Viime viikko alkoi hyvin, kun hain kassillisen Samujin aarteita. Kassista löytyi pehmeä kasmirvillatakki, nilkkoihin rullautuvat ribbisukat, kaksi nahkaista vyötä ja pitkä mekko, joka hipoo nilkkoja kävellessä. Valitettavasti kassin sisältö ei ollut ikioma, vaan kuvauslaina, jonka jouduin palauttamaan kuvausten jälkeen. Harmi, että ovat niin tarkkoja moisten pikkuseikkojen suhteen.
Ennätin liikkeessä vietetyn viisiminuuttisen aikana löytää taas kunnon naisen minussa. Sen, joka pukeutuu lattialta poimittujen pillifarkkujen sijaan koirankarvattomiin mustiin housuihin ja herrainkenkiin, solmii hiuksensa suloiselle poninhännälle niskaan, pukee mustasankaiset silmälasit kun kaivaa kalenterinsa nahkalaukustaan eikä ainakaan unohda avaimia sisään kolmannen kerran kuukauden sisään.
Järjestelmällisyyttä ja parempaa arjenhallintaa odotellessa voisin kyllä kuvitella itseni niihin mustiin housuihin ja simppeliin valkoiseen kauluspaitaan, puettuna poikamaisesti ripauksella pariisilaista huolettomuutta. Käärityt lahkeet ja paljaisiin jalkoihin solmitut herrainkengät, kapea nahkavyö ja kaikennielevä olkalaukku. Kaveriksi mustaksi lakatut lyhyet kynnet, onhan soppaan sekoitettava hyppysellinen punkia. Ja ne mustasankaiset silmälasit, onneksi ensi viikolla ennätän vihdoin rillikaupoille!
Voi Samuji minkä minulle teet.
Kuvat Samuji