Hei kaunokaiset, Finnish Design Shopin alekampanja on voimassa vielä tänään - koko valikoimasta on tarjolla puoleen yöhön saakka -15% alennus. Kävin penkomassa kaupasta omat suosikkini ja fiilis on näemmä tänään melko mustavalkoinen. Mikä siinä, ne värit (vai pitäisikö sanoa värittömyys) ei tunnu menevän muodista tässä osoitteessa.

Arne Jacobsenin kirjainkupit ovat loistokeksintö: korvattomia mukeja voi käyttää niin kahvikuppina, yrttiruukkuna, kynäpurkkina tai muun pikkutavaran säilytykseen ja niistä voi yhdistellä kokonaisia sanoja tai miksei jopa lauseita. Typografisia leikkejä rakastava ex-graafinen sunnittelija minussa huokailee onnesta ja ihastuksesta - ja miettii kuumeisesti mahtuisiko keittiönkaappeihin vielä pari kippoa lisää.

Astialinjalla jatketaan! Olen omistanut Iittalan Kartio-laseja niin kauan kuin muistan, mutta ollut aina katkera siitä, ettei alkuperäistä, ohutta Kartiota ole saanut kuin hyvällä säkällä antiikkikaupoista. Riemu olikin rajaton, kun Iittala ilmoitti ottaneensa Kaj Franckin syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi ohuen Kartion takaisin valikoimiin. Sitä saa kahdessa koossa ja useammassa eri värissä, joista suosikkini on se kaunein - yksinkertaisuudessaan täydellinen kirkas lasi.

Ja niin, pakkomielteinen suhde Marimekon Hyvässä seurassa -astioihin jatkuu. Kaksi vuotta jatkuneen kuolaamisen jälkeen lienee jo turvallista luopua periaatepäätöksestään elää yhden astiasarjan kanssa hamaan iänkaikkisuuteen. Ei tässä ihan hulluiksi huikentelijoiksi olla sentään heittäytymässä, Arabian valkoisilla 24h-astiat ovat palvelleet melkein seitsemän vuotta ja palvelevat varmasti hyvin seuraavatkin seitsemän vuotta yhdistettynä hyvään seuraan.

Sohvastamme on kysytty tuon tuosta, mutten vieläkään kuollakseni muista sen merkkiä - hankimme sen puoleen hintaan alennettuna huonekalukaupan loppuunmyynnistä ja muistan hämärästi, että päällinen olisi villaa ja sohva valmistettu jossain eurooppalaisessa maassa. Ikävä kyllä suhteellisen tuore (eikä ihan halpakaan) tulokas ei ole osoittautunut mäyräkoirankestäväksi enkä ennusta meille kovin pitkää ja ruusuista tulevaisuutta. Seuraaja olkoon nahkainen ja mieluiten valmiiksi niin kulunut, ettei kaksi nakkiohjusta saa aikaan enää kummoisiakaan jälkiä. Yrjö Kukkapuron suunnittelemat Ateljee-sohvissa kolahtaa keveyden ja kauniiden mittasuhteiden lisäksi rento ryhdikkyys, mutta sen tahtoisin hankkia käytettynä, kuluneena ja sopivasti räjähtäneenä - ilmianna omasi, jos se kerää pölyä vintillä!

Mitä sanotte, kylmää vai kuumaa?

Kuvat Finnish Design Shop

Hei kaunokaiset, pitkästä aikaa seuraa taas kovasti toivottu alennuskampanja Finnish Design Shopin kanssa. Jaa mikä Finnish Design Shop? Uudemmille tulokkaille tiedoksi, että kotimaisessa verkkokaupassa on laaja (tarkoitan siis laa-ja) valikoima kaikkea niin kotiin kuin vaatekaappiin. Pääpaino on sekä aikaa että käyttöä kestävässä designissa ja laadustaan tunnetuissa merkeissä, joihin lukeutuu niin suuret kotimaiset nimet kuten Marimekko, Iittala, Artek, IVANAhelsinki, Tiia Vanhatapio ja Eero Aarnio kuin kiinnostavat tuttavuudet Haysta Minus Tioon, Menuun ja Onniin. Valikoimiin saapuu jatkuvasti uutta, viimeisimpänä mm. Characterin valokirjaimet (niistä onkin pitänyt kirjoittaa teille jo pitkään) ja R/H:n vaatteet.

Finnish Design Shop on ylivoimaisen valikoimansa, kotimaisuutensa ja äärimmäisen helppokäyttöisen sivustonsa ansiosta kuulunut vuosia suosikkilistalleni, toimitus on nopea ja postikulut saa kaupan päälle yli 100 euron tilauksista. Suosittelen. Kotoa löytyy yhtä sun toista putiikin kautta hankittua, viime vuosina antoisa asiakassuhde on syventynyt yhteistyöksi. Putiikin parhaat palat pysyvät vuodesta toiseen blogissa esillä tosin ihan samasta syystä kuin aikoinaan: sieltä vaan löytyy kaikki mitä kaupasta pitääkin. Vielä kun valikoimiin saisi Samujia ja Pantonen tuotteet!

Mutta asiaan: blogin lukijoita hemmotellaan nyt -15% alennuksella kaupan koko valikoimasta viikon ajan 2. - 9. marraskuuta, siis tästä päivästä ensi viikon keskiviikkoon. Jos olet haaveillut designklassikosta jota ei ikinä saa alesta, nyt on hyvä sauma! Alennus irtoaa kassalla, kun naputat mukaan kampanjakoodin 35619376. Kaikkien vuoden loppuun mennessä verkkokaupassa ostoksia tehneiden kesken arvotaan muuten kahden hengen matka New Yorkiin. Shoppailuiloa!

Humanistiperheessämme on tavattu hintavien lahjojen sijaan jakaa lähinnä kirjoja, villasukkia ja lämpimiä ajatuksia. Niitä toivon rakkailtani tänäkin jouluna, mutta jos Korvatunturia on kohdannut odottamaton onnenpotku esimerkiksi lottovoiton muodossa, keksin kyllä jokusen erityisemmänkin toiveen!

(1) Matka kauas aurinkoon, ihan mihin vain kunhan siellä on lämmin. Reissu saisi kestää mieluiten ensi vappuun saakka, mutta muutama viikkokin auringossa lataisi talven tainnuttaman tytön tyhjentyneet akut. (2) Kameran päivitys parempaan alkaa olla ajankohtainen, olen onnistunut käyttämään nykyiseni lähes loppuun. Nikonin 57000 on henkilökohtaisen valokuvaajakonsulttini kanssa käytyjen keskustelujen perusteella vahva ehdokas, jonka kelpuuttaisin mielihyvin äkkirikastuneen pukin konttiin. (3) Jo viime vuonna alkanut paukkupakkasia kestävän talvitakin metsästys ei ole toistaiseksi ollut kovin menestyksellinen. Ehkä pukki toisi Fjällrävenin Nuuk-parkan, joka toppavuorineen ja huppuineen pelastaisi vilukissan paleltumiskuolemalta. (4) Jos Korvatunturilla ei olla kuulolla, musta Rimowan matkalaukku on ensi vuoden pakkohankinta. En omista varsinaista matkalaukkua lainkaan, joten siihen sietäisikin sijoittaa. (5) Sain pari kappaletta Marimekon Sukat makkaralla -laseja syntymäpäivälahjaksi rakkaalta kummitädiltäni (pus!) ja toivottaisin lämpimästi tervetulleeksi kokonaisen kaapillisen - päivä alkaa paremmin kun appelsiinimehun saa kaataa lasiin, joka tekee arjesta vähän kepeämmän. (6) Alkaa olla selvä, että elämä ei jatku ilman iPhonea. Olen kuullut huhua, että puhelimen ja MacBookin synkkaaminen on mahdollista ilman kolmatta maailmansotaa ja totaalista hermoromahdusta. iPhonella täytyy olla jotain tekemistä sen kanssa. (7) Arelalizzan musta kasmirponcho saattaa olla yksi muodin historian nerokkaimmista keksinnöistä: superlämmin viltti, joka on naamioitunut yhteiskuntakelpoiseksi vaatekappaleeksi. (8) Kasmirlinjalla jatketaan: jos aamulla on ihan pakko nousta, en keksi parempaa tapaa tehdä se kuin kääriytyneenä kasmirvillaiseen aamutakkiin. Harmaana, kiitos. (Ja kupillinen kahvia.)

Jos nyt kuitenkin käy niin, että tontut ahkeroivat tavalliseen tapaan eikä hallitus ole kolminkertaistanut joulupukin budjettia, en ole nirso - ilahdun myös villasukista, marsipaanista ja hyvästä kirjasta.

PS. Jarvis toivoo nakkeja, millaisia vaan, mutta mieluiten paljon.

Kuvat Partioaitta, Nikon, Apple, Arelalizza, Rimowa & Finnish Design Shop.

Elämä on tarjonnut viime viikkoina ruusujen sijaan lähinnä ohdakkeita. Flunssa jatkuu kolmatta viikkoa, jo hetkeksi parantunut ääneni on katoamassa uudestaan eikä paranemista sanottavasti edistä seikka että freelancer ei tunne käsitettä "sairasloma". Energia on valunut samaan maanrakoon kuin päivä päivältä vähenevä valo, olen niin väsynyt ettei mikään määrä kahvia saa hereille enkä muista koska olisin viimeksi viettänyt illan ilman kasvavan työvuoren painostavaa tuijotusta. Älkää ymmärtäkö väärin, elämänilo ei ole kadonnut, olen vain liian tokkurassa muistaakseni mitä se on. Toivottavasti jotain, joka liittyy nukkumiseen.

Mutta kyllä se tästä. Viikonlopun inspiraatio on löytynyt vähän tavallista kodikkaammista asioista, kuten villasta ja kasmirista eri muodoissaan sekä muusta lämmittävästä ja lohduttavasta.

En juuri nyt keksi mitään parempaa kuin Arelalizzan kokonaan kasmirista tehty harmaa aamutakki, tekisin siinä aivan kaiken - nukkuisin, työskentelisin, kävisin kaupassa ja menisin palaveriin. Jos alle pitää pukea jotain, Karmashopin Reilun kaupan luomupuuvillainen pyjama kelpaisi paremmin kuin hyvin. Jos on ihan pakko pukeutua johonkin kasmirvillaista aamutakkia asiallisempaan, Yalon luomupuuvillainen oloasu on ehkä skarpeinta mihin kykenen. Jos vaatekaappiin mielii luomua, kannattaa ehdottomasti aloittaa yö- ja oleskeluvaatteista, niissä viettää eniten aikaa ja ne ovat suoraan ihoa vasten.

Kaikista mieluiten viettäisin päivät Pia Wállenin villaisen Crux-viltin alla, viltin kuvioinnissa toistuu sama graafinen ruksi kuin ranteeni tatuoinnissa. Emme omista kahvinkeitintä lainkaan, joten Menun teräksinen pressopannu olisi tervetullut seuralainen sohvan viereen. Finnish Design Shopin valikoimiin on tullut jotain ihan uutta Iittalaa: teräksestä ja tulenkestävästä lasista tehty Fireplace-takka kelpaisi hyvin lämmittämään vilukissan varpaita.

Jos ei näillä flunssa lähde ja mieli virkisty niin ei sitten millään. Ajattelin varmuuden vuoksi myös aloittaa d-vitamiinikuurin tai vaihtoehtoisesti lotota, kuukauden reissu lämpimään tekisi varmasti tehtävänsä.

Onko syysväsymystä liikkeellä?

Kuvalähteet linkitetty tekstin sekaan.

Alkavan viikon kunniaksi on tarjolla jotain, jota ainakin osa teistä on odottanut vesi kielellä: Finnish Design Shop on uudistanut verkkokauppansa ja sen kunniaksi saatte putiikin koko valtavasta valikoimasta viikon ajan 15% avajaisalennuksen. Alennus on voimassa sunnuntaihin 17. lokakuuta asti. Alekoodi on FDS2010 ja viimeistään sunnuntaina kannattaa siis laittaa tilaus vetämään!

Lehtitelineisiimme rakastuneille tiedoksi, että hetkenne on koittanut: myös Minus Tion City Sunday -telineet irtoavat tietty alehintaan. Sohvan yläpuolelle kiinnitetty telinekaksikkomme on osoittautunut varsinaiseksi hitiksi, kun niistä kysytään joka ainut kerta kun ne vilahtavat kuvissa. Pakko suositella myös Selki-aseman Tre-valaisinta, kamerajalustaa muistuttava kolmijalka on yksi lempiasioitani kodissamme ja ensimmäinen valo, jonka sytytän kun tulen kotiin.

Shoppailu- ja sisustusiloa!

Välillä mietin tapahtuuko maamme kulttuurivienti niin hiljaisuudessa että se menee ohi vähän kaikilta, vai enkö vain seuraa riittävästi. Suomalaiseen designiin keskittynyt tapahtuma STRAIGHTFORWARD: New Finnish Design oli ja meni New Yorkissa muutama viikko sitten: mukana oli viitisenkymmentä suunnittelijaa ja merkkiä, heidän joukossaan Tuula Pöyhösen suunnittelemat Woodpecker-puukengät. Törmäsin puukkareihin ensimmäisen kerran Finnish Design Shopissa enkä ole löytänyt niistä muualta verkosta mitään tietoa, mutta putiikki tietää kertoa, että puupohjan alla on tukevaa kumia ja itsesolmittavat nyörit nahkaa. Minä voin lisätä, että nuo pelkistetyt puukaunokaiset ovat ihanat.

Kengät muistuttavat puupohjiaan lukuunottamatta jeesussandaaleja, jotka ostin kirpparilta 17-vuotiaana: kävelin kauniilla, mutta petollisilla sandaaleilla päivän ympäri Helsinkiä, kunnes jalkoja särki niin että pelkäsin ja lopulta toivoin niiden irtoavan. Rakastan jeesussandaaleja yhä, mutta selkäytimeen saakka säteillyt kipu on yli kymmenen vuotta myöhemminkin turhan tuoreessa muistissa - Woodpeckereiden tukevat korokepohjat näyttävät kaikeksi onneksi melko jalkaystävällisiltä.

Samasta sarjasta löytyy myös musta versio, jonka nyörit ovat satiinia - kauniit nekin, mutta lämpenen nudevärisille enemmän. Kengät eivät ole hinnalla pilattuja, nudeväriset irtoavat 159 eurolla, satiiniset maksavat muutamia kymppejä vähemmän.

Miksi en ole kuullut näistä kaunokaisista aiemmin? Ja onko niitä lisää siellä mistä nämä tulivat?!

Kuvat Finnish Design Shop

Rakkauteni ronskeihin, teollisiin valaisimiin on loputon. Valaisin kaikki opiskelijalääväni pelkistetyillä hehkulampuilla, ensin siksi ettei muuhun ollut varaa, sitten tajusin etten olisi halunnut tilalle muuta vaikka olisikin. Lukulampun virkaa toimitti kirpparilta haalittu työmaakäytössä ollut metallijalkainen halogeenilamppu, jonka kovassa valossa otettiin myös kaikki ilmaisutaitolukion valokuvauskurssien kuolemattomat taideteokset. Muutosta seitsemänteen läävään halogeenilamppu ei enää selvinnyt, se sai lähtöpassit kun siitä alkoi nousta pahaenteistä savua.

Jätetään muiden päätettäväksi onko hyvä asia vai huolestuttavaa, että maussani ei ole sitten opiskeluvuosien tapahtunut radikaaleja muutoksia. Viiden pennin hehkulamput ovat kuitenkin korvautuneet asteen tyylitellyimmillä versioilla: rakastan Block-lamppujani yli kaiken ja ikkunalautaa kaunistaa saman valmistajan, Design House Stockholmin Cord lamp. Lisälämpöä huonosti tunnelmallisesti valaistuun olohuoneeseen tuo uusi teollisilla viboilla varustettu rakkaus, Selki-aseman Tre lamp jota ilman en muuta enää koskaan mihinkään! Hehkulamppuestetiikkaa löytyy myös keittiöstä ja eteisestä, joita valaisevat Muuton keltaiset E27 -lamput - sekä Granitista hankittu hehkulamppusarja.. (Osa edellisistä on saatu Finnish Design Shopista, jonka mittavista valikoimista tulin tehneeksi hankintoja ennen yhteistyötäkin: puljusta löytyy sisustuksen osalta lähes kaikki mitä ei hankita käytettynä, vanhana ja potkittuna.)

Kodin valaistus siis noudattaa uskonnollisesti tiettyä visuaalista linjaa - vaikka se ei suunnitelmallista ollutkaan - enkä ole saanut näemmä vieläkään tarpeekseni, kun vielä yhdelle olisi tilaa. Useamman lempilamppuni suunnittelusta vastaavan Design House Stockholmin uutukainen tarttui verkkokalvoilleni heti kun se ilmestyi Finnish Design Shopin valikoimiin, mutta kullanvärinen metalli ei miellyttänyt ja jäin odottamaan rosterista vaihtoehtoa. Se on vihdoin saapunut: kromatun teräksinen Work lamp on kaikkien teollishenkisten hehkulamppuvalaisinten kruunaamaton kuningas - joka aivan selvästi odottaa pääsyä keittiömme lisävalaistusta kaipaavaan nurkkaan!

Lamppu näyttää hyvältä roikkuessaan vaijerinsa varassa katosta, mutta vielä enemmän houkuttelisi jättää se sellaisenaan keittiön työtasolle - teräsrunko suojelee pieniltä kolhuilta ja valon saisi suoraan sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Voi kunpa keittiömme pieni työtaso olisi pitkä, suuri ja tehty pehmeäksi kuluneesta puusta tai vahatusta betonista, silloin valaisimia voisi ripotella tasolle useamman ja ne pääsisivät kunnolla oikeuksiinsa! Suurempaa keittiötä odotellessa ilahduttaa lamppu toki yksinäänkin.

Mitä pidätte - kolahtavatko teolliset vibat?

Kuvat Finnish Design Shop

Olen oppinut viime vuosina erottamaan halun ja tarpeen toisistaan. Tiedän etten tarvitse lisää kenkiä, mutta rakastan niitä niin paljon että sallin niitä itselleni yli omien tarpeiden. Lähes kaikessa muussa olen onneksi selkeyden kaipuussani onnistunut pysymään todellisen tarpeen rajoissa: kotona on kaikkea juuri sen verran mitä tarvitaan eikä enempää. Olen niin sietämättömän nirso, etten osaa useimmiten edes haluta sellaista, mitä en tarvitse.

Paitsi nyt. Olen keittiönatsi ja saan suurta tyydytystä kaapissa seisovista valkoisten astioiden sotilaallisista pinoista. Emme tarvitse uusia astioita enkä ole vilkaissutkaan kauppojen astiavalikoimiin päin sen jälkeen kun Arabian valkoinen 24h-sarja löysi yli viisi vuotta sitten tiensä elämääni. Törmäsin kuitenkin Finnish Design Shopin uutuuksien joukossa Marimekon Hyvässä seurassa -astiasarjan mustavalkoisiin Siirtolapuutarha-mukeihin ja -kulhoihin. Räsymattojen inspiroima kuosi on Maija Louekarin kynästä, yksinkertaiset astiat on suunnitellut Sami Ruotsalainen - ja minä ra-ka-stan! Kuvio on samaan aikaan sekä nostalginen että moderni eivätkä sanat riitä kertomaan kuinka paljon astioiden tanskalaiselta kalskahtava muotoilu hivelee esteettistä hermoani. En osaa selittää, mutta tämä on hurjaa, hillitöntä rakkautta.

Olen tuijottanut mustakuvioisia astioita Finnish Design Shopin sivuilla, silittänyt niitä Stockmannilla, huokaillut Marimekon mainosten äärellä ja nähnyt niistä jopa unta. Valitettavasti mikään määrä rakkautta ei muuta tosiasiaa, ettemme tarvitse niitä - eikä kaapissa olisi edes tilaa, vaikka pääsisin yli tarpeettoman tavaran kammostani.

Olen oppinut viime vuosina muutakin kuin tarpeen ja halun eron: rakastaa voi hankkimatta omakseen. Kauniita kenkiä - ja astioita - voi ihailla kaukaa ja jättää kauppaan. Olen alkanut epäillä samaa kuin Anna-Kaari: että onnen salaisuus on siinä, että lakkaa haluamasta jatkuvasti uutta. Juuri nyt tuntuu kuitenkin tuskalliselta ajatella, etten koskaan saisi pitää tuota kuppia kämmenissäni täynnä höyryävää kahvia, tai lusikoida aamupuuroa tuosta kulhosta - puhuttamakaan sarjan lautasista, jotka suorastaan kerjäävät tulla katetuksi iltapalan kera pöytään!

Hyvät lukijat, mikä avuksi toivottomaan rakkauteen?

Kuvat Finnish Design Shop

Yritän vältellä naapuriani, Hanna Jensenin kirjoittamaa ruokablogia, koska sen lukemisesta tulee joka kerta armoton nälkä, kauppa on aina juuri mennyt kiinni eikä jääkaapista löydy kuin puolikas purjo, parmesania ja skumppaa. Uusin Hannan inspiroima pakkomielle liittyy sattumalta viimeksimainittuun: olen puolilaiskasti metsästänyt sopivia sampanjalaseja jo useamman vuoden, turhaan. Rakastan Iittalan Essence-laseja ja punaviinilasit tuli hankittua kaappiin jo vuosia sitten - sarjan kuohuviinilasit eivät kuitenkaan ole miellyttäneet, mallin jalka näyttää minusta suhteettoman isolta ja saa koko lasin näyttämään kömpelöltä. En ole vaivautunut merta edemmäs kalaan ja kuplivat on siis juotu meillä ihan sujuvasti samoista Essencen viinilaseista kuin punaviinitkin.

Jälleen kannatti kuitenkin odottaa, että Se Oikea kävelee eteen, sillä Hanna kertoi, että Essence-perheeseen on liittynyt uusi jäsen, laakea samppanjalasi. Kuinka ollakaan, tuo lasi on kauneinta mitä olen nähnyt.

Siitä voi kuulemma tarjoilla jälkiruokaakin, mutta minulle kyllä riittää, että jumalten juoman voi jatkossa siemailla arvoisestaan lasista. Juhlaa! Kirjaimellisesti.

Joku teistä kysyi eilen mikä on lempiskumppani. En ymmärrä viineistä mitään, mutta aihe vaatii silti oman postauksensa. Palataan asiaan.

Kuva Iittala

Lauantai-iltana paatuneen joulunvihaajan päässä tapahtui selittämätön naksahdus: ryntäsin viittä vaille yhdeksän lähikauppaan hakemaan tykötarpeita ja pyöräytin sekä pellillisen torttuja että pipareita. Syytän ympärivuorokautisesta pimeydestä johtuvaa sattumanvaraista unirytmiäni ja alkavaa kaamoshulluutta.  Karo oli vähällä mitata lämpöni, mutta kelpuutti kyllä tyytyväisenä tuoreen tortun aamukahvin seuraksi tänä aamuna.

Ulko-oven takaa paljastuneesta lumikuorrutuksesta ilakoi puolestaan eräs toinen perheeseen kuuluva herra, jonka mielestä pehmeä puuterilumi on parasta maailmassa heti nakkien ja sukkien jälkeen. Illaksi sitä oli ehtinyt sataa niin paljon, ettei sisälle oltu malttaa tulla lainkaan.

Laukku Karon olalla on Finnish Design Shopista saatu Marimekon merimiessäkki, joka oli tarkoitettu yhteiskäyttöön, mutta jostain kumman syystä minä en ole sitä juuri nähnyt. Sivuun sijoitettu vetoketju on mahtava yksityiskohta, tahdoin heti kaikkiin laukkuihini samanlaisen! Seuraavaa tuunaustyöpajaa odotellessa..