Historiani puukenkien kanssa on pitkä, oikeastaan elämäni mittainen: äitini käytti niitä jo silloin kun minä olin vielä vatsassa. Jos loputon rakkaus kenkiin on saatu äidinmaidosta, puukenkien kopina on tullut siis tutuksi vielä aiemmin. Ei siis ihme, että tervehdin Swedish Hasbeensin 70-luvulta inspiraationsa saaneita käsintehtyjä puukenkiä suurella ilolla, tyyliostoksistakin ne löytyivät viime keväänä. Odottelen tällä hetkellä kiihkeästi omaa pariani, luvassa on Covered Super High mustana - oi rakkautta!

Tällä välin joku onnekas teistä saa kuitenkin omakseen kuvan mustan Braided High -puukengöt koossa 38, ne nimittäin arvotaan kaikkien tähän postaukseen kommentoineiden kesken perjantaina 3.7. klo 12!

Jos ei luota arpaonneensa, oman parinsa voi onneksi lunastaa uudesta verkkokaupasta nimeltä Unkai, joka tarjoaa paitsi "design-tuotteita hyvällä tyylillä ja omatunnolla", myös nämä suloiset puukengät teille arvottavaksi. Mikäs sen parempi palkinto kenkäfriikin blogissa kuin kengät! Eniten arvonta taitaa ilahduttaa koon 38 omaavia lukijoita, muut voivat arpaonnen sattuessa kohdalle antaa kengät eteenpäin lahjaksi - tai kokeilla klassista märällä villasukalla venyttämistä, jos koko sattuu olemaan hiukan pieni.. Sillä keinolla on pelastettu monet kengät, joista luopuminen olisi sattunut liikaa.

Rakkaat lukijat, löytyykö teiltä äidiltä - tai lapsuudesta yleensä - perittyjä mieltymyksiä?

Muutto uuteen kotiin on yhä sen verran vaiheessa, että joudutte odottelemaan kuvia vielä hetken. Tässä mielikuvia kuvien puutteessa: pahvilaatikoita, painokelvotonta kiroilua, erittäin avulias mäyräkoira, melkoisen viime tingassa mieleen muistunut sähkösopimus sekä vielä vähän pahvilaatikoita. Uuden asunnon sijaintia on kysytty, vastataan näin: tämä maisema näkyy ikkunasta.

Vehreää on! Isot puut myös suojaavat auringolta, joka paistaisi muuten suoraan sisään koko päivän. Varjopuolena asunto on kesäisin kirjaimellisesti varjossa - hyvä homma, että niitä valaisimia on tullut jo mietittyä.

Mitä tehdään, kun kalenteri on jo täynnä a) epätoivoista yritystä jäädä lomalle ja b) muuttokaaosta? Hankitaan vielä muutama ylimääräinen projekti samaan syssyyn. Viime päivinä on tullut kierreltyä Mikon kanssa hiostavan helteistä kaupunkia ja hypisteltyä syysmallistojen vaatteita ja kenkiä - vain huomataksemme, että kaikenlaista taas tarvitaan, mm. Whyredin nyöritetyt maiharit, Dieselin musta harsotoppi, Filippa K:n puuterinsävyinen merinovillatunika sekä pieni valkoinen koira, joka kellahti heti selälleen kun astuimme sisään. Myös Jarvis tietää, että masun rapsutus on paljon tärkeämpi asia kuin vaaterekkien penkominen.

Projekti etenee lähipäivinä, palaan asiaan!

Huuliin tarkoitettu kosmetiikka on minulle vähän outoa ja pelottavaa: olen käyttänyt 15-vuotiaasta saakka Blistexiä enkä oikeastaan muuta. Huulipunat ovat liian punaisia (sivuutan nyt Robert Smithin inspiroimat varhaisteinivuosien huulipunakokeilut) ja huulikiillot liian tahmaisia. Ainoa kiilto, jota olen sietänyt, on Diorin Addict Ultra Gloss - maltillisesti annosteltuna niin että se antaa hiukan sävyä ja hohtoa, mutta ei juuri kiiltoa. Siksipä suhtauduin varauksella Make Up Storen uutuuskiiltoon ja -punaan, joista ensinmainitun jujuna on pigmentin ja kiillon erottaminen toisistaan: puristamalla tuubia ylhäältä saa huulilleen enemmän kiiltoa, keskeltä puristamalla voi säädellä värin määrää. Huh, high tech.

Kiilto näytti huulilla yllättävän hyvältä, mutta pysyi liiankin hyvin - kun paksu kiiltokerros alkoi ahdistaa jatkuvaan kosteutukseen tottunutta huulirasva-addiktia ja oli saatava hetipois, se ei suostunutkaan lähtemään. Argh! Varmasti loistotuote huulikiiltojen ystävälle, joka etsii pitkään pysyvää koostumusta. 

Huulipunan nudesävy puolestaan miellytti silmää, kun punaa taputteli huulille kevyellä kädellä. Olen maininnut ennenkin, että paksut huulipunakerrokset ja varsinkin rajaukset saavat minut näyttämään äitinsä meikkipussilla käyneeltä viisivuotiaalta. (En ole myöskään toipunut kirvelevästä muistijäljestä siitä kun teininä päättelin, että äidin tiilenpunainen huulenrajauskynä on tie häikäisevään hymyyn ja nimenomaan logiikalla mitä enemmän sen parempi. Ei näin.)

Mutta minkä tuomion antaa lukijaraati? A) Hekumallinen huulihurmos! B) Ihan kiva, mutta lopeta hyvä ihminen tuo suikistelu. C) Pysyttele vaan Blistexissä.

PS. Jälkeenpäin ajatellen testi olisi kenties ollut havainnollisempi, jos testikohde olisi vaivautunut sutimaan naamaansa muutakin meikkiä. Oh well.

Loma, vaakataso ja plussaa siitä jos huomenna paistaa vielä aurinko. Muutto jatkuu, mutta juuri nyt en aio ajatella muuta kuin sitä, että kuukauteen ei tarvitse herätä seitsemältä herätyskellon sinnikkääseen pirinään. (Jos jokin voi olla sinnikkäämpi kuin nälkäinen mäyräkoira joka tuijottaa minua nyt, se on mainittu herätyskello. Mikään määrä kiukkuista läimintää ei saa sitä vaikenemaan.)

Joko loma häämöttää?

Kuva Littermb

Rakkaat, olen niin piesty ettei minusta ole tänään muuhun kuin passiiviseen tuijottamiseen. Onneksi sen voi kohdistaa kiinnostavaan osoitteeseen, kuten aussimerkki Maurie and Eveen. Nopea surffailu paljastaa, että merkki on saanut nimensä ja inspiraationsa perustajansa isovanhemmista, heidän rakkaustarinastaan ja peritystä ompelukoneesta. En tiedä mitä tekemistä Maurien ja Even rakkaustarinalla on merkin paljettipaitojen ja revittyjen farkkujen kanssa, mutta tykkään! Voisinko muuten saada tuon jumalaisen paljettipaidan, nimenomaan mallia rennosti valuva löysin tämän lattialta ja kiskoin päälle.

Vielä huomenna töitä, sitten koittaa kauan odotettu ja kaivattu loma. Toivottovasti aivotoimintani ei ole kytkeytynyt pysyvästi pois päältä. Nauttikaa helteistä ihmiset, niin minäkin kohta!

Kuvat Maurie And Eve

Asioita, joita pohtia keskellä yötä kun ei saa viimeisen työviikon stressiltä ja hässäkältä unta: viikonlopun muuttoa (ei auta muuten stressiin yhtään), Bat For Lashesin ei valitettavasti kovin kummoista tulkintaa Kings Of Leonin iPodissani yhä jumittavasta kappaleesta Use Somebody, sitä että olisi pitänyt tilata Mintulta maailman käytännöllisin ja kaunein printtitoppi myös valkoisena sekä valaisimia, taas. Saatatte tietää, että tykkään Harri Koskisen suunnittelemasta Block-lampusta yli kaiken, varsinkin nyt kun lamppuun saa metallisen ritiläkorin, jonka avulla sen voi kiinnittää myös seinään. Kodissani majaili aiemmin kaksi, nyt niitä on enää yksi, koska ex-mies väitti että toinen kuuluu hänelle. (Okei, myönnetään että hän sai sen 30-vuotislahjaksi ystäviltään.) Voi olla, että hankin omalleni uuden seuralaisen. Blockista on tullut viime vuosina vähän turhankin tähtituote, mutta en välitä, olen rakastanut sitä alusta asti ja tulen ikuisesti rakastamaan.

Mutta jotta rakkauteni yksinkertaisiin hehkulampputeemalla leikitteleviin valaisimiin ei ehtisi laantua, Blockin valmistuksesta vastaavalla Design House Stockholmilla on näemmä valikoimissaan toinenkin hurmoksellinen valonlähde: Cord lamp. Argh! Finnish Design Shopista molemmat kaunokaiset.

Arvoisa lukijaraati, auttakaa unetonta: kummassa muodossa hehkulampputeema putoaa paremmin?

Kuvat Finnish Design Shop

Ajattelin vuosikausia, että iso sen laukun olla pitää: mitä suurempi säkki olalla sen käytännöllisempi, parempi ja tyylikkäämpi. Olen muuttanut mieleni. Isot laukut eivät ole viileitä, pienet ovat. Rakastan Filippa K:lta hankittuja pikkulaukkujani kiihkeästi enkä haluaisi käyttää mitään muuta. Pikkulaukkujen ainut haaste on ollut pitkulainen lompakko, joka ei mahdu niihin millään määrällä maanittelua tai uhkailua - nyt sekin ongelma on ratkaistu, kun sain pikkulaukkujen seuraksi pikkupussukan, johon kaikki tarpeelliset kortit ja narikkakolikot mahtuvat mutkitta. Hemming & Willströmin c-kasetin nauhoista punottu Groovy Beat Wallet esiintyi taannoin myös viikon tyyliostosten puolella - miten yksinkertainen, loistava pieni kapistus! Sympaattinen on myös kahden naisen perustama pulju, joka myy Groovy Beat Walletin ohella myös muita kasettikukkaroita. Heti herää kysymys mitähän muuta kasettinauhoista voisi tehdä?

Mainittakoon vielä, etten ole pussukkaihminen (mitä ette mäyräkoirapussukan jälkeen ehkä usko) enkä ymmärrä, miksi pussukka on aina ensimmäinen tuote joka kierrätysmateriaalista keksitään valmistaa. Lieneekö syy sydäntä lähellä olevassa valmistusmateriaalissa, yksinkertaisessa ulkonäössä vai todellisessa tarpeessa - yhtäkaikki ymmärrän vihdoin kuinka näinkin pikkuruinen pussukka voi aiheuttaa niinkin suurta iloa.

Jos c-kasetit innostavat, Hemming & Willströmin sivuilta löytyy muuten ohjeet oman c-kasetista taivutetun rannerenkaan tekemiseen!

Arvonta keräsi kiitettävästi osallistujia, kiitos kaikille! Onnetar on tehnyt tehtävänsä ja The Soundsia pääsee ensi lauantaina ystävänsä kanssa tapaamaan.. *drumroll* ..Hansqu! Pakettiin kuuluu meet'n'greetin lisäksi lauantailiput Pitkä kuuma kesä -festareille. Hansqu, olit jättänyt sähköpostiosoitteesi, joten infoa seuraa!

Lohdutuspalkinnoksi oli jaossa kolme kappaletta tuoretta Crossing The Rubicon -albumia, jotka voittivat bambiinas, Cake ja Vimps. Laittaisitteko osoitteenne tulemaan sähköpostilla (stella@parasaikavuodesta.com) niin pistetään paketit postiin.

Onnea voittajille! Onko muita tulossa lauantaina Suvilahteen? Moikataan jos törmätään!