Muodin jumalille kiitos omaa tietään kulkevista suunnittelijoista, jotka viis veisaavat siitä että keväisin kuuluu pukeutua pastellisävyihin ja kukkiin. Jos Ann Demeulemeester sanoo että musta on hyväksyttävä väri keväälläkin, kuka minä olen väittämään vastaan?

Malliston inspiraationa on tiettävästi toiminut ihanasti dekadentti yhdistelmä itää ja länttä: androgyyni eurooppalainen maailmanmatkaaja jonka habitukseen tarttuu uusia vaikutteita matkan varrelta. Se näkyy mustavalkoisissa asuissa, joiden kirjailut, kaftaani- ja kimonoleikkaukset henkivät tuota tarujen itää, mutta yllättäen meikäläiseen kolahtaa kovemmin kokomustat tulkinnat aiheesta. Nilkkoihin laskeutuvat kerrokset, epäsymmetriset leikkaukset ja kapeat siluetit sopivat kuvaan keikarimaisesta kiertolaisesta, läpikuultava mesh tekee asukokonaisuuksista kaikessa mustanpuhuvuudessaan kevyemmät.

Erityisen paljon diggailen asusteista ja stailauksesta: mustat nahkaremmit, rimpssut ja pannat tuovat ripauksen sitä kuuluisaa punkia rennosti laittamattomaan hippilookiin. Alavasemman asun huolisin sellaisenaan kaappiini odottamaan kesää - joskin lisäisin alle simppelinä suorakaiteena rinnan peittävät liivit. Jotain rajaa huolettomalla dekadenssillakin.

Kuvat Style.com

Olen virallisesti heittänyt haaveet Proenza Schoulerin jokapaikan salkusta PS1. Sen laatu on kentältä kantautuneen palautteen mukaan osoittautunut enemmän kuin kyseenalaiseksi enkä totisesti aio tärvätä roposiani laukkuun, joka anteeksipyytelemättömästä hintalapustaan huolimatta viettää enemmän aikaa suutarin korjattavana kuin minun olallani. Jos tuntuu, ettei elämä jatku ilman salkkumallista laukkua, olkoon Ann Demeulemeesterin minimalistinen tulkinta kelpo vaihtoehto - yli puolet halvempi, mutta oletettavasti senkin edestä laadukkaampi.

Kuva Luisaviaroma

Valitsin Olivian viikon tyyliostokseksi Filippa K:n kapeaolkaimisen haalarin, joka löytyy parhaillaan ainakin Gaudeten valikoimista. Pidin menneiltä vuosikymmeniltä paluumuuttaneita haalareita pitkään ehkä muodin arveluttavimpana keksintönä, kunnes Heta Kutchka ilmestyi viime keväänä Mikon synttäribrunssille silkkisessä haalarissa ja tajusin, ettei maailmasta löydy ehkä mitään niin helppoa, mukavaa ja vaivattomasti eleganttia (kuten tyyliostosvalintaa olikin jo kommentoitu: kunnes on aika mennä vessaan).

Koska näen jo päiväunia itsestäni purjehtimassa ystävien synttäribrunsseille yhtä rennosti säteilevänä kuin ihana Heta (saisinko myös ne frejamaiset tummat laineet, kiitos), suunnitelman ympärille oli koottava sopiva asukokonaisuus.

Jos fiilis on rento, mutta tilanne tai asu vaatii ryhtiä, kiilakorot ovat helppo ratkaisu. Alexa Wagnerin kiilat ovat freelancerin budjetin saavuttamattomissa, mutta aina saa katsella. Vanessa Bruno Athén nahkalaukku on kaikessa geometrisyydessäänkin mutkaton, sitäpaitsi sisään mahtuisi ainekset sangriaan. Fashionologysta löytyy yksinkertaiset käsivarsirenkaat sekä ylemmäs että alemmas, yhdistäisin molemmat samaan käteen. Ann Demeulemeesterin runsaan silkkihuivin graafinen kuviointi tuo minimalistin maulla koottuun asuun kaivattua yksityiskohtaa. Hiukset suttunutturalle (huomatkaa, että haaveissani olen jo pitkätukkainen), poskipäille aurinkopuuteria ja huuliin sipaisu väritöntä kiiltoa, siinä se olisi.

Lämpeääkö lukijaraati haalarille? Miten pukisitte sen?

Kuvat Gaudete, The Corner, Browns Fashion, La Garconne & Fashionology

Hain viime viikolla kuvauslainaan muutaman kauniin esineen, joita en tahtoisi millään palauttaa nyt kun olen saanut silitellä niitä koko viikonlopun. Demeulemeesterin pitkä reikäneule on ainoa palmikkoneule jota voisin kuvitella pitäväni, taottu hopeinen rintaneula on samalta suunnittelijalta ja vähintään yhtä kaunis. Monumentaalisen pitkä ja paksu rinkulahuivi on Aleksandr Manamisin. Kaikki kolme Helsinki10.

Lopputuloksen näette parin viikon päästä erään aikaan ja ilmiöihin pureutuvan lehden sivuilla, kuvauskohteena ei tosin ole minä vaan talouden esiintyvä taiteilija. Harkitsimme hetken josko olisimme hankkineet neuleen yhteiseen käyttöön, mutta totesimme, ettei viitsi sopuisaa suhdetta koetella kaikkien aikojen avioriidalla, kun molemmat tahtovat reikäneuleen päälle yhtäaikaa.

Pikkujoulukausi meni jo, mutta mustat höyhenet ja sulat ovat alkaneet pyöriä kummasti mielessä. Pidän niiden 20-lukulaisesta dekadenssista, tiedättehän, poikatukkaiset tytöt helmikirjailluissa flapper-mekoissa, silmissä vähän liikaa meikkiä, savuke suupielessä jazzbaarin tiskillä. Kepeää ja kevytkenkäistä porukkaa, joka ei sylkenyt cocktail-lasiin - historiallisia naisia minun makuuni. Sanomattakin selvää, että itsenäisiin naisiin, jotka eivät ymmärtäneet pysyä kotona lieden äärellä, ei suhtauduttu aikanaan ihan ristiriidattomasti.

Saisikohan Coronassa pitkiä katseita, jos marssisi tiskille ja tilaisi kaljan pukeutuneena Ann Demeulemeesterin höyhenliiviin tai Maison Michelin höyhensomisteiseen pantaan?

Kuvat Browns Fashion & The Corner

Poikkesin taas Helsinki10:ssa muistuttamassa itseäni siitä, miksi sinne on vaarallista mennä, viiden minuutin piipahduskin käy puolivahingossa kukkarolle. Kerron myöhemmin mitä tarttui mukaan, nappasin iloksenne (okei, vähän myös omaksi ilokseni) muutaman kuvan ettei teidän tarvitse mennä paikan päälle koettelemaan itsehillintäänne. Mitä uhrautuvaisuutta! Alehyllyissä mm. Demeulemeesterin, Carin Westerin ja Topshopin aarteita, joista erityisesti kuvissa vilahtavalle Demeulemeesterin hupputakille antaisin kovin mielelläni rakastavan kodin.

Nurkassa on 40-70% alennuksessa kasa Acnen, Carin Westerin ja Rick Owensin kenkiä, hajakokoja jäljellä - kannattaa käydä penkomassa. Siinä vaiheessa alkoivat kädet täristä niin kovaa että oli laitettava kamera laukkuun.

Jos retrokuosit ja kirkkaat värit eivät innosta, nyt löytyi vihdoin sadetakki myös mustissa synkisteleville minimalisteille! Ann Demeulemeesterin vetskarilla varustetussa sadetakissa kelpaisi saapastella kevätsateen ropinaan, mutta missä huppu?

No, onneksi omistan jo tyyliin sopivan sateenvarjon.

Kuva Browns Fashion

Kun ei tarvitse mitään erityistä, voi tehdä alekaatoja ihan puhtaasta esteettisestä ilosta: klikkailla hinnoista välittämättä verkkokaupan ostoskoriin kaiken mitä rakastaa ja sen jälkeen sulkea selaimen. Suosittelen silti luottokortin lukitsemista turvalliseen paikkaan metsästysonnettomuuksien välttämiseksi.

(1) Vanessa Brunon mekko muodostaa täydellisen kokoharmaan. Viimeistellään nahkatakilla ja miehekkäillä buutseilla. (2) Burberry Prorsumin metallisen rannerenkaan kohdalla itsehillintä oli koetuksella. Jos kaunokaisen hinta vielä laskee, niin saattaa mennä ihkaoikeaan harkintaan. (3) Bamfordin tummanharmaa kasmirviitta näyttää isolta viltiltä ja on luultavasti juuri niin mukava päällä. (4) Ann Demeulemeesterin rakkaudenpunainen kietaisutakki kelpaisi valaisemaan niin vaatekaappia kuin tulevaa kevättä. (5) Anne Valerie Hashin mustassa minihameessa on sopivasti jujua, mutta malli on juuri oikea minimalistin makuun, kapea ja suora. (6) Lee Angelin hopeinen kaulakoru potkaisee pikkumustaan nostetta. (7) Sydämeni on sykkinyt Rick Owensin nahkaisille kiilakoroille siitä asti kun näin ne ensimmäisen kerran. Rakkautta niin ensimmäisellä, toisella kuin kolmannella silmäyksellä. (8) Maison Martin Margielan harmaa nahkalaukku on särmikäs mutta simppeli ja nielee sisäänsä puoli elämää. (9) The Rown harmaa kasmirpaita on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin leimallisesti minua että siinä voisi lukea Stella. Yhdistetään pillimallisiin nahkahousuihin ja reteisiin korkoihin.

Lapsi on terve kun se haaveilee.

Löytyykö suosikkia?

Kuvat The Corner, Browns Fashion & Net-a-porter

En tiedä teistä, mutta minä en suinkaan ole unohtanut Ann Demeulemeesterin solkisaappaita vuoden parin takaa. Ei näemmä joku Vagabondillakaan, kolmella säädettävällä soljella varustetut Cathy-saappaat ovat nimittäin lähes yhtä kauniit. Sen lähes antaa anteeksi kun tietää, ettei niistä tarvitse maksaa kahden kuukauden vuokran kokoista summaa (vaikka maksaisin sen ilomielin, jos tienaisin yhtä paljon kuin ne fiktiiviset freelancekirjoittajat Manhattanilla).

Kysymys kuuluu vain huomasin nämä kaunokaiset vasta nyt!?

Kuvat Jak&Jil & Vagabond

Juuri kun pääsin keulimasta alennusmyyntien kiertämisellä kaukaa, löysin itseni viattomalla ohikulkumatkalla Rizzon alekyltillä varustetun kenkähyllyn edestä - silmät nauliintuneina Demeulemeesterin kiilakorkoisia remmisandaaleita muistuttaviin kaunokaisiin. Liki vuoden kestäneen kiihkeän kaukorakkauden jälkeen olisin mieluusti jo sijoittanut alkuperäiseen rakkauden kohteeseen, mutta freelancerin suurinpiirtein koko vuoden ostosbudjetin suuruinen hinta kengistä, joita voi käyttää muutamana kuukautena vuodesta, ei yksinkertaisesti ole toimiva yhtälö edes minun suhteellista matematiikkaa soveltavassa maailmankaikkeudessani.

Don Donnan versiot - nahkaa niin sisältä kuin ulkoa, tukevat ja mukavat eivätkä ilmiselvät kopiot esikuvistaan - alkoivat siis yllättäen tuntua hyvin nopeasti hyvältä ratkaisulta, etenkin kun vilkaisu hintalappuun paljasti että 130 euron alkuperäishinnasta oli jäljellä vain viisikymppiä.

Sanokaa siis hei uusille kesän lempikengilleni!

Ryppypaita Weekday, hame American Apparel, kiilakorot Don Donna, sormus secondhand, rannerengas saatu lahjaksi kauan sitten, niittipussukka Just Female, tassunsa kastellut marttyyrimäyris mallin oma.

Iltapäivän monsuunisateeseen sopiva asu olisi ollut kanootti ja bikinit, mutta niiden virkaa toimitti minihame ja Weekdayn vuosia palvellut ryppypaita, jonka hihat hilasin ylös isoilla hakaneuloilla (toisen ilmeisen huonosti, koska se on ehtinyt valahtaa). Kengät ovat tosin niin kauniit, että muut vaatteet ovat oikeastaan samantekeviä. Kiinnostuneille tiedoksi, että pareja jäi Aleksanterinkadun Rizzoon vielä muutamia, mutta ne eivät taatusti odota hyllyllä pitkään: hinta oli juuri alennettu ja toinen pari myytiin heti samaan syssyyn, kun joku toinen hyvän kenkämaun omaava iski sovitellessani silmänsä jalkoihini ja kiikutti samantien omansa kassalle.

Nahkapussukassa kulki luuri ja avaimet matkalla hakemaan uusia perunoita, voita ja ruohosipulia. Tällä siunatulla trooppisella helteellä ei tee mieli juuri muuta kuin vesimelonia ja vettä, mutta hyvin ne kesän ensimmäiset potut upposivat. Onni asuu yksinkertaisissa asioissa.