Olen aiheuttanut itselleni viikossa vakavan pakkomielteen katumuotikuvasta. Virallisesti vihaan sinistä. En omista ainuttakaan sinistä vaatetta tai asustetta. Epävirallisesti olen alkanut harkita yhteen ihan tietynlaiseen haalistuneen tummansiniseen neuleeseen sijoittamista. Esimerkiksi tälläiseen.

Yhdistäisin sen hattuun, kuluneisiin boyfriend-henkisiin farkkuihin, mustiin korkoavokkaisiin ja isoon tote-malliseen kassiin. Jännä juttu. Kuvan kylkeen ongitut täydelliset farkut ovat peräisin Dieselin putiikista, mustat korot Zarasta ja laukku, no, tietysti Alexander Wangin.

Aubin & Willsin rento college sopisi kaikkeen mitä omistan, mutta omistan jo harmaan collegepaidan eikä mikään voi voittaa harmaata collegepaitaa, edes tummansininen collegepaita. Vincen neule on sävyltään kirkkaampi ja koboltinsinisempi - uskaltaisiko? Ehkä päädyn kolmikosta kuitenkin Acnen pitkään sininen neuleeseen, joka näyttää löytyvän Gaudeten verkkokaupasta alesta.

Piti tämäkin päivä nähdä, että haksahdan siniseen. Katsotaan kuinka käy.

Kuvat Style By Kling, ShopBop, Net-a-porter & Diesel

Olen tuijotellut viime päivinä Dieselin kevään kokoelmasta onkimaani kuvaa, jossa mallilla on yllään pelkkiä khakinvihreän ja armeijanvihreän eri sävyjä. Kukapa olisi arvannut, että se näyttäisi noin hyvältä?! Minulle myös, kiitos.

Villaneule Yves Saint Laurent, takki Burberry Prorsum, miesten nahkalaukku Firetrap, nauhalliset korot Diesel.

Juuri tältä voisin näyttää tänä keväänä! Paitsi kengät saisivat nyt vielä tovin olla käytännöllisemmät, kuten Acnen tukevat tolppakorkoiset kaunokaiset tai Sam Edelmanin mokkaiset nilkkurit, joiden materiaali ei ehkäpä ole sääystävällisin, mutta onneksi väri takaa täydellisen maastoutumisen keväiseen loskaan.

Arvatkaa muuten kuka sai tuon täydellisen nahkalaukun itselleen Firetrapin kanssa toteutetun yhteistyökampanjan myötä - ja menetti sen välittömästi poikaystävälleen. Miksi kaikki elämäni miehet nyysivät vaatteitani ja laukkujani?!? Tulee mieleen eräskin Dieselin panosvyö, jonka yksi toinen porilainen mies on pöllinyt kaapistani eikä suostu palauttamaan.

Kuvat Diesel, Firetrap, ShopBop & Net-a-porter

Ulkona vallitsee epätodellinen sää: kun yökävelyllä koirien kanssa linnut sirkuttavat puussa ja lumi sulaa puroiksi kumisaappaiden alle, pitää tarkistaa kalenterista eletäänkö tosiaan tammikuun puoltaväliä. Tuoreita asukuvia ei ole tarjolla, koska olen kirjaimellisesti elänyt viimeiset kaksi viikkoa prätkäsaappaissa ja reisiä hipovassa tummanharmaassa angoraneuletakissa jonka hankin Helsinki10:sta joululahjaksi meikältä meikälle. Sen sijaan löysin kuva-arkistoistani pari julkaisematonta otosta viime syksyltä, kun illat olivat vielä lämpimät ja leffareissulla tarkeni ilman takkia. Mutta turha haikeus sikseen, kaikki merkit viittaavat siihen että kerrankin kesä tulee juuri niin nopeasti kuin olen aina toivonut! (Potkin ulos blogistani jokaisen ilonpilaajan, joka tulee nyt muistuttamaan siitä kuinka moneen kertaan se talvi vielä ehtiikään tulla - antakaa minun pitää onnelliset illuusioni.)

Vagabondin solkinilkkurit - koska pieni Neumann minussa kaipaa ulos joka syksy. Ja koska ne antavat minihameelle sopivasti reteää särmää.

Lumin laukku on kivunnut vaivihkaa lempilaukkujeni kärkeen. En osaa selittää, kaikessa epätodennäköisyydessään se vaan sopii kaikkeen mitä omistan.

Neule T By Alexander Wang, villaliivi Pour, hame Weekday, solkinilkurit Vagabond, hattu saatu lahjaksi, laukku Lumi*, nahkatakki myttynä kainalossa Munderingskompagniet, sukelluskello Diesel, ranneketju Moonstruck, kynsilakka Orlyn neonoranssi. (*Saatu kokeiluun blogin kautta.)

Mustaa huovutettua villaliiviä en olekaan tainnut tulla esitelleeksi, se on ruotsalaisen Pourin ja päätynyt viime keväänä kaappiini käytettynä huutiksen kautta. Maailma on kovin pieni: myyjäksi paljastui tuttu tyttö äskenmainitun Helsinki10:n tiskin takaa ja sain noutaa hankintani sieltä. Liivissä on viimeistelemättömät reunat ja androgyyni leikkaus, joka toimii sellaisenaan tai kurottuna kiinni ison hakaneulan avulla. Just hyvä.

Voi otsis! Olihan se aika ihana. Oma paikka maailmassa löytyy vuosien varrella, mutta hiuskriisi on näemmä ikuinen.

Harmaat collegepaidat kuuluvat samaan turvavaatteiden sarjaan kuin mustat väljät villapaidat: sen lisäksi että ne ovat lämpimät ja mukavat niissä saa rauhassa maleksia ja maastoutua seiniin. Ensimmäinen paitani oli American Apparelilta, vähän liian leveä, vähän liian lyhyt ja pikkuisen liian ohutkin. Se toimittaa nykyisin lähinnä yöpaidan virkaa, Filippa K -merkkinen tulokas on sen virallinen seuraaja. Hihat kuuluu kääriä ja alle puetaan minihame tai muuta helppoa.

Takki Stylein*, collegepaita Filippa K, minihame Stylein, nivelsormukset Fashionology*, maiharit secondhandina hankitut Dieselit. (*Päätynyt kaappiin blogin kautta tai hankittu saadulla lahjakortilla.)

Dieselin maihareiden pehmeä nahka tekee niistä vähintään yhtä mukavat kuin collegepaidat. Kun hengitys höyryää ja nollan alle kurkottelevat lämpötilat nipistelevät poskia, kaipaan ylleni pelkästään vaatteita jotka tuntuvat yhtä lohdulliselta kuin rakkaan syli.

Kuvat Dorit Salutskij @ Paikka auringossa

Hei kaunokaiset, syy radiohiljaisuuteen on ollut kokonaisvaltainen konsepti nimeltä elämä, joka on häirinnyt bloggaamistani. Olen tehnyt töitä 12 tuntia päivässä, vuorannut kotitoimistoni keltaisilla muistilapuilla joista 90% alkaa sanoilla TODO ASAP ja viettänyt liikenevät vapaahetket rapsuttelemalla mäyräkoiria ja yhtä väsynyttä poikaystävää. Paluu päiväjärjestykseen luvassa huomenna, sitä odotellessa muutama kuva Dieselin torstaisista kekkereistä joissa soitimme taas levyjä Stellageen kanssa. Haçiendan parhaat, Princen kokoelma ja The Curen sinkkukokoelma 70- ja 80-luvulta - tarvitseeko sitä muka muuta hyviin bileisiin? No ehkä vielä Stellageen salaiset arkistot, joista löytyy joka tilanteeseen jotain sopivasti äkkiväärää kuten, no, tämä.

Ilta jatkui Shanghai Cowboyssa The Late Night Dramassa, jossa ennätin vihdoin istua alas maistamaan paikan kuuluisia tacoja - halpaa ja hyvää, välitön addiktio. Shanghai alkaa vaivihkaa muodostua uudeksi lempibaarikseni, Helsingissä ei ole liikaa paikkoja joissa arkiöisinkin tanssitaan pöydillä ja penkeillä aamukahteen asti. Huippuillasta kiitos Dieselin väen lisäksi muille levyjä pyörittäneille tytöille, kuten Petralle, Sugar Kanelle ja Tiialle, joka jakaa kanssani rakkauden nakinmuotoisiin koiriin (ja niiden kuvien esittelyyn puhelimesta kaikille, jotka jaksavat katsoa - eli lähinnä toisillemme).

PS. Stellageestä ja minusta oli kamerassa tasan kaksi kuvaa ja ylläoleva oli niistä se edustavampi. Reklamaatiot voi osoittaa Nikonille, vikahan ei voi olla malleissa.

Tovi sitten hankittu villajakku on vaatekaappini ensimmäinen takki, jota voi roikottaa rennosti olkapäiltä silloin kun keli on pikkuisen turhan lämmin sen pukemiseen kunnolla, mutta vähän liian viileä tarkenemaan ilman. Päätin, että olen nyt vähintään yhtä cool kuin Alexa Chung ja Emmanuelle Alt. Olen tosin melko varma, että heistä ei kumpikaan tärvää tuliteriä Wolfordin sukkiksiaan keikkabussin kylkeen (ei kuvatodistusaineistoa) tai pohdi ystävien kanssa miksi Robert Downey Jr ei esiinny elokuvissaan useammin ilman paitaa käy tärkeitä keskusteluita puhelimella, jonka neonoranssi suojakuori tummui parissa viikossa likaisen harmaaksi. Mihin saa reklamoida?!

Villajakku IRO / Gaudete, laukku* ja villamekko Selected Femme, lakki H&M Men, kengät Clou / Nilsson, huivi Samuji, aurinkolasit Balenciaga*, plektrariipus Pilgrimin miesten mallisto, sukelluskello Diesel, ranneketju Moonstruck / Lumi on 14, kynsilakka Orly (*Saatu kokeiluun tai tuotelahjaksi).

Mutta tykkään jakusta, sen pörröinen pinta ja heleä harmaus tuo mustiin asukokonaisuuksiin eloa ja ripauksen klassista särmää. Harmi ettei sillä tarkene enää, taitaa jäädä vaatekaappiin odottamaan kevättä. Jos syksy tuli näinkin nopeasti, ei kai siihen kevääseenkään enää pitkä aika voi olla.

Kuvat Dorit Salutskij @ Paikka auringossa

Väriläiskät ovat vaatekaapissani yhä harvassa, mutta tiheässä käytössä. Paiskasin tovi sitten porilaiselta kirpputorilta eurolla poimitun armeijanvihreän kauluspaidan roskiin, kun sauma ratkesi ja siinä alkoi olla enemmän nyppyjä kuin sileää kangasta. Aukon paikkasi Filippa K:n silkkipaita, jonka ostin vähänkäytettynä eräältä tutulta kaunokaiselta - olin väijynyt samaista paitaa Gaudetessa koko kevään, joten en pistänyt pahakseni kun sain sen lopulta kotiin puolella alkuperäisestä hinnasta.

Pohjepituisista prätkäsaappaista lyhennetyt festaribuutsit ovat palvelleet kesän jälkeenkin. Joskus käytän niitä sellaisenaan, mutta useimmiten yhdistettynä nahkaisiin niittiremmeihin.

Rennon ja kauniin silkkipaidan voi yhdistää melkein mihin vain: pillifarkkuihin, farkkushortseihin, minihameeseen.. Kuvissa puin sen alle Acnen napakan minimekon, joka vilahtaa sekä kauluksesta että paidan helman alta. Ohut silkki tekee rennostakin vaatteesta kumman salonkikelpoisen ja on silti yllä mukava kuin pyjama - en taida hankkia kauluspaitoja ikinä missään muussa materiaalissa.

Silkkipaita Filippa K (secondhand), mekko Acne, hattu saatu lahjaksi, laukku ikivanha matkamuisto, kengät secondhand, kenkäkoristeet Vagabond, sukelluskello Diesel, ranneketju Moonstruck.

Valokuvat otti Mikko, joten sain kuvaamisen ajaksi ylimääräiseksi asusteeksi mäyräkoirallisen tassuja ja tuhinaa. Olin sujauttaa sen vaivihkaa konjakinruskeaan nahkalaukkuun ja painella muina tyttöinä kotiin, mutta Lunan kanssa mikään kovin vaivihkainen ei onnistu. Pussaillaan! Pussaillaan! Ei noin! NNNGGHHH! Työnnän sinut tassulla kauemmas että voin taas tehdä pusuhyökkäyksen.

Kuvat Mikko Rasila

Olipa kerran lauantai ei kovin kauan sitten. Sama ilmiö joka syksy: laiskan kesän jälkeen kaikki kiihtyy päivä päivältä, kaupunki liikkuu pikakelauksella ympärillä, kalenterin päivämäärät tanssivat silmissä ja jossain vaiheessa vaan tipahdan kärryiltä. Mutta sinä eräänä lauantaina kävimme kippistämässä kuohuvaa Königissä Mikon näyttelyn kunniaksi, iltapäivä venyi illaksi ja illasta tuli ihana. Siihen liittyi villin ja vapaan valokuvaajan lisäksi muitakin rakkaita, lyhdyin valaistu ravintolalaiva Hakaniemen rannassa (kirjoitin ensin Coronan tiski, mutta se olikin eri lauantai-ilta), huonoja vitsejä ja juuri sen verran kylmää olutta että ne huonot vitsit alkoivat kuulostaa hyviltä.

Ohueksi hiutunut bändipaita on garderoobini pehmein vaatekappale, turvaudun siihen aina kun minun ja todellisuuden väliin tarvitaan jotain lempeää. Villajakku ja korot pelastivat pikkuisen väsyneessä tilassa puetut releet, jotka olivat ylittänyt huolettoman ja huolimattoman veteen piirretyn viivan ja olivat jo hyvällä matkalla kohti ihan vaan rähjäistä. Villajakun alla taisi olla toinenkin tuore jakkuhankinta, sliikisti laskeutuva musta tupakkatakki josta on tullut muutamssa viikossa vaatekaapin luottovaate. (Tiedän, ei se ole oikea tupakkatakki, mutta olen yhdistänyt mielessäni siihen samaa dekadenttia eleganssia eikä sillä ole edes mitään tekemistä nikotiinin kanssa.)

Edellisen päivän Tavastialla Reginan levynjulkkareissa tanssittu ilta tuntui edelleen jaloissa, joten vedin jalkaan mukavimmat mahdolliset korot, Vagabondin kankaiset nyörinilkkurit joissa voi vielä kuivina syyspäivinä kopista mukulakaduilla.

Villajakku IRO, musta bleiseri Filippa K, t-paita secondhand, hame American Apparel, kengät Vagabond, laukku Lumi, sukelluskello Diesel, ranneketju Moonstruck, plektrakoru vanha lemppari Pilgrimin miesten mallistosta ja kynsissä Mavalan Black.

Lumin pikkulaukku on uusi, mutta ansaitsee aivan oman juttunsa - palaan aiheeseen pian! Asusterintamalla muutakin uutta, ostin Moonstruckin rannekorun joku tovi sitten ja se on siitä lähtien viihtynyt ranteessani mustan sukelluskellon seurassa. Jotkut korut vaan tekevät itsestään välittömästi omia.

Poikkesimme muutama päivä sitten Dieselilla kippistämässä kuohuvaa uuden Loverdose-tuoksun kunniaksi. Villin ja vapaan valokuvaajan Mikon pieni prinsessanakki Luna taisi silti varastaa illan jakamalla rakkautta vähän anteliaimmissakin annoksissa kaikille, jotka suostuivat märkien suukkokohtausten kohteiksi.

Älkää antako viattoman ulkomuodon hämätä, tyttö on täynnä tulta, tappuraa ja juonikkaita suunnitelmia. Tassut ovat sitäpaitsi val-ta-vat, kolme kertaa suuremmat kuin meillä asuvan siskonsa!

Kävin taas kalastamassa kuukauden kuolattavimpia! Mielikuvitusshoppailijan ostoskoriin valikoitui loppukesään sopivia suosikkeja, huolisin jokaisen elokuun garderoobiin. (1) Selectedin nudesävyisessä topissa on hiilenmusta maailmanlopun printti, yhdistäisin paidan mustiin nahkashortseihin ja kolhittuihin buutseihin. (2) Alexander Wangin salkku on simppeli ja ryhdikäs seuralainen, paljon plussaa vetoketjusta. (3) Anne Valerie Hashin haaremihenkiset shortsit lököttävät lanteilta juuri oikealla tavalla. Ainesta loppukesän lempivaatteeksi! (4) Dieselin rannekello on maskuliininen ja ihanasti musta. (5) VPL:n meshliiveissä on useampaa oranssin sävyä yhdistettynä nudeen - näitä kehtaisi vilautella väljän topin alta. (6) Etoile Isabel Marantin neuleessa on molemmat lempivärini ja yksinkertainen malli on sanalla sanoen täydellinen. (7) OPIn Samoan Sand on kermainen nudesävy, joka sulautuu sormenpäihin kuin vaniljajäätelö. Pukee elokuista rusketusta, mustia hellevaatteita ja huoletonta ilmettä. (8) Hopen raitatunika näyttää perusvaatteelta, jonka jokainen mustavalkoisten raitojen nimeen vannova tarvitsee. (9) Rag & Bonen nilkkurit kolahtavat kummasti naiselle, joka rakastaa sekä prätkäsaappaita että Acnen Pistolejaan.

Löytyykö lemppareita?

Kuvat Selected, OPI, Net-a-porter, Shopbop, Diesel, La Garconne & The Corner