Kuusen alla oli ylivoimaisesti eniten joululahjoja perheen pienimmälle, joka heti luvan saatuaan haki omansa yksi kerrallaan ja avasi paketit häntä heiluen. Pakettien tuoksu ilmeisesti paljasti kenelle ne oli tarkoitettu, koska yhtään erehdystä ei sattunut! Aikuisten lahjasaldo oli maltillisempi, joskin pakettien sisältö sitäkin mieluisampi. Karolta sain juuri sen hopeasormuksen josta haaveilinkin, se on ihana (kuten mieskin)! Äidin paketeista löytyi välttämättömät joulutarpeet marsipaanista punaviiniin ja hyvään kirjaan - ja tänä vuonna myös suklaata oli riittävästi, joten joulu oli pelastettu, vaikka glögi unohtui kauppaan.

Lumilta sain yllätyspaketin, josta paljastui jotain hartaasti toivottua: pieni nudesävyinen nahkalaukku, josta kirjoitin muutama kuukausi sitten. Laukku ehti suureksi surukseni loppua Finnish Design Shopista ennen kuin ennätin hankkia omani ja se oli tiettävästi loppu myös Lumilta, joten tyydyin sydän verta vuotaen tappiooni - arvanette siis paljonko suloinen laukkuihanuus ilahdutti, kun kuorin sen hopeakääreistä. Tiinan sanoin, joulupukki tietää kaiken - kiitos, kiitos, kiitos!

Tulette näkemään sekä laukun että sormuksen asukuvissa - valitettavasti myös marsipaanin ja punaviinin lanteideni ylimääräisten senttien muodossa.. Kuntokuuri kutsuu.

Mitä lukijaraadin paketeista paljastui?

Luvattu raportti kiiltoseerumeista viivähti tovin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Vertailuun pääsivät siis kolme kokeiluun saamani kiiltoseerumia, joiden pääasiallisena tarkoituksena on siloittaa karheita hiuksia ja antaa niille kiiltoa. Olen tullut kokeilleeksi myös kiiltosuihkeita, mutta seerumit ovat osoittautuneet suihkeita tehokkaammiksi karheuden taltuttajiksi. Niiden käyttö on helppoa, sormiin levitetään muutama tippa jotka puristellaan kevyesti kosteisiin tai kuiviin hiuksiin. Kokeilussa olivat Tigin Rockaholic-sarjan Rock Out Shine Blaster josta olen kirjoittanut aiemminkin, Davinesin Defining Shine Drops sekä S-Factorin Dream Drops. Kaikki kolme ovat kampaamotuotteita ja suurinpiirtein samanhintaisia, vajaan kolmenkympin luokkaa. Kaikki sopivat myös sekoitettavaksi muihin hiusmuotoilutuotteisiin.

Rock Out Shine Blaster on kolmikosta ehdottomasti monipuolisin: se paitsi siloittaa ja antaa kiiltoa, myös nopeuttaa hiusten kuivumista, suojaa kosteudelta ja vahvistaa kuivia latvoja. Rakastan Tigin tuotteiden tuoksuja ja hyvältä tuoksuu seerumikin, joskaan ei niin voimakkaalta kuin monet muut sarjan tuotteet. Seerumi on koostumukseltaan melko kevyt, minkä ansiosta sen yliannostus on vaikeaa ja hiukset pysyävät pehmeinä latistumatta tai rasvoittumatta - toisaalta samasta syystä karheisiin luonnonlaineisiin saa läträtä tuotetta melkoisia määriä eikä pieni pullo ole kovin riittoisa. Pullon nokka annostelee tuotetta melko reilusti, sen kanssa saa olla tarkkana ettei kämmeneen hulahda kolme kertaa enemmän kuin oli tarkoitus.

Defining Shine Drops on pakattu kolmikosta kauneimpaan puteliin, koruttomalla tekstillä varustettu mattalasinen pullo miellyttää minimalistin silmää. Davinesin kiiltoseerumi tuntui myös hoitavimmalta, se siloitti kuivat ja pörröiset latvani paremmin kuin mikään muu vertailussa olleista tuotteista, minkä vuoksi sitä suositellaan myös pidennyksille. Seerumi osoittautui nimensä mukaisesti myös erottelevimmaksi, se tuo luonnonlaineet kauniisti esiin - toimii siis hyvin sekä luonnonkiharaan että kihara- ja lainekampauksiin, joihin kaipaa tervettä kiiltoa tinkimättä tekstuurista. Davinesin tuotteet ovat tuoksultaan mietoja, eikä seerumikaan jätä hiuksiin tai käsiin juuri tuoksua. Lämpösuojan sisältävä seerumi on kolmikosta koostumukseltaan paksuin ja vaikuttaa melko riittoisalta, pari tippaa riittää koko päähän eikä tukka latistu.

Dream Drops tuoksuu hedelmäisen huumaavalta, voisin haistella putelia tuntikaupalla! Jos voimakkaat tuoksut arveluttavat, kannattaa pyytää tuote hajutestiin ennen hankkimista. Hiuksiin haju ei jää kovin voimakkaasti, mutta tuotetta laittaessa sitä saa kyllä haistella. S-Factorin kiiltotipat antavat kolmikosta myös voimakkaimman kiillon ja annostelussa saa olla varovainen, seerumi on todella riittoisa ja muutamakin ylimääräinen tippa tekee hiuksista hivenen rasvaisen näköiset. Lääkepurkeista tuttu pipettiannostelu on hauska, joskin pumppupulloa epäkäytännöllisempi kiireessä.

Kaikki kolme seerumia ovat helppoja ja ihania tuotteita, en osaa äkkiseltään sanoa mikä niistä olisi ehdottomasti paras. Davinesin kiiltoseerumi taitaa sopia omille hiuksilleni parhaiten, Dream Dropsissa taas huikea kiilto ja tuoksu houkuttelevat, Rock Out Shine Blaster puolestaan on mahtava, monikäyttöinen tuote jota tulee käytettyä usein kiireessä kosteisiin hiuksiin, koska se selkeästi nopeuttaa hiusten kuivumista ja jättää ne sileiksi latistamatta niitä. Lopullinen totuus paljastunee kun putelit loppuvat ja täytyy päättää minkä kolmikosta hankin kaappiini uudestaan.

Onko lukijaraadilla kokemusta kiiltoseerumeista, vertailussa mukana olleista tai muista?

Elettyäni kuluneen syksyn tiiviissä symbioosissa Vagabondin harmaiden mokkanilkkureideni kanssa olen havahtunut siihen, että harmaa mokka on runsaalla nahalla höystetyn mustan vaatekaapin paras ystävä. Kelpuuttaisin kaappiin myös avonnaisemman version, mieluiten Ziosta löytyvät Pura Lopezin korokepohjaiset kaunokaiset, joiden jylhä korko miellyttää silmääni kovasti. Täytyy käväistä katsomassa löytyisikö niistä alelappunen. Vagabondin tulkinta olisi takuuvalinta, lesti on sama kuin tukeviksi ja mukaviksi osoittautuneissa nilkkureissa eikä alehintakaan kirpaise. Acnen outletista löytyvät korkkarit irtoavat puoleen hintaan, mutta pyöristetty korko on makuuni turhan barokkihenkinen.

Jos nilkkurini ovat ihastuttaneet, mainittakoon että ne löytyvät Vagabondin liikkeistä tällä hetkellä puoleen hintaan. Harmaalla mokalla päällystettyjä nilkkureita on toki muuallakin: Whyredilla on valikoimissaan mustalla mokalla höystetty versio, Acnella puolestaan kunnon muhkunilkkurit, joissa tolppakorko on ymmärretty kirjaimellisesti. Zaraan on juuri saapunut todella kauniit kapealla korolla varustetut mokkanilkkurit, joissa on Yves Saint Laurentin nilkkureista lainattua estetiikkaa, olisin napannut ne heti mukaani elleivät Vagabondin nilkkurini ajaisi samaa asiaa. Harmaata mokkaa ovat myös Sigerson Morrisonin sirot kiilakorot, nekin nyt alessa, joskin silti hintavat.

Mikä on lukijaraadin suosikki?

Kuvat Vagabond, Acne ja Zio

Sain pehmeän paketin Pourquoi Pasista tovi sitten. Paketista paljastui uusi tulokas vaatehuoneeni t-paitahyllyyn: yksinkertainen printtipaita, joka pääsi heti käyttöön mustan minihameen ja neuletakin seurassa. Ihana, kiitos Essi! Kuvioita ja kuoseja en ymmärrä ollenkaan, mutta sopivasti popit printit iskevät, niitä löytyy kaapista useita ja lempparit on jo kulutettu puhki. Materiaali on superpehmoista bambuviskoosia ja luomupuuvillaa, ja miesten malli minulle sopivan rento - tiukkoja t-paitoja en juuri käytä, paitsi että ne puristavat etumuksen kohdalta, ne ovat useimmiten myös rasittavan lyhyitä. Siksipä iso osa t-paitakokoelmastani onkin peräisin miesten osastolta. Miesten paidoissa on harmillisen usein makuuni turhan napakka pääntie, ja se on myös tämän muutoin täydellisen paidan ainut pieni ongelma: ei se purista, mutta saisi olla hiukan väljempi. Taidan venytellä sitä hiukan, tai harkita resorin saksimista pois. Ei olisi ensimmäinen kerta kun saksien avulla on tuunattu hyvistä paidoista vielä parempia.

Vastaperustetun verkkoputiikin vaatteet on valmistettu sekä ekologiset että eettiset näkökulmat mielessä, siitä huolimatta hintataso on joka budjettiin sopiva. Kauppa oli minulle uusi tuttavuus, jos teillekin niin nyt on hyvä hetki tutustua - blogin lukijoille on nimittäin tarjolla 20% alennus vuoden loppuun kaupan koko valikoimasta! Alennuksen saa koodilla paras aika vuodesta, se kirjoitetaan tilausta tehdessä ostoskorin Special Requests-boksiin ja alennus lasketaan tilauksen jälkeen henkilökohtaisen vahvistuksen ja maksuohjeviestin yhteydessä. Vielä muutama päivä siis aikaa tehdä tavallista halvempia löytöjä.

Mitä lukijaraati tykkää printtipaidasta?

Rakastan ja palvon Freja Beha Erichsenia, eivätkä Boo Georgen ottamat kuvat vähentäneet paloa lainkaan. Kuvasarja on julkaistu kokonaisuudessaan brittiläisen Twin-lehden syysnumerossa. Pitäisi tosin puhua lehden sijaan kirjasta, Twin ilmestyy puolen vuoden välein ja pakataan koviin kansiin. Tämän näytön perusteella kirjanen on ehdottomasti poimittava mukaan kun pääsen seuraavan kerran Lontooseen.

Lämpeääkö lukijaraati?

Kuvat William Yan

Hei rakkaat! Vietimme joulun punaviinin ja suklaan kera, ehdimmepä käväistä samoissa merkeissä myös Porissa. Kameraa ei tullut kaivettua esiin, mutta Mikon keittiössä muutamia päiviä sitten otetut kuvat kertonevat kaiken olennaisen - joskin suklaan höysteenä oli kaikkeen juhlaan sopiva skumppa ja pohjoinen perinnejuoma nimeltä vodka.

Huomenna paluu päiväjärjestykseen, nyt käperryn vielä sohvalle Karon kainaloon, kaappaan Jarviksen syliin ja hamuan toisella kädellä lisää punkkua. Ihanaa sunnuntai-iltaa!

OPI, sävy nimeltä Big Apple Red. Saatu kokeiluun, todettu sesonkiin sopivaksi!

Olen vihannut joulua ja kaikkeen siihen liittyvää niin kauan kuin muistan, mutta viime päivinä on tapahtunut kummia. Ystävät olivat pudottaa silmät päästään kuullessaan, että aiomme hankkia kuusen. Viime sunnuntaina säntäsimme lumipyryn läpi kaupungille etsimään joulupalloja. Alelaarin pohjalta löytyneet himmeästi hohtavat pallot ovat suoraan Disney-leffasta! Samaan aikaan sekä kauniit että hyvin kitsch.

Syytän pääni äkillisestä pehmentymisestä viimeaikaisia paukkupakkasia ja Karoa.

Ihanaa joulua, rakkaat!

Kaikki pikkujouluissa mantelin saaneet ovat tainneet toivoa valkoista joulua. Aamu-unisimmankin unihiekat ovat tiessään, kun kahlaa silmät puoliummessa puiston läpi metrisessä kinoksessa ja niin sakeassa pyryssä ettei ole löytää takaisin kotiovelle. Jarvis loikki vastasataneessa lumessa kuin pieni hilleri, joskin käpertyi hyvin tyytyväisenä takaisin peiton alle kun löysimme vihdoin tiemme takaisin sisään.

Tänään on ohjelmassa vielä hetki töitä, vähän tonttuiltavaa kaupungilla ja vuoden tuskallisin kauppareissu. Huvittaisi vain vetää viltti tiukemmin ylle ja pysyä sisällä glögimukin välittömässä läheisyydessä. Kun lumipyryssä juoksemisesta on selvitty, aion viettää illan kutakuinkin samaan tapaan kuin vuosi sitten: kirja kädessä, villasukat jalassa ja Jarvis kerällä polvitaipeessa. Jotain kuluneen vuoden kiireistä kertonee, että vuosi sitten otetussa kuvassa pilkottava kirja on yhä kesken.

Pukeutumisinspiraatio on ollut viime päivinä tiessään, olen käyttänyt samaa mustaa villapaitaa ja villasukkakerroksin vuorattuja prätkäsaappaita joka päivä. Joululomalla saa onneksi hyvällä omatunnolla kääriytyä villaan, ei ikkunasta häämöttävä sää paljon muuhun inspiroikaan.

Joko lukijaraadin loma häämöttää?

Täten julistan Mikon tekemän saaristolaisleivän viralliseksi jouluperinteeksi, jonka toivon toistuvan myös ensi vuonna. Ja sitä seuraavana. Ja sitä seuraavana. Niin hyvää että järki lähtee.

Suostun toki syömään sitä myös muulloin kuin jouluisin.

Olen ollut havaitsevinani, että Mikolla alkaa olla lukijakunnan joukossa omia faneja. Lisään vettä myllyyn kertomalla, että Mikolla oli saaristolaisleivän valmistuksessa apunaan parivuotias kummipoika. Epäilemättä aivan yhtä pätevä assistentti kuin meillä tassutteleva kotiapulainen.

Käsittämätöntä kyllä, meilläkin on syntynyt jouluisia herkkuja. Kuvia luvassa, jos kehtaan.