Suurin osa muotibloggareista suuntaa matkoillaan parhaiden shoppailuapajien perään ja palaa ylpeinä kassit täynnä aarteita, joita ei saa Suomesta. Tunnustan, että olen surkea koluamaan kauppoja ulkomailla. Kävin Lontoossa viimeksi kaksi vuotta sitten ja ostin koko viikon aikana yhdet kengät, shoppailijoiden mekasta Bangkokista hankin reilu vuosi sitten pari bändipaitaa, huivin ja pari pennin maksanutta niittiranneketta, joiden yhteishinta oli kymppi. Toisinaan mitään kiinnostavaa ei yrityksistä huolimatta osu vastaan, toisilla reissuilla keskityn suosiolla muihin asioihin - sillä edellisellä Lontoon reissulla ehdittiin kyllä koluta läpi kaikki Sohon levykaupat, baarit ja ravintolat.. Tukholmasta teen eniten löytöjä, Södermalmista löytyy omaan makuuni sopivia putiikkeja ja sinne suuntautuvat matkat ovat usein kauppakierrokselle pyhitettyjä pikavisiittejä.

En ajatellut kuluttaa näitäkään harvoja päiviä Lontoossa kierrellen kaupoissa, mutta muutamaan putiikkiin on sentään kurkistettava. Haussa tositarkoituksella: kevätkeleihin sopiva armeijatakki. Olen menettänyt jo mielenkiintoni talvitakin metsästykseen, talvi alkaa vihdoin näyttää lupaavia loppumisen merkkejä eikä Fjällrävenin parkoista löytynyt enää mistään pieniä kokoja. Lämpöiselle välikausitakille sen sijaan olisi tilausta, rennon ja kauniisti haalistuneen armeijanvihreän muodossa olkoon se sitten parka, sotilastakki tai militanttihenkinen jakku. Alinta kuvaa koristavasta Celinen takista kirjoitti myös Anna-Kaari eikä ihme, vajaamittaiset hihat ja peltipaidan lailla laskeutuva laatikkomainen malli tekevät klassisesta armeijaparkasta tuoreen. En sylkisi klassikoidenkaan suuntaan, jos muut vaatimukset täyttyvät: harmaaseen taittava haalistunut sävy, pehmeäksi hiutunut materiaali ja ryhdikäs hartialinja.



Pikaisella virtuaalisilmäyksellä osui vastaan vain lyhyitä, melko tyköistuvia vaihtoehtoja. Topshopista löytyy useampikin tuntomerkkejä vastaava lyhyt parka, joista paras on tietysti myyty loppuun jo kauan sitten (jätin yleisestä armeliaisuudesta julkaisematta sen kuvan, etten aiheuttaisi tarpeetonta kärsimystä). Tyylitellyn militanttitakin suurin ja kaunein on tietenkin Balmainin, edullisemmat merkit lienevät jo tehneet oman versionsa, jos ei halua sijoittaa takkiin omakotitalon käsirahan verran. Jos viivytään hetken kotimaan kamaralla, Salaisesta Agentista löytyy vintagekenttätakki, jonka kuudenkympin hinta ei räjäytä budjettia. Hmm.



Lyhyttä takkia tulisi käytettyä läpi kesän, rennosti niskaan heitettynä ja auki jätettynä. Toisaalta kaipaisin enemmän jotain pidempää, väljempää ja viileämmille keleille sopivaa, jonka alle mahtuisi jättiläismäinen villapaita - ja joka ei näyttäisi pillifarkkuihin ja Converseihin yhdistettynä teiniltä. Anorakkimallista parkaa en kuitenkaan tahdo, sieluni huutaa sotilaallista ryhtiä ja napakkaa leikkausta. Olisiko vastaus tähänkin ongelmaan lapsuuteni rakkaus, teinivuosieni pakkomielle Fjällräven? Kartoitus jatkuu, palataan aiheeseen.

Kolahtaako teille, arvon lukijat?

Kuvat Garance Doré, Elenita, Salainen Agentti, Net-A-Porter & Topshop

Hei rakkaat! Olen, eh, unohtanut työkaaokseni keskellä kertoa teille pienen asian: lähden huomisaamuna loppuviikoksi Lontooseen.Tai itseasiassa kolmen tunnin päästä, lento lähtee aamuvarhaisella enkä ole vielä pakannut. Viime tingan paniikki on luova tila - kahmaistaan lepakkotuolista kasa mustia vaatteita, nakataan ne kassiin ja toivotaan parasta. Arelalizzan huivi on kyllä laitettu jo valmiiksi takin viereen (ihan kuin en erottaisi sitä mustien ja harmaiden huivieni merestä). Hämärtyvässä asunnossa otetut kuvat eivät ole edukseen, mutta olen omaksikin hämmennyksekseni yllättynyt siitä, kuinka paljon se tuo valoa olemukseeni. (Tästä ei kylläkään pidä päätellä, että värit olisivat tekemässä sen suurempaa vallankumousta vaatekaapissani.)





Lontoossa on tiedossa on vähän töitä, loput huvia: torstai ja perjantai kuluvat Hill & Knowltonin Lontoon toimiston järjestämässä digitaalisen median seminaarissa, viikonlopun loikoilen hyvän ystävän seurassa. Elämänkumppanini herra MacBook lähtee mukaan, joten palataan langoille toivoakseni jo huomisen mittaan! Tai siis tänään. Aikatauluni ovat olleet toivottomat koko viikon, ilmeisesti on lähdettävä Lontooseen saakka nukkumaan.. Huokaus.

Mutta kyllä tämä tästä, ulkona tuoksuu jo kevät! Odotan toiveikkaasti, että lumi on sulanut ja lehdet vihertävät puissa kun palaan maanantaina.

Suokaa anteeksi, tiedän että olen ajatellut viime päivinä musiikkia paljon enemmän kuin muotia, mutta on aivan pakko kertoa, että kevään kaunein kappale on tehty jo. Foalsin Spanish Sahara on ensimmäinen sinkku brittiyhtyeen toukokuussa julkaistavalta albumilta Total Life Forever. Lähes seitsemänminuuttinen kappale ei ole ehkä sinkkuvalinnoista kaupallisimmasta päästä - hyvä niin.



Jos kappale kolahtaa, rekisteröidy Foalsin sivuille - saat paluupostissa ilmaiseksi remix-version biisistä. En ole itse vielä uskaltanut, pelkään että se rikkoo alkuperäiskappaleen koko päivän ylle langettaman onnellisen lumouksen, jonka vallassa olen ajatellut viettää koko tulevan kevään.

Seuraavaksi luvassa tyyliasiaa.

Olen vasta blogin perustamisen myötä pohtinut tarkemmin suhdettani suunnittelijoiden ja muotitalojen kokoelmiin, joista onnistun poimimaan joka kausi eniten itseni näköiset mallistot, vaatekappaleet ja vaikutteet. Fashion Fluxin Anna-Maria sen kiteytti: "I always tend to fall in love with collections where the most elements are already part of my wardrobe – clothes, that don’t necessarily redefine my style each season but rather strengthen it." Ei lisättävää.

Max Azria on tunisialaissyntyinen ranskalaissuunnittelija, jonka nimi on ehkä osunut vastaan aiemmin, mutta unohtunut samantien. Miehen tuleva syyskokoelma tuskin unohtuu, niin monta estetiikkaani kolahtavaa elementtiä siihen on mahtunut. Läpikuultava mesh on tehnyt salakavalan muuttopaluun 90-luvulta niin näytöslavoille kuin omaan vaatekaappiini, kapeat ja niukat jakut ovat ikirakkautta, hopeinen metallinhohto tuo mieleen menneiden vuosikymmenten rokkidiskojen peilipallojen välkkeen ja löytyy kaapistani niin laukku- kuin mekkomuodossa. Liehuvat leikkaukset ja kevyinä laskeutuvat materiaalit ovat hivuttautuneet mielessäni viimeisen vuoden kahden aikana vaivihkaa kiinnostavien asioiden joukkoon. Pidän kovasti myös keskimmäisen kokonaisuuden harmaan sävyjen ja erilaisten pintojen yhdistelystä.




Kokoelmasta löytyy muutama kokonaisuus, jotka kiteyttävät oman pukeutumiseni olennaisimman ytimen: yksinkertaiset ja kapeat leikkaukset, pitkiä hihojaan ja venekaulustaan myöten täydellinen musta minimekko, pillimalliset housut ja vieläpä nahkaisina, niukasti leikattu jakku joka suoristaa niin hartiat kuin ryhdin. Mitä eleettömän minimalismin juhlaa! Mitä tahansa vaatekaapissani tapahtuu, palaan aina näihin samoihin vaatekappaleisiin ja mittasuhteisiin (jos niistä nyt kovin kauas olen ikinä ehtinytkään).



Aika kaivaa talvella hankitut nahkahousut esiin ja löytää vihdoin jostain se pitkähihainen meshpaita.

Taisi tulla selväksi, että minä rakastan - mitä muut ovat mieltä?

Kuvat Style.com

Sumi soitti koko päivän niin huonoa musiikkia*, että pakko heittää kehiin jotain hyvää ja juoda kymmenen mukillista pikakahvia ennen kuin toivun riittävästi kyetäkseni mihinkään tuottavaan. Ruotsalainen The Radio Dept. on antanut odottaa kolmatta albumiaan luvattomat neljä vuotta: Clinging to a Scheme julkaistaan tiettävästi 21. huhtikuuta. Suosittelen tummasävyisen lofitunnelmoinnin (ja erityisesti My Bloody Valentinen) ystäville.



Videon kappale on vanha, mutta uudelta albumilta on lohkaistu kuultavaksi ainakin Heaven's On Fire, David ja You Stopped Making Sense, josta tykättiin myös (swim)suit issuesin tontilla.

*Tiedän kyllä, että Karo on ainakin yhdestä soittolistaan kuuluneesta kappaleesta aivan toista mieltä.