Etusivu >  Tyyli  >  Tyyliblogi

Silmälasipöllö

11.10.2010 18:00Stella

Suhtauduin hyvin kun sain yläasteen seitsemännellä tietää tarvitsevani silmälasit. Puhkesin lohduttomiin kyyneliin vasta kun terveydenhoitajan ovi sulkeutui takanani. Sittemmin olen päässyt tragediasta yli, joskin käyttänyt aina laseja vain tarpeen ehdottomasti vaatiessa. Likinäköni vaatimattomat miinusluvut sallivat normaalielämän ilman linssejä, ystävät osaavat kyllä huitoa jos talsin ravintolan hämärässä kohti väärää pöytää.

Ongelma ei ole suinkaan ollut se, että olisin pitänyt laseja rumina, vaan se että ne tuntuivat ylimääräisiltä kasvoissa, erityisesti pitkien hiusten seurassa. Nyt kun surffikutrini ovat ensimmäistä kertaa elämässäni näinkin poikamittaiset taitaa siis olla aika ottaa silmälaseista kaikki irti - tykkään nimittäin retrohenkisistä nörttikehyksistäni kovasti eikä niissä ole mitään liikaa nyt kun valtoimenaan valuva tukka ei hallitse kasvojen ympärillä.

lasit

Alan myös tajuta silmälasien arvon asusteena, ne muuttavat ilmeen paljon enemmän kuin huivi tai koru! Moni hivenen turhan renttu asukokonaisuus on saanut ryhtiä ja, sanoisinko jopa, hyppysellisen akateemista särmää kun olen työntänyt lasit nenälle. Molemmista on iloa, kun joka suuntaan harottavan pehkon kanssa saa välillä varoa ettei näytä liikaa kannon alta ryömineeltä. Oppia ikä kaikki. Feikkilaseja en tosin ymmärrä vieläkään, makuasoista ei voi tietenkään kiistellä, mutta minusta siinä on jotain samalla tavalla perustavalaatuisesti väärää kuin lihanmakuisiksi maustetuissa tofunakeissa.

Mikä on lukijaraadin suhtautuminen silmälaseihin, pakollinen paha vai osa pukeutumista ja asusteleikkejä?

  • Aiheet:  Asusteet  Oma tyyli 
  • Avainsanat: 
  • 35 kommenttia

Takaisin listaukseen

Kommentit  (35)

Vastaa kommenttiin

  • www: 

Ehdottomasti osa pukeutumista ja asusteleikkejä! Itselläni on kolmet parit: yhdet "siistit ja asialliset", yhdet "rock" ja yhdet "särmät ja värikkäät". Kun on lisäksi piilarit, saa itsensä nopeasti valmiiksi tilaisuuteen kuin tilaisuuteen.

Yksi selvästi negatiivinen puoli silmälaseissa on: niitten kanssa korvakorut ovat aivan liikaa.

ikiaikaisena rillipöllönä ja lepakonsokeana en ymmärrä ihmisiä, joilla silmälasit voivat unohtua jonnekin tai niitä ei välttämättä tarvitse. jos hukkaan omani, suuntaan ensin varovasti kohti yöpöytää, kaivan laatikosta varaparin ja etsin sitten.

sain omani kolmannella enkä osannut ajatella silloin muuta kuin että "jahas, lasit, äidilläkin on." ja "saanhan punaiset ihan pyöreät?" sain. teininä kärsin ja piilarit avasivat ihan uuden sosiaalisen elämän. yliopistossa sulauduin joukkoon. tietokonetyössä piilarit kuivuvat silmiin, joten käytän laseja arkena.

ne ovat iso osa identiteettiä, merkittävä (ja turkasen kallis) asuste ja, kyllä, ryhdistävät silloin kun on rentuimmillaan. jos minulla olisi varaa ostaa melkein tonnin laseja useampia, niin vaihtelisin niitä asujen mukaan. tällä hetkellä on tyytyminen yhteen pariin, joka palvelee yleensä pari vuotta.

pakollinen paha jossa paljon hyvää. sillä mennään.

  • www: 

http://shop.ebay.co.uk/i.html?_nkw=mavala+tokyo&_sacat=0&_stpos=&_sop=15&gbr=1&_odkw=mavala&_osacat=0&_trksid=p3286.c0.m270.l1313

etsiskelin mavalalta yhtä tiettyä väriä, ja löysin, muistaakseni oli sinunkin lempparisi aikoinaan? mahtavaa kerrassaan!

sain elämäni ekat silmälasit vasta pari kuukautta sitten, 23-vuotiaana. parasta on tietysti, että näkee hyvin, mutta kyllä ne kivasti muuttaa ilmettäkin, kun vaan tottuu. nyt ei enää tunnu koko aikaa siltä, kun olisin naamiaisissa.

  • www: 

Oma suhtautumiseni lasien saamiseen oli samanlainen kuin sinulla - itkin vuolaasti optikolla käynnin jälkeen. Ensimmäisiä laseja (jotka olivat aivan kamalat, äly hoi?) käytin todella vähän ja näkö huononi entisestään. Silmälasit numero kaksi olivat jo hieman kivemmat, kolmannet olivat jo aika lähellä täydellistä ja nyt neljännet olivat täydelliset tähän syksyyn saakka. Joka minut valtaa hurja himo uusia laseja kohtaan. Tämän hetken haaveeni on suuret pokat! :) Vähän niin kuin nuo sinun.

  • www: 

Hups, sana unohtui. Siis *joka syksy minut valtaa himo :)

  • www: 

Oi, miten hyvin sulle sopiikaan silmälasit!

Itse sain lasit jo 7-vuotiaana ja olin huisin onnellinen kun 25-vuotiaana pääsin niistä eroon laserleikkauksen ansiosta. Minulle lasit (ja piilarit) olivat rasite ja välttämättömyys, miinusta kun oli huimat yhdeksän ja puoli, joten ilman laseja en pärjännyt ollenkaan. Ehkäpä siitä johtuen en ole oikein ymmärtänyt tätä feikkilasitrendiä enkä osaa laseja ajatella asusteena (tai ehkä en vaan tajuu :)).

  • www: 

Ehdottomasti pakollinen paha.

Sain lasit kahdeksanvuotiaana. Ymmärsin kyllä niiden hyödyn ja ymmärrän yhä (ja säästyin kiusaamiseltakin), mutta auta armias kuinka epäkäytännölliset lasit voivatkaan olla! Suihkussa ei nähnyt mitään, laseitta ei voinut olla kuin nukkuessa (ja juurikin suihkussa), uimahalleissa ei koskaan tunnistanut ihmisiä ja pelkäsin vieraammissa halleissa eksyväni vahingossa miesten puolelle, urheillessa sai aina pelätä lasien hajoavan, meikkaaminen oli hankalaa kun ei nähnyt mitään... Lisäksi olen niin pienikasvoinen, että valikoimaa oli onnettoman vähän, ja omistin vasta lukiossa ensimmäiset lasit, joista ihan oikeasti pidin.

Piilareita en koskaan voinut käyttää, kun niistä ei löytynyt sopivia - yritys oli kyllä kova. Vähän yli parikymppisenä pääsin vihdoin silmien laserleikkaukseen, enkä voisi olla tyytyväisempi! Vasta nyt oikeasti huomaa, kuinka paljon helpommalla ilman laseja pääsee. Siksipä en ole koskaan oikein ymmärtänyt niiden asustekäyttöä, mutta jokaiselle omansa, enhän ymmärrä montaa muutakaan muotijuttua :) Jos en olisi joutunut elämään lasit päässä useamman vuoden ajan, ajattelisin ehkä toisin! Nyt olen vain tyytyväinen, kun pääsin niistä eroon :D

  • www: 

Pakko myöntää, että itselle ovat aina olleet enemmänkin pakollinen paha. Tai no ei nyt niinkään pakollinen, sillä käytän jatkuvasti piilareita, rillit nököttää nenällä vaan laiskoina arki-iltoina (kuten.. nyt.). Uskon kuitenkin, että jos löytäisin jostain mieleiset silmälasit, tulisi niitä käytettyä muutenkin. However, mulla on niin paljon miinusta näössä etteivät optikot ole suositelleet isoja silmälaseja. Ja totta kai haluun just sellaiset :) Joten eipä oo mieluisia laseja, jotka imartelisivat vielä sittenkin kun paksut linssit isketään päälle, löytynyt :) Vielä, toivon. nanna

ps tukkas rokkaa!

  • www: 

Maailmankuvaani ei vaan mahdu se, että joku pitäisi silmälaseja välttämättömänä pahana, vaan mielummin törmäilisi hämärässä vieraisiin pöytiin, kun voisi oikeasti nähdäkin jotain. Noloa?

Mutta itselläni miinusta onkin niin paljon, että tässä vähän kateellisuuskin puhuu. Ilmankaan kun ei pärjää. Tosin näin vanhemmiten olen huomannut, että silmälasit tuovat kasvoihin ilmettä ja ryhtiä (ja peittää kummasti myös tummia silmänalusia) verrattuna piilareihin, jolloin pitää meikata raskaammin ja peittävämmin, että kehtaa kulkea ulkona näyttämättä väsähtäneeltä lakanalta.

Hassua muuten miten rillien käyttöön suhtautuminenkin onkin muuttunut niin paljon viime vuosikymmenien aikana.

  • www: 

Välttelin optikkoa koko yläkouluikäni, kaverilta kysyttiin, että mitä taululla lukee ja kadulla moikkasin vääriä tyyppejä. Lopulta äiti raahasi väkisin optikolle ja lasithan sieltä sain. En tietenkään niitä ensin käyttänyt, vain pakon edestä. Mutta nyt on ihana käyttää rillejä! Siskon poikakin sanoi, että näytän paremmalle lasit päässä. :D

  • www: 

Haluaisin pitää silloin tällöin juurikin tuollaisia retrohenkisiä nörttilaseja. Mutta kai se sitten on sikapahatyylimoka kun niitä ei oikeasti tarvitse.

Voisihan sitä hakea optikolta kivat pokat ja miksi se olisi yhtään eri asia onko laseissa vahvuutta tai ei. Mutta onhan se. Damn.

  • www: 

Lähes samanlaiset nenällä tällä puolella :) Laseja on täällä pidetty kuusivuotiaasta, siis noin kaksikymmentä vuotta, joten vaiheita on ollut monia. Pyöreät. Kulmikkaat. Hengettömät. Kissamaiset. Trendikkäät. Nykyiset Daniel Westlingit aka nykynaisen kekkos-lasit.

Ala-asteella en tajunnut niitä inhota, lukiossa kuljin mieluummin hieman himmeämmässä maailmassa kuin laitoin rillejä nenälle. Sitten tulivat onneksi piilarit ja kirkkaampi kuvajainen, ne nykyään kuitenkin kuivattavat silmiäni niin, ettei päivittäinen käyttö kiinnosta.

Aikuistuessa lasit ovat alkaneet sytyttää yhä enemmän ja olen niissä jo ihan kotonani. Joskus on vain etu, että on roiskesuoja omasta takaa ;) Toisaalta, omat massiiviset miinukseni takaavat sen, ettei elämää olisi ilman silmälaseja. Olisikin helppoa, kun selviäisi arjesta ilmankin, aina on ikävä olla täysin jonkin varassa. Mutta ehdottomasti helpoin arkimeikkini nykyään: meikkipuuteri, huulikiilto ja sangat nenälle - niiiiiin helppoa kasvojen muotoilua!

  • www: 

Silmälasit todella muuttavat ihan hirveästi ilmettä - itse esimerkiksi näytän tosi valjulta ja mitäänsanomattomalta ilman rillejäni. Niin, ja väsynyt taisi unohtua! Lasit peittävät kyllä tosi hyvin tummat silmänaluset, niinkuin joku taisi jo sanoakin :) Uusien lasien metsästys on meneillään, ja se on kyllä aika tuskaa, kun tuntuu ettei mistään löydy sopivia.

Feikkilaseista olen samaa mieltä kanssasi, ne jotenkin ärsyttävät minua, en tiedä miksi.

  • www: 

Pakollinen paha, josta on tehtävä osa pukeutumista ja asusteleikkejä, jotta viihtyisi. :) Mielummin olisin näkevä ilman apuvälineitä, mutta nyt leikin piilareiden ja kaksien silmälasien ja kaksien voimakkuuksellisten aurinkolasien kanssa. Lasit on ollut 8 vuotta ja edelleen tuntuu, että vieras katsoo peilistä, kun näen itseni lasit nenällä. Ei auta vaikka kerran vuodessa ostaisi uudet, kuukauden kuluttua uutuuden viehätys katoaa. Pannat ja hatut ovat liikaa lasien kanssa! Toivottavasti 30-vuotislahjaksi kuitenkin hankin sen silmäleikkauksen. 8-)

mulla on ihanat lasit, mutta ne on lukulasit. en siis nää niillä kauas joten en voi niitä muuten vaan pitääkkään ja se harmittaa, koska ne on niin kauniit. silmälasithan on pakollinen paha (tosin nehän voi myös korvata piilareilla...) mutta niistä voi tehdä hauskan asustuksellisen jutun. voisinpa itekki ryhdittää omia asujani tai väsynyttä naamaa laseilla.

  • www: 

Vinkiksi niille jotka kokevat meikkaamisen puolisokeina hankalaksi:

http://ostolakossa.blogspot.com/2010/08/kuva-arvoitus.html

  • www: 

Mäkin olen "pakollinen paha, jossa on paljon hyvää" -linjalla. Ne peittävät ihanasti tummat silmänalustat, tuovat kasvoihin kiinnostavuutta ja muutenkin parantavat ainakin mun pärstää. Ja mielelläni piileskelen muutenkin lasieni takana.

Oon tainnut ennenkin kehaista lasejasi, ja ne sopivat edelleen sulle erittäin hyvin. Tumma kehys tuo vaaleaan tukkaan hauskan kontrastin, ja nörttilook on yleisesti ottaen -- kunhan siihen ei liity liian lyhyitä farkkuja, teltanmallisia "I'm not slacking off, my code's compiling" -paitoja, tarrasandaaleja tai muita liian vakuuttavia asusteita -- hyvä juttu.

Täällähän on paljon samanlaisia kokemuksia!

Sain omat lasini myös yläasteen seitsemännellä - vaikka olisin todella kipeästi tarvinnut ne jo paria vuotta aiemmin. Yritin siis kärvistellä pitkään likinäköni kanssa ilman, ja jo pelkkä ajatuskin laseista hirvitti, puhumattakaan joutumisesta terveydenhoitajalle näöntarkastukseen, jota sai pelätä ja jännittää joka vuosi. Omaa suhtautumista ei varmasti yhtään helpottanut terveydenhoitaja, joka totesi, että "ovathan ne vähän kömpelöt nenällä, mutta kyllä niihin tottuu." Jestas! No, viimein sitten tuon muutaman vuoden välttelyn jälkeen sain tuomion - siis silmälasireseptin kouraan - ja itkuhan siinä tietysti tuli.

Mutta kun sitten sain lasit silmille, niin maailma kirkastui, eikä tarvinnut enää siristellä taululle. Mikä helpotus! Isoin yllätys oli kuitenkin se, miten kivalta ne oikeastaan näyttivät silmillä ja miten positiivinen vaikutus niillä oli ulkonäköön. Näin jälkeenpäin kun vanhoja kuvia katselen, niin ne ihan ensimmäiset kakkulat näyttävät tosin aivan kammottavilta, heh.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin lasit ovat pitkälti osa omaa identiteettiä, vaikka toisinaan esim. ulos tai uimaan lähtiessä vaihdankin piilareihin. Ehkä jotain kertoo sekin, että aina välillä etsin lasejani ties miestä ja löydän ne lopulta omalta nenältäni.

Yhdyn muuten tuohon Susanderin kommenttiin, jostain syystä korvikset tuntuvat mustakin olevan aina liikaa lasien kanssa. Ja täytyy myöntää, että laserleikkaus kuitenkin noin ajatuksen tasolla houkuttaa täälläkin, vaikkei laseissa sinänsä mitään vikaa olekaan.