Rakkaideni loikoillessa olen jatkanut pakkomielteistä tarpeettomasta eroon hankkiutumista, enää muutama laatikko jäljellä. Ihanaa sunnuntaita murut, toivottakaa voimia urakan raivopäiseen loppusuoraan!