Harmaat collegepaidat kuuluvat samaan turvavaatteiden sarjaan kuin mustat väljät villapaidat: sen lisäksi että ne ovat lämpimät ja mukavat niissä saa rauhassa maleksia ja maastoutua seiniin. Ensimmäinen paitani oli American Apparelilta, vähän liian leveä, vähän liian lyhyt ja pikkuisen liian ohutkin. Se toimittaa nykyisin lähinnä yöpaidan virkaa, Filippa K -merkkinen tulokas on sen virallinen seuraaja. Hihat kuuluu kääriä ja alle puetaan minihame tai muuta helppoa.

Takki Stylein*, collegepaita Filippa K, minihame Stylein, nivelsormukset Fashionology*, maiharit secondhandina hankitut Dieselit. (*Päätynyt kaappiin blogin kautta tai hankittu saadulla lahjakortilla.)

Dieselin maihareiden pehmeä nahka tekee niistä vähintään yhtä mukavat kuin collegepaidat. Kun hengitys höyryää ja nollan alle kurkottelevat lämpötilat nipistelevät poskia, kaipaan ylleni pelkästään vaatteita jotka tuntuvat yhtä lohdulliselta kuin rakkaan syli.

Kuvat Dorit Salutskij @ Paikka auringossa

Ei tarvitse soittaa valkotakkisille, en ole menettänyt viimeisiä järjenhippusiani ja juoksentele ulkona paljain säärin. Mutta muutama viikko sitten tarkeni vielä, en vaan muistanut täräyttää kuvia eetteriin. COSin oranssi toppi palaa juuri sopivalla liekillä kokomustassa seurassa! Kokomustan asun terästäminen yksittäisellä väriläiskällä tuntuu jotenkin liian ilmeiseltä, siksi nappasin kainaloon konjakinvärisen nahkalaukun joka toi kokonaisuuteen aavistuksen enemmän ulottuvuutta. Värien ilotulitus sai jatkoa vielä oranssien kynsien muodossa.

Jakku Filippa K / Gaudete, oranssi paita COS, hame American Apparel, aurinkolasit Balenciaga, hattu saatu lahjaksi, huivi gTie, prätkäsaappaat Vagabond, nahkalaukku matkamuisto, ranneketju Moonstruck, niitit ranteessa (oikeasti kenkäkoriste) Vagabond, oranssi kynsilakka Orly. Pusuhuulet mallin omat.

Kuvassa näkyy myös paremmin miten Filippa K:n musta jakku istuu tai pikemminkin notkuu, hengaa ja nojailee. gTien repaleinen denimhuivi ja potkitut prätkäsaappaat pitivät huolta, ettei jakun, hameen ja hatun yhdistelmästä tullut liian taidetäti. Elämäänähneillä prätkäsaappailla on tuo maaginen vaikutus melkeinpä kaikkeen.

Mitä tuumaa lukijaraati, toimiiko?

Neonhulluus pahenee. Onneksi katsominen on melkein yhtä terapeuttista kuin koskeminen. Cambridge Satchel Companyn neonhohtoisia kaunokaisia olen himoinnut aiemminkin, American Apparelin neonkynsilakat löysin jostain syystä vasta nyt. Nahkainen kirjekuorilaukku on samasta puljusta. Oranssi paita löytyy Vilan valikoimista. Mitä seuraavaksi? Tästä alkaa olla pelottavan lyhyt matka neonkeltaisiin hiusdonitseihin.

Joko kyllästyitte vai alatteko vasta lämpenemään?

Kuvat American Apparel, Cambridge Satchel Company & Vila

Oh, ihana tunikanhuitula American Apparelilta! On paljon asioita, joita on maailmassa liikaa, mutta avoselkäiset tunikat ja mekot eivät ole yksi niistä. Omassa kaapissani ei ole yhtään, eikö nyt olisi korkea aika?

Saisinko yhden kaikissa väreissä, kiitos. Ja kesäisemmät kelit.

Kuva American Apparel

Elämä ilman haaveilua on teeskentelyä, mutta onneksi ei tarvitse yrittää. Virtuaalinen ikkunashoppailu on sitäpaitsi tyydyttävämpää kuin oikea, kun voi klikata ostoskoriin kaiken ihanan miettimättä jääkö vielä rahaa vuokraan.

(1) Jeffrey Campbellin vetskarinilkkurit ovat lähes samanlaiset kuin kauan, kauan himoitut nilkkasaapikkaat Alexander Wangin läpimurtomallistossa muutaman vuoden takaa. Alkuperäiset eivät tainneet koskaan päätyä tuotantoon asti, joten tässä olisi tilaisuuteni. Jokin kiilakorkojen muotoilussa on silti liian kesyä, joten jääköön suhde kaukorakkaudeksi. (2) Wendy Nicholin väljään kudottu hartiahuivi näyttää valtavan hämähäkin verkolta, johon takertuisin ilomielin. (3) Olen silmäillyt haaroistaan laskettuja pillifarkkuja jo tovin jos toisenkin, mutta syytän Nelliinaa siitä, että Diesel Black Goldin farkuista tuli juuri sekä vastustamattomat että välttämättömät. (4) Pidin Berliinissä silmät auki sopivan punaisen nahkarotsin varalta, mutta onni ei ollut puolellani. Diesel Black Goldin rotsi on simppeli, mutta reteä. (5) Balenciagan raidallinen angorapaita kaipaa seurakseen vain harmaaksi haalistuneet pillit, lierihatun ja valtavan nahkalaukun, josta löytyy pullo punaviiniä, hyvä kirja ja piknikviltti. (6) Lumin Sheep Tote Bag on varteenotettava ehdokas klassikkosarjassa "yksinkertainen musta laukku, jossa on särmää". (7) American Apparelin armeijanvihreä kynsilakka tuoksuu ruudunkin läpi haalistuneelta khakilta. Tämä ei jää haaveiluksi, ennustan että khakinvihreä lakka päätyy kynsilakkakokoelmaan vielä ennen kesää. (8) Katsot taivaalle ja näet tähtiä. Mutta rannetietokoneesi näkee lähestyvän myrskyn. Se kertoo sinulle siitä myrskyhälytyksen avulla, joka on yksi sen edistyneistä ominaisuuksista, jotka auttavat sinua tekemään järkeviä päätöksiä.. Suunnon Core Light Black kuulostaa ystävältä, josta olisi ollut apua viimekesäisissä alta kolmen sekunnin nollasta sataan kiihtyneissä myrskyissä, jotka useimmiten pudottivat taivaan niskaan välittömänä seurauksena sanoistani äh pientä tihkua sieltä vaan tulee. Sen lisäksi pidän järeistä urheilukelloista aivan mahdottoman paljon. (9) Selected Femmen eläimellisessä t-paidassa on ehtaa hipstertunnelmaa mutta olkoon, se viihtyisi takuulla hyvin mustien pillien ja sen punaisen nahkatakin seurassa.

Löytyykö joukosta lempparia?

Kuvat Diesel, Lumi, American Apparel, La Garconne, Finnish Design Shop, Selected, Browns Fashion & Nelly

Pitkän lauantai-illan jälkeisenä sunnuntaina on aikaa pohtia kaiken maailman olennaisia asioita, kuten hypoteettista kysymystä siitä millaista lakkaa kynsiinsä sutisi, jos siis jaksaisi nousta. Vaikka kirkkaanvihreä onkin mustanpuhuvaan tyyliin yhdistettynä sopivasti punk, myönnän että Chanelin lanseerama uusin it-sävy, khaki, tuntuu monikäyttöisemmältä - ja iskee tietysti suoraan kovasti ajankohtaiseen armeijatrendiin. Khaki Vert on täydellinen sävy, mutta vajaan kolmenkympin sijoitus kynsilakkaan (etenkin ottaen huomioon, että Chanelin lakat eivät varsinaisesti nauti laadukkaasta maineesta) kirpaisee edelleen sen verran että kartoitin muita vaihtoehtoja.

Essien Sew Psyched on hivenen tummempi versio samasta sävystä ja irtoaa kalleimmillaankin noin viidellätoista eurolla, American Apparelin Army Jacket puolestaan vaaleampi ja maksaa vajaan kympin. Postikulut saa tietysti laskea vielä päälle, jos ei iske samaan verkkokauppatilaukseen jotain muuta.

Miten on, lämpeneekö lukijaraati khakille kynsissä?

Kuvat Chanel, Essie & American Apparel

Hipsterihattu toi sopivasti kepeyttä eilisiin kokomustiin festarireleisiin, toki myös elokuinen rusketus tekee tummanpuhuvistakin kokonaisuuksista kesäisen. Mutta hattu, tuo nerokas keksintö! Omistan hattuja kaksi, herrainhatun lisäksi lähettipojan lätsän. Molemmat ovat olleet kaapissa vuosia, innostun niistä uudestaan vuoden tai kahden välein. Olen viime päivinä lymyillyt lierieni alla niin tyytyväisenä, että ehkä ne pitäisi sisällyttää pukeutumiseeni pysyvästi. Ei enää ikinä huonoja hiuspäiviä!

Mokkabikerliivi ja hipsterihattu H&M, tunika American Apparel, saappaat (joiden nilkkasolki on valahtanut väärälle puolelle) Somewhere, ranneröykkiössä sekalaista.

Superalennuksesta kalastettu mokkanahkainen bikerliivi kuuluu niihin vaatekaapin huutomerkkeihin, jotka - esimerkiksi paljettijakun tavoin - taikovat lähes mistä tahansa perusvaatteista käyttökelpoisen asun. Liivin voi yhdistää tunikaan, t-paitaan ja shortseihin, toppiin ja pillifarkkuihin - kaikki toimii. Mokka on (paitsi aitoa) pehmeää ja ohutta, vastapainoksi vetskareille, epoleteille ja topatuille olkapäille, jotka tekevät liivistä ryhdikkään. Tykkään! Halpakaupoistakin voi löytää helmiä kun pitää silmät auki.

Havahduin vasta nyt siihen, että American Apparel myy trikoon ohella myös kynsilakkoja. Valikoimasta löytyy lupaavan oloisen maitokahvin ja hiilenharmaan ohella liuta syötäviä sorbettisävyjä, jotka alkoivat juuri puhutella kesän pehmentämiä aivojani. 7,50 euron kappalehinnalla sorbettikokeilut eivät edes kaataisi budjettia, josta, myönnän, en ole valmis lohkaisemaan kynsilakalle kovin suurta osaa.

Verkkokaupan käyttäjät ovat antaneet lakoille niin silmitöntä suitsutusta täydellisistä, yhdellä lakkauksella peittävistä sävyistä kuin kipakkaa kritiikkiä siitä että kuvien värit eivät vastaa todellisuutta eivätkä lakat kestä käytössä. Hmm. Täytynee testata itse jahka kynsilakkakokoelma nykyisestä harvenee, edullisiakaan sävyjä ei viitsi hamstrata peilikaappiin enempää kuin ehtii käyttää.

American Apparel kertoo sivuillaan, että merkin kynsilakat eivät sisällä yleisimmin kynsilakoissa allergisoivia aineita, formaldehydia, tolueenia tai DBP:ta. Plussaa myös siitä, että lakat on American Apparelin muiden tuotteiden tapaan valmistettu halpamaiden sijaan Yhdysvalloissa.

Sivuhuomautuksena todettakoon, että ympäristöystävällisimmät lakat taitaa valmistaa tällä hetkellä saksalainen luonnonkosmetiikkasarja Sante. Nekään eivät tosin ole sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, koska nykytiede ei ole vielä keksinyt miten puhtaista luonnon raaka-aineista saisi aikaan toimivaa kynsilakkaa.

Kuvat American Apparel

Olen huomannut, että sekä lukijani että ystäväni kuvittelevat, että kaappini pursuaa mustia tunikoita. Pidän kiinni omahyväisestä teoriasta, että yhdistelen nerokkaasti tunikoitani niin erilaisin tavoin ettei kukaan edes huomaa, että kierrätän jatkuvasti samoja vaatekappaleita. Niitä löytyy nimittäin vain muutama: pari American Apparelin trikootunikaa, jotka alkavat kahden vuoden intensiivisen palvelusajan jälkeen myös näyttää siltä että niitä on rakastettu ja Filippa K:n ohut taskutunika joka on kolmen vuoden tiheän käytön jälkeen yhä loistokunnossa - lukuunottamatta muutamaa kirottua pientä reikää olkapäässä. Mainitun elämää nähneen kolmikon lisäksi omistan merinovillaisen tunikan joka palvelee lähinnä kylmempinä kuukausina, Filippalta sekin, sekä Whyredin aikuistunikan, jonka hankin alkuvuodesta Tukholmasta.

Aikuistunikan tuntomerkkejä: särmikkäitä yksityiskohtia (olkatoppaukset, taskut ja laskeutuva kaulus), astetta muodollisempi materiaali, astetta pidempi helma, käy kaikkiin tilanteisiin joissa tavallisessa trikootunikassa tuntee olevansa alipukeutunut renttutyttö. Päätellen siitä kuinka paljon olen ehtinyt sitä käyttää tarve oli todellinen enkä ihmettele kun katselen kulahtanutta tunikavalikoimaani: nyt ei ole kyse halusta, vaan ihan tosissani tarvitsen vaatekaappiini muutaman vastaavan vaatteen lisää. Vähän enemmän räätälöintiä, vähän enemmän leikkauksia - tai ainakin materiaaleja, jotka eivät haalistu tai kulahda tiheässä käytössä. Kahdenkympin trikootunikalla on aikansa ja paikkansa eikä siltä voi odottaakaan kahta vuotta pidempää käyttöikää, mutta kaappiin tarvitaan myös Whyredin aikuistunikan kaltaisia vaatteita, jotka näyttävät hyvältä aina: toisinaan rennolta, tarvittaessa siistiltä tai jopa juhlavalta.

Rentoon ravintolailtaan sopiva versio aikuistunika-asusta sisälsi kuluneen viikon tehokaksikon, mokkabikerin ja kiilakorot, joita ilman en näemmä pääse mihinkään. Niissä piilee sama nerokkuus kuin aikuistunikassa: ne ovat samaan aikaan rennot sandaalit että korkealla korolla varustetut nilkkurit, joten ne toimivat niin farkkushortsien seurassa kaupungilla kuin muodollisemmissa tilaisuuksissa. Sama homma Lumin Supermarket Bagissa, kassin malli on rento, mutta laadukas, pehmeä nahka tekee siitä tarvittaessa edustuskelpoisen. On tullut selväksi, että moneen menoon taipuvat vaatteet ja asusteet triplaavat vaatekaapin mahdollisuudet.

Mokkabiker Vila, tunika Whyred, laukku Lumi Supermarket Bag (XL), kiilakorot Vagabond, korut secondhand.

Johtopäätöksiä: kun jatkuvassa arkikäytössä olevissa vaatteissa alkaa olla nyppyjä ja reikiä, on aika hankkia uusia. Pari toimivaa tunikaa laitetaan siis viralliseen hakuun ja vähintään toinen niistä saa olla jotain muuta kuin perustrikoota. Näköhavaintoja otetaan vastaan, palaan asiaan kun aihetta on.

Mutta mitä pidätte asusta?

Kuvista kiitos Mikolle!

Viikon helleputken jälkeen sadepäivä tuntuu virkistävältä, ikkunoista tulviva ilma on kevyt ja tuoksuu kostealta. Siitä tietää että on kesä, kun ikkunoita voi pitää auki yötäpäivää eikä sateellakaan tule kylmä - en tosin panisi pahakseni vaikka aurinko palaisi takaisin heti huomenna. Sadepäivän asu: pätkityillä sukkiksilla ja lyhyellä mokkabikerilla ryyditetty tunika uusien kiilakorkojen kera. Tarkoitus oli keventää kokomustaa haalistuneen vaalealla huivilla, mutta paljaat sääret ja oranssinpunaiset kynnet niin sormissa kuin varpaissa pitivät kokonaisuuden riittävän keveänä.

Mokkabiker Vila, tunika American Apparel, kiilakorot Vagabond, plektrakoru Pilgrim Men, ranneketju Efva Attling, kynsissä Mavalan Juicy.

Ohut ranneketju on tämänpäiväiseltä Efva Attlingin liikkeessä järjestetystä tilaisuudesta - ketju pääsi samantien ranteeseen kun olin kiireessä unohtanut plektrariipusta lukuunottamatta korut kotiin. En olisi tullut valinneeksi korua kaupasta, mutta nyt kun se killuu ranteessani, pidän siitä miten painottomalta se näyttää kymmenkiloisten ranneröykkiöiden jälkeen. Vaihtelu virkistää.

Erilaisten materiaalien ja tekstuurien sekoittaminen kolahtaa yhä, pidän siitä miten takin pehmeä mokka keskustelee kankaisten kiilakorkojen kanssa. Rakastan itse mokkatakkiakin päivä päivältä enemmän, napakat hartiat ja raskas mokka antavat lyhyelle ja kevytkenkäiselle jakulle puetun ilmeen - se ryhdistää arkisimmatkin trikootunikat siinä missä nahkatakki taas tekee kaikesta vähän rennomman.

Parempaa onnea kokovartalokuvien kanssa kun tavoitan hovikuvaajani, joka tuli kyllä kotiin vain nukahtaakseen koira kainalossa viltin alle. Se lienee paras tapa viettää iltaa kun sade rummuttaa ikkunalautaa, taidan liittyä seuraan.