Hei ihanat, olen aina tiennyt että blogillani on parhaat lukijat maailmassa, mutta yllätyin silti kun sain hetki sitten käsiini taannoisen blogikyselyn hämmentävän positiiviset tulokset. Lueskelen vastauksianne posket punaisina enkä tiedä mitä sanoisin, joten sanon vain kiitos, kiitos, kiitos.
No, sanon sittenkin. Ihmiset kysyvät usein enkö koskaan kyllästy kirjoittamaan blogia. Totuudenmukainen vastaus on ei: asiaa on loputtomasti, iloitsen jokaisesta jättämästänne kommentista eikä sellaista päivää ole vielä tullut, ettei huvittaisi. Olen tähän saakka vaatimattomasti ajatellut vain olevani
syntynyt bloggaamaan, mutta kyllä se hyvä fiilis taitaa sittenkin olla teidän ansiotanne..
Edes ulkona ulvova myrsky ei pilaa iloani. Olen sitäpaitsi keksinyt ratkaisun epätoivoisen sään aiheuttamaan ahdistukseen:
Terveiset sohvan pohjalta, en aio poistua täältä ennen kuin lumi sulaa. Tällä menolla maata näkyvissä arviolta heinäkuussa, se tietää Karolle monenmonta reissua lähikaupan jäätelöhyllylle. Nyt takaisin vastaustenne ja luovan ongelmanratkaisukykyni hedelmien pariin.