Hei kaunokaiset, kirjoitan niin usein Gaudeten herkuista että täytynee reiluuden nimissä vinkata teille myös alesta - tänä torstaista lauantaihin kaikki kengät ja laukut irtoavat nimittäin -20% alennuksella niin verkkokaupasta kuin Fredan putiikista. Valikoimista löytyy omia lempimerkkejäni Acnesta Samujiin, Polderin laukut ja uutuutena Fiorentini + Bakerin saappaat, kannattaa käydä kurkkaamassa jos kiinnostaa.

Alesta löytyy myös Samujin iki-ihana Tori. Taidankin sulkea tästä selaimen ja lukita pankkikorttini jonnekin ensi sunnuntaihin saakka, etten joudu houkutukseen hankkia tulevan konjakkisen kaunokaisen seuraksi sen mustan sisaren.

Valitettavasti kokoni on jo loppu Samujin Italiassa valmistetuista nahkaisista herrainkengistä, 120 euroa niistä on niin vähän että olisi ollut rikos jättää ne kauppaan. Huokaus.

Gaudete @ Freda 35, puh 09 608 635

Ooh, sydämeni valittua saa nykyään mustanakin! Olen silti päättänyt jakaa ensi kesän ensimmäisen jäätelön, sandaalien aiheuttamat rusketusraidat ja piknikretket Samujin konjakkisen kaunokaisen kanssa - kertaalleen jo loppuunmyyty veska pysyy kaikeksi onneksi mallistossa ja meikäläinen on varmuuden vuoksi peräti jonotuslistalla.

Tulisi jo.

Kuva Gaudete

Ostin alkusyksyn alussa kaksi jakkua paikkaamaan viimekeväisen leikkauksen jäljiltä isoksi jääneitä vaatekaapin luottoreleitä. Molemmat on ehkei kovin yllättäen poimittu mukaan Gaudetesta, jossa ymmärretään mustan ja harmaan voimaan luottavaa minimalistia.

Mikä on harmaa, villainen, pehmeä ja lämmin - ja saa silti kantajansa näyttämään kaupunkikelpoiselta eikä siltä, että ulos on lähdetty villasukilla höystetyissä yövaatteissa? Tietysti ranskalaisen IROn rento chanel-henkinen villajakku. Vaatekaapissani majaili jotain vastaavaa, vuosia sitten hankittu tweedjakku jota vihdoin ja viimein opettelin viime syksynä käyttämään. Kiinnyin lopulta sen tarjoamaan Chanel goes punk -estetiikkaan (tiedättehän, prätkäsaappaat, mustat pillifarkut ja muuta renttua yhdistettynä jakun tai laukun kokoiseen annokseen rouvaskaista eleganssia - toimii kuin häkä) niin paljon, että garderoobiin jäi jakun kokoinen aukko sen jäätyä minulle myöhemmin isoksi. IROn harmaa villajakku pelasti renttutytön hädästä, kuvia seuraa kun ennätän kaivaa niitä viime viikkojen arkistoista.

Kauniisti leikattu musta jakku on vaatekaappini perusvaate, jota yhdistän kaikkeen minimittaisista nahkahameista pillifarkkuihin ja paljettitunikoihin. Omistin niitä useamman: mustan, joka näytti skarpilta silloinkin kun kantajansa ei, hiilenmustan jossa oli hillittyä rokinkatkua, vakosamettisen popparitakin jonka kanssa teki mieli lähteä lähikahvilan nurkkaan lukemaan Bukowskia ja särmikkään, joka kaipasi samppanjanhuuruisia kekkereitä ja peilipallon välkettä. Kaikki jäivät isoiksi ja kiireaamujen vaatekriisit pahenivat kertarysäyksellä 150%.

Huutavaa jakkupulaa paikkaamaan saapui siis Filippa K:n musta androgyyni kaunokainen, joka ei näytä kuvassa miltään, mutta laskeutuu päällä kapeasti ja sulavalinjaisesti kuin salongin hurmaavimman herrasmiehen tupakkatakki. Hihat ja selkä ovat ohuet ja vuorettomat, minkä ansiosta jakun voi pukea vaikka kapean nahkatakin alle - jokainen jakun omistaja varmasti tietää miten raivostuttavaa on, kun mikään takki ei tahdo mahtua jakun päälle (ja jos mahtuukin, hiki puskee otsalle eikä henki kulje kun takin sisällä on ahdasta). Sirot olkatoppaukset pitävät jakun kuitenkin ryhdikkäänä ja päätellen siitä miten monta kertaa olen ehtinyt sitä käyttää, hankinta oli enemmän kuin täydellinen.

Kaksi yksinkertaista hankintaa kummasti tuplasivat taas vaatekaapin käyttömahdollisuudet, kun on tyttö joka pukeutuu puolet vuodestaan jakkuun. Mutta mitäs tykkäätte, hittejä vai huteja?

Meikäläisen kolmekymppiset (en ymmärrä, siis juurihan täytin kaksikymmentäkaksi?) lähestyvät kovaa vauhtia ja havahduin juuri vaatekaapissani ammottavaan iänikuiseen kolttukatoon. En edes muista montako kertaa olen kirjoittanut säälittävästä juhlavaatevalikoimastani, joka on perua ajoilta kun puin kekkereihin saman trikootunikan jossa olin painellut koko päivän yhdistettynä vähän korkeampiin korkoihin ja paksumpaan kajaliin. Se meni läpi vielä kun olin yhdeksäntoista ja kekkerit olivat joko äärimmäisen rentoja kaljankiskojaisia kavereiden kesken tai aikuisten juhlia, joissa pakenin nurkkaan tyhjentämään viinipullon muiden keskenkasvuisten kanssa - nykyisin tunnen itseni trikootunikoissa vain alipukeutuneeksi. Budjetti ei juuri nyt antaisi myöten sen isommille mekkohankinnoille, mutta älkäämme keskittykö epäolennaisuuksiin. Aina saa vähän haaveilla: seuraa siis ehdottomat suosikkiehdokkaat.

IROn mekko naiselle, joka haluaa näyttää peilipallolta - KYLLÄ KIITOS! Olen vauhkonnut ennenkin paljettimekoista, 70-luvun diskosta ja David Bowiesta, joten tyydyn vain toteamaan, että mekko on i-h-a-n-a. Loiva venenpääntie tasapainoittaa minimittaista helmaa, avoin selkä antaa mekolle juhlavuutta. Ranskalaismerkin makuuni täsmäräätälöityjä herkkuja löytyy Gaudetesta.

Selected Femmen mekko on täydellinen pikkumusta: pliseerattu yläosa on kaunis ja rento, alaosa istuu napakasti lanteilla. Selän vetoketju vetoaa tietysti ihmiseen, jonka mielestä vetskareita ei ole koskaan liikaa. Mitta on äärimmäisen mini, mutta pääntie, joka siveellisyydessään olisi kelvannut jopa vanhoillislestadiolaiselle isoäidilleni, pitää kokonaisuuden sopivan säädyllisenä vähän muodollisempaankin menoon.

Theyskens' Theoryn silkkimekon jujuna on silkkiin kudotut metallilangat ja valtavat taskut. Silkkaa neroutta! Kyllä minustakin on strukturoidussa kotelomekossa nilkkaa heiluttavaksi eteeriseksi keijukaiseksi, jos kädet saa silti tunkea taskuihin.

Acnen sifonkisilla yksityiskohdilla varustettu musta tunika on kieltämättä aika näköiseni. Avoin selkä tekee rennosta mekosta vähän särmikkäämmän. Gaudeten valikoimista tämäkin kaunokainen.

Ruotsalaisen Styleinin silkkimekossa on paitsi armolliset laskokset joiden alle voi piilottaa kolmannen santsikierroksen, myös huppu. Niin pimeä idea että sen on pakko olla loistava. Voi jättää hiukset laittamatta ja panostaa meikkiin - ja hymyillä salaperäisenä huppunsa alla kun on vahingossa kumonnut sen yhden samppanjalasillisen liikaa.

Alice + Olivian paljettimekossa on rokkikerhonkatkuista vintagehenkeä: jos olisin syntynyt muutama vuosikymmen aiemmin olisin pukenut mekon seuraksi lierihatun, saappaat ja painellut Led Zeppelinin keikalle iskemään silmää kauneimmille hippipojille. No, voisin tehdä sen nytkin. Tulisivatkohan brittirokkarit soittamaan synttäreilleni?

Löytyykö joukosta suosikkia?

Kuvat Stylein, Selected, Nelly, ShopBop & Gaudete

En ole ikinä ymmärtänyt ylihinnoiteltujen tuoksukynttilöiden päälle. Kunnes löysin Gaudetesta kynttilän, joka levittää kotiin mintun ja limen tuoksua - yhteiskuntakelpoinen tapa nauttia mojitosta joka päivä!

Newyorkilainen kulttimerkki Malin+Goetz on tähän saakka pysynyt Suomessa pienen ja valikoidun piirin - siis lähinnä vannoutuneen M+G-uskovaisen Stellageen - salaisuutena, kunnes Gaudete otti tovi sitten merkin ihonhoitotuotteet ja tuoksukynttilät valikoimiinsa. Seuraavaksi taidan hankkia kotiin tummaa ja pehmeää rommin tuoksua. Joskus (harvoin) ylihinnoiteltu luksus vaan on joka penninsä arvoinen.

IRO kuuluu merkkeihin, joita olen aiemmin käynyt kuola valuen vahtaamassa netistä, sydän kirvellen maailman epäoikeudenmukaisuudesta kun merkin vaatteita ei myydä Suomessa. Vääryys on vihdoin korjattu, ranskalaista merkkiä saa jatkossa nimittäin Gaudetesta. Mistäs muualta? IRO sekoittelee rennolla kädellä rokkielementtejä ranskalaiseen chiciin ja naisellisiin leikkauksiin, ja leikkii väripaletilla, joka on just eikä melkein: valkoisen ja hiekan sävyt raikastavat mustaa ja harmaata, punainen on malliston väriläiskä. Tekstuurit ja materiaalit ovat kouriintuntuvan kauniita. Villakangastakkien, karvaliivien ja pehmeiden neuleiden joukossa on nahkatakkeja ja -laukkuja ketju- ja vetskariyksityiskohdilla. Kokonaisuuden kruunaa tummanharmaan paljetin kimallus, jonka kutsua yritän hiki otsalla vastustaa.

Ottaen huomioon että kaikki IROn vaatteet ovat kuin minulle suunniteltuja, on onni että ne ovat suhteellisen kohtuuhintaisia: vaatteet irtoavat satasesta ylöspäin, jakusta saa pulittaa kolmisensataa euroa. Esimerkiksi Acnen kuroessa hintojaan pilviin IROn taso tuntuu vielä järjelliseltä, kun materiaalitkin ovat kohdallaan.

Ehdottomat suosikkini: harmaa chanel-henkinen villajakku, raidalliset neuleet joita voi käyttää melkein mekkona, tuo järisyttävän kaunis nahkatakki (sen hintalappua en uskaltanut katsoa) ja tietysti tuo musta laukkukaunokainen, jonka olisin varmasti hankkinut jo ellei kaapistani löytyisi hivenen samanhenkinen Alexander Wangin metallisella olkahihnalla varustettu pikkulaukku. Oi ja paljettitunika, sen seuraksi on saapunut kuulemma myös maailman kaunein paljettijakku, Mikko oli bongannut sen ja esitti äänekkäitä reklamaatioita siitä ettei sitä löytynyt kaksimetriselle miehelle sopivassa koossa.

Juhlaa! Helsingistä tuli kertarysäyksellä 300% parempi shoppailupaikka.

Bikiniosastolla kaivattiin päivitystä, kun ainokaiset omistamani ovat jääneet noin kuusi kuppikokoa liian suuriksi. Filippa K:n khakinväriset bikinit löytyivät Gaudetesta ja täyttivät vaatimukset: yksinkertaista olematta tylsää, lantiomallinen alaosa ja yläosa mallia lappu, korvaukseksi kaikista niistä vuosista kun niukat leikkaukset olivat haave vain.

Vapise Lara Croft.

Kuvasaalista kevätkierroksilta kaupoissa olkaa hyvät, vuorossa Gaudete. Hollantilaisen Polderin laukuista ennätin vauhkota tovi sitten, uusimpia malleja en olekaan käynyt vielä kurkkimassa. Polderin ovat kuvien kenkäparitkin, mustat nahkasandaalit ja kevytkenkäiset herrainkengät, jotka vähän kutkuttelevat maskuliinisten kenkien ystävää. Massiivisen paksulla nahalla varustettu laukku on Acnen.

Olen käynyt hypistelemässä ja sovittelemassa erilaisia silkkipaitoja niin monta kertaa, että myyjät tekevät kohta päätöksen puolestani ellen saa sitä itse aikaiseksi. Mutta khakinvihreä vai valkoinen? Lyhyt- vai pitkähihainen? Tunikamittainen vai hameen vyötärön alle sujahtava? Kapea vai väljä? Niin monta vaihtoehtoa, niin vähän keskittymiskykyä silkin hulmutessa sovituskopissa.

Poikkesin vasta Samujin studiolla enkä lähtenyt tyhjin käsin, ehkäpä arvaattekin mitä kassista löytyi. Studiolla oli ihana tunnelma, puulattialle siivilöityi auringonvaloa ikkunoista ja pöydällä oli tuoreita kukkia. Sain heti käteeni mukin tuoretta kahvia, sovitushuoneen virkaa toimitti paksuilla verhoilla eroteltu nurkka studion keittiön vieressä. Vallilan puutaloidyllistä puuttui oikeastaan vain Samu-Jussi istumassa putiikin nojatuolissa. En hennonnut rikkoa tilan levollisuutta kaivamalla kameraa kassista.

Iloisena uutisena heille, jotka eivät ehtineet vierailla väliaikaisessa putiikissa: Samujilla on päätetty pitää studion ovet avoimena asiakkaille jatkossakin. Katselemaan, sovittelemaan ja ostamaan pääsee arkisin työaikaan, mutta varmuuden vuoksi kannattaa rimpauttaa tai heittää sähköpostilla ennen tuloaan, että studiolla ollaan varmasti paikalla.

Pikkulinnut lauloivat, että myös Gaudetesta saa pian Samujin vaatteita! Se ilahduttaa Fredrikinkadulla asioivien lisäksi myös Helsingin ulkopuolella asuvia, sillä oletettavasti niitä tulee verkkokaupan puolellekin.

Samuji Studio, Keiteleentie 11 (Vallila) Puh 050 308 28 68 tai info@samuji.com Maksu vain kortilla

Viikon katumuoti-inspiraation tarjosi tyttö suoraan Englannin nummilta. Kuva on ehkä otettu jossain muualla eikä hän taida omistaa kartanoa ja hevostallia, mutta ei nyt takerruta epäolennaisuuksiin. Urbaani kartanonomistajalook syntyy vaihtamalla ratsastushousut lanteilta lököttäviin pilleihin - kuten jo aiemmin bongattuihin Diesel Black Goldin boyfriend-farkkuihin - ja kumisaappaat rentoihin buutseihin, joihin korot tuovat naisellista ryhtiä ja asennetta. Kaapistani löytyvät Acnen Pistolit ovat viime aikoina tarjonneet vastauksen kaikkiin pukeutumisongelmiini, niissä kelpaisi saapastella tässäkin seurassa.

T By Alexander Wangin rento bleiseri on Olivian viikon tyyliostos ja kaikissa särmissä yksityiskohdissaankin ehdottomasti riittävän rouvaskainen nummeilla asteluun, kun sen yhdistää armeijanvihreään neuleeseen ja konjakinruskeaan nahkalaukkuun. Kuvan villapaita on Rag & Bonelta, halvempia ja autenttisempia voi bongailla Varustelekasta tai Salaisesta Agentista. Ruotsissa valmistettu poronnahkainen olkalaukku on Keron, irtopisteitä sille joka jaksaa kantaa sen katumuotiblogien näyttämällä esimerkillä kainalossa. Rag & Bonen lierihattu on selkeästi lainattu Nuuskamuikkuselta, saisikohan kaupan päälle ongen?

Kolahtaako urbaanin kartanonomistajan habitus?

Kuvat StockholmStreetStyle, Diesel, Net-a-porter, Kero & Gaudete