Vuodenajat vaihtuvat ja muoti muuttuu, mutta nahkapaikkaisista trensseistä haaveilu on näemmä ikuista. Kevään kaksi parasta, olkaa hyvät.

Ranskalainen IRO tietää miten takkeja tehdään. Lyhyt trenssitakki on yhtäaikaa ryhdikäs ja rento, nahkapaikat piirtävät hartiat kauniisti esiin. Jos vain hihat olisivat pikkuisen napakammat, olisin luultavasti tärvännyt vuokrarahat takkiin jo.

Selected Femmen versio on budjettiystävällisempi ja pidempi, oikeastaan klassinen trenssi varustettuna nahkapaikalla, joka peittää myös lapaluut. Takki suorastaan vaatii seurakseen lahkeistaan käärityt harmaat pillifarkut, ohuen pellavaneuleen ja potkitut buutsit.

Enää pitäisi tietää miten vaalea trenssi pidetään siistinä. Kertokaapa kanssatumpelot onko se mahdollista? Täydellisiltä pariisittarilta, jotka kopisevat kuraisilla kaduilla saamatta hiekanmuruakaan elegantteihin valkoisiin farkkuihinsa, ei kaivata vastausta.

Kuvat ShopBop & Selected Femme

Ihan vielä ei tarkene huidella paitahihasillaan, joten yritän ankarasti keskittyä kevätinspiraatioon, joka sisältää järkeviä asioita kuten takkeja, huiveja ja pitkiä lahkeita. Innostuin StockholmStreetStylen ikuistamasta tyyliniekasta, joka yhdistelee surutta rentoa ja skarppia tavalla joka näyttää samaan aikaan sekä huolettomalta että juuri sopivasti viimeistellyltä tärkeään palaveriin, näyttelyavajaisiin - tai mihin vaan, jonne ei kehtaa lompsia reikäisissä tennareissa. Punainen on raikas seuralainen mustalle, harmaalle ja kuluneelle denimille, mutta ei kovin yllättäen kirkas oranssi kiehtoo meikää vielä vähän enemmän.

Omistan Arelalizzan kasmirhuiveja kahdessa värissä ja alkaa vähän tuntua siltä, että niitä voisi kerätä koko sarjan - jättiläismäinen kasmirhuivi toimii ympäri vuoden eikä siihen yksinkertaisesti ole mahdollista kyllästyä. Mustan nahkalaukun ja harmaan collegepaidan bongasin Selected Femmen valikoimista, teräväkärkiset oranssit korot ovat Alice + Olivian. Rennot poikaystäväfarkut ovat Leviksen uudesta Made & Crafted -mallistosta. Kirkkaat huulipunat ovat satunnaisista kokeiluistani huolimatta vielä vähän haastavia, joten korvaisin leiskuvat huulet leiskuvilla kynsillä: syötävän sävyinen kynsilakka on OPIn uudesta Holland-kokoelmasta ja nimeltään A Roll In The Hague.

Nahkahihaisia villakangastakkeja on kävellyt vastaan koko kevään, minä tietysti perässähiihtelijänä havahduin niihin vasta nyt. Ehkä paksummat villakangastakit saavat jäädä odottamaan syksyä, mutta nahkahihaiseen trenssiin voisin kyllä sijoittaa.. Tai tehdä sellaisen itse (lue: pakottaa Outi tai Jenni tekemään).

Mitä sanotte, kuumaa vai kylmää?

Kuvat StockholmStreetStyle, Arelalizza, Net-a-porter, Selected Femme, ShopBop & OPI

Musta on ollut jälleen kuluneen talven vaatekaappini kuumin juttu, mutta kevättä kohti väripaletti alkaa pikkuhiljaa taas keventyä: tekee mieli yhdistää harmaa niin vaaleisiin kuin tummempiin khakinsävyihin, vaihtaa musta nahka ruskeaan ja maustaa ripauksella puuteria.

Harmaat pillifarkut ja harmaa collegepaita - niitä ei voi olla liikaa - ovat Selected Femmen ja ovat yhdessä passeli pari melkeinpä mihin tahansa arkiseen menoon. Filippa K:n khakinvärinen huivi raikastaa harmaata asua, OPIn tumma armeijanvihreä kynsilakka tarjoaa terästystä. Konjakinruskean nahkalaukun on pääni menoksi tehnyt A.P.C. enkä tiedä voiko elämä jatkua ilman sitä - näinköhän oikein, että eräskin taskunatsitar oli iskenyt silmänsä samaan kohteeseen? Ronski rannekello ja nahasta ja kanvaksesta valmistetut kengät ovat molemmat Firetrapin, kello on ongittu miesten asusteiden joukosta. Sama vanha tyylivinkki: jos naisten mallisto kolahtaa, kannattaa ehdottomasti kurkata miesten puolellekin. Giles & Brotherin hakaneulakorvikset ja Blessin puuterinvärinen nahkaranneke kruunaavat kokonaisuuden.

Ihanaa. Tulisipa jo kevät.

Kuvat Selected Femme, La Garconne, Gaudete, Firetrap, ShopBop & OPI

Vaalipäivän asuna palvelivat kokomustat vetimet, tontunpunainen pipo ja oranssi(!) huulipuna(!!), jolle alan pikkuhiljaa lämmetä. Huultenrajauskynien ja siveltimien kanssa sekoiluun ei riitä kärsivällisyys vieläkään, taputtelen punan huulille ja toivon ettei se tartu hampaisiin. Elämässä pitää ottaa riskejä.

Takki on käytettynä hankittu vanha lemppari, villakankainen biker jonka niskalapussa lukee Filippa K. Se oli alunperin reilusti a-linjainen, leveni helmastaan niin että lepatti lanteilla. Kavennutin sen lempiompelimossani nimeltä punk-mummo Maijan paja ja nyt se on täydellinen. (Oikeasti Maija ei ole mummo vaan nuori nainen, jolla on valtakunnan pehmeimmät ja kiharimmat mustat hiukset, tuottajan älä siinä selitä vaan tee -ote elämään ja punkbändissä rumpuja hakkaava aviomies. Mummo-lisänimen Maija on ansainnut sillä, että hänellä on myös puutalo maalla, keinutuoli, sukkapuikot, valtakunnan paksuin ja paras reseptikirja ja vastaukset kaikkiin elämän kysymyksiin. Maijan pitäisi ehkä olla presidentti.)

Uusi laukku! Lumin musta Eco Supermarket City Bag saapui luokseni joulupaketissa, iso kiitos Lumin väelle. Ympäristöystävällisesti käsitelty nahka on paksua mutta pehmeää, hopeiset vetskarit just eikä melkein. Isoon taskuun sujahtaa puhelin, matkakortti ja huulirasva, sisään mahtuu järjestelmäkamera, kirja ja varavillatakki. Mukana tuli vaihtohihna, jolla laukku kulkisi mukavasti olalla, mutta en ole kokeillut sitä vielä - olen nimittäin kovin tykästynyt tuohon rinnan yli kulkevaan remmiin, jonka ansiosta laukku lepää lanteilla ja molemmat kädet jäävät vapaiksi esimerkiksi puhelun puhumiseen ja taksin nappaamiseen samanaikaisesti, kahden lumessa loikkivan koiran ulkoiluttamiseen, pääkallokeleissä pystyssä pysymiseen ja hengissä selviytymiseen talvesta. Toispuoleisen mallin - siis sen, että hihnan kiinnikkeet on ommeltu laukun sisäsivulle eikä keskelle laukun molempiin päihin - ansiota on, että laukku asettuu käytännöllisesti ja kauniisti siihen mihin kuuluu eikä hytky ja pompi kävellessä.

Oranssinpunainen pipo on viimesyksyinen heräteostos H&M:lta, kun talsimme Doritin kanssa Tampereen kaduilla ja olimme vähän niinkuin ulkomailla: tutuistakin kaupoista tulee melkein eksoottisia ja joka kahvilaan tekee mieli pysähtyä. Ihan kelpo hankinta, lämmittää korvia ja mieltä - ja sopii MSCHICin huulipunaan, joka näyttää tosin kuvissa enemmän punaviininpunaiselta kuin oranssilta.

Jeffrey Campbellin valikoimista -70% alella ongitut ylipolven prätkäsaappaat ovat taivaan lahja lumikinosten valtaamassa kaupungissa: pohkeen puoliväliin ulottuvista kumppareista ei ole mitään iloa, kun nakkivaljakko tahtoo mönkiä puistossa metrisessä hangessa. Ei haittaa sekään, että napakka nahka lämmittää polviin saakka.

Villakankainen biker & nahkakintaat Filippa K, laukku Lumi*, saappaat Jeffrey Campbell / ShopBop*. pipo H&M, kasmirhuivi Arelalizza*, minimekko Selected Femme, neule Y's, huulipuna MSCHIC*. (*Saatu lahjaksi tai hankittu blogin kautta saaduilla lahjakorteilla.)

Nostan muuten hattua kanssabloggaajille, jotka seisovat asukuvissaan talvipakkasillakin ilman päällysvaatteita - hullua sissihenkeä! Tästä vilukissasta ei ole moiseen, joudutte valitettavasti katselemaan pipoja ja tumppuja kunnes keksin mihin nurkkaan kotiani pystytän väliaikaisen talvistudion.

Nyt kiskon villakerrokset taas niskaan ja lähden kauppaan hakemaan aineksia pannareihin - poikaystävä väittää että vaalijännitys käy liikaa verenpaineelle ilman niitä. Minulle kyllä kelpaa pannareiden syömiseen pienemmätkin tekosyyt. Ihanaa sunnuntai-iltaa, kaunokaiset!

Olen jälleen vapautunut viikon kaksi (okei, kuukauden) kestäneestä tyylillisestä inspiraatiokadosta, jonka ennen viittä pimenevät illat ja työkiireet aiheuttivat. Kurkkasin äsken vaatekaappiini ja siellä ne olivat, kaikki 99% vaatteistani joita en ole muistanut kun olen juoksennellut samassa mustassa minihameessa, harmaassa collegepaidassa ja niskaan vedetyssä poninhännässä. Suunta on vain ylöspäin! Seuraa viime päivinä pyöriteltyjä tyylejä ja tuumia, olkaat hyvät.

(1) Minulla on paha tapa klikata kaikki inspiroiva talteen ja unohtaa merkata lähteen. Ellei epäluotettava muistini ole jälleen pettänyt, harmaa neule on T By Alexander Wangin ja peräisin La Garconnesta. Ei sitä tietenkään sieltä enää löydy, joten nyt pitäisi keksiä mistä muualta löytyy edestä lyhyitä, takaa pidempiä harmaita neuleita, joiden alle voisi pukea valkoisen kauluspaidan.

(2) Acolyth on verkkokauppa, mutta käyn kyllä nappaamassa sieltä tyyli-inspiraatiotakin. Mainitsinko jo sen valkoisen kauluspaidan? Kuvan paita on Back By Ann-Sofie Backin ja puetaan ehdottomasti mustan minihameen seuraan - tai yhdistetään talvisesti mustiin pillifarkkuihin ja saappaisiin.

(3) Glöginpunainen nahkavyö lämmittäisi sekä sielua että vaatekaappia. Vyö on Samujin ja huutaa selvästi harmaita sävyjä seurakseen, ehkä jotain konjakinruskeaakin ettei mene vallan tonttuiluksi. Miesten vöistä lainattu mutkaton muotoilu näyttää oikealla tavalla rauhalliselta.

(4) Pörröisille vaatteille lämpenevä Anna-Kaari tuli mieleen kun näin Jak&Jilissa kuvan muotitoimittaja Kate Lanphearista karvatakissaan. Jos lunta on tultava, en keksi mukavampaa tapaa suojautua sitä vastaan. No ehkä neljä seinää ja untuvapeitto.

(5) Otsatukka vai ei? Päätin jo että aikani otsatukkaisena tyttönä on ainakin toistaiseksi ohi, mutta päätöksen horjuttamiseen tarvittiin vain Bob Gruenin vuonna 1976 ottama valokuva Debbie Harrysta. Harmi, ettei valovoima ole ihan samaa luokkaa kuin Blondie-laulajalla, mutta se ei onneksi estä tavoittelemasta täydellistä tukkaa.

(6) Konjakinruskean tummemmat(kin) sävyt kiinnostavat, kunhan ne tulevat napakan nahan muodossa. H&M:n nahkakassi olisi täydellinen kirjastoreissuille, joilta poiketaan spontaanisti kahvimukin ääreen lähikahvilaan. Missähän kirjastokorttini on? Taidanpa tutkia löytyykö vaatekaapista entuudestaan mitään sopivansävyistä.

(7) Jotkut asiat eivät muutu: alan luoda sotilaallisiin takkeihin merkitseviä silmäyksiä joka vuosi kun syksy alkaa taittua talveksi. Selected Femmen takissa on hiilenharmaa huopamainen pinta ja kapea nahkavyö, joka antaa vyötärölle ryhtiä.

Kuvat Acolyth, Samuji, H&M, Selected, Jak&Jil, La Garconne & Hair On The Brain

Tähän aikaan vuodesta kaipaa loppukesän raukeista päivistä erityisesti pukeutumisen vaivattomuutta: riitti kun puki mekkopituisen lempineuleen seuraksi buutsit ja hatun. Rusketus riitti asusteeksi, ja joku sattumanvarainen röykkiö rannekoruja. On toki talvessakin oma vaivattomuutensa, on oikeastaan samantekevää minkä mekon tai neuleen kaapista valitsee kun paksu talvitakki peittää kuitenkin kaiken. Olen kulkenut viimeiset viisi vuotta samassa villakangastakissa, pitäisiköhän sittenkin vaihtelun ja virkistyksen nimissä sijoittaa vähän laajempaan takkikokoelmaan?

Harsoneule COS, alusmekko Selected Femme, prätkäsaappaat Jeffrey Campbell / ShopBop*, rannekorut secondhand & bElles, plektrakoru Pilgrimin miesten mallistosta, hattu saatu lahjaksi. Valkoinen asustehevonen lainassa porvoolaiselta tallilta. (*Hankittu blogin kautta saadulla lahjakortilla.)

Porvoolaisella niityllä tajusin mitä tarvitsen elämääni, ei enemmän mekkoja tai matkoja, vaan hevosenhajua ja hirnahtelua. Kun painaa kasvonsa lämpimään kaulakuoppaan ja hengittää keuhkot täyteen tuttua tuoksua, mikään maailmassa ei voi olla huonosti. Kuvat otti toinen hevostyttö, Dorit.

Kertokaapa kaunokaiset, tiedättekö onko Helsingin kantakaupungin lähellä talleja, joissa pääsee maastoon?

Kuvat Dorit Salutskij @ Paikka auringossa

Löysin pursuilevista kuvakansioistani vihdoin Doritin ottamat synttärikuvat tovin takaa, omaan kameraani ei nimittäin kaikelta kippistelyltä ehtinyt valottua montakaan ruutua. Täräytänpä eetteriin ensin pari otosta synttärireleistä. Niitä koskevat suunnitelmat olivat aluksi mahtipontiset ja käsittivät kaikenlaista spektaakkelinomaisesta hippikeijukaiskampauksesta paljaaseen selkään ja niin korkeisiin stilettokorkoihin, että niillä olisi kiivennyt kuuhun. Sitten väliin tuli työkiireet, elämä ja mitä näitä nyt on, enkä ehtinyt ajatella koko asiaa ennen kuin syntymäpäivän aamuna kesken sänkyyn tarjoillun kahvin tajusin, että omissa kolmekymppisissään olisi kai suotavaa sonnustautua johonkin muuhun kuin kulahtaneisiin pillifarkkuihin ja poikaystävän ruutupaitaan.

Projektiin jäi juhlavalmisteluilta aikaa alle tunti eikä kumpikaan kaapissa seisovasta noin kahdesta sata kertaa nähdystä juhlakelpoisesta koltusta inspiroinut, joten muistin Selected Femmen paljettiunelmat ja suunnistin Aleksanterinkadulle. Paljettimekko ei surukseni istunut kuten toivoin, mutta paljeteista raskas jakku valui olkapäiltä kuin villeimmissä unelmissani Ziggy Stardustin keikan eturivistä - osta jotain nättiä -ohjeen kera äidiltä saatu syntymäpäiväseteli löysi siis samantien sijoituskohteen. Ja ei, se ei ole yh-tään samanlainen kuin Filippan paljettitakkini. Hiljaa siellä.

Satelliitteihin asti säihkyvä jakku ei kaivannut seurakseen muuta kuin mustan minihameen ja t-paidan - ja tietysti ne Jeffrey Campbellin sekä kehuja että kauhistusta niittäneet korot. Jokin osa alkuperäisestä suunnitelmasta siis toteutui! Melkein kymmenen senttimetrin korokepohjilla ei tarvinnut enää kurkottaa saadakseen pitkältä porilaisasusteeltaan suukon.

Paljettitakki Selected Femme, luomupuuvillainen t-paita Filippa K, hame Weekday, kengät Jeffrey Campbell.

Keijukaiskampauksiin ei jäänyt aikaa, joten tukka pysyi omana tuttuna (parturinsaksia jo kaipaavana) reuhkanaan. Jospa sitä vaikka omiin häihinsä mennessä ottaisi haltuun konseptin nimeltä etukäteissuunnittelu, tekisi tukat ja miettisi mekot hyvissä ajoin eikä yrittäisi opetella kissarajausten saloja viisi minuuttia ennen kuin ensimmäiset vieraat tulevat? Toisaalta kiukusta katkennut kajalkynä kädessä ja samppanjalasi toisessa on ihan hyvä halailla ystäviään - ne sanovat kuitenkin aina, että voi näytätpä ihanalta.

Kuvat Dorit Salutskij @ Paikka auringossa

Meikäläisen kolmekymppiset (en ymmärrä, siis juurihan täytin kaksikymmentäkaksi?) lähestyvät kovaa vauhtia ja havahduin juuri vaatekaapissani ammottavaan iänikuiseen kolttukatoon. En edes muista montako kertaa olen kirjoittanut säälittävästä juhlavaatevalikoimastani, joka on perua ajoilta kun puin kekkereihin saman trikootunikan jossa olin painellut koko päivän yhdistettynä vähän korkeampiin korkoihin ja paksumpaan kajaliin. Se meni läpi vielä kun olin yhdeksäntoista ja kekkerit olivat joko äärimmäisen rentoja kaljankiskojaisia kavereiden kesken tai aikuisten juhlia, joissa pakenin nurkkaan tyhjentämään viinipullon muiden keskenkasvuisten kanssa - nykyisin tunnen itseni trikootunikoissa vain alipukeutuneeksi. Budjetti ei juuri nyt antaisi myöten sen isommille mekkohankinnoille, mutta älkäämme keskittykö epäolennaisuuksiin. Aina saa vähän haaveilla: seuraa siis ehdottomat suosikkiehdokkaat.

IROn mekko naiselle, joka haluaa näyttää peilipallolta - KYLLÄ KIITOS! Olen vauhkonnut ennenkin paljettimekoista, 70-luvun diskosta ja David Bowiesta, joten tyydyn vain toteamaan, että mekko on i-h-a-n-a. Loiva venenpääntie tasapainoittaa minimittaista helmaa, avoin selkä antaa mekolle juhlavuutta. Ranskalaismerkin makuuni täsmäräätälöityjä herkkuja löytyy Gaudetesta.

Selected Femmen mekko on täydellinen pikkumusta: pliseerattu yläosa on kaunis ja rento, alaosa istuu napakasti lanteilla. Selän vetoketju vetoaa tietysti ihmiseen, jonka mielestä vetskareita ei ole koskaan liikaa. Mitta on äärimmäisen mini, mutta pääntie, joka siveellisyydessään olisi kelvannut jopa vanhoillislestadiolaiselle isoäidilleni, pitää kokonaisuuden sopivan säädyllisenä vähän muodollisempaankin menoon.

Theyskens' Theoryn silkkimekon jujuna on silkkiin kudotut metallilangat ja valtavat taskut. Silkkaa neroutta! Kyllä minustakin on strukturoidussa kotelomekossa nilkkaa heiluttavaksi eteeriseksi keijukaiseksi, jos kädet saa silti tunkea taskuihin.

Acnen sifonkisilla yksityiskohdilla varustettu musta tunika on kieltämättä aika näköiseni. Avoin selkä tekee rennosta mekosta vähän särmikkäämmän. Gaudeten valikoimista tämäkin kaunokainen.

Ruotsalaisen Styleinin silkkimekossa on paitsi armolliset laskokset joiden alle voi piilottaa kolmannen santsikierroksen, myös huppu. Niin pimeä idea että sen on pakko olla loistava. Voi jättää hiukset laittamatta ja panostaa meikkiin - ja hymyillä salaperäisenä huppunsa alla kun on vahingossa kumonnut sen yhden samppanjalasillisen liikaa.

Alice + Olivian paljettimekossa on rokkikerhonkatkuista vintagehenkeä: jos olisin syntynyt muutama vuosikymmen aiemmin olisin pukenut mekon seuraksi lierihatun, saappaat ja painellut Led Zeppelinin keikalle iskemään silmää kauneimmille hippipojille. No, voisin tehdä sen nytkin. Tulisivatkohan brittirokkarit soittamaan synttäreilleni?

Löytyykö joukosta suosikkia?

Kuvat Stylein, Selected, Nelly, ShopBop & Gaudete

..on vauhdissa taas. Ei mahda mitään, tämä on jokasyksyinen vitsaus. Selected Femmen paljettiunelmista on olemassa myös mekko, siitä en tähän hätään löytänyt kuvaa, mutta uskokaa kun sanon että se on ihana.

Yhdistäisin molemmat syksyn lempivaatteisiin antamaan potkua arkeen: pillifarkkuihin, prätkäsaappaisiin, villatakkeihin ja sukkahousujen kanssa puettuihin farkkushortseihin. En suostu jättämään kimallusta vain juhlien yksinoikeudeksi!

Kuvat Selected

Hah, löysin sen koko kuvan! Hiilenharmaa, haalistunut musta ja pehmeät hiekan sävyt saavat potkua kirkkaana loistavasta punaoranssista. Minimalistinen väripaletti - nimenomaan ei pelkästään musta - höystettynä jollain neonhohtoisella on yksi lempiasioistani juuri nyt.

Värikkäät rannekellot ovat viime aikoina kolisseet keskimääräistä kovempaa, kuvan kello on Nixonin. Saappikkaat ovat LD Tuttlen, farkkushortsit Selected Femmen. Shortsikausi ei suinkaan loppunut syyskuuhun, alle kiskotaan vaan sukkikset sitten kun pelkkien shortsien ja saappaiden kanssa ei enää tarkene.

Kuvat StockholmStreetStyle, Selected Femme, ShopBop & Net-a-porter