Kevättalvinen pukeutuminen ei nyt oikein inspiroi, kun tekisi mieli kaivaa jo bikinit kaapista. Mustat ja harmaat lempivaatteet palvelevat näinä mielikuvituksettomuuden päivinä - ja jos asusta uhkaa tulla liian totinen, kirpparilta ongittu nahkalakki pelastaa. Monen ystävän mielestä voisi jäädä pelastamatta, mutta minkä sille voi, kun saksalaiset sukujuuret vetävät puoleensa kaikkea nahkaista ja kornia.

Firetrapilta saatu harmaa neule on pehmeä, lämmin ja peittää pehmeän ja edustuskelvottoman hämärään välimaastoon osuvan takaliston. Täyttää siis tärkeimmät neuleelle asettamani kriteerit, sen ohella että tykkään epäsymmetrisestä kauluksesta ja sen napituksesta.

gTien korvikset on tehty patinoituneista, ohuista metalliketjuista: toimiva yhdistelmä siroa ja reteää. Passaa meikäläiselle, kun suurin osa korviksista tuntuvat liian tyttömäisiltä. Omistan tätänykyä ehkä neljät korvakorut, joista ehkei niin kovin yllättäen kaikki ovat Jennin käsialaa.

Takki secondhandina hankittu Filippa K, neule* Firetrap, (teko)nahkahousut Topshop, kiilakorkonilkkurit Carin Wester, korvakorut gTie, nahkalakki secondhand, kynsikkäät sattumanvaraiset, hopeinen nivelsormus* Fashionology, kynsilakka Mavalan London. (*Saatu yhteistyön kautta.)

Sulaisi jo pois tuo riivattu jäätikkö, niin saisi taas juoksennella lempikiilakoroissaan pelkäämättä henkensä edestä. Mummoköpöttely, ei hyvä. Prätkäsaappaissa ja lapikkaissa on tullut vedeltyä taas 95% tästäkin talvesta, kun ei pysy pystyssä muissa kengissä.

Kuvat Dorit Salutskij @ Paikka auringossa

Sen lisäksi, että koko kaupungista on tullut selviytymisleiri, jossa saa joka kadunkulmassa henkensä kaupalla punnita tarkkailisiko katonrajassa roikkuvia jääpuikkoja vai pääkallojäätikköä jalkojensa alla, koirien ulkoilutuksesta kotipuistossa on tullut arktinen eloonjäämistaistelu. Puistossa pääsee kulkemaan vain kinoksiin tallottuja pikkupolkuja pitkin. Sanomattakin selvää, että ne ovat hengenvaarallisen liukkaita, mutta jos erehtyy astumaan sivuun polusta, uppoaa reittä myöten kinokseen. Mitenkään päin ei voi voittaa. Vaikka palvelusväen tunnelmat eivät ole erityisen juhlavat, mäyräkoirat ovat tietysti tohkeissaan lumen määrästä. Hyvä että joku on. Pitäisiköhän aussitytön opetella vihdoin hiihtämään ja pakata koirat pulkkaan?

Olen silti kiitollinen - paitsi jokaisesta kerrasta kun saan itseni ja koirani takaisin kotiin yhtenä kappaleena - siitä, että lämpötila alkaa olla taas inhimmillinen. Nahkatakin lisäksi tarkenee muillakin kevyemmillä välikausitakeilla, kuten muutaman vuoden takaisessa Andy Warhol for Pepe Jeansin harmaassa takissa jonka löysin vasta kaappini kätköistä. Isot napit ja ronskit käännökset hihansuissa kruunaavat militantin meiningin, tykkään kovasti. Harmi ettei takki oli edukseen kuvissa, se on todellisuudessa ryhdikäs ja kapea eikä mikään loimi.

Takki* Andy Warhol for Pepe Jeans, lapikkaat* Kero, käsintehty huivi saatu lahjaksi ystävältä, kynsikkäät Noolan, villamekko Filippa K, kynsilakka Mavalan London. (*Saatu lahjaksi tai kokeiluun blogin kautta.)

Ryhdikkään takin ohessa Keron lapikkaat tekevät ulkoilusta edes vähän vähemmän kärsimystä. Olen hullaantunut omiini niin paljon, että tekisi mieli hankkia kevääksi lyhyemmätkin versiot, luonnonnahkaisina tai ehkä jopa punaisina. Saamelaiskulttuurilta lainattuja vaatteita koko ikänsä urbaaneihin releisiin yhdistänyt äitini on eittämättä ylpeä kun lukee tämän.

Tuu jo, jänis meni tuonne.

Rinkulanmallista villahuivia en olekaan esitellyt vielä! Tummanharmaa huivi on ollut kuluneiden kuukausien suosikki, sain sen nimittäin lahjaksi eräältä rakkaalta Maijalta, joka kutoi sen meikälle syntymäpäivälahjaksi. Ellen väärin muista se on alpakkaa. Ainakin se on maailman pehmein, lämpimin ja minun näköisin - ja muistuttaa jostain hyvästä ja ihanasta näinäkin päivinä, kun kiskoisin mieluummin kuparinpunaiset hiukset yksitellen päästäni kuin menisin ulos.

Päivän talviaiheinen narina päättyi tähän, kiitos ja kuulemiin. Huomenna muihin aiheisiin, mutta kertokaapa kaunokaiset, enhän ole ainoa joka toivottaisi jo kevään todenteolla tervetulleeksi?!

Kuvat Dorit Salutskij @ Paikka auringossa

Tummuva tukkaväri on asettanut odottamattomia haasteita pukeutumiselleni. Oletan, että tuleva pähkinänruskea sopii vaatekaappiini siinä missä tuhkanvaaleakin, sillä samansävyistä tummaa on löytynyt lyhyitä platinablondivaiheitani lukuunottamatta oikeastaan aina tuhkanvaaleiden kutrien joukosta omanvärisen tyven muodossa. Mutta viikon pituinen välivaiheeni, tämä riivattu kuparinpunainen, ei istu vaatteideni seuraan sitten yhtään. Ainoastaan kokomusta tuntuu toimivan, ja se nyt toimii aina.

Huivi ja shortsit* Stylein, villapaita Y's, villakangastakki secondhandina hankittu Filippa K, merinovillaiset sukkahousut Wolford, kynsikkäät sattumanvaraiset. (*Saatu lahjaksi blogin kautta.)

Ehdoton lempivillapaitani, miesten alerekiltä aikoinaan ongittu Y'sin musta villaneule, on vuosien tajuttoman tiheän käytön jälkeen alkanut reikiintyä sieltä sun täältä. Lampaannahkaisella huivilla ja shortseilla (niihin palaan vielä erikseen, ansaitsevat oman juttunsa!) terästettynä siitä saa vielä mitenkuten kaupunkikelpoisen, jos ei katso kovin tarkkaan riisu takkia ollenkaan, mutta löytyisikö lukijaraadilla vinkkejä kolikonkokoisten reikien huomaamattomaan paikkaukseen - tai siihen voiko niistä tehdä jollain taikatempulla tarkoituksellisen näköiset? Lempivilliksestä luopuminen ei luonnollisesti ole vaihtoehto.

Kuvien releissä kävin Mikon studiolla ystäville järjestetyssä taidemyyjäisissä. Jennin pikkusoturi juoksenteli ympäri studiota taikaviitassaan, lauma mäyräkoiria loikki perässä. Meikä sai istua, rouskuttaa aamupalaksi korppuja (miksi ihmeessä sitä ei vaan ikinä tule ostaneeksi korppuja?) ja parannella eilisiltana Korjaamolla hankittua päänsärkyä. Koti kutsui iltaan asti venähtäneen iltapäivän jälkeen, sohva vaan joskus on ihmisen paras ystävä. Lokoisaa lauantaita, kaunokaiset!

Musta on ollut jälleen kuluneen talven vaatekaappini kuumin juttu, mutta kevättä kohti väripaletti alkaa pikkuhiljaa taas keventyä: tekee mieli yhdistää harmaa niin vaaleisiin kuin tummempiin khakinsävyihin, vaihtaa musta nahka ruskeaan ja maustaa ripauksella puuteria.

Harmaat pillifarkut ja harmaa collegepaita - niitä ei voi olla liikaa - ovat Selected Femmen ja ovat yhdessä passeli pari melkeinpä mihin tahansa arkiseen menoon. Filippa K:n khakinvärinen huivi raikastaa harmaata asua, OPIn tumma armeijanvihreä kynsilakka tarjoaa terästystä. Konjakinruskean nahkalaukun on pääni menoksi tehnyt A.P.C. enkä tiedä voiko elämä jatkua ilman sitä - näinköhän oikein, että eräskin taskunatsitar oli iskenyt silmänsä samaan kohteeseen? Ronski rannekello ja nahasta ja kanvaksesta valmistetut kengät ovat molemmat Firetrapin, kello on ongittu miesten asusteiden joukosta. Sama vanha tyylivinkki: jos naisten mallisto kolahtaa, kannattaa ehdottomasti kurkata miesten puolellekin. Giles & Brotherin hakaneulakorvikset ja Blessin puuterinvärinen nahkaranneke kruunaavat kokonaisuuden.

Ihanaa. Tulisipa jo kevät.

Kuvat Selected Femme, La Garconne, Gaudete, Firetrap, ShopBop & OPI

Maailmalla napatuista katumuotikuvista on kovin vaikea löytää inspiraatiota pakkaspukeutumiseen, mutta ehkäpä niihin täytyy vain lisätä mielessään muutama kerros villaa. Helmikuiseen keväänodotukseen tarjosi jokusen idean StockholmStreetStylesta lainaamani kuva, jossa armeijanvihreään takkiin oli yhdistetty sekä tummanruskeaa että konjakinruskeaa nahkaa - jotenkin rentoa ja raikasta. Musta tuo ryhtiä ja kokoaa kokonaisuuden yhteen.

Kalastin verkkokaupoista tyyliin sopivia suosikkeja. Filippa K:n khakinvihreällä huivilla olisi käyttöä keväämmälläkin, samoin BB Bruno Bordesen nauhakengillä, joiden patinoitunut nahka ja jätkämäinen malli kolahtaa ja kovaa. Keron luonnonvärinen nahkalaukku raikastaisi armeijanvihreästä ja mustasta koottuja asukokonaisuuksia, Nixonin mustan silikonisen miestenkellon yhdistäisin kaikkeen muuhunkin.

Takkirintamalta löytyi monta käyttökelpoista vaihtoehtoa. Organic By John Patrickin takki on tehty Jenkeissä valmistetusta kierrätetystä puuvillasta, siitä taitaisi olla iloa vasta myöhemmin keväällä. Firetrapin vyöllä varustettu parka on lämpöisempi ja kaiken lisäksi alessa! Burberry Britin parka on ehkäpä suosikkini, valitettavasti budjettini ei ole ihan samaa mieltä.

Mitä tuumaa lukijaraati, kylmää vai kuumaa?

Kuvat StockholmStreetStyle, Helsinki10, Luisaviaroma, Gaudete, Firetrap, Kero & Net-a-porter

Vaalipäivän asuna palvelivat kokomustat vetimet, tontunpunainen pipo ja oranssi(!) huulipuna(!!), jolle alan pikkuhiljaa lämmetä. Huultenrajauskynien ja siveltimien kanssa sekoiluun ei riitä kärsivällisyys vieläkään, taputtelen punan huulille ja toivon ettei se tartu hampaisiin. Elämässä pitää ottaa riskejä.

Takki on käytettynä hankittu vanha lemppari, villakankainen biker jonka niskalapussa lukee Filippa K. Se oli alunperin reilusti a-linjainen, leveni helmastaan niin että lepatti lanteilla. Kavennutin sen lempiompelimossani nimeltä punk-mummo Maijan paja ja nyt se on täydellinen. (Oikeasti Maija ei ole mummo vaan nuori nainen, jolla on valtakunnan pehmeimmät ja kiharimmat mustat hiukset, tuottajan älä siinä selitä vaan tee -ote elämään ja punkbändissä rumpuja hakkaava aviomies. Mummo-lisänimen Maija on ansainnut sillä, että hänellä on myös puutalo maalla, keinutuoli, sukkapuikot, valtakunnan paksuin ja paras reseptikirja ja vastaukset kaikkiin elämän kysymyksiin. Maijan pitäisi ehkä olla presidentti.)

Uusi laukku! Lumin musta Eco Supermarket City Bag saapui luokseni joulupaketissa, iso kiitos Lumin väelle. Ympäristöystävällisesti käsitelty nahka on paksua mutta pehmeää, hopeiset vetskarit just eikä melkein. Isoon taskuun sujahtaa puhelin, matkakortti ja huulirasva, sisään mahtuu järjestelmäkamera, kirja ja varavillatakki. Mukana tuli vaihtohihna, jolla laukku kulkisi mukavasti olalla, mutta en ole kokeillut sitä vielä - olen nimittäin kovin tykästynyt tuohon rinnan yli kulkevaan remmiin, jonka ansiosta laukku lepää lanteilla ja molemmat kädet jäävät vapaiksi esimerkiksi puhelun puhumiseen ja taksin nappaamiseen samanaikaisesti, kahden lumessa loikkivan koiran ulkoiluttamiseen, pääkallokeleissä pystyssä pysymiseen ja hengissä selviytymiseen talvesta. Toispuoleisen mallin - siis sen, että hihnan kiinnikkeet on ommeltu laukun sisäsivulle eikä keskelle laukun molempiin päihin - ansiota on, että laukku asettuu käytännöllisesti ja kauniisti siihen mihin kuuluu eikä hytky ja pompi kävellessä.

Oranssinpunainen pipo on viimesyksyinen heräteostos H&M:lta, kun talsimme Doritin kanssa Tampereen kaduilla ja olimme vähän niinkuin ulkomailla: tutuistakin kaupoista tulee melkein eksoottisia ja joka kahvilaan tekee mieli pysähtyä. Ihan kelpo hankinta, lämmittää korvia ja mieltä - ja sopii MSCHICin huulipunaan, joka näyttää tosin kuvissa enemmän punaviininpunaiselta kuin oranssilta.

Jeffrey Campbellin valikoimista -70% alella ongitut ylipolven prätkäsaappaat ovat taivaan lahja lumikinosten valtaamassa kaupungissa: pohkeen puoliväliin ulottuvista kumppareista ei ole mitään iloa, kun nakkivaljakko tahtoo mönkiä puistossa metrisessä hangessa. Ei haittaa sekään, että napakka nahka lämmittää polviin saakka.

Villakankainen biker & nahkakintaat Filippa K, laukku Lumi*, saappaat Jeffrey Campbell / ShopBop*. pipo H&M, kasmirhuivi Arelalizza*, minimekko Selected Femme, neule Y's, huulipuna MSCHIC*. (*Saatu lahjaksi tai hankittu blogin kautta saaduilla lahjakorteilla.)

Nostan muuten hattua kanssabloggaajille, jotka seisovat asukuvissaan talvipakkasillakin ilman päällysvaatteita - hullua sissihenkeä! Tästä vilukissasta ei ole moiseen, joudutte valitettavasti katselemaan pipoja ja tumppuja kunnes keksin mihin nurkkaan kotiani pystytän väliaikaisen talvistudion.

Nyt kiskon villakerrokset taas niskaan ja lähden kauppaan hakemaan aineksia pannareihin - poikaystävä väittää että vaalijännitys käy liikaa verenpaineelle ilman niitä. Minulle kyllä kelpaa pannareiden syömiseen pienemmätkin tekosyyt. Ihanaa sunnuntai-iltaa, kaunokaiset!

Harmaat collegepaidat kuuluvat samaan turvavaatteiden sarjaan kuin mustat väljät villapaidat: sen lisäksi että ne ovat lämpimät ja mukavat niissä saa rauhassa maleksia ja maastoutua seiniin. Ensimmäinen paitani oli American Apparelilta, vähän liian leveä, vähän liian lyhyt ja pikkuisen liian ohutkin. Se toimittaa nykyisin lähinnä yöpaidan virkaa, Filippa K -merkkinen tulokas on sen virallinen seuraaja. Hihat kuuluu kääriä ja alle puetaan minihame tai muuta helppoa.

Takki Stylein*, collegepaita Filippa K, minihame Stylein, nivelsormukset Fashionology*, maiharit secondhandina hankitut Dieselit. (*Päätynyt kaappiin blogin kautta tai hankittu saadulla lahjakortilla.)

Dieselin maihareiden pehmeä nahka tekee niistä vähintään yhtä mukavat kuin collegepaidat. Kun hengitys höyryää ja nollan alle kurkottelevat lämpötilat nipistelevät poskia, kaipaan ylleni pelkästään vaatteita jotka tuntuvat yhtä lohdulliselta kuin rakkaan syli.

Kuvat Dorit Salutskij @ Paikka auringossa

Muhkea mustavalkoraidallinen villis on ollut hakusessa useamman vuoden, mutta mahdottomat kriteerit - iso muttei roikkuva, rento muttei ryhditön, väljä malli ja istuvat hihat, edestä lyhyt ja takaa pidempi, täyttä villaa muttei kutiseva, täydellinen mutta kohtuuhintainen eikä retro vaan ranskalaisesti chic - ovat pitäneet huolta siitä, ettei vaihtoehdoista ole ollut varsinaista ylitarjontaa. Sitä täydellistä mustavalkoraidallista odotellessa luultavasti seuraavatkin kymmenet vuotta katse onkin syksyn mittaan kääntynyt raidattomiin vaaleasävyisiin villapaitoihin, joita sen sijaan tuntuu löytyvän joka sormelle.

Vaaleat villikset eivät perinteisesti ole olleet juttuni, mikä selittänee seikan ettei niitä löydy kaapistani ainuttakaan, mutta Elin Klingin tapaan puettuna konsepti alkoikin maagisesti toimia myös minimalistin mustanpuhuvissa kirjoissa. Lyhyen ja muhkean villapaidan seuraksi mustat pillifarkut vahapinnalla tai ilman - tai pillimalliset nahkahousut - ja teräväkärkiset kengät, joissa on jätkämäistä asennetta: jo toimii! Viimeistellään suurella nahkalaukulla ja simppeleillä hopea- tai kultakoruilla, kummasta nyt tykkää kun molemmat näyttävät hyvältä asukokonaisuuden vähäeleisessä värimaailmassa.

Kalastin pikaisella verkkokauppakierroksella viisi passelia vaihtoehtoa täyttämään vaalean villapaidan aukko, jos se tuntuu huutavan vaatekaapissani vielä tovin kuluttua - aina on ensin tarkistettava, ettei kyse ole hetken huumasta, yhdestä kuohuviinilasista liikaa tai liian vähistä yöunista johtuvista harhoista..

Helmut Langin neuleessa on villan lisäksi puuvillaa ja silkkiä, joten äärimmäisen mukavalta näyttävä paita on epäilemättä sitä myös päälle puettuna. Ylipitkistä hihoista paljon plussaa, pikkuisen miinusta kauluksesta jota voisi olla joko enemmän tai vähemmän. Filippa K:n valkoinen villapaita on 100% lampaanvillaa ja takuuvarmasti lämmin - olisikohan se tarpeeksi rento ja muhkea, jos siitä ottaisi isoimman mahdollisen koon? Hintakaan ei päätä huimaa, ottaen että materiaali on kohdallaan. T By Alexander Wangin neuleessa on alpakkaa, mohairia ja villaa, mutta valitettavasti aivan liikaa akryylia. Voi miksi pilataan täydellisesti leikattuja kauniita vaatteita muovisilla materiaaleilla? 3.1 Phillip Limin kohokuvioidussa neuleessa on villaa kelvolliset 85% ja vajaamittaiset hihat paljastaisivat kauniisti ranteet. Toisaalta talvisin tarvitaan villapaitoja, jotka peittävät ranteiden lisäksi puolet sormistakin.. Enkä ole vakuuttunut tuosta taskusta. COSin villapaita on täyttä villaa ja viisikon halvin 59 euron hinnallaan - olisiko siinä potentiaalia suosikiksi? Vain väri arveluttaa, se ei ole tasainen vaan trendikkään monivärinen ja sehän minimalistia epäilyttää.

Lämpeneekö myös ruudun tuolla puolen? Kuumaa vai kylmää?

Kuvat Style By Kling, Gaudete, COS & ShopBop

Löysin pursuilevista kuvakansioistani vihdoin Doritin ottamat synttärikuvat tovin takaa, omaan kameraani ei nimittäin kaikelta kippistelyltä ehtinyt valottua montakaan ruutua. Täräytänpä eetteriin ensin pari otosta synttärireleistä. Niitä koskevat suunnitelmat olivat aluksi mahtipontiset ja käsittivät kaikenlaista spektaakkelinomaisesta hippikeijukaiskampauksesta paljaaseen selkään ja niin korkeisiin stilettokorkoihin, että niillä olisi kiivennyt kuuhun. Sitten väliin tuli työkiireet, elämä ja mitä näitä nyt on, enkä ehtinyt ajatella koko asiaa ennen kuin syntymäpäivän aamuna kesken sänkyyn tarjoillun kahvin tajusin, että omissa kolmekymppisissään olisi kai suotavaa sonnustautua johonkin muuhun kuin kulahtaneisiin pillifarkkuihin ja poikaystävän ruutupaitaan.

Projektiin jäi juhlavalmisteluilta aikaa alle tunti eikä kumpikaan kaapissa seisovasta noin kahdesta sata kertaa nähdystä juhlakelpoisesta koltusta inspiroinut, joten muistin Selected Femmen paljettiunelmat ja suunnistin Aleksanterinkadulle. Paljettimekko ei surukseni istunut kuten toivoin, mutta paljeteista raskas jakku valui olkapäiltä kuin villeimmissä unelmissani Ziggy Stardustin keikan eturivistä - osta jotain nättiä -ohjeen kera äidiltä saatu syntymäpäiväseteli löysi siis samantien sijoituskohteen. Ja ei, se ei ole yh-tään samanlainen kuin Filippan paljettitakkini. Hiljaa siellä.

Satelliitteihin asti säihkyvä jakku ei kaivannut seurakseen muuta kuin mustan minihameen ja t-paidan - ja tietysti ne Jeffrey Campbellin sekä kehuja että kauhistusta niittäneet korot. Jokin osa alkuperäisestä suunnitelmasta siis toteutui! Melkein kymmenen senttimetrin korokepohjilla ei tarvinnut enää kurkottaa saadakseen pitkältä porilaisasusteeltaan suukon.

Paljettitakki Selected Femme, luomupuuvillainen t-paita Filippa K, hame Weekday, kengät Jeffrey Campbell.

Keijukaiskampauksiin ei jäänyt aikaa, joten tukka pysyi omana tuttuna (parturinsaksia jo kaipaavana) reuhkanaan. Jospa sitä vaikka omiin häihinsä mennessä ottaisi haltuun konseptin nimeltä etukäteissuunnittelu, tekisi tukat ja miettisi mekot hyvissä ajoin eikä yrittäisi opetella kissarajausten saloja viisi minuuttia ennen kuin ensimmäiset vieraat tulevat? Toisaalta kiukusta katkennut kajalkynä kädessä ja samppanjalasi toisessa on ihan hyvä halailla ystäviään - ne sanovat kuitenkin aina, että voi näytätpä ihanalta.

Kuvat Dorit Salutskij @ Paikka auringossa

Tavallinen asu tavalliselta päivältä, joka teki äkillisen u-käännöksen kohti parempaa kun istahdin illan tullen ruokapöytään rakkaiden seurassa. Kuvasta kiitos Mikolle, joka oli yksi heistä.

Tunika Filippa K, villajakku IRO / Gaudete, hattu saatu lahjaksi, kassi Helsinki Secondhand, prätkäsaappaat Jeffrey Campbell / ShopBop*, plektrariipus Pilgrimin miesten mallisto, kynsilakka joku sattumanvarainen oranssi (*saatu blogin kautta).

En taida koskaan kasvaa niin aikuiseksi, että lakkaisin silloin tällöin käyttämästä kangaskasseja laukun korvikkeena. Lempikangaskassit TOP3: Helsinki Secondhandin lentsikkakassi, Love Recordsin logokassi ja soitinvalmistaja Rolandin kassi, jonka toisinaan pöllin lainaan Karolta.