Olen aiheuttanut itselleni viikossa vakavan pakkomielteen katumuotikuvasta. Virallisesti vihaan sinistä. En omista ainuttakaan sinistä vaatetta tai asustetta. Epävirallisesti olen alkanut harkita yhteen ihan tietynlaiseen haalistuneen tummansiniseen neuleeseen sijoittamista. Esimerkiksi tälläiseen.

Yhdistäisin sen hattuun, kuluneisiin boyfriend-henkisiin farkkuihin, mustiin korkoavokkaisiin ja isoon tote-malliseen kassiin. Jännä juttu. Kuvan kylkeen ongitut täydelliset farkut ovat peräisin Dieselin putiikista, mustat korot Zarasta ja laukku, no, tietysti Alexander Wangin.

Aubin & Willsin rento college sopisi kaikkeen mitä omistan, mutta omistan jo harmaan collegepaidan eikä mikään voi voittaa harmaata collegepaitaa, edes tummansininen collegepaita. Vincen neule on sävyltään kirkkaampi ja koboltinsinisempi - uskaltaisiko? Ehkä päädyn kolmikosta kuitenkin Acnen pitkään sininen neuleeseen, joka näyttää löytyvän Gaudeten verkkokaupasta alesta.

Piti tämäkin päivä nähdä, että haksahdan siniseen. Katsotaan kuinka käy.

Kuvat Style By Kling, ShopBop, Net-a-porter & Diesel

Alexander Wangin kassissa yhdistyy musta nahka ja sen mesh-tekstuurin muodossa juuri sen verran sporttisuutta, mitä laiskottelua rakastava sohvaperuna garderoobiinsa vielä mielihyvin huolii. Voi kyllä.

Kuva ShopBop

Havahduin viikonloppuna merkilliseen tosiasiaan: vastoin kaikkia kuvitelmiani hiukseni eivät olleet (tälläkään kertaa) lopettaneet kasvamistaan, vaan ovat huomaamattani alkaneet hipoa olkapäitäni. SURFFIREUHKA KESÄKSI 2012? Havaintoa on juhlistettava muutamalla inspiraatiokuvalla, sillä suurimmat hiushaaveeni eivät liity tällä hetkellä kaikkien aikojen luottokampaukseeni, suttunutturaan, vaan sopivasti sotkuisiin palmikkoihin. Muodin ihmelapsi Alexander Wang marssitti räjähtäneet renttuletit trendikartalle parin sesongin takaisella mallistollaan, meikäläisen kirjoissa ne ovat olleet nimittäin muodissa aina. Äitini muistelee kauhulla (minä kaiholla) aikaa, kun kuljin yön (tai kolmen) yli nukutussa palmikossa, joka parani vaan päivä päivältä. Silloin oli kolme kertaa pidempi ja paksumpi tukka ja tarpeeksi taideopiskelijan hällävälismiä, nykyään en välttämättä painelisi palaveriin piipahtamatta peilin edessä. Maltillisemmassa muodossa palmikkoa on toki nähty päässäni aivan viime vuosinakin.

Mutta asiaan, ne kuvat. Kaikkien aikojen räjähtänyt palmikko löytyy tietysti Milla Jovovichilta elokuvasta Jeanne d'Arc, mutta siitä te olette kuulleet jo tarpeeksi, joten siirrytään suosiolla listassa seuraavaan palmikkolemppariini, Iittalan About a boy -lasien mainokseen. En vieläkään ole varma millaiset ne Stefan Lindforsin suunnittelemat lasit olivatkaan, mutta mainostytön vaalea letti on tatuoitunut ikuisiksi ajoiksi verkkokalvoilleni.

Blogimaailman täydellisin palmikko on tietysti 5 Inch And Up -blogin Sandralla, joka toivottavasti antaa anteeksi kuvalainani. Tarvitseeko edes kertoa, että tumman tyven ja vaaleiden latvojen yhdistelmä (tunnetaan kansanomaisemmin myös juurikasvuna) kolahtaa tähän osoitteeseen aivan kympillä, sama sävykartta on löytynyt omista kutreistani viimeiset viisitoista vuotta lukuunottamatta lyhyeksi jääneitä syrjähyppyjä platinablondiin ja tummiin hiuksiin.

Muita satunnaisia palmikkokuvia löytyy inspiraatiokansioni kätköistä kymmeniä. Vielä kun oppisi tekemään muunlaisia palmikko- ja lettikampauksia kuin sitä yön yli nukuttua.. Pitää vaatia Sumi tai Marko opettamaan.

En voi tietenkään sivuuttaa sitä aiemmin mainittua Wangin kevään 2010 mallistoa: sivulle punotut palmikot olivat paitsi rennosti räjähtäneet, myös varustettu kymmenen kilon hiuslisäkkeillä. Kuvan fledoissa on kaikessa mattapintaisuudessaan jo varsin grunge meininki, pikkuisen sliipatumpia versioita mallityttöjen palmikoista löytyy Style.comin kuvista.

Palmikot, kylmää vai kuumaa? Sotkuisina, sliipattuina vai molempi parempi?

Kuvat Iittala, 5 Inch And Up, Jak&Jil, Vi.Sualize.Us, Alb5a & Fashion Squad

Tovi sitten vilauttamastani villapaitakuvasta kysyneille: harmaa armeijahenkinen villapaita on Alexander Wangin. Sen parhaat ominaisuudet - sen ohella, että se on harmaa ja villainen - ovat ylipitkät hihat ja takaa pidempi helma: vähän ylimääräisiä senttejä juuri siellä missä niitä talvisin tarvitaan. Tähän aikaan vuodesta mukavuudenhalu saa muutenkin vallan: kävin alkuviikosta etsimässä pr-toimistoista kevätvaatteita lehtikuvauksiin enkä olisi malttanut millään keskittyä heleisiin väreihin ja sifonkisiin materiaaleihin kaiken paksun, villaisen ja lämpimän hypistelyltä.

Talvipukeutumiseni noudattaa joka vuosi kutakuinkin samaa kaavaa, paksuja villapaitoja ja muhkeita huiveja, alle pillifarkut tai merinovillaiset villasukat jotka lämmittävät farkkuja enemmän. Nahkahame on näppärä keksintö, se ei läpäise tuulta. Minimittaisessa hameessa ei tosin ole tuulenvastusta kuin nimeksi, joten lienee aika kaivaa villasukkikset kaapista.

Kuvien muhkea huivi on uusi: sain hetki sitten jouluisen lahjapaketin kotimaiselta La Alpacalta. Putiikki ei ollut tuttu entuudestaan, mutta verkkosivut paljastivat, että yritys suunnittelee ja valmistaa alpakkavillaisia tuotteita neuleista viittoihin ja sukista huiveihin. Syksyn pehmein paketti oli totisesti tervetullut, huivi löysi samantien tiensä kaulan ympärille ja jos Karo antaisi minun nukkua sen kanssa, luultavasti nukkuisin.

Musta nahka tuo ryhtiä harmaisiin villakerroksiin. gTien keinonahkainen kassi on osoittautunut uskolliseksi palvelijaksi, siihen mahtuu puoli elämää ja vähän enemmänkin. Tällä viikolla kassissa kulki tavanomaisen varustuksen ohella myös mäyräkoiranpentu, jolle räntämyrsky oli liikaa. Hieno leidi ei sotke tassujaan loskaan, siksipä rapatassuja varten varattu pyyhe toimitti lähinnä viltin virkaa kassin sisällä.

Villapaita Alexander Wang / ShopBop*, nahkahame teetetty ompelijalla, alpakkavillainen huivi La Alpaca*, prätkäsaappaat Jeffrey Campbell / ShopBop*, keinonahkainen kassi gTie*, sukkahousut Wolford, viininpunainen kynsilakka OPIn Give Me Moor!* (*Päätynyt kaappiin blogin kautta tai hankittu saadulla lahjakortilla.)

Viininpunainen kynsilakka, kirjoitinko siitä jo? Kokeilin vajaa vuosi sitten kolmea kohtalokasta kynsilakkaa, joista suosikiksi osoittautui sittemmin tuo OPIn tumma ja tuima viininpuna. Nyt kun burgundinpunainen on pinnalla ja silmä on tottunut sävyihin jotka näyttivät pitkään tunkkaisilta, on päässyt tuo lakkakin vakituisempaan käyttöön. Kauempaa se näyttää mustalta, mutta lähempää sen mustan kirsikan tummanpuhuva sävy pääsee oikeuksiinsa harmaan värejä vasten.

Kuvat Dorit Salutskij @ Paikka auringossa

Alexander Wangin valikoimista on löytynyt seuraava pakkomielle sarjassaan. Ei liene sattumaa, että useimmat niistä koskevat laukkuja - ne herralla tuntuu olevan hyvin hallussa. Hyvin on haaveilu onneksi pysynyt kurissa, kun kaapista löytyy ainoastaan yksi Wangin veska. Jos hankkisin toisen, vahvalla sijalla olisi metallisilla kulmilla varustettu kirjekuorilaukku: täydellinen valinta minimalistille, joka haluaa asusteistaan särmikkäinä. Kokoja on useampi, mallilla taitaa olla kädessään pienin ja viereinen laukku lienee keskimmäinen, johon mahtuisi passelisti luuri, huulirasva, pankkikortti ja avaimet.

Kun nyt tälle linjalle lähdettiin, en pahastuisi myöskään MK Totemin kirjekuorilaukusta, jossa ei ole yhtään turhaa yksityiskohtaa - vain pehmeästä nahasta tehty kookas kainaloinen, johon mahtuu sisälle kolme Wangin laukkua. Ottaen huomioon, että kannan kekkereissäkin varasukkiksista ja vilukissan varavillatakista alkaen mukana puoli elämää, se saattaisi olla elämääni paremmin sopiva seuralainen - ja ainakin kukkaroystävällisempi.

Taidanpa käväistä vaatekaapilla muistuttamassa itseäni kahdesta (vai onko niitä kolmesta?) omistamastani mustasta kirjekuorilaukusta, ennen kuin löydän nuo molemmat ostoskorista. Kekkereissä ja kissanristiäisissä pitäisi jaksaa juosta huomattavasti nykyistä useammin, jos haluaisi oikeuttaa uuden sijoituksen, mutta minkäs sille mahtaa - mitä enemmän lämpötilat putoavat sen mukavampaa on viltin mutkassa kotisohvalla.

Kolahtavatko kirjekuorikaunokaiset, nämä tai jotkut muut?

Kuvat Style.com & ShopBop

Syksyisen arkipäivän perussetti - siis ne releet, jotka tulee kiskottua ylle mitään miettimättä niinä aamuina kun herää vasta ratikassa - koostuu useimmiten jostain tälläisestä: villapaita, nahkatakki ja jotkut farkuntapaiset höystettynä kaikennielevällä kassilla. Hiustekniset haasteet ratkeavat vetämälle tukan sykeröksi niskaan ja lakin päähän.

Lakeistani on muuten kysytty, omistan napakan puuvillaisen mustan ja kuvassa näkyvän villaisen harmaan ja molemmat ovat H&M:n miestenosastolta. Petollisen sopusuhtaiselta näyttävä pääni on ympärymitaltaan niin käsittämättömän i-s-o etteivät naisille mitoitetut hatut koskaan mahdu, lierihattunikin on poimittu miesten puolelta. Olen päättänyt, että tämä on suurten ajatusten ja nerouden merkki.

Nahkatakki Munderingskompagniet / Beam, villapaita Alexander Wang / ShopBop*, farkkuleggarit ikivanhat, nilkkurit Acne / Beam, kassi Swedish Hasbeens*, lakki H&M Men. (*Saatu blogin kautta)

Jos tiedossa ei ole muuta kuin juoksua radioissa, jalkaan päätyy Converset tai prätkäsaappaat. Jos tilanne vaatii tavallista enemmän nostetta, kiskon jalkoihin korot joissa jaksaa kävellä, edustaa ja hymyillä - useimmiten Acnen Pistolit tai Swedish Hasbeensin nauhalliset korkonilkkurit.

Tylsää, mutta voittaa yöpaidassa esiintymisen ja toimittaa tehtävänsä niinä päivinä kun vaatteiden tärkein tarkoitus on pitää kylmä ja siveettömyyssakot loitolla. Alemmasta kuvasta kiitos Mikolle.

Kertokaapa miltä näyttävät teidän arkipäivän perusreleet?

Silloin kun etsii jotain tiettyä mitään ei koskaan löydy, mutta kun ei tarvitse mitään erityistä, täydellisiä mustia nilkkureita ilmestyy joka puolelta kuin sieniä sateelta. Parempi pistää vahinko kiertämään. Aina saa onneksi kuolata, tässä siis meikäläisen lempiputiikkien ja verkkokauppojen nilkkurivalikoimista ongitut syksyn suosikit.

(1) Alejandro Inglemon veistoksellisissa kiilakoroissa kelpaisi talsia syyssateissa, varpaat pysyisivät visusti lammikoiden ulottumattomissa. (2) Täydellisen rentoryhtiset prätkäsaappaat ovat Burberryn. (3) Alexander Wangin nilkkureissa on sotilaallista ryhtiä ja kilpi, joka suojelee pahoilta voimilta, huonoilta hiuspäiviltä ja autoilta jotka roiskivat päälle kuravettä. (4) Pierre Hardyn kiilakoroissa on samaa tunnelmaa kuin Carin Westerin suunnittelemissa luottonilkkureissani - ei ihme, että alkaa kuola valua. (5) Acnen kiilakorkonilkkureissa on monumentaalinen fiilis. Jos olisin hevonen, haluaisin nämä kavioiksi. Saatan haluta jokatapauksessa. (6) Nyöritykset ja lepattavat leikkaukset ovat LD Tuttlen kiilakorkojen juju. Tykkään siitä etteivät ne paljasta heti ensivilkaisulla mitä ovat miehiään. (7) COSin minimalistiset kengät ovat ilmiselvästi Acnen Pistolien ja Ann Demeulemeesterin takakenoisella korolla varustettujen nilkkureiden avioton lapsi. Geenit kohdallaan! (8) Rag & Bonen buutseista olen tainnut kirjoittaa aiemminkin. Ne kutsuvat minua öisin unissani - täydellinen yhdistelmä bensankatkuista prätkämeininkiä ja eleetöntä jokasään nilkkuria. (9) Ashin lammasturkilla vuoratut prätkäsaappaat pitäisivät varpaat lämpiminä tyylipisteistä tinkimättä. (10) Fiorentini & Bakerin yksinkertaisten buutsien jujuna on himmeä niittikuorrutus. Pienistä länkkäriviboista pelkkää plussaa.

Löytyykö lempparia?

Kuvat Net-a-porter, ShopBop, Gaudete & COS

Neutraaleihin väreihin ja koruttomiin perusvaatteisiin yhdistetyt tomaatinpunaiset pillifarkut näyttävät yhtäkkiä pelottavan hyvältä. En tiedä kestäisikö oma kanttini lähteä liikkeelle näinkin klassisella kokoonpanolla, tekisi takuulla mieli vaihtaa balleriinat johonkin särmikkäämpään ja nudevärinen bleiseri nahkatakkiin. Mutta ainakin kuvan tytöllä asu toimii juuri noin, pienellä ranskalaisella vivahteella - leokuosi kurkaten käännetyistä hihoista ja teräväkärkiset kiiltonahkaiset kengät kopisten kaupungin kaduilla. Jokapäiväisessä käytössä oleviin perusjuttuihin - kuten ihan tavallisin pillifarkkuihin - saa ihan uutta potkua, kun valitsee vähän yllättävämmän värin.

Vaalea jakku on The Row'n, haluan edelleen kaiken siitä mallistosta. Kiiltonahkaiset nauhakengät voisivat toimia omassa habituksessani balleriinoja paremmin, kuvan yksilöt ovat Alexander Wangin. Valkoinen kauluspaita on Boy. By Band Of Outsidersin, myös esimerkiksi Gaudetesta löytyy hyviä. Punaiset farkut kuvassa ovat Vilan, astetta arvokkaampi vaihtoehto punaisista farkuista löytyy Current/Elliottin valikoimista Gaudetesta. Koko elämän nielevä musta nahkalaukku ja musta perusvyö ovat Swedish Hasbeensin.

Mitä sanotte, kuumaa vai kylmää?

Kuvat StockholmStreetStyle, Net-a-porter, Swedish Hasbeens, ShopBop & Vila

Muotiviikoilla marssitetaan lavalle jo kevään kokoelmia, mutta aloin vasta loppukesästä kiinnostua niistä syksyn mallistoista, joten pysytelläänpä niissä vielä tovi. Amerikan nuoren toivon Alexander Wangin syyskokoelma ei herättänyt aivan ristiriidattomia tunteita: polvia hipovat toppaliivit näyttivät joltain mitä Mad Maxissa olisi käytetty jos tarina olisi sijoittunut uuteen jääkauteen enkä ymmärtänyt siluetteja, jotka pullistuivat sinnetänne kuin purjeet myrskytuulessa. Sen sijaan pidin läpikuultavista materiaaleista, neulotuista jättihuppareista, riekaloidusta silkistä ja värimaailmasta, jossa musta ja vaaleanharmaa saivat seuraa persikkaisista nudesävyistä, hohtavasta hopeasta ja vaaleasta kullasta, kimaltavista kankaista sekä pienistä roiskeista kirkkaankeltaista. Wangille ominaiset sporttiset elementit alkavat pikkuhiljaa kolahtaa tähänkin osoitteeseen, joko leikkausten tai materiaalien - ei molempien yhtäaikaa - muodossa.

Erityisen inspiroivaa: pehmeän neuloksen ja kevyen silkin yhdistelmä. Paksut villapaidat ja neuletakit saavat kepeät silkki- ja satiinihepeneet näyttämään paitsi arkeen sopivilta myös aivan äärettömän mukavilta. Ehdoton suosikkini mallistosta ovat sirot korkokengät, jotka pysyvät jalassa kahdella kapealla nahkaremmillä. Ruotsalainen superbloggaaja Elin Kling näytti jo mallia miten ne puetaan rennosti ja kauniisti.

Wangin mukaan mallistossa leikitellään dekadenssin ja luksuksen kontrastilla. Luksusta oli ainakin rennoissa neulemekoissa, jotka liukuivat käsinkudotusta angorasta satiiniin sekä turkisyksityiskohdissa, jotka - toisin kuin liukuefekti materiaaleissa - eivät iskeneet minuun kyllä yhtään. Wangin dekadentimpia puolta rakastan kyllä varauksetta, poikatyttömäistä renttuestetiikkaa nahkarotseissa, kapeissa pillihousuissa jotka nuolevat lanteita androgyynillä eleettömyydellä, roikkuvia neuleita ja riekaleita sekä tietysti niitä ronskeja vetoketjuja, jotka tuntuvat toistuvan mallistosta toiseen.

Sulateltuani niitä hirviömäisiä toppaliivejä aikani olen tullut myös tulokseen, että jos on pakko käyttää toppavaatteita, Mad Max on referenssinä huomattavasti parempi kuin naparetkeilijä. Koko kokoelman voi katsoa Style.comista.

Mitä sanotte, kylmää vai kuumaa?

Kuvat Style.com

Sain Elin Klingin äärimmäisen yksinkertaisesta asusta kolme pakkomiellettä: polvipituisiksi katkaistut mustat pillifarkut, simppelit korkkarit jotka kaksi kaistaletta mustaa nahkaa pitää paikoillaan ja valkoinen kauluspaita yhdistettynä edellämainittuihin. Kolme osaa - paita, shortsit ja kengät - riittävät tekemään asun, kun ne ovat oikeat.

Alexander Wangin kengät kelpaisivat, samoin 3.1. Phillip Limin - varsinkin jos nuo pienet nahkarusetit kiskoisi irti. Kuka niitä kaipaa, kun kaikki tarvittava löytyy kahdesta kappaleesta nahkaa, korokepohjasta ja kahdestatoista sentistä ylimääräisiä gasellinjalkoja.

Kylmää vai kuumaa?

Kuvat Elin Kling & ShopBop