Vaalipäivän asuna palvelivat kokomustat vetimet, tontunpunainen pipo ja oranssi(!) huulipuna(!!), jolle alan pikkuhiljaa lämmetä. Huultenrajauskynien ja siveltimien kanssa sekoiluun ei riitä kärsivällisyys vieläkään, taputtelen punan huulille ja toivon ettei se tartu hampaisiin. Elämässä pitää ottaa riskejä.

Takki on käytettynä hankittu vanha lemppari, villakankainen biker jonka niskalapussa lukee Filippa K. Se oli alunperin reilusti a-linjainen, leveni helmastaan niin että lepatti lanteilla. Kavennutin sen lempiompelimossani nimeltä punk-mummo Maijan paja ja nyt se on täydellinen. (Oikeasti Maija ei ole mummo vaan nuori nainen, jolla on valtakunnan pehmeimmät ja kiharimmat mustat hiukset, tuottajan älä siinä selitä vaan tee -ote elämään ja punkbändissä rumpuja hakkaava aviomies. Mummo-lisänimen Maija on ansainnut sillä, että hänellä on myös puutalo maalla, keinutuoli, sukkapuikot, valtakunnan paksuin ja paras reseptikirja ja vastaukset kaikkiin elämän kysymyksiin. Maijan pitäisi ehkä olla presidentti.)

Uusi laukku! Lumin musta Eco Supermarket City Bag saapui luokseni joulupaketissa, iso kiitos Lumin väelle. Ympäristöystävällisesti käsitelty nahka on paksua mutta pehmeää, hopeiset vetskarit just eikä melkein. Isoon taskuun sujahtaa puhelin, matkakortti ja huulirasva, sisään mahtuu järjestelmäkamera, kirja ja varavillatakki. Mukana tuli vaihtohihna, jolla laukku kulkisi mukavasti olalla, mutta en ole kokeillut sitä vielä - olen nimittäin kovin tykästynyt tuohon rinnan yli kulkevaan remmiin, jonka ansiosta laukku lepää lanteilla ja molemmat kädet jäävät vapaiksi esimerkiksi puhelun puhumiseen ja taksin nappaamiseen samanaikaisesti, kahden lumessa loikkivan koiran ulkoiluttamiseen, pääkallokeleissä pystyssä pysymiseen ja hengissä selviytymiseen talvesta. Toispuoleisen mallin - siis sen, että hihnan kiinnikkeet on ommeltu laukun sisäsivulle eikä keskelle laukun molempiin päihin - ansiota on, että laukku asettuu käytännöllisesti ja kauniisti siihen mihin kuuluu eikä hytky ja pompi kävellessä.

Oranssinpunainen pipo on viimesyksyinen heräteostos H&M:lta, kun talsimme Doritin kanssa Tampereen kaduilla ja olimme vähän niinkuin ulkomailla: tutuistakin kaupoista tulee melkein eksoottisia ja joka kahvilaan tekee mieli pysähtyä. Ihan kelpo hankinta, lämmittää korvia ja mieltä - ja sopii MSCHICin huulipunaan, joka näyttää tosin kuvissa enemmän punaviininpunaiselta kuin oranssilta.

Jeffrey Campbellin valikoimista -70% alella ongitut ylipolven prätkäsaappaat ovat taivaan lahja lumikinosten valtaamassa kaupungissa: pohkeen puoliväliin ulottuvista kumppareista ei ole mitään iloa, kun nakkivaljakko tahtoo mönkiä puistossa metrisessä hangessa. Ei haittaa sekään, että napakka nahka lämmittää polviin saakka.

Villakankainen biker & nahkakintaat Filippa K, laukku Lumi*, saappaat Jeffrey Campbell / ShopBop*. pipo H&M, kasmirhuivi Arelalizza*, minimekko Selected Femme, neule Y's, huulipuna MSCHIC*. (*Saatu lahjaksi tai hankittu blogin kautta saaduilla lahjakorteilla.)

Nostan muuten hattua kanssabloggaajille, jotka seisovat asukuvissaan talvipakkasillakin ilman päällysvaatteita - hullua sissihenkeä! Tästä vilukissasta ei ole moiseen, joudutte valitettavasti katselemaan pipoja ja tumppuja kunnes keksin mihin nurkkaan kotiani pystytän väliaikaisen talvistudion.

Nyt kiskon villakerrokset taas niskaan ja lähden kauppaan hakemaan aineksia pannareihin - poikaystävä väittää että vaalijännitys käy liikaa verenpaineelle ilman niitä. Minulle kyllä kelpaa pannareiden syömiseen pienemmätkin tekosyyt. Ihanaa sunnuntai-iltaa, kaunokaiset!

Olen jälleen vapautunut viikon kaksi (okei, kuukauden) kestäneestä tyylillisestä inspiraatiokadosta, jonka ennen viittä pimenevät illat ja työkiireet aiheuttivat. Kurkkasin äsken vaatekaappiini ja siellä ne olivat, kaikki 99% vaatteistani joita en ole muistanut kun olen juoksennellut samassa mustassa minihameessa, harmaassa collegepaidassa ja niskaan vedetyssä poninhännässä. Suunta on vain ylöspäin! Seuraa viime päivinä pyöriteltyjä tyylejä ja tuumia, olkaat hyvät.

(1) Minulla on paha tapa klikata kaikki inspiroiva talteen ja unohtaa merkata lähteen. Ellei epäluotettava muistini ole jälleen pettänyt, harmaa neule on T By Alexander Wangin ja peräisin La Garconnesta. Ei sitä tietenkään sieltä enää löydy, joten nyt pitäisi keksiä mistä muualta löytyy edestä lyhyitä, takaa pidempiä harmaita neuleita, joiden alle voisi pukea valkoisen kauluspaidan.

(2) Acolyth on verkkokauppa, mutta käyn kyllä nappaamassa sieltä tyyli-inspiraatiotakin. Mainitsinko jo sen valkoisen kauluspaidan? Kuvan paita on Back By Ann-Sofie Backin ja puetaan ehdottomasti mustan minihameen seuraan - tai yhdistetään talvisesti mustiin pillifarkkuihin ja saappaisiin.

(3) Glöginpunainen nahkavyö lämmittäisi sekä sielua että vaatekaappia. Vyö on Samujin ja huutaa selvästi harmaita sävyjä seurakseen, ehkä jotain konjakinruskeaakin ettei mene vallan tonttuiluksi. Miesten vöistä lainattu mutkaton muotoilu näyttää oikealla tavalla rauhalliselta.

(4) Pörröisille vaatteille lämpenevä Anna-Kaari tuli mieleen kun näin Jak&Jilissa kuvan muotitoimittaja Kate Lanphearista karvatakissaan. Jos lunta on tultava, en keksi mukavampaa tapaa suojautua sitä vastaan. No ehkä neljä seinää ja untuvapeitto.

(5) Otsatukka vai ei? Päätin jo että aikani otsatukkaisena tyttönä on ainakin toistaiseksi ohi, mutta päätöksen horjuttamiseen tarvittiin vain Bob Gruenin vuonna 1976 ottama valokuva Debbie Harrysta. Harmi, ettei valovoima ole ihan samaa luokkaa kuin Blondie-laulajalla, mutta se ei onneksi estä tavoittelemasta täydellistä tukkaa.

(6) Konjakinruskean tummemmat(kin) sävyt kiinnostavat, kunhan ne tulevat napakan nahan muodossa. H&M:n nahkakassi olisi täydellinen kirjastoreissuille, joilta poiketaan spontaanisti kahvimukin ääreen lähikahvilaan. Missähän kirjastokorttini on? Taidanpa tutkia löytyykö vaatekaapista entuudestaan mitään sopivansävyistä.

(7) Jotkut asiat eivät muutu: alan luoda sotilaallisiin takkeihin merkitseviä silmäyksiä joka vuosi kun syksy alkaa taittua talveksi. Selected Femmen takissa on hiilenharmaa huopamainen pinta ja kapea nahkavyö, joka antaa vyötärölle ryhtiä.

Kuvat Acolyth, Samuji, H&M, Selected, Jak&Jil, La Garconne & Hair On The Brain

Syksyisen arkipäivän perussetti - siis ne releet, jotka tulee kiskottua ylle mitään miettimättä niinä aamuina kun herää vasta ratikassa - koostuu useimmiten jostain tälläisestä: villapaita, nahkatakki ja jotkut farkuntapaiset höystettynä kaikennielevällä kassilla. Hiustekniset haasteet ratkeavat vetämälle tukan sykeröksi niskaan ja lakin päähän.

Lakeistani on muuten kysytty, omistan napakan puuvillaisen mustan ja kuvassa näkyvän villaisen harmaan ja molemmat ovat H&M:n miestenosastolta. Petollisen sopusuhtaiselta näyttävä pääni on ympärymitaltaan niin käsittämättömän i-s-o etteivät naisille mitoitetut hatut koskaan mahdu, lierihattunikin on poimittu miesten puolelta. Olen päättänyt, että tämä on suurten ajatusten ja nerouden merkki.

Nahkatakki Munderingskompagniet / Beam, villapaita Alexander Wang / ShopBop*, farkkuleggarit ikivanhat, nilkkurit Acne / Beam, kassi Swedish Hasbeens*, lakki H&M Men. (*Saatu blogin kautta)

Jos tiedossa ei ole muuta kuin juoksua radioissa, jalkaan päätyy Converset tai prätkäsaappaat. Jos tilanne vaatii tavallista enemmän nostetta, kiskon jalkoihin korot joissa jaksaa kävellä, edustaa ja hymyillä - useimmiten Acnen Pistolit tai Swedish Hasbeensin nauhalliset korkonilkkurit.

Tylsää, mutta voittaa yöpaidassa esiintymisen ja toimittaa tehtävänsä niinä päivinä kun vaatteiden tärkein tarkoitus on pitää kylmä ja siveettömyyssakot loitolla. Alemmasta kuvasta kiitos Mikolle.

Kertokaapa miltä näyttävät teidän arkipäivän perusreleet?

Voi syksy, vähenevä valo ja laskevat asteet lämpömittarissa. Tuulettomina iltoina tarkenee vielä juosta paljain nilkoin metroon, siitä on otettava ilo irti. Lököttävät boyfriend-farkut ja kahdentoista sentin korot ovat yhdistelmänä vähän epäilyttävät, mutta kaikkea kannattaa kokeilla kerran. Lanteilla roikkuvat Leviksen farkut ovat vain sen näköiset että ne on lainattu poikaystävän kaapista, maastokuvioitu armeijatakki sen sijaan on nyysitty Karolta - hän osti sen vitosella berliiniläisestä secondhand-kaupasta ja käyttää sitä röyhkeästi itse ihan koko ajan. Ajattelisi joskus muitakin.

Vintagetakki poikaystävän kaapista, farkut Levi's 501 Boyfriend*, harsotunika Samuji, lakki H&M Men, nilkkurit Pura Lopez, hopeinen rannerengas ikivanha lahja, metallinhohtoinen kynsilakka Snowcrystalin Liquid Leather* (*Saatu blogin kautta)

Epäilyttävää tai ei, ohut pellavaharso, pehmeäksi kulunut camouflage-takki ja rento haalistunut denim viehättivät värikylläisyydestään huolimatta minimalistin silmää. Johtunee siitä, että minun kirjoissani deniminsininen on ollut aina samanlainen univormuväri kuin musta, harmaa ja valkoinen - ja nykyään armeijanvihreä alkaa kuulua samaan sarjaan.

Umpiuupuneen bloggaajan kasvot on rajattu pois kohteliaisuussyistä lukijoita kohtaan. Vaikka kameran takaa tiiraillut elämäni porilainen tokaisikin, että no et sää ny meikittömänäkään rumempi naakka oo. Voi kiitos kultaseni.

Tuo takki pitää selvästi nyysiä mieheltä useammin!

Syksyksi luvassa ruotsalaisketjun ainoa suunnittelijayhteistyö, joka on Comme des Garçonsin Rei Kawakubon malliston lisäksi jaksanut kiinnostaa. Rukoilen kunnollisten materiaalien puolesta! Kaupoissa 23. marraskuuta.

Kun on luuhannut koko kesän rantapummin näköisenä ja yrittää vähän skarpata, peilistä tuijottaa hämmentynyt hipsteri. Se kuuluisa kultainen keskitie odottaa selvästi vielä löytymistään.

Mikko vihaa herrainhattuani ja Karo suhtautuu siihen epäilevästi, mutta minä ja vuosia sitten hankittu hattu olemme löytäneet pitkästä aikaa taas yhteisen sävelen - kiitos lyhentyneen tukkani se näyttää paljon vähemmän hölmöltä kuin vielä kuukausi sitten! En ole vieläkään muuttunut pariisittareksi, jonka päähän hatut sopivat kuin valetut, mutta ei anneta sen häiritä. Mikä tahansa joka peittää tuskastuttavan lyhyen ja juurikasvuttoman tukkani on juuri nyt ystävä. (Hannan mielestä sekä hattu että tukka ovat hyviä. Taidankin jatkossa kuunnella vain Hannan viisaita mielipiteitä.)

Mekko on kahden euron löytö kirpparilta (ja erittäin tervetullut ja tarpeellinen lisä loppuunrakastettujen yksilöiden jäljiltä mitättömään mekkokokoelmaani), valuvavartiset prätkäsaappaat saavat kaunistaa naarmuisia ja mustelmaisia kinttuja. Olen päättänyt, että naarmut ja mustelmat ovat samanlaisia jälkiä elämästä kuin arvet - viis siitä säihkyvätkö sääreni, olennaisempaa että kesästä on nautittu. Ilmeisesti jalat edellä.

Mekko, vyö ja olkalaukku secondhand, hattu H&M, saappaat Somewhere, korut H&M ja secondhand, mäyräkoira mallin oma.

Jarviksella on uusi uhmaikä tai sitten Kallion kuningas on tyytymätön blogissa saamansa kansansuosioon, koska se esiintyy nykyisin lähes kaikissa asukuvissa päksi kohti kameraa. Jos sen kääntää, se kääntyy samantien protestina takaisin.

Kuljeskelimme eilen Kaivarissa ja kävimme rannalla kahvilla, Jarvis torkkui tyytyväisenä Café Ursulan terassin havujen joukossa. Hannakin oli mukana, kuvissa hän juoksee jo kaukana oman perheen pienimpänsä perässä. Kuvista kiitos rantarosvon näköiselle valokuvaajalle nimeltä Mikko Rasila.

Mitä sanotte hatusta, kuumaa vai kylmää?