Luonnonkivet ovat virallisesti taas trendikartalla enkä pistä pahakseni, olen viime aikoina puolivahingossa lämmennyt erityisesti luonnonkivisille - tai samasta estetiikasta ammentaville - möhkösormuksille. Lempparini ovat olleet kirkkaalla kivellä varustetut hopeanväriset sormukset, kuten Kenneth Jay Lanen timantin lailla kiiltävä cocktailsormus ja Fashionologyn hopeasormus, jota kaunistaa rosoinen luonnonkivi. Se ei olisi liian överi arkeenkaan.

Tarkemmat tutkimusretket ovat paljastaneet, että kullanväristenkin sormusten epäilyttävästä kategoriasta löytyy jokunen varteenotettava vaihtoehto, nimittäin Pamela Loven kultaa ja hopeaa sekoittava kaunokainen, joka vain jäljittelee luonnonkiven muotomaailmaa ja Citrine by the Stonesin katinkultainen sormus.

Mitä tykkäätte, kuumaa vai kylmää?

Kuvat Fashionology & ShopBop

Viime päivinä on tehnyt mieli pukeutua lähinnä makuupussiin, mutta puhutaanpa hetki muustakin kuin makuupussimuodista - nimittäin pehmeästä keittovillasta, joka on päällä kyllä melkein yhtä mukavaa. Yksi syy tammikuun kiireisiin oli suomalaisen muodin näytöstapahtuma Finnish Catwalk, jonka tiedotuksen ja PR-kuviot Mellakka Helsinki hoiti. Tapahtuma järjestettiin tammikuun lopussa Vanhalla ylioppilastalolla ja vaikka työstämme suurin osa olikin siihen mennessä jo tehty, päivän tehtäviimme kuului mm. lehdistöstä huolehtiminen, esiintyjien koordinointi sun muuta juoksevaa.

Pukukoodi suomalaisen muodin näytöstapahtumassa oli sanomattakin selvä: kotimainen. Vaatekaapin kotimaiselta osastolta ei löytynyt mitään edustuskelpoista, joten tapahtumassa mukana ollut Noolan ystävällisesti lupasi lainata minulle ja Marille vapaavalintaiset koltut Kluuvikadulla sijaitsevan liikkeensä valikoimista - huippu homma, sillä olen aina tykännyt Noolanin minimalistisista vaatteista ja suunnitellut vaatekaapin täydentämistä hupullisella takilla tai tunikalla. Päädyimme samaan hihattomaan mekkoon valtavalla hupuksi taipuvalla kauluksella, höystettynä irtohihoilla, jotka olivat sekä kauniit että käytännölliset hytisevänä pakkaspäivänä. Sekä mekko että hihat ovat tehty mustasta keittovillasta, ohuesta mutta tiheästä villasta joka tuntuu näpeissä napakalta huovalta. Paitsi laadukas, myös maailman paras materiaali, kun hyinen tuuli puhaltaa suoraan luihin ja ytimiin.

Vitivalkoisten käsivarsien paljastaminen keskellä tammikuuta ei tuntunut houkuttelevalta idealta, vaikka illan kutsuvierasgaalassa se olisi ehkä ollut paikallaankin. Puin siis alle Weekdayn meshmekosta lyhennetyn paidan, myöhemmin tietysti tajusin että Samujin harsotunika olisi näyttänyt vielä paremmalta. Tumman viininpunainen kynsilakka ja hopeinen nivelsormus riittivät asusteiksi.

Kuvat on otettu seuraavana päivänä. Tilaisuudessa oli toki meikit ja tukkakin laitetumpi, tosin valehtelisin jos väittäisin että niissä olisi ollut jokin muu kampaus kuin sokerisuihkeella viimeistelty surffireuhka. Onneksi puoliksi hupuksi puettu kaulus toi kokonaisuuteen salonkikelpoista juhlavuutta.

Mekko ja hihat Noolan, meshpaita Weekday, nilkkurit Acne / Beam, nivelsormus Fashionology*, kynsilakka OPI* (*saatu kokeiluun blogin kautta).

Niinhän siinä tietysti kävi, että tykästyimme mekkoihin ja hihoihin niin että ostimme ne lainan päätteeksi omaksi. Tiedätte siis missä Mellakka Helsinki menee, kun näette kaupungilla Noolanin mustanpuhuvam mekkotiimin. Työtilaisuuksissa edustamisen lisäksi villamekko pääsee ulkoilemaan kyllä vapaa-ajallakin, se on ollut itseasiassa päällä jo viisi kertaa viikon aikana: passaa kaikessa yksinkertaisuudessaan niin arkeen kuin muodollisempaan menoon ihan riippuen siitä yhdistääkö sen prätkäsaappaisiin ja nahkaleggingseihin vai korkoihin. Loisto-ostos siis - eikä taida jäädä viimeiseksi hankinnaksi Noolanilta.

Mitäpä tykkäätte?

Harmaat collegepaidat kuuluvat samaan turvavaatteiden sarjaan kuin mustat väljät villapaidat: sen lisäksi että ne ovat lämpimät ja mukavat niissä saa rauhassa maleksia ja maastoutua seiniin. Ensimmäinen paitani oli American Apparelilta, vähän liian leveä, vähän liian lyhyt ja pikkuisen liian ohutkin. Se toimittaa nykyisin lähinnä yöpaidan virkaa, Filippa K -merkkinen tulokas on sen virallinen seuraaja. Hihat kuuluu kääriä ja alle puetaan minihame tai muuta helppoa.

Takki Stylein*, collegepaita Filippa K, minihame Stylein, nivelsormukset Fashionology*, maiharit secondhandina hankitut Dieselit. (*Päätynyt kaappiin blogin kautta tai hankittu saadulla lahjakortilla.)

Dieselin maihareiden pehmeä nahka tekee niistä vähintään yhtä mukavat kuin collegepaidat. Kun hengitys höyryää ja nollan alle kurkottelevat lämpötilat nipistelevät poskia, kaipaan ylleni pelkästään vaatteita jotka tuntuvat yhtä lohdulliselta kuin rakkaan syli.

Kuvat Dorit Salutskij @ Paikka auringossa

Nyt niitä luvattuja lisäkuvia! Ammottava aukko juhlakelpoisten kolttujen kokoelmassani tuli paikattua ainakin yhden mekon verran, kun törmäsin Styleinin outlet-osastolla yksiolkaimiseen silkkimekkoon. 75% alennus vauhditti kummasti ostopäätöstä.

Mekko osoittautui täydelliseksi: laskeutuu rennosti rypyttyen ja paljastaa solisluiden ja olkapäiden lisäksi sopivasti selkää. Mattapintaisen silkin ansiosta mekko passaa myös arkisempaan menoon ja onkin ennättänyt kekkereiden ohessa palvella puettuna neuletakin alle vyön kera - toimii! Voi kunpa tälläisiä mekkoja olisi maailmassa enemmänkin, niin ei tarvitsisi enää koskaan tuskailla juhlapukeutumisen kanssa. Sanomattakin siis selvää, että mekolla tulee olemaan käyttöä vuoden ympäri.

Alkavan pikkujoulukauden habitukseen kuuluu gTien sulkakorvikset tai Fashionologylta saadut linnunpääkallokorvikset - tykkään siitä miten ne kimaltavat vaaleiden hiusten seasta. Samaisesta verkkokaupasta saadut nivelsormukset ovat tainneet tulla jäädäkseen, olen käyttänyt niitä joka päivä siitä saakka kun sain ne. Lyhyiksi nyrhityissä kynsissä on viininpunaa OPIlta, se taitaa vilahtaa ainoastaan ylimmässä kuvassa.

Haalistuneella tatuoinnilla varustettu olkapää näyttää toivon mukaan kesään mennessä toisenlaiselta. Auringon sisäänsä nielaisevalle kuvalle löytyi nimittäin vihdoin piirtäjä, kun tajusin että lähipiiriini kuuluu nainen joka tietää täsmälleen mistä pidän - Jenni Ahtiainen. Taas opimme: ei merta edemmäs kalaan.

Mutta mitäs pidätte mekosta, kaunokaiset? Kuvista kiitos kuuluu jälleen Doritille.

Kuvat Dorit Salutskij @ Paikka auringossa

Laukun pohjalla pyörii vaihteleva nippu koruja, meikkejä ja muita pieniä pelastajia, jotka tekevät kaikesta vähän parempaa. Nappasin kuvan viime viikkojen lempijutuista ja kas, siellä mustan ja hopean keskellä on jopa väri!

Ylävasemman mustat sulkakorvikset kävin ostamassa gTielta kun oli kymmenen minuuttia aikaa keksiä tapa taikoa tavallisesta kokomustasta juhlakelpoinen - siinä ajassa ehti piipahtaa Hakaniemessä matkalla juhlapaikalle. Alavasemman Moonstruckin ranneketjussa on kolme kerrosta panssariketjua taivutettuna kyljelleen. Ketju tarttui kuukausi tai kaksi sitten mukaan Pursimiehenkadulla sijaitsevasta loistoputiikista Lumi on 14, tunnistin sen heti omakseni. Viereisen Snowcrystalin kokeiluun saadun kynsilakan sävy on Liquid Leather, joka kertoo kaiken olennaisen: mustassa on himmeä hohto, joka tuo mieleen nahan. Toi-mii.

Oranssi huulipuna on saanut hyvää palautetta blogin ulkopuolellakin ja alkanut vaivihkaa näyttäytyä useamminkin. Puna on kotimaisen MSCHICin, saatu kokeiluun ja todettu toimivaksi: levittyy mutkattomasti jopa amatöörin käsissä ja suurin osa pysyy hampaiden sijaan huulilla.

MACin mustat silmämeikit ovat meikkipussini luottokamoja, ostan uudet aina kun edelliset loppuvat (olisi näemmä pikkuhiljaa aika käydä taas täydentämässä varastoja..) Musta kajal on arkeen, pikkuruisesta purkista levitettävä rajausmaali (joku ammattilainen väitti kyllä että se on geeli) niihin erityisiin hetkiin kun jaksan panostaa ja kaivaa jostain siveltimen. Järjettömän kestävää kamaa, sietää mitä tahansa spontaanista yöuinnista parhaan ystävän häihin.

Fashionologyn sormukset sain tovi sitten. Rakastuin ensisilmäyksellä simppeleihin renkaisiin, jotka jäävät nivelten väliin. Ronski kynsisormus löysi paikkansa nimettömästä (yleensä toisesta kädestä, mutta kuvaaminen ei vasurilla onnistunut - häähuhuja ei tarvitse alkaa levittää).

Olen haaveillut vuosia unisiepparista, jonka saisin kiinnittää sängyn yläpuolelle. Oikeanlaista ei ole vielä osunut vastaan enkä pidä kiirettäkään, ehkä sitten Amerikan roadtripilla jota suunnittelemme jollekin tulevalle kesälle. Nyt kun hippi- ja intiaanirihkama on taas muodissa unisieppareita on alkanut sen sijaan näkyä siellä sun täällä korujen ja asusteiden muodossa - kaunein on ehkä Fashionologyn hopeinen versio.

Parinkympin hinta ei tee pahaa lovea lompakkoon eikä ole mitään käsityönä tehdystä hopeakorusta. Taidan kuitenkin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa, jättää korut kauppaan ja odottaa sitä oikeaa, joka saa paikkansa makuualkovin seinältä. Sitä odotellessa mäyräkoiran valvova silmä pitäköön pahat unet poissa.

Kuva Fashionology

Suhteeni turkoosista tehtyihin koruihin on flirttaileva - saatan kujertaa ja keimailla, mutta katoan yöhön ennen kuin mitään tapahtuu. Halpa turistirihkama ei kolahda, mutta elämää nähneet vintageturkoosikorut ovat ajattomat tavalla, joka alkaa kesäisin kutsua nimeäni siinä missä pronssikorut, hippimekot ja jeesussandaalit. Yhtään korua en omista: olen löytänyt antiikkikaupoista, kirppareilta ja toreilta vaikka kuinka monta melkein täydellistä, vielä on löytämättä se viimeistäkin kulumaa ja lohkeamaa myöten oikea. Kauniita yksilöitä löytyy joskus kaupastakin, ongin verkkokaupoista omat lempparini.

(1) Fashionologyn ristirannekorussa on antiikkinen fiilis ja vihreään taittava sävy. (2) Pamela Loven turkoosi pääkalloriipus on selittämättömästä syystä vetänyt minua puoleensa jo tovin. Kesähipin garderoobiin ilmeisesti tarvitaan ripaus meksikolaishenkeä ja voodoota. (3) Elizabeth And Jamesin hopeasormuksessa on täydellinen vintageviimeistely ja pieni pyöreä turkoosi. (4) Philippe Audibertilla on valikoimissaan useampikin turkoosinen rannerengas, eniten pidän leveästä renkaasta joka tekee muut korut tarpeettomaksi. Pitkät hopeiset helmet muistuttavat luita, hyppysellinen makaaberia tunnelma on aina hyvästä. (5) Melissa Joy Manningin rannerengas näyttää hyvältä niin yksinään kuin osana runsaampaa koruröykkiötä. Taipuu myös pujotettavaksi käsivarteen!

Mitä sanotte, kylmää vai kuumaa?

Kuvat Fashionology, ShopBop & Net-a-porter

Tervetuloa rotkokerhoon luki tekstiviestissä, jonka sain Mikolta, kun tiedotin että tukkani on tottunut kiireessä harventuneeseen pesutahtiin eikä edes kaipaa nykyisin pesua kuin kerran viikossa. Villin ja vapaan valokuvaajan aivan järjettömän paksu tukka nimittäin pysyy puhtaana vielä kolme kertaa kauemmin, asiaan toki vaikuttaa seikka että rotkokerhossa ei ole aikaa eikä energiaa kotkotuksille kuten muotoilutuotteet.

Kaaoksen aiheuttaman alennustilan pohja saavutettiin lauantaiaamuna, kun heräsin seitsemältä musavideokuvauksiin enkä yksinkertaisesti jaksanut riisua yöpaitaa. Puin sen päälle villatakin, kiskoin jalkaan farkut ja tennarit, läpsin kasvoille kylmää vettä ja heitin olalle laukun ja kameran (Nikonin D5000, loistoasuste silloin kun täytyy yrittää edes näyttää tehokkaalta). Läpi meni, toki osittain siitä syystä etten omista tarkoitusta varten hankittuja yövaatteita vaan nukun ensimmäisenä käteen tarttuvassa t-paidassa, usein haalistuneessa bändipaidassa joita rokkari riisuu sängyn viereen - tai vielä useammin siinä paidassa, jonka puin aamulla päälle enkä jaksanut riisua illalla sänkyyn kaatuessa. Köh.

Jospa vähän skarppaisi alkavan viikon kunniaksi, kalenterikin näyttää vaihteeksi siltä että siitä voi selvitä. Aion nukkua, syödä aamiaista luvattoman pitkään, maleksia kaupungilla satunnaisten palavereiden välissä, naputtaa kasaan pari juttua villasukat jalassa ja hypätä loppuviikosta porilaisten keikkabussin kyytiin. Villatakin alle piilotettu yöpaita vaihtukoon taas vaatteisiin, joita on ilo katsella ja kantaa. Inspiraatio löytyy verkkokaupoista, vaikkei mitään erityistä olisikaan tarkoitus hankkia. Antakoon asu alla suuntaa omaan kevätpukeutumiseen: hiilenmusta ja hiekanvaalea sointuvat kauniisti yhteen, haalistuneet värit antavat raukeaa lämpöä, ripaus salviaa raikastaa ja musta terävöittää kokonaisuuden.

All Saintsin chinot ovat kauniit, kapeat ja kääritty asianmukaisesti lahkeistaan. Polderin herrainkengät paljastavat yhden lempivartalonosistani, nilkat (sen enempää ei hytisevässä kevättuulessa toistaiseksi tarkenekaan paljastaa). Helmut Langin hihattoman juju löytyy selästä, olkaimet menevät rennosti ristiin. Alexander Wangin olkalaukku on täydellinen kesäheila, musta kanvas nahkavahvistuksilla sopii niin piknikille kuin kaupungin kaduille. OPIn salvianvihreä kynsilakka nimeltä Stranger Tides maustaisi keväistä garderoobia, samoin All Saintsin silkkinen printtihuivi, jonka haalistuneet sävyt saavat silkissä himmeän hohteen. Fashionologyn käsivarsikoru on taivutettu metallista, mutta näyttää höyhenenkevyeltä.

Huolisin vaatekaappiini kaiken, mutta jospa laittaisin ostoslistalle ihan aluksi muutaman yöpaidan, varmuuden vuoksi sellaisen jossa en tulisi vahingossakaan lähteneeksi ulos.

Kolahtaako? Muukin inspiraatio on tervetullutta, laittakaa ideat jakoon - tai kertokaa joku edes etten ole ainoa, joka ei jaksa ihan joka aamu vaihtaa päivävaatteisiin.

Kuvat All Saints, ShopBop, Net-a-porter, Gaudete, Fashionology & OPI

Valitsin Olivian viikon tyyliostokseksi Filippa K:n kapeaolkaimisen haalarin, joka löytyy parhaillaan ainakin Gaudeten valikoimista. Pidin menneiltä vuosikymmeniltä paluumuuttaneita haalareita pitkään ehkä muodin arveluttavimpana keksintönä, kunnes Heta Kutchka ilmestyi viime keväänä Mikon synttäribrunssille silkkisessä haalarissa ja tajusin, ettei maailmasta löydy ehkä mitään niin helppoa, mukavaa ja vaivattomasti eleganttia (kuten tyyliostosvalintaa olikin jo kommentoitu: kunnes on aika mennä vessaan).

Koska näen jo päiväunia itsestäni purjehtimassa ystävien synttäribrunsseille yhtä rennosti säteilevänä kuin ihana Heta (saisinko myös ne frejamaiset tummat laineet, kiitos), suunnitelman ympärille oli koottava sopiva asukokonaisuus.

Jos fiilis on rento, mutta tilanne tai asu vaatii ryhtiä, kiilakorot ovat helppo ratkaisu. Alexa Wagnerin kiilat ovat freelancerin budjetin saavuttamattomissa, mutta aina saa katsella. Vanessa Bruno Athén nahkalaukku on kaikessa geometrisyydessäänkin mutkaton, sitäpaitsi sisään mahtuisi ainekset sangriaan. Fashionologysta löytyy yksinkertaiset käsivarsirenkaat sekä ylemmäs että alemmas, yhdistäisin molemmat samaan käteen. Ann Demeulemeesterin runsaan silkkihuivin graafinen kuviointi tuo minimalistin maulla koottuun asuun kaivattua yksityiskohtaa. Hiukset suttunutturalle (huomatkaa, että haaveissani olen jo pitkätukkainen), poskipäille aurinkopuuteria ja huuliin sipaisu väritöntä kiiltoa, siinä se olisi.

Lämpeääkö lukijaraati haalarille? Miten pukisitte sen?

Kuvat Gaudete, The Corner, Browns Fashion, La Garconne & Fashionology

80-luvun Madonna olisi voinut käyttää Fashionologyn rannekorua. Olenkohan tuon kultaisen vuosikymmenen lapsena imenyt tietämättäni vaikutteita, vaikka kotona kuunneltiinkin vain The Beatlesia ja muuta epäilyttävää?

Kuva Fashionology