Ihan vielä ei tarkene huidella paitahihasillaan, joten yritän ankarasti keskittyä kevätinspiraatioon, joka sisältää järkeviä asioita kuten takkeja, huiveja ja pitkiä lahkeita. Innostuin StockholmStreetStylen ikuistamasta tyyliniekasta, joka yhdistelee surutta rentoa ja skarppia tavalla joka näyttää samaan aikaan sekä huolettomalta että juuri sopivasti viimeistellyltä tärkeään palaveriin, näyttelyavajaisiin - tai mihin vaan, jonne ei kehtaa lompsia reikäisissä tennareissa. Punainen on raikas seuralainen mustalle, harmaalle ja kuluneelle denimille, mutta ei kovin yllättäen kirkas oranssi kiehtoo meikää vielä vähän enemmän.

Omistan Arelalizzan kasmirhuiveja kahdessa värissä ja alkaa vähän tuntua siltä, että niitä voisi kerätä koko sarjan - jättiläismäinen kasmirhuivi toimii ympäri vuoden eikä siihen yksinkertaisesti ole mahdollista kyllästyä. Mustan nahkalaukun ja harmaan collegepaidan bongasin Selected Femmen valikoimista, teräväkärkiset oranssit korot ovat Alice + Olivian. Rennot poikaystäväfarkut ovat Leviksen uudesta Made & Crafted -mallistosta. Kirkkaat huulipunat ovat satunnaisista kokeiluistani huolimatta vielä vähän haastavia, joten korvaisin leiskuvat huulet leiskuvilla kynsillä: syötävän sävyinen kynsilakka on OPIn uudesta Holland-kokoelmasta ja nimeltään A Roll In The Hague.

Nahkahihaisia villakangastakkeja on kävellyt vastaan koko kevään, minä tietysti perässähiihtelijänä havahduin niihin vasta nyt. Ehkä paksummat villakangastakit saavat jäädä odottamaan syksyä, mutta nahkahihaiseen trenssiin voisin kyllä sijoittaa.. Tai tehdä sellaisen itse (lue: pakottaa Outi tai Jenni tekemään).

Mitä sanotte, kuumaa vai kylmää?

Kuvat StockholmStreetStyle, Arelalizza, Net-a-porter, Selected Femme, ShopBop & OPI

Aurinkoisen sunnuntain jälkeen olin varma, että tällä viikolla koittaa KESÄ tai vähintäänkin kelvollinen kevät, mutta mitä vielä, räntää satoi vaakasuorassa kun hinasin äsken mäyräkoirat ulos. Pilaileeko joku kustannuksellani?!? Olenko suuressa kosmisessa piilokamerassa? Mahtipontisiin vappusuunnitelmiimme kuuluu tänäkin vuonna pysyä turvallisen etäisyyden päässä ydinkeskustan vappuhumusta ja avata vuoden grillikausi oman pihamme suojissa, mutta alkaa näyttää uhkaavasti siltä, että hodareiden nakit grillataan tänäkin vappuna kolme kerrosta korkeammalla oman kodin pattereiden suojissa.

Ehdin parantumattomana optimistina haaveilla jo sandaaleista ja shortseista (ilman sukkahousuja), mutta ehkä realistisempaa olisi kohdistaa katse johonkin lämpimään, jonka voi pukea parkan alle ja ehkä hyvässä lykyssä kuukauden (tai kolmen) päästä ilman parkaa. Arelalizzan kasmirhuppari on nimittäin kuulunut alkuvuoden väijytympiin verkkokauppakohteisiini eikä näytä siltä, että se lakkaisi kovin pian olemasta ajankohtainen. Tulee se vappu onneksi kasmirhuppariin pukeutuneenakin, käryttäen nakkeja kotikeittiössä.

Kuva Arelalizza

Olen viettänyt juuri sellaisen viikonlopun kuin toivoinkin: nukkunut pitkään, maleksinut keittiöön tutkimaan olisiko joku keittänyt kahvia, torkahtanut sohvalle, mennyt sänkyyn lukemaan kirjaa ja nukahtanut, pessyt hampaat ennen iltayhtätoista ja herännyt ilman herätyskelloa. Viikonlopun asu: harmaa kasmirneule, joka ovat palvellut pyjamana villasukkien kera ja kotiasuna tummanharmaiden neulehousujen kera. Parasta on, kun ei tarvitse vaihtaa erikseen päivävaatteisiin. Koirien ulkoilutuskin onnistuu, kun vetää kotivaatteiden päälle kumisaappaat ja poikaystävän parkan.

Ettei menisi liian idylliseksi, kerrottakoon vastapainoksi että olen myös hoivannut äkillisen kuumeen sänkyyn kaatamaa miestä keittämällä kuumaa karpalomehua ja tekemällä pasta carbonaraa, taistellut valkosipulisella pasta-annoksella omaa flunssaani vasten ja tajunnut vasta yhdeksältä sunnuntai-iltana että töitäkin olisi ollut. Niitäpä tässä nyt teen omaa hölmöyttäni aamuun asti, mutta voisivat asiat olla huonomminkin: aamuksi on kahvimaitoa, koirat nukkuvat vieressä korvapuustina ja niiden tuhinasta huolimatta kuulen, että mies hengittää tasaisesti. Ja mikä tärkeintä: vaikka lääkärireissu odottaa heti aamuvarhaisella, diagnoosi on tällä kertaa tiedossa ja sairaalareissun sijaan luvassa on vain resepti.

Pasta carbonarasta tuli muuten täysin syömiskelpoista, vaikka tein sen vahingossa pelkkien munankeltuaisten sijaan kokonaisista kananmunista. Miksei kukaan ole koskaan kertonut? Monta muutakin tärkeää asiaa on opittu tänä viikonloppuna, kuten se että Arelalizzan kasmirneuleessa näkee parempia unia kuin haalistuneissa bändipaidoissa, pikkukoiralla on nykyisin lupa pitää isompaansa tyynynä ja luminen maisema on kaunein kun sitä katsoo untuvapeittoon kääriytyneenä sisältä.

Vaalipäivän asuna palvelivat kokomustat vetimet, tontunpunainen pipo ja oranssi(!) huulipuna(!!), jolle alan pikkuhiljaa lämmetä. Huultenrajauskynien ja siveltimien kanssa sekoiluun ei riitä kärsivällisyys vieläkään, taputtelen punan huulille ja toivon ettei se tartu hampaisiin. Elämässä pitää ottaa riskejä.

Takki on käytettynä hankittu vanha lemppari, villakankainen biker jonka niskalapussa lukee Filippa K. Se oli alunperin reilusti a-linjainen, leveni helmastaan niin että lepatti lanteilla. Kavennutin sen lempiompelimossani nimeltä punk-mummo Maijan paja ja nyt se on täydellinen. (Oikeasti Maija ei ole mummo vaan nuori nainen, jolla on valtakunnan pehmeimmät ja kiharimmat mustat hiukset, tuottajan älä siinä selitä vaan tee -ote elämään ja punkbändissä rumpuja hakkaava aviomies. Mummo-lisänimen Maija on ansainnut sillä, että hänellä on myös puutalo maalla, keinutuoli, sukkapuikot, valtakunnan paksuin ja paras reseptikirja ja vastaukset kaikkiin elämän kysymyksiin. Maijan pitäisi ehkä olla presidentti.)

Uusi laukku! Lumin musta Eco Supermarket City Bag saapui luokseni joulupaketissa, iso kiitos Lumin väelle. Ympäristöystävällisesti käsitelty nahka on paksua mutta pehmeää, hopeiset vetskarit just eikä melkein. Isoon taskuun sujahtaa puhelin, matkakortti ja huulirasva, sisään mahtuu järjestelmäkamera, kirja ja varavillatakki. Mukana tuli vaihtohihna, jolla laukku kulkisi mukavasti olalla, mutta en ole kokeillut sitä vielä - olen nimittäin kovin tykästynyt tuohon rinnan yli kulkevaan remmiin, jonka ansiosta laukku lepää lanteilla ja molemmat kädet jäävät vapaiksi esimerkiksi puhelun puhumiseen ja taksin nappaamiseen samanaikaisesti, kahden lumessa loikkivan koiran ulkoiluttamiseen, pääkallokeleissä pystyssä pysymiseen ja hengissä selviytymiseen talvesta. Toispuoleisen mallin - siis sen, että hihnan kiinnikkeet on ommeltu laukun sisäsivulle eikä keskelle laukun molempiin päihin - ansiota on, että laukku asettuu käytännöllisesti ja kauniisti siihen mihin kuuluu eikä hytky ja pompi kävellessä.

Oranssinpunainen pipo on viimesyksyinen heräteostos H&M:lta, kun talsimme Doritin kanssa Tampereen kaduilla ja olimme vähän niinkuin ulkomailla: tutuistakin kaupoista tulee melkein eksoottisia ja joka kahvilaan tekee mieli pysähtyä. Ihan kelpo hankinta, lämmittää korvia ja mieltä - ja sopii MSCHICin huulipunaan, joka näyttää tosin kuvissa enemmän punaviininpunaiselta kuin oranssilta.

Jeffrey Campbellin valikoimista -70% alella ongitut ylipolven prätkäsaappaat ovat taivaan lahja lumikinosten valtaamassa kaupungissa: pohkeen puoliväliin ulottuvista kumppareista ei ole mitään iloa, kun nakkivaljakko tahtoo mönkiä puistossa metrisessä hangessa. Ei haittaa sekään, että napakka nahka lämmittää polviin saakka.

Villakankainen biker & nahkakintaat Filippa K, laukku Lumi*, saappaat Jeffrey Campbell / ShopBop*. pipo H&M, kasmirhuivi Arelalizza*, minimekko Selected Femme, neule Y's, huulipuna MSCHIC*. (*Saatu lahjaksi tai hankittu blogin kautta saaduilla lahjakorteilla.)

Nostan muuten hattua kanssabloggaajille, jotka seisovat asukuvissaan talvipakkasillakin ilman päällysvaatteita - hullua sissihenkeä! Tästä vilukissasta ei ole moiseen, joudutte valitettavasti katselemaan pipoja ja tumppuja kunnes keksin mihin nurkkaan kotiani pystytän väliaikaisen talvistudion.

Nyt kiskon villakerrokset taas niskaan ja lähden kauppaan hakemaan aineksia pannareihin - poikaystävä väittää että vaalijännitys käy liikaa verenpaineelle ilman niitä. Minulle kyllä kelpaa pannareiden syömiseen pienemmätkin tekosyyt. Ihanaa sunnuntai-iltaa, kaunokaiset!

Alet ovat alkaneet rytinällä ja kevät alkaa pikkuhiljaa saapua kauppoihin, mutta ainoat vaatteet jotka juuri nyt houkuttelevat ovat äärimmäisen mukavat, tehty kashmirista ja suunniteltu kotikissalle, jonka päiväohjelmaan sisältyy enimmäkseen lukemista ja spontaania nukahtelua peittojen ja tyynyjen välittömään läheisyyteen. Harmaan ja hiekan sävyt ovat juuri sopivat sävyt silloin kun haluaa vain käpertyä kerälle jonnekin lämpimään ja vaatia jotakuta tuomaan lisää kahvia.

Tummanharmaa hihaton paita ja keskiharmaa villapaita ovat COSilta, vaaleanharmaa torkkupeitto on Arelalizzan. Valkoinen neule ja tummanharmaat housut ovat All Saintsin, villasukat La Alpacan ja tummanharmaa kaulahuivi Samujin. Kaikki ovat kashmiria, paitsi alpakkavillaiset sukat. Pehmoiset rintaliivit ovat Calvin Klein Underwearin, alusvaatteetkaan eivät saa puristaa.

Voi tätä mukavuudenhalun määrää. Onneksi sain joululahjaksi äidin kutomat villasukat, niitä ei voita mikään.

Kuvat All Saints, Samuji, COS, ShopBop, La Alpaca & Arelalizza

Jotenkin alkoi tuo kasmir kiinnostaa taas, kun lämpötila putoaa hälyttävää tahtia. Kotimainen Arelalizza tekee empiiristen tutkimusteni mukaan syksyn lämpimimmät ja lohduttavimmat lempivaatteet, tilaisin yhden jokaista kiitos.

Viittamallisia takkeja, maksimekkoja, paksuja neuletakkeja, muhkeita kaulahuiveja, hupullisia neuleita, yksinkertaisia tunikoita venepääntiellä, löysiä pipoja.. Yhdistettynä kasmiriin ja pääväreistä ammentavaan voimakkaaseen sävymaailmaan on saatu aikaan nippu reseptejä, joilla ei voi mennä pieleen. Syysmalliston herkut ovat tulossa kuulemma verkkokauppaan näillä näppäimillä, meikäläinen aikoo tosin suunnistaa Asunaan sovittamaan ja hypistelemään.

PS. Tämä ei ole maksettu, lahjottu tai kiristetty mainos, vaan vilukissan vilpitön vinkki muille samanlaisille.

Kuvat Arelalizza

Olen vakuuttanut itseni siitä, että syksystä ei ole selviämistä ilman viittaa tai viittamaista takkia, jonka sisällä kuvitella, että sillä voi lentää. Syytän The Lost Boysia jonka katsoimme tänään kun elokuun musta yö kaatoi taas vettä niskaan koko taivaan täydeltä.

(1) Parhaassa viittatakissa on tietysti taskut, kuten Arelalizzalla. (2) Rick Owensilla on lepakkoestetiikka hallussa. Viitassa on useampi kerros, viimassa lepattava helma taattu. (3) Simppelin villaviitan on suunnitellut Kova & T, hintalapustakin on riisuttu turha pois. Plussaa napakoista hartioista! (4) Donna Karanin takki on oikeastaan jättiläismäinen villatakki, jossa on viittamainen fiilis. Neulos näyttää niin lämpimältä, että sen tuntee melkein ruudun läpi. (5) DKNY:n viitassa on nahkareunat ja hulmuava helma. Hyväksyn. (6) Tomas Maierilla osaa materiaalit ja leikkaukset, mutta niin osaa hinnoittelunkin - parempi katsoa vaan ei koskea.

Lämpenettekö viitoille? Entä löytyykö suosikkia?

Kuvat Arelalizza, Net-a-porter & ShopBop

Arelalizzan kasmirvillainen kevät näyttää graafiselta, kevyeltä ja niin pehmeältä, että tekisi mieli sukeltaa sekaan. Raitatopissa ja -huivissa on ripaus missonimaista boheemiutta, pitkällä villatakilla varustettu kokonaisuus voisi olla kotona työskentelevän freelancerin toimistoasu.

Kyl-lä. Osa mallistosta löytyy jo verkkokaupasta, jumalainen villatakki antaa tietysti vielä odotuttaa itseään.

Kuvat Arelalizza

Viikon suosikkeihin on kuulunut tuhatkaksisataisen ibuprofeenin ohella muun muassa (1) äidin vanha poronnahkainen vyö, jonka pelastin romukasasta viimekesäisellä pohjoisen reissulla. Tiedetään, siihen on kaiverrettu pieniä kukkia, mutta menköön sen piikkiin, että se on tehty 70-luvulla. (2) Niinikään vuosikymmeniä vanhat rannerenkaat ovat koristeellisemmat kuin koruni keskimäärin, mutta niistäkin ajan patina tekee silmissäni kauniit eivätkä malliltaan simppelit renkaat ole yhtään liikaa, jos vermeet ovat muuten melko mutkattomat.

(3) Kaikkien aikojen kauneinta konjakinväristä salkkua ei ole löytynyt vieläkään (ja ainoa ehdokaskin nyysittiin), joten konjakinhimoissani kaivoin kaapista ikivanhan kirpparilöydön, Banana Republicin nahkalaukun jonka olen ymmärtänyt olla kiikuttamatta takaisin kirpparille, vaikka se on ollut välillä odottanut useamman vuoden parempia aikoja. (4) Arelalizzalta aikoinaan saatu harmaa kasmirpipo on edelleen yksi lemppareista, tykkään kun reunan alta kurkkii tummempaa harmaata. (5) Kevin.Murphylta kokeiluun saatu lämpösuoja on päässyt vihdoin käyttöön, kun ulkona vallitsevilla päätähalkovilla pakkasilla on ollut pakko laiskamadonkin föönätä tukkansa pesun jälkeen etteivät kosteat suortuvat jäädy kiinni korviin. Toimivaa tavaraa, mutta parasta on, että se on samalla myös tekstuurisuihke! Ah, kaikki hyödylliset ominaisuudet samaan pulloon vaan, laiskamato kiittää.

Vaihdelkoon asteet mittarissa, nahkainen karvalakki pysyy. Näyttää sopivasti kylähullulta myös nahkatakin seurassa. Arelalizzan kasmirhuivi on ainoa, joka on riittävän pehmeä minun ja jäisen todellisuuden väliin.

Haluaisin kädestä pitäen kiittää henkilöä, joka keksi lisätä nahkaisiin Converseihin karvavuoren. Ohut villasukka vielä väliin niin silmät kiinni varpaat lämpimässä voi (melkein) kuvitella, että on kesä.