Oho, perinteisen vappusään - siis räntäsateen - sijaan ulkona paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta! Vielä eilen hytisytti, kun nyt on kevät, perkele -raivolla painelin pitkin katuja nahkarotsissa ja villasukin varustetuissa Converseissa. Tänään vilusta ja viimasta ei ollut enää tietoakaan, tilalla oli lempeä tuulenvire, hyväntuulinen lintu lehdettömän puun oksalla ja auringonvalo, joka saa ajan seisahtumaan.

Kyllä hymyilyttää. Ja ihan vähän hävettää, että vielä viime yönä viihdytin poikaystävää koko kotimatkan baarista itsesäälisellä monologilla siitä kuinka muutan ulkomaille, jos sää ei lämpene vaikka kalenteri kolkuttelee jo toukokuuta. Tänään tarkeni Weekdayn ohuella villatakilla, jonka sain aikoinaan syntymäpäivälahjaksi Tiinalta - ja josta on väljän mallinsa, peukaloreikiensä ja maailman pehmeimmän materiaalinsa (akryllia, joka käsittämätöntä kyllä kestää, kestää ja kestää) ansiosta tullut sittemmin yksi vaatekaappini käytetyimmistä vaatekappaleista.

Vagabondin viime vuoden alesta hankitut konjakinruskeat kiilakorot toimittavat virallisten kevätkenkien virkaa. Varpaat saavat kurkkia, mutta muutoin umpinainen malli suojelee vilustumiselta kun aurinko laskee ja lämpöä hohkava asfaltti viilenee.

Vuorikideriipus näyttää meikän silmään parhaalta yhdistettynä överirentoihin asuihin, joissa ei ole mitään muuta kiiltävää, hohtavaa tai kimaltavaa. Hippityttö minussa (VOI KYLLÄ, se ottaa kohta taas kesäksi vallan) haluaisi yhdistellä sitä amuletinomaisesti tummanpuhuviin rukousnauhoihin ja intiaanisulkiin, mutta ehkä on kaikkien onni, ettei korukokoelmastani löydy kumpaakaan.

Rennoissa sunnuntaireleissä ei taida olla muuta uutta auringon alla kuin Berliinin tuliainen numero kaksi, nimittäin pikkuruinen konjakinruskea nahkalaukku johon mahtuu vain välttämätön. Ympäristöystävällisesti käsitellystä nahasta tehty laukku on peräisin samasta kaupasta kuin Karon laukku ja on samanmerkkinenkin - harmi vaan, etteivät hintalapun ja laukun kryptiset merkinnät ole paljastaneet, mikä se merkki on! Asiasta kysyneille tiedoksi, että salapoliisityö jatkuu. Lupaan selvittää kaupankin nimen, äkkiseltään muistan vain että se sijaitsi Kreuzbergissa Oranienstrassella.

Neuletakki Weekday, tunika Helmut Lang, farkut ikivanhat, kengät Vagabond, nahkalaukku Berliinistä, vuorikideriipus Jalokivigalleriasta, huivi Gaudete, aurinkolasit The Local Firm.

Puolilaiskan päivän ohjelmaan on kuulunut mukaan napattu aamupala koirapuiston penkillä, päivätorkut perhekasassa, piipahdus kauppaan ja perunasalaatin teko huomista varten. Salaatin tekoon osallistui tasapuolisesti koko talous: minä ja Karo pilkoimme, sekoittelimme ja kinasimme perunan, omenan ja suolakurkun suhteesta, Juno piti huolta lattialle tipahtavista goudanpalasista ja Jarvis johti koko projektia keittiön tuolista.

Muhkea mustavalkoraidallinen villis on ollut hakusessa useamman vuoden, mutta mahdottomat kriteerit - iso muttei roikkuva, rento muttei ryhditön, väljä malli ja istuvat hihat, edestä lyhyt ja takaa pidempi, täyttä villaa muttei kutiseva, täydellinen mutta kohtuuhintainen eikä retro vaan ranskalaisesti chic - ovat pitäneet huolta siitä, ettei vaihtoehdoista ole ollut varsinaista ylitarjontaa. Sitä täydellistä mustavalkoraidallista odotellessa luultavasti seuraavatkin kymmenet vuotta katse onkin syksyn mittaan kääntynyt raidattomiin vaaleasävyisiin villapaitoihin, joita sen sijaan tuntuu löytyvän joka sormelle.

Vaaleat villikset eivät perinteisesti ole olleet juttuni, mikä selittänee seikan ettei niitä löydy kaapistani ainuttakaan, mutta Elin Klingin tapaan puettuna konsepti alkoikin maagisesti toimia myös minimalistin mustanpuhuvissa kirjoissa. Lyhyen ja muhkean villapaidan seuraksi mustat pillifarkut vahapinnalla tai ilman - tai pillimalliset nahkahousut - ja teräväkärkiset kengät, joissa on jätkämäistä asennetta: jo toimii! Viimeistellään suurella nahkalaukulla ja simppeleillä hopea- tai kultakoruilla, kummasta nyt tykkää kun molemmat näyttävät hyvältä asukokonaisuuden vähäeleisessä värimaailmassa.

Kalastin pikaisella verkkokauppakierroksella viisi passelia vaihtoehtoa täyttämään vaalean villapaidan aukko, jos se tuntuu huutavan vaatekaapissani vielä tovin kuluttua - aina on ensin tarkistettava, ettei kyse ole hetken huumasta, yhdestä kuohuviinilasista liikaa tai liian vähistä yöunista johtuvista harhoista..

Helmut Langin neuleessa on villan lisäksi puuvillaa ja silkkiä, joten äärimmäisen mukavalta näyttävä paita on epäilemättä sitä myös päälle puettuna. Ylipitkistä hihoista paljon plussaa, pikkuisen miinusta kauluksesta jota voisi olla joko enemmän tai vähemmän. Filippa K:n valkoinen villapaita on 100% lampaanvillaa ja takuuvarmasti lämmin - olisikohan se tarpeeksi rento ja muhkea, jos siitä ottaisi isoimman mahdollisen koon? Hintakaan ei päätä huimaa, ottaen että materiaali on kohdallaan. T By Alexander Wangin neuleessa on alpakkaa, mohairia ja villaa, mutta valitettavasti aivan liikaa akryylia. Voi miksi pilataan täydellisesti leikattuja kauniita vaatteita muovisilla materiaaleilla? 3.1 Phillip Limin kohokuvioidussa neuleessa on villaa kelvolliset 85% ja vajaamittaiset hihat paljastaisivat kauniisti ranteet. Toisaalta talvisin tarvitaan villapaitoja, jotka peittävät ranteiden lisäksi puolet sormistakin.. Enkä ole vakuuttunut tuosta taskusta. COSin villapaita on täyttä villaa ja viisikon halvin 59 euron hinnallaan - olisiko siinä potentiaalia suosikiksi? Vain väri arveluttaa, se ei ole tasainen vaan trendikkään monivärinen ja sehän minimalistia epäilyttää.

Lämpeneekö myös ruudun tuolla puolen? Kuumaa vai kylmää?

Kuvat Style By Kling, Gaudete, COS & ShopBop

Kesän viimeiset lämpimät päivät olivat viivyttelevät ja vähissä, elokuu hujahti käsistä kuin varkain ja sitten olikin syyskuu. Yksi lyhyeksi jääneen loppukesän lempivaatteista on ollut Helmut Langin rantapummin neule, joka kaikessa rennossa hällävälismissään tuntuu sopivan kaikkeen mihin sen keksii yhdistää. Vielä jokunen viikko puuvillanarusta neulottu paita oli tukalan kuuma(!) kun maleksin Kaivopuiston rantaviivalla aamun kolmas kahvi kädessä ja mietin lähtisikö tekemään töitä vai hakisiko neljännen kofeiiniannoksen. Mikko otti päivän releistä muutaman kuvan enkä osannut valita, joten saatte koko satsin.

Aurinkolaseista on kysytty muutamaan otteeseen, ne ovat ruotsalaisen The Local Firmin ja päätyneet käsiini erään Inken toimesta - kiitos kaunis! Teimme luovan vaihtokaupan, ne ovat parhaita. Tykkään laseista aivan mahdottomasti, jopa metallisesta merkkilaatasta, vaikka yleisesti en pidä näkyvistä logoista. Lasit ovat (mikä tärkeintä) isot ja mustat ja (mikä vielä parempaa) sekä minimalistisen selkeät että sopivasti ronskit.

Ruskeat prätkäsaappaat ovat alehankinta viime keväältä ja palvelleet kesän nukuin-buutseissani-ja-hyppäsin-suoraan-hevosen-selkään -lännentyttöhabituksessa. Ne tuovat mieleen myös vaelluskengät tai jotain millä kommandoasuinen sissi voisi saapastella aavikolla - toimittavat siis tehtävänsä kun jalkaan tarvitaan jotain kilometreja nähnyttä ja pölyistä taittamaan asusta turha asiallisuus.

Neule Helmut Lang / ShopBop, farkkushortsit ja nahkalakki secondhand, prätkäsaappaat Clou / Nilsson, aurinkolasit The Local Firm, hopeasormus Kalevala Koru.

Kalevala Korun pyöreän hopeasormuksen sain lahjaksi, en oikeastaan blogin kautta mutta kerronpa kuitenkin, että ystävä myy isoa erää merkin koruja pois sopuhintaan Sunrisen tukkukaupassa. Tekee mieli haalia sormet täyteen erilaisia hopeakoruja, pitänee penkoa korulaatikko läpi josko himoon löytyisi ratkaisu omista kokoelmista.

Ja se neule, no se on vaan ihana. Vaalea toki leventää ja valuva neulos saa elämäntapalaiskottelijan näyttämään vähän ryhdittömältä, mutta en jaksa välittää. Syksyllä neuleen ylle saa pukea mustan jakun tai nahkatakin, joka antaa kokonaisuudelle aavistuksen skarpimman ilmeen, kokeiltu on ja havaittu hyväksi: pitkä helma kurkistaa takaa takin alta ja tuo ripauksen rantarentun dekadenssia syksyiseen vaatekaappiin.

Kuvat Mikko Rasila @ Welcome to wherever I've been

Tein loppukesästä muutaman alelöydön, yksi niistä oli Helmut Langin hiekansävyinen rantapummin neule jonka kalastin ShopBopin loppualeista sieltä saadulla lahjakortilla. Iskin silmäni neuleeseen jo ensimmäisen kerran kun näin sen kesämalliston kuvissa..

.. ja rakkaus sinetöitiin, kun törmäsin siihen Sandran tontilla yhdistettynä ikiaikaiseen lempikampaukseeni, yön yli nukuttuun sotkuiseen palmikkoon (tai jotain sitä muistuttavaan). Takaisin palmikkopituuksiin on vielä matkaa, mutta neule saapui vähän nopeammin ja on kaikkea mitä toivoin: ohut, läpikuultava ja laskeutuu olkapäiltä valuen. Harsomainen neulos on puuvillaa, vähän samanlaista puuvillanarua mistä 90-luvulla tehtiin lököttäviä grungeneuleita jotka eivät istuneet oikein mistään.

Rakastan vaatteita, jotka näyttävät siltä että joku on haaksirikkoutunut autiorannalle ne yllään. Parempia kuvia luvassa pian.

Kuvat Style.com & 5 inch and up, alimmat kuvat Mikko Rasila

Helmut Langin prefall-mallisto on tuttua Helmut Langia: kapeita leikkauksia, kepeästi laskeutuvia ohuita materiaaleja ja jylhiä siluetteja. Tykkään myös epäsymmetrisistä helmoista ja taidokkaista laskoksista. Värimaailma on kohdallaan: mustaa ja armeijanvihreää, tarvitseeko syksyksi jotain muuta?

Puolipitkät nahkatakit tekevät paluuta, en ole vielä päättänyt mitä mieltä olla siitä.

Kuvat Style.com

Hanneli näyttää mallia: kyllä vaalea nude on liekehtivän oranssin tai lähes neonhohtoisen kirkkaan korallinpunaisen paras kaveri, eikä vadelmanpunainen väripilkku pahenna lainkaan raikasta yhdistelmää. Kun kirkkaita värejä on useampi, simppelit mustat aurinkolasit ja paljaat jalat riittävät asusteeksi.

Diane von Furstenbergin silkkisessä shortsihaalarissa on samaa valuvaa tunnelmaa kuin Hannelin paidassa, Maison Martin Margielan mokkanilkkurit antavat kintuille kymmenen senttiä lisäpituutta ja Swedish Hasbeensin pikkulaukku kulkee huolettomasti mukana ranteeseen sujautettavalla hihnallaan.

En ole varma riittäisikö oma siviilirohkeuteni asuun, jossa ei ole yhtään mustaa, mutta jos kokeilisin, lähtisin liikkeelle Roksanda Ilincicin napapituisesta silkkitopista, joka olisi väljässä eleettömyydessään loistoseuraa Helmut Langin lyhyille pellavashortseille - Hannelin pitsishortsit ovat kauniit kuin suoraan keijusadusta, mutta rento pellava kolahtaa omaan makuuni ehkä paremmin. Punainen satulamallinen nahkalaukku kruunaisi kokeilun, sekin Swedish Hasbeensin. Kaveriksi ne Margielan mokkaunelmat, niille keksisin sata muutakin käyttötarkoitusta (joista yksikään ei sovellu suomalaiseen säähän kuin kuivina loppukesän iltoina).

Nudeväreillä höystetyt oranssin, korallin ja punaisen sävyjen yhdistelmät taitavat mennä minimalistin kirjoissa teoreettisen tyylipohdinnan piikkiin, mutta kertokaapa mitä te tykkäätte?

Kuvat Hanneli, Net-a-porter, ShopBop & Swedish Hasbeens

Sain vihdoin tärvättyä ShopBopista saadun lahjakortin, valitettavasti en Alexander Wangin remmilaukkuun joka ennätti loppua ennen kuin sain jahkailuni jahkailtua vaan useampaan (osa) enemmän ja (osa) vähemmän tarpeelliseen asiaan. Tarkoitus oli kartuttaa vaatekaappini hamevalikoimaa, joka ei suinkaan ollut katastrofaalisessa tilassa mutta perustuu ainoastaan perusvaatteiksi mun kirjoissa luokiteltaviin vaatekappaleisiin: pari mustaa perusminihametta, musta paljettihame, musta nahkahame ja vuosia sitten hankitut farkkuhameet, sininen Filippa K ja harmaa Sass & Bide. Ainoa viimeisen vuoden tai kahden aikana kaappiin päätynyt uutuus taitaa olla Weekdayn mesh-hame. Sain äkillisen pihistelykohtauksen kun huomasin että ShopBopin alennusmyynnit olivat alkaneet, joten pengoin läpi verkkokaupan aleosaston hamehelmet ja löysin monta ehdokasta.

Ylävasemmalla Diane von Furstenbergin alelöytöjen joukosta ongittu musta minihame, jonka vyötärönauhan ja lantion koristelaskokset pitävät arkisuuden loitolla yksinkertaisesta hameesta. Sivutaskut, tuo niin pieni mutta tärkeä yksityiskohta, pitäisi säätää pakolliseksi kaikkiin minihameisiin!

Halston Heritagen avaruushame on samaa sarjaa kuin suurta katumuotisuosiota niittänyt hopeamekko, joka on toki kaunis mutta sellaisenaan minulle ehkä vähän liikaa. Lyhyehkön hameen muodossa hopeisena välkehtivät pliseeraukset sen sijaan kolahtavat, 70-lukulaisesta diskohuumasta puuttuu vain tolppakorot, peilipallo ja David Bowien Let's Dance. Pikkuisen arveluttaa kuinka paljon käyttöä katseenvangitsijalle piisaisi.

Alimmaisena JNBY:n valikoimista löytynyt villahame, jonka juju on epäsymmetrisissä yksityiskohdissa -- toisella puolella on suuri hopeinen vetoketju, toiselta puolelta hame on himpun verran pidempi ja rennosti rypytetty. Ennustaisin hameesta suurta syyssuosikkia, mutta taipuisi se viileämpiin kesäpäiviinkin valkoisen t-paidan ja kiilakorkosandaalien kera.

Hippikuume ei ota laantuakseen: Tuckerin alessa on nilkkapituinen hame, jonka etnisen kuosin heleät - vähän missonimaiset - sävyt iskivät kuin tonnin leka. Seuraksi musta toppi, lierihattu ja konjakinruskeat asusteet - ei voi mennä pieleen! Pitkät helmat ovat kutkutelleet jo pidemmän tovin, vielä en ole saanut

Hippilinjalla jatketaan vielä, Helmut Langin kesämallistosta löytyi maailman kaunein nahkahame, joka hurmasi hiekkaisella sävyllään ja remmiyksityiskohdillaan. Kietaisumallinen minihame sopisi täydellisesti kaikkiin kesäsuunnitelmiini ja jokaisessa niistä yhdistäisin sen buutseihin.

Arvaatteko mikä päätyi ostoskoriin? Entä löytyykö suosikkia?

Kuvat ShopBop

Säästelin Shopbopista saamani lahjakorttia alennusmyynnin alkuun siinä toivossa, että jompikumpi kuvien trenssikaunottarista olisi saanut kylkeensä alennetun hintalapun - turhaan! Kostoksi tartutan trenssihaaveet muillekin, katsokaa nyt näitä. Toivon hartaasti, etten kaipaa kesällä villakankaista trenssiä, mutta sen s-kirjaimella alkavan vuodenajan tullen kummalle tahansa olisi takuuulla käyttöä.

Alexander Wangin valikoimista löytyy ohut, villakankainen trenssi, jossa ylikorostettujen epolettien lisäksi ra-kas-tan tuota vyötäröstä lantiolle laskettua vyötä. Kaikki lantiolinjaiset leikkaukset ja yksityiskohdat viehättävät silmääni - ne tasapainoittavat korkeaa lantiotani ja tuovat muutenkin olemukseen poikamaista kepeyttä - mutta takeista (etenkin trensseistä, jonka klassisista tunnusmerkeistä yksi tärkeimmistä on nimenomaan vyötärölle sidottu vyö) niitä löytyy valitettavan harvoin. Militantisti korkea kaulus kruunaa täydellisen kokonaisuuden.

Helmut Langin trenssi on tehty silkillä vuoratusta villasekoitteesta, johon nahkaiset hihat ja pitkä nahkavyö tuovat pehmeään villaan kontrastia. Biker-mallinen yläosa tekee kapeasta trenssistä tavallista särmikkäämmän, nappien sijaan siitä löytyy tietysti vetoketju. Tykkään myös aavistuksen pyöristetystä helmasta. Aivan ihana!

Oi alennusmyyntien jumalat, iskekää takkeihin -75% lappu - tai lähettäkää Kurviin pieni lottovoitto. Kiitos!

Kuvat Shopbop

Tervetuloa rotkokerhoon luki tekstiviestissä, jonka sain Mikolta, kun tiedotin että tukkani on tottunut kiireessä harventuneeseen pesutahtiin eikä edes kaipaa nykyisin pesua kuin kerran viikossa. Villin ja vapaan valokuvaajan aivan järjettömän paksu tukka nimittäin pysyy puhtaana vielä kolme kertaa kauemmin, asiaan toki vaikuttaa seikka että rotkokerhossa ei ole aikaa eikä energiaa kotkotuksille kuten muotoilutuotteet.

Kaaoksen aiheuttaman alennustilan pohja saavutettiin lauantaiaamuna, kun heräsin seitsemältä musavideokuvauksiin enkä yksinkertaisesti jaksanut riisua yöpaitaa. Puin sen päälle villatakin, kiskoin jalkaan farkut ja tennarit, läpsin kasvoille kylmää vettä ja heitin olalle laukun ja kameran (Nikonin D5000, loistoasuste silloin kun täytyy yrittää edes näyttää tehokkaalta). Läpi meni, toki osittain siitä syystä etten omista tarkoitusta varten hankittuja yövaatteita vaan nukun ensimmäisenä käteen tarttuvassa t-paidassa, usein haalistuneessa bändipaidassa joita rokkari riisuu sängyn viereen - tai vielä useammin siinä paidassa, jonka puin aamulla päälle enkä jaksanut riisua illalla sänkyyn kaatuessa. Köh.

Jospa vähän skarppaisi alkavan viikon kunniaksi, kalenterikin näyttää vaihteeksi siltä että siitä voi selvitä. Aion nukkua, syödä aamiaista luvattoman pitkään, maleksia kaupungilla satunnaisten palavereiden välissä, naputtaa kasaan pari juttua villasukat jalassa ja hypätä loppuviikosta porilaisten keikkabussin kyytiin. Villatakin alle piilotettu yöpaita vaihtukoon taas vaatteisiin, joita on ilo katsella ja kantaa. Inspiraatio löytyy verkkokaupoista, vaikkei mitään erityistä olisikaan tarkoitus hankkia. Antakoon asu alla suuntaa omaan kevätpukeutumiseen: hiilenmusta ja hiekanvaalea sointuvat kauniisti yhteen, haalistuneet värit antavat raukeaa lämpöä, ripaus salviaa raikastaa ja musta terävöittää kokonaisuuden.

All Saintsin chinot ovat kauniit, kapeat ja kääritty asianmukaisesti lahkeistaan. Polderin herrainkengät paljastavat yhden lempivartalonosistani, nilkat (sen enempää ei hytisevässä kevättuulessa toistaiseksi tarkenekaan paljastaa). Helmut Langin hihattoman juju löytyy selästä, olkaimet menevät rennosti ristiin. Alexander Wangin olkalaukku on täydellinen kesäheila, musta kanvas nahkavahvistuksilla sopii niin piknikille kuin kaupungin kaduille. OPIn salvianvihreä kynsilakka nimeltä Stranger Tides maustaisi keväistä garderoobia, samoin All Saintsin silkkinen printtihuivi, jonka haalistuneet sävyt saavat silkissä himmeän hohteen. Fashionologyn käsivarsikoru on taivutettu metallista, mutta näyttää höyhenenkevyeltä.

Huolisin vaatekaappiini kaiken, mutta jospa laittaisin ostoslistalle ihan aluksi muutaman yöpaidan, varmuuden vuoksi sellaisen jossa en tulisi vahingossakaan lähteneeksi ulos.

Kolahtaako? Muukin inspiraatio on tervetullutta, laittakaa ideat jakoon - tai kertokaa joku edes etten ole ainoa, joka ei jaksa ihan joka aamu vaihtaa päivävaatteisiin.

Kuvat All Saints, ShopBop, Net-a-porter, Gaudete, Fashionology & OPI

Lauantai-illan releet perustuivat lyhyen helman ja tappajakorkojen riskialttiiseen liittoon. Liki sadan denierin sukkahousut pelastavat onneksi paljon, eikä suorana alas laskeutuva tunikakaan vihjaa Vaasankadun ammattilaisiin. gTien musta dekolttiketju oli täydellinen seuralainen Helmut Langin harmaalle tunikalle, se ei kaivannut enää muita asusteita kuin Wangin laukun, jonka ainoa vika on, ettei siihen mahdu järjestelmäkameraa. (Tarkoittaako tämä, että saan hyvällä omatunnolla hankkia isomman Wangin?)

Tunika Helmut Lang, (alus)tunika Selected Femme, kengät Pura Lopez, laukku Alexander Wang, ketjukoru gTie.

Olen käyttänyt pari vuotta sitten hankittuja tappajakorkojani aivan liian vähän, vahinko on korjattava ensitilassa! Useamman sentin korokepohja tekee kahdentoista sentin koroista käveltävät, tuli sekin todistettua kun talsimme myöhemmin baarista kotiin. Kaksimetrinen poikaystävä on kotimatkoilla kovin käytännöllinen asuste, yönkulkijat välttyvät kiusaukselta tulla tekemään lähempää tuttavuutta kun vierellä astelee tuiman näköinen porilainen.