Olen aiheuttanut itselleni viikossa vakavan pakkomielteen katumuotikuvasta. Virallisesti vihaan sinistä. En omista ainuttakaan sinistä vaatetta tai asustetta. Epävirallisesti olen alkanut harkita yhteen ihan tietynlaiseen haalistuneen tummansiniseen neuleeseen sijoittamista. Esimerkiksi tälläiseen.

Yhdistäisin sen hattuun, kuluneisiin boyfriend-henkisiin farkkuihin, mustiin korkoavokkaisiin ja isoon tote-malliseen kassiin. Jännä juttu. Kuvan kylkeen ongitut täydelliset farkut ovat peräisin Dieselin putiikista, mustat korot Zarasta ja laukku, no, tietysti Alexander Wangin.

Aubin & Willsin rento college sopisi kaikkeen mitä omistan, mutta omistan jo harmaan collegepaidan eikä mikään voi voittaa harmaata collegepaitaa, edes tummansininen collegepaita. Vincen neule on sävyltään kirkkaampi ja koboltinsinisempi - uskaltaisiko? Ehkä päädyn kolmikosta kuitenkin Acnen pitkään sininen neuleeseen, joka näyttää löytyvän Gaudeten verkkokaupasta alesta.

Piti tämäkin päivä nähdä, että haksahdan siniseen. Katsotaan kuinka käy.

Kuvat Style By Kling, ShopBop, Net-a-porter & Diesel

Kesän kaipuu karkaa käsistä heti kun elohopea yltää viiteentoista asteeseen ensimmäisen kerran, eikä se rehellisyyden nimissä jää kyllä sandaaleihin. SHORTSIT! AURINKOLASIT! BIKINIT!

Hyvä on, yritän hillitä itseni.

AURINKORASVA! KUUMA ASFALTTI! NEONVÄRINEN KYNSILAKKA VARPAANKYNSISSÄ!!!

Kuva Zara

Toukokuinen epävuodenaika kun ei ole enää kevät muttei vielä kesä on pukeutumisen kannalta haastavaa aikaa: aamulla saattaa olla hytisevän kylmää, mutta päivällä paahtuu takkiinsa. Jos sen jättää eteiseen, on varmaa että viimeistään kotimatkalla sataa räntää. Sukkahousuissa on ylipukeutunut olo, mutta jos ne jättää pois joku kysyy heti tarkenetko muka, hullu.

Pitäisi vaan noudattaa omia viisauksiaan, lahkeistaan käärityt housut ja umpinaiset kengät sukattomissa jaloissa ovat ainoa tolkullinen ratkaisu näihin päiviin. Tänään on päivä uusi, eilen kaipasin elämään selkeyttä ja järjestystä ja kokomustaan pukeutuminen tuntui parhaalta tavalta aloittaa. Kokonaisuus kaipasi kuitenkin raikkautta, joten kiskoin päälle Selected Femmen konjakinruskean nahkatakin ja olin iltaan mennessä valmis julistamaan konjakkisen nahkarotsin samanlaiseksi klassikoksi kuin mustan. Se raikastaa kokomustan lisäksi oikeastaan koko vaatekaapin, kokeilkaapa vaikka - punainen, armeijanvihreä, hiekan ja beigen sävyt, harmaa, kirkkaatkin värit pinkistä oranssiin ja turkoosiin, kaikki viihtyvät kepeän konjakinruskean seurassa.

Nahkatakki ja alustunika Selected Femme, harsopaita Samuji, kaulariipus secondhand, sukkikset Wolford, kengät Zara, kynsilakka Mavalan Juicy.

Päivän huono uutinen on, että korkonilkkurit helvetistä eivät ole maagisesti muuttuneet vuoden aikana yhtään sen jalkaystävällisimmäksi. Geelityynyistä ei ollut apua sen enempää kuin kevyessä etukenossa kävelemisestä, sipsuttamisesta pienin askelin, alkoholista, kiroilusta, neuvottelualoitteista muodin jumalten suuntaan tai itsesuggestiosta (eisesatu eisesatu eisesatu-auuh). Mutta eikö jokainen nainen tarvitse kauniin kenkäparin, jossa on tarkoitus vain seisoskella ja näyttää hyvältä? Ai ei?

Huokaus. Maailman kauneimmat vetskarikorkkarit etsivät lähiaikoina uutta kotia jonkun Zaran koroilla kävelemään tottuneen luota, jahka suruprosessista on selvitty.

Tukholmasta Filippa K:n secondhandputiikista noukittu lyhyt, sotilaallinen jakku pääsi ulkoilemaan tovi sitten kun ulkona oli vielä enemmän asteita mittarissa. Se on soluttautunut vaatekaappiini kuin olisi ollut siellä aina, saavutus sinänsä sillä se taitaa olla ihkaensimmäinen vaalea takkini. Kylmä, hiekkainen sävy toimii hyvin mustan ja harmaan seurassa - joskin nyt jälkeenpäin en ole enää vakuuttunut harmaiden mokkanahkaisten kenkien sopivuudesta juuri tähän asuun, mutta meni jo. Yksinkertainen tunika-asu sai perjantai-illan afterworkille ("yhdet vaan") sopivaa ryhtiä militantista takusta ja korokepohjaisista nilkkureista, siveellisyydestäni lyhyen helman ja korkojen pyhässä liitossa huolehti sadan denierin sukkahousut.

Jakku ja merinovillamekko Filippa K, kengät Zara, laukku Alexander Wang, plektrariipus Pilgrim Men, ranneketju vintage.

Korot ja tunikat tuntuvat juuri nyt hyvin kaukaisilta kun köhin keuhkoni pihalle ja äänen puutteessa pihisen tarvitsevani lisää teetä. Ehkä parantuisin nopeammin, jos pukisin mäyräkoiran järsimien villasukkien ja Karon vanhan villatakin sijaan ylle korkkarit.

Mutta mitäs tykkäätte vaaleasta(!) jakusta?

Kuvat Karo Broman

Edullisemmista ketjuista teen silloin tällöin löytöjä Selectedin ja Weekdayn lisäksi Zarasta - niistä löytyy pienellä (tai isommalla) penkomisella kunnollisia materiaaleja ja kauniita vaatteita, jotka näyttävät tuoreilta olematta alleviivatun trendikkäitä. Zara avasi vihdoin monen Helsingin ulkopuolella asuvan kauan odottaman verkkokaupan, mutta toimitusta Suomeen saa odottaa vielä tovin - toistaiseksi putiikki postittaa vain oikeastaan kaikkialle muualle Eurooppaan.

Kaivoin juuri viime syksynä Zarasta hankitun takin esiin ja muistin, että takin selästä ratkennut sauma odottaa yhä korjaustaan. Se on jo toinen kerta kun takkia paikataan. Yhden takin satunnaisotannalla saadun kokemuksen perusteella en taida olla kovin nopeasti hankkimassa sieltä enempää päällysvaatteita, mutta firman ohuita pellavapaitoja sen sijaan suosittelen lämpimästi - omistan niitä useamman kappaleen ja ovat kestäneet käytössä pesusta toiseen menemättä miksikään.

Kuva Zara

Prätkämallinen mokkatakki on lunastanut vakipaikkansa vaatekaapissa nahkatakin ja perusjakun välissä. Olen päässyt yli sen hekumoimisesta, että se istuu täydellisesti (voin kertoa, että lyhyet takit eivät useimmiten toimi ylläni) ja keskittynyt viime aikoina siihen, kuinka pehmeä mokka pitää pikkukovisvibat loitolla ja pitkät, kapeat hihat tekevät siluetista kapean ja ryhdikkään.

Hyvinistuvan takin alle nyt voi heittää oikeastaan mitä vain. Eilen siellä oli rento harmaa t-paita, niiteillä kuorrutettu hame sekä muutama pikkuasuste jotka poimin aamulla mukaan Fashion Kirppikseltä - esittelen tarkemmin myöhemmin. Niin ja nauhalliset kiilakorot, jotka ovat juurtuneet jalkoihini: pakko rakastaa kenkiä, jotka kohottavat ryhdin kymmenen sentin korkeuteen eivätkä vammauta jalkoja, vaikka niillä juoksisi aamusta iltaan. Niiden yksi ja ainoa vika on siinä, että ne ovat kankaiset - haluan, että ne kestävät ikuisesti! Voisimmeko laatia Vagabondille adressin, jotta niistä valmistettaisiin nahkainen versio?

Mokkabiker Vila, hame Zara (lyhennetty), t-paita Acne, kiilakorot Vagabond, plektrariipus Pilgrim Men, triplasormus Soili-Riikka Andersson, huivi ja muut sormukset secondhand.

Kauniista kuvista jälleen kiitos Mikolle, joka ulvoi kuvatessaan naurusta: niin absurdia oli herra valokuvaajan mielestä ikuistaa urbaani hippiäinen keskellä vehreintä luontoa. Saanen huomauttaa, että asuin nuoruudestani piinallisen monta vuotta keskellä metsää ja poroja. Ensimmäisenä Suomen kesänäni heräsin kesäisin kuudelta naapurinavetan aamulypsylle, seuraavaksi löysin hevoset ja traumatisoin äitini kipuamalla paikkakunnan suurimman ja hulluimman orin selkään. (Hän oli ajanut ohi ja ihmetellyt auton ikkunasta mitähän tuonkin pienen tyttöreppanan vastuuton äiti on mahtanut ajatella - ja tajunnut vasta sekuntia myöhemmin, että tyttö on hänen.) Tämä ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen eläinperäinen trauma, jonka äidilleni ennen 18 vuoden kypsää ikää aiheutin.

Olen siis pesunkestävä maalaistyttö. Äiti ja ystävät hiljaa.

Hyvä on, hyvä on. Olen tehty sokerista, taipuvainen raitisilmamyrkytykseen, näen pimeässä metsässä mörköjä ja saan hallitsemattomia raivokohtauksia sääskille, mutta kyllä minä olen aikani pöpelikössä istunut.

Kunhan pidän asfaltista kiilakorkojeni alla.

Joillekin asioille yksinkertaisesti on syynsä. Rakastan jakkuja, koska ne terävöittävät asun kuin asun. Pipo pelastaa, kun tukka on kipeästi kampaajakäsittelyn tarpeessa. Vanhoihin tuttuihin asukuvaposerauksiin kannattaa luottaa, koska niissä pysyy parhaiten pystyssä. Olemattoman tasapainoaistin aiheuttamat horjumiset saattavat tosin näyttää kuvassa balettitanssijamaisen lennokkailta.

Jakku Acne, neuletakki Filippa K, harmaa tunika Cheap Monday, musta tunika Selected Femme, huivi Zara, pipo Lustwear, prätkäsaappaat Rizzo. Kynsissä Mavalan keskiharmaa New-York.

Cheap Mondayn reikätunika on ostos Beamhillista muutamien viikkojen takaa. Olin suunnitellut saksien näyttämistä jollekin tunikoistani, mutta kun Cheap Mondayn versio osui vastaan kauniin kapeanmallisena ja parinkympin hintalapulla varustettuna, totesin viisaammaksi turvautua siihen kuin alkaa summanmutikassa saksia vaatekaapista löytyviä selvästi hintavampia tunikoita - tai hankkia uusi ihan vain saksittavaksi.

En ole saanut vieläkään prätkäsaappaita kiikutettua suutarille. Helsinki10:n myyjä osoitti toisen kengän pohjasta irronnutta osaa kasvoillaan järkyttynyt ilme, joka kertoi että olin yrittänyt tappaa kenkäni. Nnggghh. Oikeassa on, vien ne Viiskulman suutarille heti maanantaina.

Mainittakoon, että kaksi tunikaa, merinovillainen neuletakki, vuorella varustettu jakku, kasmirvillainen huivi, pipo, sukkahousut ja prätkäsaappaat eivät todellakaan olleet riittäviä eiliseen kevätsäähän. Kesäkuuhun on kolme viikkoa ja ulkona pitäisi ilmeisesti kulkea yhä talvitakissa.

Kuvista kiitos Hannalle. Paikalla ollut sokerista tehty valokuvaajanretale livahti sisätiloihin pakoon sadetta.

Edit // Kyllä siellä asussa sukkahousut on. Valitettavasti vain aivan liian ohuet vallitsevaan vuodenaikaan.

Poikkesin eilen Mikon ja Tiinan kanssa Juttutuvassa, kun Talo pitää röyhkeästi maanantaisin ovensa kiinni nälkäisiltä kalliolaisilta. Muotiväki yhdistelee tänä keväänä beigen ja hiekan eri sävyjä, minua aikuisbeige vähän vielä jännittää. Ajattelin siis pysyä ajan hermolla soveltamalla trendistä armeijanvihreitä versioita: salvianvärinen takki toimii minusta hyvin tummemman vihreän paidan päällä. Ruksi kalenteriin: värejä! Eikä edes pelottanut.

Jalkaan kiskoin talvella Zarasta hankitut vetskarinilkkurit, jotka eivät ole päässeet ulkoilemaan vielä kertaakaan. Menneistä virheistä on opittu, nykyisin tapanani on ajaa uudet kengät sisään juuri eilisiltaisen kaltaisilla lyhyillä pyrähdyksillä eikä esimerkiksi aamusta iltaan kestävää kaupunkijuoksua sisältävinä maratonipäivinä. Joskus lyhyetkään matkat eivät vaan ole riittävän lyhyitä - nuo kirotut kengät on nimittäin suunniteltu samassa paikassa kuin keskiaikaiset kidutusvälineet. Hoipertelin Hakaniemeen polvet koukussa kuin ensikorkkareissaan vaappuva teinityttö, lähetin Tiinalle epätoivoisia tekstiviestejä ja olin joka tuskallisella askeleella synkän varma, että nyt ne nilkat menivät lopullisesti sijoiltaan. En ymmärrä mikä kengissä on varsinaisesti vikana: lesti on tukeva, koko oikea, korokepohjaa sopivasti ja korkoa vähemmän kuin monissa kengissä, joissa juoksen suvereenisti ratikoita kiinni. Kyseessä on selvästi sama syy, jolla entinen opettajani selitti suurimman osan kohtaamistaan tietoteknisistä haasteista: suurempi kosminen pahuus.

Armeijatakki Gap, t-paita COS, lyhyt neuletakki ikivanha, hame Monki, korkkarit Zara, huivi ja sormus All Saints, vetskarilaukku Filippa K.

Paluumatka ei ollut aivan niin kivulias. Epäilen tosin että se johtuu vain siitä, että aivoni katkaisivat puolustusmekanismina yhteyden suurimpaan osaan tuntohermoistani. Nilkkurit ovat niin kauniit, etten suostu vielä luovuttamaan - mikä siis avuksi, rakkaat lukijat? Geelityynyt päkiöiden alle vai kolme lasillista skumppaa kivunlievitykseen ja lisää harjoitusta?

Kuvista kiitos taas Mikolle.

Koko muu maailma on ilmeisesti avannut jo balleriinakauden ja juoksentelee kaduilla nilkat paljaina, kun vilukissa on vielä pohtinut tarkeneeko villasukat jättää kotiin. Nilkat odottakoon vielä hetken vapautumista vaatekerrosten ikeestä, jakkukauden sentään korkkasin eilen! Ihan hyvin tarkenee, jos pakkaa alle kerroksia, ei tuule yhtään eikä tarvitse olla kovin montaa minuuttia ulkona. Huokaus. Pitkää ja kylmää talvea on näemmä seurannut pitkä ja kylmä kevät. Kesä saa luvan olla pitkä ja lämmin tai muutan takaisin Australiaan, kuten säästä valittamiseeni kyllästynyt lukija taannoin ystävällisesti ehdotti.

Kauden avasi Gaudetesta viime vuonna hankittu Acnen poikaystävämallinen jakku, jonka kapeat hihat tekevät väljästä, pitkästä mallista siromman. Alle päätyi muutama kerros tunikoita ja loppusyksystä Selectedista hankitut meshleggingsit. Juuri kun pääsin viime syksynä meuhkaamasta, että meshleggingsit ovat markkinavoimien keino myydä naisille uudella nimellä vanha tuttu konsepti, sukkahousut, koin meshleggings-herätyksen: rypyiksi nilkkoihin ja polviin laskeutuva mesh kuuluu ehdottomasti kuuluisaan sarjaan "Särmikkäät yksityiskohdat, jotka tekevät yksinkertaisista asuista kiinnostavia". Ne ovat yhtäaikaa eleettömät että hillittömän kyberpunk, vaikutelma jota Vagabondin kiilakorot eivät ainakaan vähennä. Kuvassa ne eivät valitettavasti ole edukseen, vakuutan että todellisuudessa kinttuni eivät näyttäneet vanhan mummon ryppyisiltä koivilta.

Jakku Acne, tunikat T By Alexander Wang ja Selected Femme, laukku Filippa K, pipo Lustwear, meshleggingsit Selected Femme, huivi Zara, riipus ja sormus All Saints, kiilakorkonilkkurit Vagabond.

Raskaasti laskeutuva metalliverkkoriipus tuli hankittua All Saintsilta pari vuotta sitten, vieläkin harmittaa että samaan sarjaan kuuluva rannekoru meni sivu suun! Riipus on viettänyt kuluneen vuoden hautautuneena korulaatikkoni pohjalle. Otan vahingon takaisin käyttämällä sitä jatkossa joka päivä ja kuvittelen olevani Jeanne d'Arc matkalla vapauttamaan Orléansin.

Kuvista kiitos Mikolle

Tämän havainnollisempaa asukuvaa ei kuvauksissa kuluneelta sunnuntailta irronnut, mutta julkaisenpa otoksen silti - ihan siitä ilosta, että olen kameraa varten viimeisteltyjä asuja kiinnostuneempi siitä, mihin ihmiset todellisuudessa kesken kiireisimmän arkensa tai rennoimman vapaa-aikansa pukeutuvat. Se kertoo usein ihmisestä enemmän kuin se miten hän haluaa tulla nähdyksi.

Mitä pidempi päivä, sen mukavammat vaatteet tarvitaan - vedin siis aamutokkurassa päälle kaiken mitä löysin lattialta, ne ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä hyviksi havaittuja lempivaatteita. Haalistuneen armeijanvihreä paita on maailman pehmeintä puuvillaa, rakastan erityisesti sen ylipitkiä hihoja, joissa on reiät peukalolle. Itseasiassa kaikissa pitkähihaisissa paidoissa saisi olla mielestäni samanlaiset.

Villakankainen bikertakki Filippa K, pitkähihainen paita COS, huivi Zara. Kolmessakymmenessä sekunnissa kootusta kokonaisuudesta kiinnostuneille tiedoksi, että jalasta löytyi mustat pillifarkut ja prätkäsaappaat.

Hmm, tämä kuva taitaa kertoa lähinnä siitä, että kuvauspäivällä on ollut pituutta vaatimattomat 15 tuntia ja yhä jatketaan. Kuvaavaa on, että julkaisukelpoisin otos oli se, jossa silmät olivat kiinni. Euforinen ilme johtui todennäköisesti siitä, että nukahdin sekunnin murto-osan ajaksi pystyyn ja kuvittelin olevani lempipaikassani maailmassa, omassa sängyssä.