Olen aiheuttanut itselleni viikossa vakavan pakkomielteen katumuotikuvasta. Virallisesti vihaan sinistä. En omista ainuttakaan sinistä vaatetta tai asustetta. Epävirallisesti olen alkanut harkita yhteen ihan tietynlaiseen haalistuneen tummansiniseen neuleeseen sijoittamista. Esimerkiksi tälläiseen.

Yhdistäisin sen hattuun, kuluneisiin boyfriend-henkisiin farkkuihin, mustiin korkoavokkaisiin ja isoon tote-malliseen kassiin. Jännä juttu. Kuvan kylkeen ongitut täydelliset farkut ovat peräisin Dieselin putiikista, mustat korot Zarasta ja laukku, no, tietysti Alexander Wangin.

Aubin & Willsin rento college sopisi kaikkeen mitä omistan, mutta omistan jo harmaan collegepaidan eikä mikään voi voittaa harmaata collegepaitaa, edes tummansininen collegepaita. Vincen neule on sävyltään kirkkaampi ja koboltinsinisempi - uskaltaisiko? Ehkä päädyn kolmikosta kuitenkin Acnen pitkään sininen neuleeseen, joka näyttää löytyvän Gaudeten verkkokaupasta alesta.

Piti tämäkin päivä nähdä, että haksahdan siniseen. Katsotaan kuinka käy.

Kuvat Style By Kling, ShopBop, Net-a-porter & Diesel

Olen niin kesätunnelmissa etten taivu muihin aiheisiin, joten seuraa lisää kuvasatoa viime kesältä - samoin vastauksia kysymyksiin, jotka ovat hukkuneet kommenttilootien syövereihin. Lempiaurinkolasien tehtävää ovat toimittaneet viime kesän lopusta saakka Balenciagan pokat, jotka viistävät nenää tavallista matalammalta ja näyttävät sen takia samaan aikaan sekä retrolta että aavistuksen futuristisilta. Kehykset ovat himmeät, melkein mattapintaiset mustat, mikä tekee niistä jotenkin hillitysti särmikkäämmät.

Sain maailman suurimman aurinkolasivalmistajan Safilon lehdistötilaisuuden yhteydessä valita itselleni mieluisat ja päädyin juuri näihin, koska pokat yksinkertaisesti näyttivät samantien omalta. Lehdistötilaisuudessa avattiin laadukkaiden aurinkolasien ja niiden linssien valmistusprosessia ja nyt puolen vuoden käytön jälkeen voi sanoa, että aurinkolaseilla ja aurinkolaseilla on tosiaan eroa.

Acnen painijanselkäinen pellavatoppi on tälläkin hetkellä reissussa eikä suotta, mikään muu ei pääse yhtä lähelle kelteisillään painelemista. Farkkushortsit ovat samat vanhat, joissa juoksentelen ympäri vuoden - nytkin mukana, tietysti. Kuva voisi yhtä hyvin olla tältä päivältä lukuunottamatta rannekelloa, jonka jätin kotiin siinä optimistisessa uskossa, ettei työmatkalla tarvitsisi tietää mitä kello on (turha toivo).

Jospa huomenna jaksaisi ja ehtisi purkaa reissukuvia tänne saakka! Jos olette tähänastisten kuvien myötä saaneet tarpeeksenne auringosta jo ennen kuin kesä on edes saapunut Suomeen, suosittelen välttelemään tätä osoitetta seuraavien päivien ajan.

Jos terävien kärkien paluu ei inspiroi, tarjolla on onneksi tylppääkin. Meikäläiselle kelpaa molemmat.

Kuva Net-a-porter

Viime päivinä on tehnyt mieli pukeutua lähinnä makuupussiin, mutta puhutaanpa hetki muustakin kuin makuupussimuodista - nimittäin pehmeästä keittovillasta, joka on päällä kyllä melkein yhtä mukavaa. Yksi syy tammikuun kiireisiin oli suomalaisen muodin näytöstapahtuma Finnish Catwalk, jonka tiedotuksen ja PR-kuviot Mellakka Helsinki hoiti. Tapahtuma järjestettiin tammikuun lopussa Vanhalla ylioppilastalolla ja vaikka työstämme suurin osa olikin siihen mennessä jo tehty, päivän tehtäviimme kuului mm. lehdistöstä huolehtiminen, esiintyjien koordinointi sun muuta juoksevaa.

Pukukoodi suomalaisen muodin näytöstapahtumassa oli sanomattakin selvä: kotimainen. Vaatekaapin kotimaiselta osastolta ei löytynyt mitään edustuskelpoista, joten tapahtumassa mukana ollut Noolan ystävällisesti lupasi lainata minulle ja Marille vapaavalintaiset koltut Kluuvikadulla sijaitsevan liikkeensä valikoimista - huippu homma, sillä olen aina tykännyt Noolanin minimalistisista vaatteista ja suunnitellut vaatekaapin täydentämistä hupullisella takilla tai tunikalla. Päädyimme samaan hihattomaan mekkoon valtavalla hupuksi taipuvalla kauluksella, höystettynä irtohihoilla, jotka olivat sekä kauniit että käytännölliset hytisevänä pakkaspäivänä. Sekä mekko että hihat ovat tehty mustasta keittovillasta, ohuesta mutta tiheästä villasta joka tuntuu näpeissä napakalta huovalta. Paitsi laadukas, myös maailman paras materiaali, kun hyinen tuuli puhaltaa suoraan luihin ja ytimiin.

Vitivalkoisten käsivarsien paljastaminen keskellä tammikuuta ei tuntunut houkuttelevalta idealta, vaikka illan kutsuvierasgaalassa se olisi ehkä ollut paikallaankin. Puin siis alle Weekdayn meshmekosta lyhennetyn paidan, myöhemmin tietysti tajusin että Samujin harsotunika olisi näyttänyt vielä paremmalta. Tumman viininpunainen kynsilakka ja hopeinen nivelsormus riittivät asusteiksi.

Kuvat on otettu seuraavana päivänä. Tilaisuudessa oli toki meikit ja tukkakin laitetumpi, tosin valehtelisin jos väittäisin että niissä olisi ollut jokin muu kampaus kuin sokerisuihkeella viimeistelty surffireuhka. Onneksi puoliksi hupuksi puettu kaulus toi kokonaisuuteen salonkikelpoista juhlavuutta.

Mekko ja hihat Noolan, meshpaita Weekday, nilkkurit Acne / Beam, nivelsormus Fashionology*, kynsilakka OPI* (*saatu kokeiluun blogin kautta).

Niinhän siinä tietysti kävi, että tykästyimme mekkoihin ja hihoihin niin että ostimme ne lainan päätteeksi omaksi. Tiedätte siis missä Mellakka Helsinki menee, kun näette kaupungilla Noolanin mustanpuhuvam mekkotiimin. Työtilaisuuksissa edustamisen lisäksi villamekko pääsee ulkoilemaan kyllä vapaa-ajallakin, se on ollut itseasiassa päällä jo viisi kertaa viikon aikana: passaa kaikessa yksinkertaisuudessaan niin arkeen kuin muodollisempaan menoon ihan riippuen siitä yhdistääkö sen prätkäsaappaisiin ja nahkaleggingseihin vai korkoihin. Loisto-ostos siis - eikä taida jäädä viimeiseksi hankinnaksi Noolanilta.

Mitäpä tykkäätte?

Acnen vaaterekeiltä en ole löytänyt aikoihin mitään hengästyttävää, mykistyttävää tai pelkällä olemassaolollaan paikkansa vaatekaapissani lunastavaa, mutta kengät, niistä kyllä pidän. Konjakinruskea on päivän sana, sekä Pistoleina että neliskulmaisella kärjellä varustettuina Rise-nilkkureina. Otsikko on oikeastaan harhaanjohtava, ei se konjakki mihinkään kadonnut mielestä tai vaatekaapista vaan odotti talven taittumista kohti kevättä.

Rakkautta ensimmäisellä ja toisellakin silmäyksellä, mutta suolaiset hinnat estävät sortumasta öisiin heräteostoksiin. Acnea ei kannata muutenkaan ostaa merkin omasta nettikaupasta, sillä hinnoissa on jostain syystä ulkomaanlisät: ostin syksyllä omat mustat Pistolini Beamista muistaakseni 320 eurolla, nettikaupasta samoista kengistä olisi saanut pulittaa 400€ ja postikulut päälle. Suosi paikallista kauppiasta, sanon minä.

Kuvat Acne Studios

Viime päivien edustusreleet: gTien sulkakorvikset, Lumilta saatu pikkuinen kotelolaukku, Acnen nilkkurit ja kyllä - Styleinin takki, joka kuuden takkiehdokkaan joukosta päätyi kaappiini. Sivuuttakaa kuvan uhkea elekieli, tarkoitus oli kai näyttää viileältä ja elegantilta (eli ei ollenkaan itseltäni) mutta päädyin vahingossa vaihtoehtoon "mutruhuulinen pubiruusu kolmannen tuopin jälkeen".

Rakastan sen kapeita linjoja ja nahkaisia liepeitä, mutta sattumallakin oli näppinsä pelissä. Olin tehnyt juuri tilauksen Styleinin verkkokauppaan: edellisten sesonkien herkuista notkuvan outletin puolelta tarttui ostoskoriin perushame puhkikuluneiden tilalle, polvipituinen villatakki vilukissan kotivarusteeksi (20-luvun kivitalossa alkaa tähän aikaan vuodesta olla vähän vilpoisat tunnelmat) ja pikkumusta paikkaamaan akuutimpia aukkoja edustuskelpoisten vaatteiden valikoimassani. Paketin mukana tuli niiden lisäksi muutakin, nimittäin tuo takkikaunokainen, jonka Styleinin suunnittelija Elin oli sinne sujauttanut. Syksyn lämpimin yllätys oli odotetusti tervetullut lisäys vaatekaappiin, takki on ollut käytössä lähes päivittäin siitä saakka.

Kuvat otti villi ja vapaa valokuvaaja Mikko Rasila, lisää yksityiskohtia löytyy herran blogista. Kaulaa hiljaa hipovat sulkakorvikset ovat niin lyyrisen näköiset, että ansaitsisivat kokonaan oman kuvasarjansa.

Jos Stylein kiinnostaa, pysykää langoilla - aamulla on luvassa kisa, jossa päällepantavaa on luvassa yhdelle teistäkin.

Syksyisen arkipäivän perussetti - siis ne releet, jotka tulee kiskottua ylle mitään miettimättä niinä aamuina kun herää vasta ratikassa - koostuu useimmiten jostain tälläisestä: villapaita, nahkatakki ja jotkut farkuntapaiset höystettynä kaikennielevällä kassilla. Hiustekniset haasteet ratkeavat vetämälle tukan sykeröksi niskaan ja lakin päähän.

Lakeistani on muuten kysytty, omistan napakan puuvillaisen mustan ja kuvassa näkyvän villaisen harmaan ja molemmat ovat H&M:n miestenosastolta. Petollisen sopusuhtaiselta näyttävä pääni on ympärymitaltaan niin käsittämättömän i-s-o etteivät naisille mitoitetut hatut koskaan mahdu, lierihattunikin on poimittu miesten puolelta. Olen päättänyt, että tämä on suurten ajatusten ja nerouden merkki.

Nahkatakki Munderingskompagniet / Beam, villapaita Alexander Wang / ShopBop*, farkkuleggarit ikivanhat, nilkkurit Acne / Beam, kassi Swedish Hasbeens*, lakki H&M Men. (*Saatu blogin kautta)

Jos tiedossa ei ole muuta kuin juoksua radioissa, jalkaan päätyy Converset tai prätkäsaappaat. Jos tilanne vaatii tavallista enemmän nostetta, kiskon jalkoihin korot joissa jaksaa kävellä, edustaa ja hymyillä - useimmiten Acnen Pistolit tai Swedish Hasbeensin nauhalliset korkonilkkurit.

Tylsää, mutta voittaa yöpaidassa esiintymisen ja toimittaa tehtävänsä niinä päivinä kun vaatteiden tärkein tarkoitus on pitää kylmä ja siveettömyyssakot loitolla. Alemmasta kuvasta kiitos Mikolle.

Kertokaapa miltä näyttävät teidän arkipäivän perusreleet?

Hei kaunokaiset, kirjoitan niin usein Gaudeten herkuista että täytynee reiluuden nimissä vinkata teille myös alesta - tänä torstaista lauantaihin kaikki kengät ja laukut irtoavat nimittäin -20% alennuksella niin verkkokaupasta kuin Fredan putiikista. Valikoimista löytyy omia lempimerkkejäni Acnesta Samujiin, Polderin laukut ja uutuutena Fiorentini + Bakerin saappaat, kannattaa käydä kurkkaamassa jos kiinnostaa.

Alesta löytyy myös Samujin iki-ihana Tori. Taidankin sulkea tästä selaimen ja lukita pankkikorttini jonnekin ensi sunnuntaihin saakka, etten joudu houkutukseen hankkia tulevan konjakkisen kaunokaisen seuraksi sen mustan sisaren.

Valitettavasti kokoni on jo loppu Samujin Italiassa valmistetuista nahkaisista herrainkengistä, 120 euroa niistä on niin vähän että olisi ollut rikos jättää ne kauppaan. Huokaus.

Gaudete @ Freda 35, puh 09 608 635

Väriläiskät ovat vaatekaapissani yhä harvassa, mutta tiheässä käytössä. Paiskasin tovi sitten porilaiselta kirpputorilta eurolla poimitun armeijanvihreän kauluspaidan roskiin, kun sauma ratkesi ja siinä alkoi olla enemmän nyppyjä kuin sileää kangasta. Aukon paikkasi Filippa K:n silkkipaita, jonka ostin vähänkäytettynä eräältä tutulta kaunokaiselta - olin väijynyt samaista paitaa Gaudetessa koko kevään, joten en pistänyt pahakseni kun sain sen lopulta kotiin puolella alkuperäisestä hinnasta.

Pohjepituisista prätkäsaappaista lyhennetyt festaribuutsit ovat palvelleet kesän jälkeenkin. Joskus käytän niitä sellaisenaan, mutta useimmiten yhdistettynä nahkaisiin niittiremmeihin.

Rennon ja kauniin silkkipaidan voi yhdistää melkein mihin vain: pillifarkkuihin, farkkushortseihin, minihameeseen.. Kuvissa puin sen alle Acnen napakan minimekon, joka vilahtaa sekä kauluksesta että paidan helman alta. Ohut silkki tekee rennostakin vaatteesta kumman salonkikelpoisen ja on silti yllä mukava kuin pyjama - en taida hankkia kauluspaitoja ikinä missään muussa materiaalissa.

Silkkipaita Filippa K (secondhand), mekko Acne, hattu saatu lahjaksi, laukku ikivanha matkamuisto, kengät secondhand, kenkäkoristeet Vagabond, sukelluskello Diesel, ranneketju Moonstruck.

Valokuvat otti Mikko, joten sain kuvaamisen ajaksi ylimääräiseksi asusteeksi mäyräkoirallisen tassuja ja tuhinaa. Olin sujauttaa sen vaivihkaa konjakinruskeaan nahkalaukkuun ja painella muina tyttöinä kotiin, mutta Lunan kanssa mikään kovin vaivihkainen ei onnistu. Pussaillaan! Pussaillaan! Ei noin! NNNGGHHH! Työnnän sinut tassulla kauemmas että voin taas tehdä pusuhyökkäyksen.

Kuvat Mikko Rasila

Silloin kun etsii jotain tiettyä mitään ei koskaan löydy, mutta kun ei tarvitse mitään erityistä, täydellisiä mustia nilkkureita ilmestyy joka puolelta kuin sieniä sateelta. Parempi pistää vahinko kiertämään. Aina saa onneksi kuolata, tässä siis meikäläisen lempiputiikkien ja verkkokauppojen nilkkurivalikoimista ongitut syksyn suosikit.

(1) Alejandro Inglemon veistoksellisissa kiilakoroissa kelpaisi talsia syyssateissa, varpaat pysyisivät visusti lammikoiden ulottumattomissa. (2) Täydellisen rentoryhtiset prätkäsaappaat ovat Burberryn. (3) Alexander Wangin nilkkureissa on sotilaallista ryhtiä ja kilpi, joka suojelee pahoilta voimilta, huonoilta hiuspäiviltä ja autoilta jotka roiskivat päälle kuravettä. (4) Pierre Hardyn kiilakoroissa on samaa tunnelmaa kuin Carin Westerin suunnittelemissa luottonilkkureissani - ei ihme, että alkaa kuola valua. (5) Acnen kiilakorkonilkkureissa on monumentaalinen fiilis. Jos olisin hevonen, haluaisin nämä kavioiksi. Saatan haluta jokatapauksessa. (6) Nyöritykset ja lepattavat leikkaukset ovat LD Tuttlen kiilakorkojen juju. Tykkään siitä etteivät ne paljasta heti ensivilkaisulla mitä ovat miehiään. (7) COSin minimalistiset kengät ovat ilmiselvästi Acnen Pistolien ja Ann Demeulemeesterin takakenoisella korolla varustettujen nilkkureiden avioton lapsi. Geenit kohdallaan! (8) Rag & Bonen buutseista olen tainnut kirjoittaa aiemminkin. Ne kutsuvat minua öisin unissani - täydellinen yhdistelmä bensankatkuista prätkämeininkiä ja eleetöntä jokasään nilkkuria. (9) Ashin lammasturkilla vuoratut prätkäsaappaat pitäisivät varpaat lämpiminä tyylipisteistä tinkimättä. (10) Fiorentini & Bakerin yksinkertaisten buutsien jujuna on himmeä niittikuorrutus. Pienistä länkkäriviboista pelkkää plussaa.

Löytyykö lempparia?

Kuvat Net-a-porter, ShopBop, Gaudete & COS