Poikkesin muutama päivä sitten Lumin showroomilla kurkkimassa miltä ensi syksyn laukut näyttävät, mutta takkuilevan tekniikan talttumista odotellessa vilautan omaan kameraan tallentuneiden otosten sijaan muutaman lookbook-kuvan jo kulman takaa kurkkivan kesän kokoelmasta. Ei näytä nimittäin hullummalta esimerkiksi jättikokoinen Supermarket Bag pehmeästä, konjakinruskeasta nahasta..

..tai vaalean hiekan sävyinen nahkalaukku, jonka pystysuuntainen vetskari on odottamattomuudessaan ihana.

Ei kovin yllättävää, että suurin suosikki löytyy kuitenkin miesten malliston puolelta: ruskea nahkareppu on i-h-a-n-a. Toimii toki mustanakin, mutta kesän kynnyksellä ruskeassa on enemmän tunnelmaa: voiko piknik epäonnistua, jos kirjan, viltin ja eväät pakkaa tuollaiseen laukkuun? Ei voi.

Loput kuvat voi halutessaan kurkkia Lumin sivuilta, palataan pian siihen syysmallistoon.

Kuvat Lumi Accessories

Lumista maanantaita! Lupasin muutaman lähikuvan Lumin pikkulaukusta, jonka saa vielä tovin kaupan päälle Olivian erikoiskampanjassa, kun tilaa viisi numeroa hintaan 19,90€. Napakkaa nahkaa ja ronskit vetoketjut, toimii. Tarjous on voimassa vielä hetken, nappaa se tästä.

Olette kyselleet voiko tarjouksen tilata kaverille. Voi, kun teette tilauksen linkin takaa löytyvän lomakkeen sijaan Bonnierin asiakaspalvelun kautta joko sähköpostitse osoitteeseen asiakaspalvelu@bonnier.fi tai puhelimitse (arkisin 8.30-12.00 ja 13.00-16.00) numeroon 020 7608 560. Mainitkaa blogin nimi, että saatte varmasti oikean alennuksen - diili ei nimittäin irtoa näin halvalla mistään muualta.

Vaalipäivän asuna palvelivat kokomustat vetimet, tontunpunainen pipo ja oranssi(!) huulipuna(!!), jolle alan pikkuhiljaa lämmetä. Huultenrajauskynien ja siveltimien kanssa sekoiluun ei riitä kärsivällisyys vieläkään, taputtelen punan huulille ja toivon ettei se tartu hampaisiin. Elämässä pitää ottaa riskejä.

Takki on käytettynä hankittu vanha lemppari, villakankainen biker jonka niskalapussa lukee Filippa K. Se oli alunperin reilusti a-linjainen, leveni helmastaan niin että lepatti lanteilla. Kavennutin sen lempiompelimossani nimeltä punk-mummo Maijan paja ja nyt se on täydellinen. (Oikeasti Maija ei ole mummo vaan nuori nainen, jolla on valtakunnan pehmeimmät ja kiharimmat mustat hiukset, tuottajan älä siinä selitä vaan tee -ote elämään ja punkbändissä rumpuja hakkaava aviomies. Mummo-lisänimen Maija on ansainnut sillä, että hänellä on myös puutalo maalla, keinutuoli, sukkapuikot, valtakunnan paksuin ja paras reseptikirja ja vastaukset kaikkiin elämän kysymyksiin. Maijan pitäisi ehkä olla presidentti.)

Uusi laukku! Lumin musta Eco Supermarket City Bag saapui luokseni joulupaketissa, iso kiitos Lumin väelle. Ympäristöystävällisesti käsitelty nahka on paksua mutta pehmeää, hopeiset vetskarit just eikä melkein. Isoon taskuun sujahtaa puhelin, matkakortti ja huulirasva, sisään mahtuu järjestelmäkamera, kirja ja varavillatakki. Mukana tuli vaihtohihna, jolla laukku kulkisi mukavasti olalla, mutta en ole kokeillut sitä vielä - olen nimittäin kovin tykästynyt tuohon rinnan yli kulkevaan remmiin, jonka ansiosta laukku lepää lanteilla ja molemmat kädet jäävät vapaiksi esimerkiksi puhelun puhumiseen ja taksin nappaamiseen samanaikaisesti, kahden lumessa loikkivan koiran ulkoiluttamiseen, pääkallokeleissä pystyssä pysymiseen ja hengissä selviytymiseen talvesta. Toispuoleisen mallin - siis sen, että hihnan kiinnikkeet on ommeltu laukun sisäsivulle eikä keskelle laukun molempiin päihin - ansiota on, että laukku asettuu käytännöllisesti ja kauniisti siihen mihin kuuluu eikä hytky ja pompi kävellessä.

Oranssinpunainen pipo on viimesyksyinen heräteostos H&M:lta, kun talsimme Doritin kanssa Tampereen kaduilla ja olimme vähän niinkuin ulkomailla: tutuistakin kaupoista tulee melkein eksoottisia ja joka kahvilaan tekee mieli pysähtyä. Ihan kelpo hankinta, lämmittää korvia ja mieltä - ja sopii MSCHICin huulipunaan, joka näyttää tosin kuvissa enemmän punaviininpunaiselta kuin oranssilta.

Jeffrey Campbellin valikoimista -70% alella ongitut ylipolven prätkäsaappaat ovat taivaan lahja lumikinosten valtaamassa kaupungissa: pohkeen puoliväliin ulottuvista kumppareista ei ole mitään iloa, kun nakkivaljakko tahtoo mönkiä puistossa metrisessä hangessa. Ei haittaa sekään, että napakka nahka lämmittää polviin saakka.

Villakankainen biker & nahkakintaat Filippa K, laukku Lumi*, saappaat Jeffrey Campbell / ShopBop*. pipo H&M, kasmirhuivi Arelalizza*, minimekko Selected Femme, neule Y's, huulipuna MSCHIC*. (*Saatu lahjaksi tai hankittu blogin kautta saaduilla lahjakorteilla.)

Nostan muuten hattua kanssabloggaajille, jotka seisovat asukuvissaan talvipakkasillakin ilman päällysvaatteita - hullua sissihenkeä! Tästä vilukissasta ei ole moiseen, joudutte valitettavasti katselemaan pipoja ja tumppuja kunnes keksin mihin nurkkaan kotiani pystytän väliaikaisen talvistudion.

Nyt kiskon villakerrokset taas niskaan ja lähden kauppaan hakemaan aineksia pannareihin - poikaystävä väittää että vaalijännitys käy liikaa verenpaineelle ilman niitä. Minulle kyllä kelpaa pannareiden syömiseen pienemmätkin tekosyyt. Ihanaa sunnuntai-iltaa, kaunokaiset!

Ulkona vallitsee epätodellinen sää: kun yökävelyllä koirien kanssa linnut sirkuttavat puussa ja lumi sulaa puroiksi kumisaappaiden alle, pitää tarkistaa kalenterista eletäänkö tosiaan tammikuun puoltaväliä. Tuoreita asukuvia ei ole tarjolla, koska olen kirjaimellisesti elänyt viimeiset kaksi viikkoa prätkäsaappaissa ja reisiä hipovassa tummanharmaassa angoraneuletakissa jonka hankin Helsinki10:sta joululahjaksi meikältä meikälle. Sen sijaan löysin kuva-arkistoistani pari julkaisematonta otosta viime syksyltä, kun illat olivat vielä lämpimät ja leffareissulla tarkeni ilman takkia. Mutta turha haikeus sikseen, kaikki merkit viittaavat siihen että kerrankin kesä tulee juuri niin nopeasti kuin olen aina toivonut! (Potkin ulos blogistani jokaisen ilonpilaajan, joka tulee nyt muistuttamaan siitä kuinka moneen kertaan se talvi vielä ehtiikään tulla - antakaa minun pitää onnelliset illuusioni.)

Vagabondin solkinilkkurit - koska pieni Neumann minussa kaipaa ulos joka syksy. Ja koska ne antavat minihameelle sopivasti reteää särmää.

Lumin laukku on kivunnut vaivihkaa lempilaukkujeni kärkeen. En osaa selittää, kaikessa epätodennäköisyydessään se vaan sopii kaikkeen mitä omistan.

Neule T By Alexander Wang, villaliivi Pour, hame Weekday, solkinilkurit Vagabond, hattu saatu lahjaksi, laukku Lumi*, nahkatakki myttynä kainalossa Munderingskompagniet, sukelluskello Diesel, ranneketju Moonstruck, kynsilakka Orlyn neonoranssi. (*Saatu kokeiluun blogin kautta.)

Mustaa huovutettua villaliiviä en olekaan tainnut tulla esitelleeksi, se on ruotsalaisen Pourin ja päätynyt viime keväänä kaappiini käytettynä huutiksen kautta. Maailma on kovin pieni: myyjäksi paljastui tuttu tyttö äskenmainitun Helsinki10:n tiskin takaa ja sain noutaa hankintani sieltä. Liivissä on viimeistelemättömät reunat ja androgyyni leikkaus, joka toimii sellaisenaan tai kurottuna kiinni ison hakaneulan avulla. Just hyvä.

Voi otsis! Olihan se aika ihana. Oma paikka maailmassa löytyy vuosien varrella, mutta hiuskriisi on näemmä ikuinen.

Joku teistä kysyi kommenttilootan puolella Lumin luottoveskani Supermarket Bagin koosta. Se tuntuu olevan kommenttilootan kestoaihe enkä tiedä miksi kesti näin kauan tajuta, että valokuva-arkistoistani löytyy kaksi aiheeseen osuvaa otosta päivältä viime vuoden varrelta, kun törmäsin kadulla Jenniin ja huomasimme, että päivän vetimet olivat hämmentävän samanhenkiset samaa olalla keikkuvaa laukkua myöten. Punapainotteisuuteen taisi tosin olla syynä vuosittainen pukeudu punaiseen -päivä.

Jennin Supermarket on kokoa XXL, johon mahtuu kaikki mitä kukaan voi ikinä tarvita - minulla se ajaisi jo viikonloppulaukun virkaa. Omani on XL, johon mahtuu vaivattomasti järjestelmäkamera, kalenteri, nippu levyjä, sateenvarjo, varavillatakki, tyhjä salmiakkipussi ja muu äärimmäisen tarpeellinen tilpehööri. Laukun mallista johtuen 13-tuumaisen MacBookin mahduttaminen sen sisään on kuitenkin pikkuisen haastavaa, joten kannettavaa tietokonetta mukanaan kuljettaville suosittelisin suosiolla tuota kokoa isompaa.

Toivottavasti tämä havainnollistava kuvapari oli avuksi teille, jotka pohditte kahden koon välillä! Kokoja on toki vielä paljon lisää.

Viime päivien edustusreleet: gTien sulkakorvikset, Lumilta saatu pikkuinen kotelolaukku, Acnen nilkkurit ja kyllä - Styleinin takki, joka kuuden takkiehdokkaan joukosta päätyi kaappiini. Sivuuttakaa kuvan uhkea elekieli, tarkoitus oli kai näyttää viileältä ja elegantilta (eli ei ollenkaan itseltäni) mutta päädyin vahingossa vaihtoehtoon "mutruhuulinen pubiruusu kolmannen tuopin jälkeen".

Rakastan sen kapeita linjoja ja nahkaisia liepeitä, mutta sattumallakin oli näppinsä pelissä. Olin tehnyt juuri tilauksen Styleinin verkkokauppaan: edellisten sesonkien herkuista notkuvan outletin puolelta tarttui ostoskoriin perushame puhkikuluneiden tilalle, polvipituinen villatakki vilukissan kotivarusteeksi (20-luvun kivitalossa alkaa tähän aikaan vuodesta olla vähän vilpoisat tunnelmat) ja pikkumusta paikkaamaan akuutimpia aukkoja edustuskelpoisten vaatteiden valikoimassani. Paketin mukana tuli niiden lisäksi muutakin, nimittäin tuo takkikaunokainen, jonka Styleinin suunnittelija Elin oli sinne sujauttanut. Syksyn lämpimin yllätys oli odotetusti tervetullut lisäys vaatekaappiin, takki on ollut käytössä lähes päivittäin siitä saakka.

Kuvat otti villi ja vapaa valokuvaaja Mikko Rasila, lisää yksityiskohtia löytyy herran blogista. Kaulaa hiljaa hipovat sulkakorvikset ovat niin lyyrisen näköiset, että ansaitsisivat kokonaan oman kuvasarjansa.

Jos Stylein kiinnostaa, pysykää langoilla - aamulla on luvassa kisa, jossa päällepantavaa on luvassa yhdelle teistäkin.

Mikko on väärässä, eivät kaikki laukkuni ole minua vanhempia räjähtäneitä vintagekasseja tai androgyynejä pussukoita joita Mikko yrittää nyysiä omaan kaappiinsa - omistan nimittäin tätänykyä yhden peräänkuulutetun naislaukunkin. Se on maailman kaunein pikkuveska Lumin syysmallistosta, napakka kotelomallinen kaunotar jonka himmeää mustaa nahkaa ketjut ja vetskarit terästävät. Niin, ei minusta taida ikinä ihan Chanel-tyttöä tulla, vaikka välillä olenkin saanut itseni kiinni haaveilemasta vintagetikkilaukusta yhdistettynä resuisiin pillifarkkuihin, bändipaitaan ja tähtiähipoviin korkoihin.

Tykkään tavallisesti rentoryhtisistä laukuista joissa on pehmeät kulmat enkä osaa itsekään selittää miksi ihastuin päätäpahkaa selkeästi strukturoituun kotelomalliseen laukkuun, mutta joskus rakkaudella on tuntemattomat tiet. Ihan rehellisesti sanottuna laukkukokoelmassa oli kyllä tilaakin yhdelle pikkuisen siistimmälle, jopa juhlakelpoiselle tapaukselle. Marssin tovi sitten palkkapäivänä ostamaan sen, mutten saanutkaan maksaa - supersuuri kiitos siis Pursimiehenkadun hyville haltijoille!

Laukussa parasta on, että se näyttää pieneltä ja sirolta, mutta vetää todellisuudessa sisäänsä hullun määrän tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa: kukkaro, luuri, pokkarimallinen kamera, meikkiroinat, silmälasit, avaimet ja leffaliput mahtuvat sinne kaikki sulassa sovussa. Hihnan saa näppärästi irti jos tahtoo ulkoiluttaa laukkua kirjekuoriversiona, mutta olen ollut liian ihastunut siihen miten se heiluu olalta pitkän hihnansa päässä kokeillaakseni.

Päätellen siitä kuinka usein olen ehtinyt laukkua käyttää se on löytänyt tiensä oikeaan kotiin, se ennättikin vilahtaa blogin puolella tositoimissa jo tovi sitten.

Olipa kerran lauantai ei kovin kauan sitten. Sama ilmiö joka syksy: laiskan kesän jälkeen kaikki kiihtyy päivä päivältä, kaupunki liikkuu pikakelauksella ympärillä, kalenterin päivämäärät tanssivat silmissä ja jossain vaiheessa vaan tipahdan kärryiltä. Mutta sinä eräänä lauantaina kävimme kippistämässä kuohuvaa Königissä Mikon näyttelyn kunniaksi, iltapäivä venyi illaksi ja illasta tuli ihana. Siihen liittyi villin ja vapaan valokuvaajan lisäksi muitakin rakkaita, lyhdyin valaistu ravintolalaiva Hakaniemen rannassa (kirjoitin ensin Coronan tiski, mutta se olikin eri lauantai-ilta), huonoja vitsejä ja juuri sen verran kylmää olutta että ne huonot vitsit alkoivat kuulostaa hyviltä.

Ohueksi hiutunut bändipaita on garderoobini pehmein vaatekappale, turvaudun siihen aina kun minun ja todellisuuden väliin tarvitaan jotain lempeää. Villajakku ja korot pelastivat pikkuisen väsyneessä tilassa puetut releet, jotka olivat ylittänyt huolettoman ja huolimattoman veteen piirretyn viivan ja olivat jo hyvällä matkalla kohti ihan vaan rähjäistä. Villajakun alla taisi olla toinenkin tuore jakkuhankinta, sliikisti laskeutuva musta tupakkatakki josta on tullut muutamssa viikossa vaatekaapin luottovaate. (Tiedän, ei se ole oikea tupakkatakki, mutta olen yhdistänyt mielessäni siihen samaa dekadenttia eleganssia eikä sillä ole edes mitään tekemistä nikotiinin kanssa.)

Edellisen päivän Tavastialla Reginan levynjulkkareissa tanssittu ilta tuntui edelleen jaloissa, joten vedin jalkaan mukavimmat mahdolliset korot, Vagabondin kankaiset nyörinilkkurit joissa voi vielä kuivina syyspäivinä kopista mukulakaduilla.

Villajakku IRO, musta bleiseri Filippa K, t-paita secondhand, hame American Apparel, kengät Vagabond, laukku Lumi, sukelluskello Diesel, ranneketju Moonstruck, plektrakoru vanha lemppari Pilgrimin miesten mallistosta ja kynsissä Mavalan Black.

Lumin pikkulaukku on uusi, mutta ansaitsee aivan oman juttunsa - palaan aiheeseen pian! Asusterintamalla muutakin uutta, ostin Moonstruckin rannekorun joku tovi sitten ja se on siitä lähtien viihtynyt ranteessani mustan sukelluskellon seurassa. Jotkut korut vaan tekevät itsestään välittömästi omia.

Lumin syksy pelasti sateisen maanantain: uuden lookbookin kuvat ovat syötävän herkulliset eikä ole valittamista laukuissakaan. Värit ja muodot ovat runsaat olematta yhtään liikaa ja kaikista hempeimmän väriselle - ensimmäisen kuvan - veskalle on suotu kontrastiksi kulmikas luonne. Ihana! Tykkään myös syksyisen värikylvyn saaneista Supermarket Bageista, varsinkin nuo massiivisen isot kassit houkuttavat kun ulos tekee mieli lähteä untuvapeitto kainalossa.

Lumilla on tehty muutakin kuin suunniteltu uusia laukkuja ja kuvia: niin uusille kuin valikoimissa olleille laukkumalleille on valittu uudet, suomalaiset nimet vahvistamaan merkin kotimaisia juuria ja arvatkaapa kenen mukaan pieni Pouch Bag nimettiin? Ehkä joku teistä muistaakin, että omistan samaisen pikkulaukun vaaleassa nudesävyssä - ikioman nimikkolaukun saanut onnellinen omistaja on otettu, kiittää ja kumartaa!

Lumin vuosi sitten hankittu muhkea kirjekuorilaukku ei ole ehtinyt levätä laakereillaan. Se on kulkenut uskollisesti niin hihnan kera olalla kuin hihnattomana kainalossa ja mahduttanut sisäänsä kaiken mitä hieno nainen tarvitsee varasukkiksista muovipullolliseen punkkua (mäyräkoiraviini nauttii ystäväpiirissä suurta suosiota kahdeksan euron hintansa ja grab'n'go -helppoutensa ansiosta).

Pehmeä musta nahka sopii kaikkeen mitä omistan, mutta olen alkanut salaisesti haaveilla kerääväni kaappiin koko värisarjan - kylmän fuksian, konjakinruskean, harmaan ja ainakin tuon oranssinpunaisen, joka on nyt vieläpä alennuksessa. Salonkikelpoisia laukkuja joihin mahtuu pullo punaviiniä ei vaan voi olla liikaa.