Mitään en oikeastaan tarvitse, mutta haluaisin päästä ihan vaan silittämään tuota nahkalaukkua, rengaspanssarista tehtyä ranneketjua, neonoranssia nahkavyötä, rentoa reikäneuletta, nahkaista kirjekuorilaukkua raakareunoilla, harjatusta metallista taivutettua rannerengasta, akvarellikuvioitua huivia ja neonkeltaista(!) silkkishortsihaalaria, jonka mustan sisaren hankin viime kesänä Berliinistä. Se on ehkä maailman mukavin kesävaate, paitsi silloin kun täytyy mennä vessaan.

Kuvat COS

Pakkomielle on tarkemmin sanottuna ikuinen ja koskee tarkemmin määriteltynä nahkaisia kyynerpääpaikkoja. Kiitos COS ja alennusmyynnit: harmaa lampaanvillainen neule nahkapaikoilla kotiin muutamalla hassulla kympillä.

Kuvat Dorit Salutskij @ Paikka auringossa

Hermoriekaleeni eivät kestä kauppojen alekaaosta, mutta verkkoputiikeissa ei onneksi tarvitse väistellä kanssasisarten kyynerpäitä. Ainut alehankinta tähän mennessä tulikin tehtyä aiemmin suunnitellussa täsmäiskussa COSiin - harmi vaan, että tuo märkien unieni kohde, nahkahihainen villatakki, oli ehtinyt jo loppua, sillä eräs nimeltämainitsematon lahkolaiskoltuissa viihtyvä taskunatsitar on korviini kantautuneiden huhujen mukaan napannut virtuaaliselta rekiltä arvatenkin viimeisen kappaleen! Silkaksi kostoksi omaan ostoskoriini päätyi siis lahkolaiskolttu, jonka tummanharmaa sävy kuuluu minun mustavalkoisissa kirjoissani maailman kauneimpiin väreihin.

60-prosenttisen villan ja (monta) astetta säädyllisemmän helmanpituuden toivon tuovan talvisen tuulahduksen vaatekaappini minimittaiseen mekkovalikoimaan, nähtäväksi jää miten vyötärölle osuva leikkaus istuu vartalotyypille nimeltä pötkö. Myönnettävä on muutenkin, että mekko ei edusta ihan tyypillisintä minua - pienet puhvihihat! Katsotaan vaan ollaanko natsittaren kanssa hetken päästä vaatevaihtokaupoilla.

Sen jälkeen kun on vitsaillut vuoden ystäviensä lahkolaisvaatteiden kustannuksella onkin hyvä tunnustaa, että samanhenkinen harmaasta villasta tehty lahkolaiskaapu on löytänyt tiensä vaatekaappiini aiemminkin. Löysin 17-vuotiaana Pelastusarmeijan kirpputorilta vanhaa suomalaista tekoa olevan mekon, jonka napakka villakangas pisteli ja kutisi. Se sai tärkätyssä ryhdissään minut näyttämään isoäidiltäni sotalottakuvissaan, mistä pelkästään pidin - maskuliiniset elementit ovat aina kolisseet sotilaallisen minimalismin sarjassa, mutten ole kavahtanut naisellisempia vaikutteitakaan. Käytin tuon itseäni vanhemman mekon puhki, jospa tästä tulisi sen seuraaja.

PS. Hups, osui siihen pakettiin itseasiassa toinenkin ostos - ehkei kovin yllättävästi jotain mustaa ja nahkaista.

Kuva COS

Olen havainnut uuden lainalaisuuden pukeutumisessani: mitä enemmän sävyjä, yksityiskohtia ja kerroksia vaatteissani on, sen yksinkertaisempaa laukkua kaipaan niiden kaveriksi. Lumin musta Supermarket Bag on toiminut jo useamman vuoden luottokassinani ja niinpä myös asteen pidemmälle viedyt niinikään kauppojen muovipusseista inspiroituneet kassit ovat näyttäneet kuluneena vuonna erityisen hyvältä - kokosin yhteen muutaman kohtuuhintaisen suosikin.

Värikkäistä, kestävistä nailonkasseistaan tunnettu Baggu tekee myös nahkaisia laukkuja, joita myydään mm. Katokossa. New Yorkissa valmistettujen erikokoisten laukkujen hinnat alkavat 95 eurosta, kuvassa on koko S joka näyttää juuri passelilta arkipäivän luottotyypiltä.

COSin musta lampaannahkainen kassi on alennettuna puoleen hintaan, mikä lisää selkeälinjaisen kassin viehätysvoimaa entisestään. Himmeästä mattapinnasta paljon plussaa, samoin pitkistä hihnoista, jotka saattavat jopa mahtua olalle Supermarket Bagin tapaan.

gTien laukku on nelikosta ainut, joka ei ole aitoa nahkaa vaan pehmeää ja joustavaa keinonahkaa, se näkyy toki hinnassakin. Sain kassin viime syksynä ja totesin sen yhdeksi parhaiksi puoliksi loputtoman kestävyyden ohella sen kuinka mitättömän pieneen tilaan se mahtuu tyhjänä - kuljetan sitä lähes aina mukana kauppareissuja varten.

Cast Of Vicesin laukussa on erotuksena muista nahkaan painettu tekstiyksityiskohta, joka näytti aluksi epäilyttävältä mutta alkoi sitten miellyttää silmää. Thank you, ei niitä kohteliaita sanoja ainakaan liikaa kuule Helsingin julkisen liikenteen ruuhkassa.

Kolahtaako lukijaraatiin?

Kuvat COS, ShopBop, Katoko & gTie

Alet ovat alkaneet rytinällä ja kevät alkaa pikkuhiljaa saapua kauppoihin, mutta ainoat vaatteet jotka juuri nyt houkuttelevat ovat äärimmäisen mukavat, tehty kashmirista ja suunniteltu kotikissalle, jonka päiväohjelmaan sisältyy enimmäkseen lukemista ja spontaania nukahtelua peittojen ja tyynyjen välittömään läheisyyteen. Harmaan ja hiekan sävyt ovat juuri sopivat sävyt silloin kun haluaa vain käpertyä kerälle jonnekin lämpimään ja vaatia jotakuta tuomaan lisää kahvia.

Tummanharmaa hihaton paita ja keskiharmaa villapaita ovat COSilta, vaaleanharmaa torkkupeitto on Arelalizzan. Valkoinen neule ja tummanharmaat housut ovat All Saintsin, villasukat La Alpacan ja tummanharmaa kaulahuivi Samujin. Kaikki ovat kashmiria, paitsi alpakkavillaiset sukat. Pehmoiset rintaliivit ovat Calvin Klein Underwearin, alusvaatteetkaan eivät saa puristaa.

Voi tätä mukavuudenhalun määrää. Onneksi sain joululahjaksi äidin kutomat villasukat, niitä ei voita mikään.

Kuvat All Saints, Samuji, COS, ShopBop, La Alpaca & Arelalizza

Pehmeää villaa aavistuksella mohairia + nahkaiset hihat = talven nerokkain villatakki. Rennosti grunge modernilla kulmalla, yhdistäisin epäilemättä kaikkeen mitä omistan. Mustat pillifarkut, nilkkapituiset saappaat ja löysä pipo. Kepeä silkkimekko, paksu huivi ja nauhalliset nilkkurit. Musta minihame, valkoinen t-paita ja prätkäsaappaat.

Olen penkonut COSin verkkokaupan ylösalaisin varmaan sata kertaa tilaamatta yhtään mitään, yritän taistella alennusmyynteihin saakka. Jättäkää minulle yksi villatakki koossa M, kiitos!

Kuva COS

Muhkea mustavalkoraidallinen villis on ollut hakusessa useamman vuoden, mutta mahdottomat kriteerit - iso muttei roikkuva, rento muttei ryhditön, väljä malli ja istuvat hihat, edestä lyhyt ja takaa pidempi, täyttä villaa muttei kutiseva, täydellinen mutta kohtuuhintainen eikä retro vaan ranskalaisesti chic - ovat pitäneet huolta siitä, ettei vaihtoehdoista ole ollut varsinaista ylitarjontaa. Sitä täydellistä mustavalkoraidallista odotellessa luultavasti seuraavatkin kymmenet vuotta katse onkin syksyn mittaan kääntynyt raidattomiin vaaleasävyisiin villapaitoihin, joita sen sijaan tuntuu löytyvän joka sormelle.

Vaaleat villikset eivät perinteisesti ole olleet juttuni, mikä selittänee seikan ettei niitä löydy kaapistani ainuttakaan, mutta Elin Klingin tapaan puettuna konsepti alkoikin maagisesti toimia myös minimalistin mustanpuhuvissa kirjoissa. Lyhyen ja muhkean villapaidan seuraksi mustat pillifarkut vahapinnalla tai ilman - tai pillimalliset nahkahousut - ja teräväkärkiset kengät, joissa on jätkämäistä asennetta: jo toimii! Viimeistellään suurella nahkalaukulla ja simppeleillä hopea- tai kultakoruilla, kummasta nyt tykkää kun molemmat näyttävät hyvältä asukokonaisuuden vähäeleisessä värimaailmassa.

Kalastin pikaisella verkkokauppakierroksella viisi passelia vaihtoehtoa täyttämään vaalean villapaidan aukko, jos se tuntuu huutavan vaatekaapissani vielä tovin kuluttua - aina on ensin tarkistettava, ettei kyse ole hetken huumasta, yhdestä kuohuviinilasista liikaa tai liian vähistä yöunista johtuvista harhoista..

Helmut Langin neuleessa on villan lisäksi puuvillaa ja silkkiä, joten äärimmäisen mukavalta näyttävä paita on epäilemättä sitä myös päälle puettuna. Ylipitkistä hihoista paljon plussaa, pikkuisen miinusta kauluksesta jota voisi olla joko enemmän tai vähemmän. Filippa K:n valkoinen villapaita on 100% lampaanvillaa ja takuuvarmasti lämmin - olisikohan se tarpeeksi rento ja muhkea, jos siitä ottaisi isoimman mahdollisen koon? Hintakaan ei päätä huimaa, ottaen että materiaali on kohdallaan. T By Alexander Wangin neuleessa on alpakkaa, mohairia ja villaa, mutta valitettavasti aivan liikaa akryylia. Voi miksi pilataan täydellisesti leikattuja kauniita vaatteita muovisilla materiaaleilla? 3.1 Phillip Limin kohokuvioidussa neuleessa on villaa kelvolliset 85% ja vajaamittaiset hihat paljastaisivat kauniisti ranteet. Toisaalta talvisin tarvitaan villapaitoja, jotka peittävät ranteiden lisäksi puolet sormistakin.. Enkä ole vakuuttunut tuosta taskusta. COSin villapaita on täyttä villaa ja viisikon halvin 59 euron hinnallaan - olisiko siinä potentiaalia suosikiksi? Vain väri arveluttaa, se ei ole tasainen vaan trendikkään monivärinen ja sehän minimalistia epäilyttää.

Lämpeneekö myös ruudun tuolla puolen? Kuumaa vai kylmää?

Kuvat Style By Kling, Gaudete, COS & ShopBop

Talvi tekee tuloaan ja luvassa lienee hyinen viima, vaikka joulusta tulisikin musta. Lapaset ovat yksi niistä asioista jotka tekevät talvisin kaikesta vähän paremåaa: en osaa käyttää naisellisia nahkasormikkaita, taputtelen käsiäni yhteen paksuissa villalapasissa ja pidän niitä suussani kuin viisivuotias kun kaivan kassalla kolikoita taskusta.

(1) COSin käsinkudotut villalapaset saavat rutkasti plussaa oranssista väristä. Mahdollisesti talven pakkohankinta. (2) Cheap Mondayn armeijanvihreät lapaset olisivat kovat kilpailijat, jos vain olisivat täyttä villaa akryllin sijaan! Varustelekasta tai Salaisesta Agentista voisi löytyä samantapaiset neulottuna ihkaoikeasta villasta. (3) Ballyn lapaset ovat palmikkoneuloksessaan ja syvässä burgundinsävyssään ajankohtaiset ja lämmittäisivät paitsi käsiä myös harmaapainotteista talvipukeutumista: vaaleanharmaa villapaita, tummemman harmaa kaulahuivi, hiilenmusta pipo ja jotain burgundinpunaista, voiko mennä vikaan? Hinta on silti suolainen yksistä lapasista, taidanpa laittaa äitini asialle kun meni viikonloppuna keulimaan kutovansa meille joululahjat.

Kuvat COS, ShopBop & Net-a-porter

Tähän aikaan vuodesta kaipaa loppukesän raukeista päivistä erityisesti pukeutumisen vaivattomuutta: riitti kun puki mekkopituisen lempineuleen seuraksi buutsit ja hatun. Rusketus riitti asusteeksi, ja joku sattumanvarainen röykkiö rannekoruja. On toki talvessakin oma vaivattomuutensa, on oikeastaan samantekevää minkä mekon tai neuleen kaapista valitsee kun paksu talvitakki peittää kuitenkin kaiken. Olen kulkenut viimeiset viisi vuotta samassa villakangastakissa, pitäisiköhän sittenkin vaihtelun ja virkistyksen nimissä sijoittaa vähän laajempaan takkikokoelmaan?

Harsoneule COS, alusmekko Selected Femme, prätkäsaappaat Jeffrey Campbell / ShopBop*, rannekorut secondhand & bElles, plektrakoru Pilgrimin miesten mallistosta, hattu saatu lahjaksi. Valkoinen asustehevonen lainassa porvoolaiselta tallilta. (*Hankittu blogin kautta saadulla lahjakortilla.)

Porvoolaisella niityllä tajusin mitä tarvitsen elämääni, ei enemmän mekkoja tai matkoja, vaan hevosenhajua ja hirnahtelua. Kun painaa kasvonsa lämpimään kaulakuoppaan ja hengittää keuhkot täyteen tuttua tuoksua, mikään maailmassa ei voi olla huonosti. Kuvat otti toinen hevostyttö, Dorit.

Kertokaapa kaunokaiset, tiedättekö onko Helsingin kantakaupungin lähellä talleja, joissa pääsee maastoon?

Kuvat Dorit Salutskij @ Paikka auringossa

Mikko yritti vakuuttaa minut eilen siitä, että tarvitsen naislaukun androgyynien nahkakassieni vastapainoksi. Olin jyrkästi eri mieltä. Sen sijaan astetta asiallisemman naistakin tarve on osoittautunut viime vuosina huutavaksi: vähän siistimpi välikausitakki, joka näyttäisi salonkikelpoiselta työtapaamisissa, edustustehtävissä ja pr-tilaisuuksissa. Nahkatakit, parkat ja militaristiset armeijatakit hallitsevat suhteellisen suppeaa takkikokoelmaani eikä joukosta löydy mitään, jonka voisi pukea mitään miettimättä kaiken muun päälle ja näyttää heti uskottavalta aikuiselta. Kartoitin vaihtoehtoja ja päädyin kuuteen ehdokkaaseen.

(1) COSin modernisti minimalistinen villakangastakki olisi loistovalinta, jos tiedossa olisi pelkästään tilaisuuksia, joihin saavutaan ja lähdetään taksilla. Suomalaista syksyä ajatellen kauluksettomuus pikkuisen hirvittää. Toisaalta ryhdikkäät linjat, terävät hartiat ja mattamusta vetoketju pistävät ajattelemaan, että sitä varten on keksitty huivi. (2) Samujin alpakkavillainen takki näyttää niin upottavan lämpimältä, etten luultavasti haluaisi riisua sitä sisälläkään. Väljä malli sopisi myös rennompiin päiviin farkkujen ja prätkäsaappaiden seuraan. Mutta osaako tumpelo pitää vaaleanharmaan alpakan punaviinitahrattomana? (3) Styleinin villakankaisessa takissa on kapea leikkaus, nahkaiset yksityiskohdat ja ryhdikkäät pystykaulukset - kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis ja uskaltaisinko sanoa jopa naisellinen takki. (4) KAIN Labelin takki on ronskeine vetoketjuineen ja hivenen prätkämäisine leikkauksineen aivan näköiseni, vähän liiankin, sillä nyt on haussa takki mikä toisi vaatekaappiini uusia tuulahduksia. Mutta ehkä sittenkin olisi viisasta valita jotain mitä sataprosenttisella varmuudella rakastan..? (5) DKNY:n villakangastakki olisi klassisen tyylikäs perustakki ilman nahkaisia kanttauksia ja hihojaan. Lämpenen kovasti klassikoille, joita on terästetty uusilla aineksilla - eikä mustalla nahalla voi mennä pieleen. (Tai voi, muistuttavat geenini napaan asti vedettyjen nahkahousujen luvatusta maasta Saksasta, mutta ei mennä nyt siihen.) (6) All Saintsin villakankaisessa takissa on epäsymmetrinen helma ja upottavan suuri kaulus. Voisin yhdistää sen surutta kaikkeen mitä omistan, mutta onko se juuri siksi pikkuisen liian rento? Houkutteleeko se alleen silitettyjen silkkipaitojen ja korkonilkkureiden sijaan suuria villapaitoja ja rönttöisiä renttusaappaita? Hmm.

Päätös tulikin jo tehtyä, arvaatteko mihin päädyin? Entä löytyykö omaa suosikkia?

Kuvat COS, All Saints, Gaudete, Stylein & ShopBop