Swedish Hasbeensin tenniskassi on ehdottomasti yksi kevään rennoimmista laukkuehdokkaista. Kai taskuun voi mailan puutteessa pakata skumppapullon, tai kirjan, korvakuulokkeet ja lentolipun jonnekin kauas.

Kuva Swedish Hasbeens

Syksyisen arkipäivän perussetti - siis ne releet, jotka tulee kiskottua ylle mitään miettimättä niinä aamuina kun herää vasta ratikassa - koostuu useimmiten jostain tälläisestä: villapaita, nahkatakki ja jotkut farkuntapaiset höystettynä kaikennielevällä kassilla. Hiustekniset haasteet ratkeavat vetämälle tukan sykeröksi niskaan ja lakin päähän.

Lakeistani on muuten kysytty, omistan napakan puuvillaisen mustan ja kuvassa näkyvän villaisen harmaan ja molemmat ovat H&M:n miestenosastolta. Petollisen sopusuhtaiselta näyttävä pääni on ympärymitaltaan niin käsittämättömän i-s-o etteivät naisille mitoitetut hatut koskaan mahdu, lierihattunikin on poimittu miesten puolelta. Olen päättänyt, että tämä on suurten ajatusten ja nerouden merkki.

Nahkatakki Munderingskompagniet / Beam, villapaita Alexander Wang / ShopBop*, farkkuleggarit ikivanhat, nilkkurit Acne / Beam, kassi Swedish Hasbeens*, lakki H&M Men. (*Saatu blogin kautta)

Jos tiedossa ei ole muuta kuin juoksua radioissa, jalkaan päätyy Converset tai prätkäsaappaat. Jos tilanne vaatii tavallista enemmän nostetta, kiskon jalkoihin korot joissa jaksaa kävellä, edustaa ja hymyillä - useimmiten Acnen Pistolit tai Swedish Hasbeensin nauhalliset korkonilkkurit.

Tylsää, mutta voittaa yöpaidassa esiintymisen ja toimittaa tehtävänsä niinä päivinä kun vaatteiden tärkein tarkoitus on pitää kylmä ja siveettömyyssakot loitolla. Alemmasta kuvasta kiitos Mikolle.

Kertokaapa miltä näyttävät teidän arkipäivän perusreleet?

Joku tunnistikin jo uuden rakkaani. Sain nimittäin tovi sitten lahjapaketin Ruotsista, sisältä paljastui Swedish Hasbeensin nahkainen kassi nimeltä Bag For Life. Simppelistä kangaskassista muotonsa lainannut nahkaveska on juuri niin yksinkertainen ja kaunis kuin ajattelin - tack så mycket!

Kassi on tehty melko ohuesta, napakasta nahasta, joka tuntui alkuun kovalta, mutta on pehmentynyt käytössä kauniisti. Minimalistia ilahduttaa yksityskohtien autuas puute: nahkaiset olkaimet on tikattu ruksin muotoisella ompeleella kiinni kassiin ja toisella puolella on nahkaan painettu logo, siinä kaikki.

Etenkin tilausta harkitseville tiedoksi, että kassia ei välttämättä sovi aivan koko elämän kuljettamiseen mukana, sillä se on malliltaan melko litteä eikä nahka veny ihan mahdottomasti. Läppärin kuljetukseen se on aivan omiaan, juuri sopivan kokoinen eikä takuulla säikähdä koneen painoa, mutta esimerkiksi MacBookin ja järjestelmäkameran ujuttaminen samaan kassiin on jo pikkuisen haastavaa.

Sen kyllä uskoo, että kassi on tehty kestämään koko elämäksi: vaikka napakka nahka on muuttunut pehmeämmäksi ja taipuisammaksi käytön myötä, se on niin tukevaa tekoa että seuraavat sukupolvet pääsevät kyllä kinaamaan siitä.

Neutraaleihin väreihin ja koruttomiin perusvaatteisiin yhdistetyt tomaatinpunaiset pillifarkut näyttävät yhtäkkiä pelottavan hyvältä. En tiedä kestäisikö oma kanttini lähteä liikkeelle näinkin klassisella kokoonpanolla, tekisi takuulla mieli vaihtaa balleriinat johonkin särmikkäämpään ja nudevärinen bleiseri nahkatakkiin. Mutta ainakin kuvan tytöllä asu toimii juuri noin, pienellä ranskalaisella vivahteella - leokuosi kurkaten käännetyistä hihoista ja teräväkärkiset kiiltonahkaiset kengät kopisten kaupungin kaduilla. Jokapäiväisessä käytössä oleviin perusjuttuihin - kuten ihan tavallisin pillifarkkuihin - saa ihan uutta potkua, kun valitsee vähän yllättävämmän värin.

Vaalea jakku on The Row'n, haluan edelleen kaiken siitä mallistosta. Kiiltonahkaiset nauhakengät voisivat toimia omassa habituksessani balleriinoja paremmin, kuvan yksilöt ovat Alexander Wangin. Valkoinen kauluspaita on Boy. By Band Of Outsidersin, myös esimerkiksi Gaudetesta löytyy hyviä. Punaiset farkut kuvassa ovat Vilan, astetta arvokkaampi vaihtoehto punaisista farkuista löytyy Current/Elliottin valikoimista Gaudetesta. Koko elämän nielevä musta nahkalaukku ja musta perusvyö ovat Swedish Hasbeensin.

Mitä sanotte, kuumaa vai kylmää?

Kuvat StockholmStreetStyle, Net-a-porter, Swedish Hasbeens, ShopBop & Vila

Jouduin taas materialistiseen maniaan Swedish Hasbeensin laukkujen äärellä. Kenelle saa reklamoida siitä, että haluan YHDEN KAIKKEA? Laukkukokoelmani ei ole mahdottoman suuri (toisin kuin esimerkiksi kenkäkaappi ja huivivarasto..), mutta mitään en varsinaisesti tarvitsisi. Paitsi sen vuosia kaivatun täydellisen tote-laukun! Katsokaa nyt! Saako tilata molemmat? Bag For Lifen nimikin antaa ymmärtää, että laukusta saisi uskollisen ystävän loppuelämäksi.

Pienet satulalaukut ovat olleet valikoimissa jo tovin - tiedän, koska olen kuolannut niistä melkein jokaista siitä saakka kun ne rantautuivat kauppaan. Suosikit ovat musta, oranssi, punainen ja vaalea nahka, joka tummenee käytössä konjakkiseksi. Miten ihmeessä niiden joukosta voisi päätyä (vain) yhteen? Hulluutta sanon minä.

Ettei elämä olisi liian helppoa ja yksinkertaista, satulalaukusta on olemassa tietysti myös isompi versio, joka olisi aika käyttökelpoinen kaveri arjen haasteissa. Klassinen konjakki iskisi eniten. Tai musta. Tai punainen. (Näettekö jo kaavan?)

Uutena valikoimissa ovat pienet kirjekuorilaukut, jotka noudattavat samaa turhista yksityiskohdista riisuttua eleetöntä estetiikkaa. Tarvitseeko erikseen kertoa mitä olen niistä mieltä? Pidän jopa tuosta pinkistä. Musta voisi ryhtyä lompakokseni, koska olen tunnettu siitä että yritän lyhyemmillä kaupunkipyrähdyksillä laiskuuksissani ahtaa kukkaroon kaiken luurista huulirasvaan ja Iceman-avaimenperällä varustettuun pyöränavaimeen, ettei tarvitsisi ottaa mukaan laukkua.

Rannelaukuista olen ehtinyt vauhkota jo aiemmin, joten tyydyn nyt vain toteamaan, että ra-kas-tan niitä(kin) yhä. Mutta ei tämä vielä tähän loppunut: asusteosastolta löytyi muutakin, nimittäin nippu simppeleitä nahkavöitä (niitä ei löydy ikinä mistään) aivan järjettömän täydellisissä väreissä. Oikeastaan keltainen on ainut, jota en varsinaisesti kaipaa kaappiini. Suhteeni keltaiseen on erään melko kammottavan kasari-inspiroituneen tyylikokeilun jäljiltä kohteliaan etäinen.

Näyttää siltä, että napakka nahka, simppelisti retro muotoilu ja just ne oikeat värit ovat takuutoimiva konsepti, joka putoaa nostalgiannälkäiseen wannabehippi-minimalistiin kuin rekkalastillinen halkoja. Pitää lopettaa ennen kuin joku suoni räjähtää päästä. Kertokaapa te mitä tykkäätte - olenko yksin hulluudessani? Tulkaa joku nyt takavarikoimaan luottokorttini ennen kuin tilaan koko puljun tyhjäksi.

PS. Kenkäosastolle en siis edes ehtinyt vielä. Parempi ilmeisesti etten menekään.

Kuvat Swedish Hasbeens

Hanneli näyttää mallia: kyllä vaalea nude on liekehtivän oranssin tai lähes neonhohtoisen kirkkaan korallinpunaisen paras kaveri, eikä vadelmanpunainen väripilkku pahenna lainkaan raikasta yhdistelmää. Kun kirkkaita värejä on useampi, simppelit mustat aurinkolasit ja paljaat jalat riittävät asusteeksi.

Diane von Furstenbergin silkkisessä shortsihaalarissa on samaa valuvaa tunnelmaa kuin Hannelin paidassa, Maison Martin Margielan mokkanilkkurit antavat kintuille kymmenen senttiä lisäpituutta ja Swedish Hasbeensin pikkulaukku kulkee huolettomasti mukana ranteeseen sujautettavalla hihnallaan.

En ole varma riittäisikö oma siviilirohkeuteni asuun, jossa ei ole yhtään mustaa, mutta jos kokeilisin, lähtisin liikkeelle Roksanda Ilincicin napapituisesta silkkitopista, joka olisi väljässä eleettömyydessään loistoseuraa Helmut Langin lyhyille pellavashortseille - Hannelin pitsishortsit ovat kauniit kuin suoraan keijusadusta, mutta rento pellava kolahtaa omaan makuuni ehkä paremmin. Punainen satulamallinen nahkalaukku kruunaisi kokeilun, sekin Swedish Hasbeensin. Kaveriksi ne Margielan mokkaunelmat, niille keksisin sata muutakin käyttötarkoitusta (joista yksikään ei sovellu suomalaiseen säähän kuin kuivina loppukesän iltoina).

Nudeväreillä höystetyt oranssin, korallin ja punaisen sävyjen yhdistelmät taitavat mennä minimalistin kirjoissa teoreettisen tyylipohdinnan piikkiin, mutta kertokaapa mitä te tykkäätte?

Kuvat Hanneli, Net-a-porter, ShopBop & Swedish Hasbeens

Varusteet kaikkien aikojen hippikesää varten ovat valmiina, kesäkelitkin kuulemma saapuvat loppuviikosta. Ei hetkeäkään liian aikaisin! Paatunut minimalistikin näemmä kuoriutuu kesän tullen mustistaan - joka kevät heräävä hippityttö minussa tuntuu havahtuvan talviuniltaan vuosi vuodelta aiemmin. No, ei se väärin ole.

Horacen pellavainen hippiloimi on löytö Mintun kirpputoripöydältä, Swedish Hasbeensin puukengät on hankittu jo kaksi kesää sitten. Ruskea nahkainen kirjekuorilaukku on kirpparilöytö, samoin pronssinen kaularengas, jonka poimin mukaan viime kesänä. Niittivyö on parin vuoden takainen hankinta Dieselin ystävämyynnistä, kaulakoru ja renkaat H&M. Punaiset aurinkolasit on saatu Haga Eyewearilta, Tigin ekosarjan kokeiluun saatu kookoksinen suolasuihke on jäänyt vakiokäyttöön. Dermalogicalta saatu sävytetty kosteusvoide (SPF15) on lemppari jo muutaman vuoden ajalta ja toimittaa kesäisin meikkivoiteen virkaa. MACin sampanjanvärisillä meikkikynillä loihdin itselleni kreikkalaisen jumalattaren raukeat silmät ja kuvittelen olevani Kate Moss. Nuxen kullanhohtoinen öljy on kreikkalaisen jumalattaren luottokamaa, se antaa niin vartalolle kuin kasvoille terveen hohteen jo ennen kuin aurinko on ehtinyt tehdä taikojaan. Riittoisaa tavaraa, ostin sen monta vuotta sitten eikä puteli ole edes puolillaan.

Jahas, kertokaapa uteliaalle millaisilla asioilla itse varustaudutte kesään?

Jos trenssissä talsiminen oli toiveajattelua, nahkatakkikauden korkkauksessa hyisessä maaliskuussa taisi olla siinäkin ilmassa pientä utopiaa. Mielenterveyteni ilmeisesti vaatii jokakeväisen itsensä palelluttamisen kestääkseen villakangastakkia ja armeijaparkaa vielä hetken. No, se oli sen arvoista - sain nimittäin sydän sykkyrällä kaivaa esiin viime vuoden puolella Gaudeten alesta hankitun nahkarotsin, joka on odottanut - huomattavasti kärsivällisemmin kuin omistajansa - kaapissa hetkeä, jolloin se sujahtaa päälle myös rintakehän kohdalta. Mad Max -henkiset prätkäpoimitukset olkapäissä ja kyynärvarsissa aiheuttavat yhä tykytyksiä, puhumattakaan vetskareista hihansuissa, pehmeästä luomunahasta ja siitä miten se on rennosti lyhyempi selästä ja laskeutuu pidemmälle pitkin kylkiä.

Nahkatakki sai onnensekaiselle ensiulkoilutukselleen seuraksi merinovillaisen neuletunikan sekä hämmentävän monta epäminimalistisista asustetta hippilaukusta lierihattuun ja oranssinpunaiseen huiviin. Pienet tyylilliset riitasoinnut ovat alkaneet kiehtoa mieltäni. Asian voi tulkita toki niinkin, että pakkomielteinen suhteeni tuohon hattuun ja kasmirvillaiseen huiviin on edennyt siihen pisteeseen, että yhdistän ne kaikkeen välittämättä siitä sopivatko ne tai ei.

Nahkatakki ja neuletunika Filippa K, hattu saatu joululahjaksi, laukku ja ristiriipus kirppislöytöjä, kengät Swedish Hasbeens, kasmirhuivi Arelalizza, aurinkolasit RE.

Pyskologinen sodankäyntini talvea vastaan ei ole osoittautunut kovin voitolliseksi, eilen taivas piiskasi niskaan rakeita, toissapäivänä pienen lumimyrskyn, tänään siellä lentää jäätä vaakasuorassa suoraan silmiin ja tuulee niin että ikkunat kolisevat karmeissaan. Tilasin kuitenkin ensi viikoksi nahkatakkikelit ja oletan että onneni on aika kääntyä, joten kiitoskukat ja -suklaat voi lähettää Kurviin.

Kuvat Dorit Salutskij @ Paikka auringossa

Päivän uutinen taitaa olla H&M:n ja 70-luvun nostalgiasta ammentavista puukengistään tunnetun Swedish Hasbeensin yhteistyö - minä vain taisin pudota penkiltä vähän toisesta syystä kuin moni muu bloggaaja ja muodinystävä. Ei ole varmaan jäänyt epäselväksi, että rakastan Hasbeensin puukkareita: sen lisäksi, että puun, nahan ja niittien liitto on taivaassa sinetöity, ympäristöystävällinen tuotanto ja ruotsalainen käsityö ovat nostaneet taitavasti rakennetun brändin kurssin varsin korkealle niin minun kuin monen muun silmissä.

Sitäkin suurempi yllätys oli, kun Hasbeens ilmoitti ryhtyneensä yhteistyöhön halpavaatejätin kanssa. 20. huhtikuuta kauppoihin rantautuvan yhteistyömalliston kengät ovat kuulemma oikeaa nahkaa ja puuta kuten alkuperäisetkin, mutta maksavat korkeintaan 59,90 euroa. Suokaa anteeksi skeptinen asenteeni, mutta hinta pistää epäilemään, ettei pohjissa lue Made in Sweden (tai Italia, jossa nilkkurit käsittääkseni valmistetaan) ja ettei vahvalla käsityöleimalla ratsastavan Hasbeensin logo tällä kertaa tarkoita, että kengillä olisi mitään tekemistä käsityön kanssa.

Vähän vaikeaa on tajuta mikä on ollut Swedish Hasbeensin motiivi ryhtyä yhteistyöhön. Myyntiluvuthan ne tietysti painavat, mutta se mikä suurille massoille kohdistetussa näkyvyydessä ja myyntivolyymissa voitetaan, hävitään polkemalla periaatteita joiden varaan koko brändi on rakennettu. Yhteistyömalliston kengät näyttävät vieläpä melko lailla samoilta kuin merkin omat puukkarit (tietysti vaan hitusen halvemmilta), mikä linjavalintana tuntuu aitojen Hasbeensien omistajasta vielä kummallisemmalta. En epäile yhtään etteikö murto-osan alkuperäisten hinnasta maksavia puukenkiä myytäisi kansalle kuin saippuaa, mutta mahtaakohan yhteistyöstä pidemmällä tähtäimellä olla merkille enemmän haittaa kuin hyötyä?

Lisää keskustelua aiheesta löytyy mm. yhteistyöstä iloitsevan Nelliinan ja kanssani samoilla linjoilla olevan Stellageen tontilta. Mitäpä olette mieltä?

Kuva H&M