Valkoinen on aina kuulunut minimalistiselle väripaletilleni, mutta useimmiten pillifarkkuihin yhdistetyn rennon valkoisen t-paidan - tai radikaaleimmillaan kauluspaidan - muodossa.

Siksipä onkin outoa, että Givenchyn kevätkokoelman valkoiset kerrokset ovat alkaneet vaivihkaa näyttää vaarallisen hyvältä. Onko kolmenkymmenen vuoden kypsässä iässä otettava vihdoin riski ja kokeiltava miltä elämä maistuu pukeutuneena kiireestä kantapäähän valkoiseen?

Voiko tumpelo selvitä kokonaisesta päivästä joutumatta törmäyskurssille mustikkakeiton tai punaviinilasin kanssa - vai pitäisikö aloittaa turvallisesti vain malliston neitseellisistä remmikorkkareista?

Kuvat Style.com

Jos terävien kärkien paluu ei inspiroi, tarjolla on onneksi tylppääkin. Meikäläiselle kelpaa molemmat.

Kuva Net-a-porter

Luonnonkivet ovat virallisesti taas trendikartalla enkä pistä pahakseni, olen viime aikoina puolivahingossa lämmennyt erityisesti luonnonkivisille - tai samasta estetiikasta ammentaville - möhkösormuksille. Lempparini ovat olleet kirkkaalla kivellä varustetut hopeanväriset sormukset, kuten Kenneth Jay Lanen timantin lailla kiiltävä cocktailsormus ja Fashionologyn hopeasormus, jota kaunistaa rosoinen luonnonkivi. Se ei olisi liian överi arkeenkaan.

Tarkemmat tutkimusretket ovat paljastaneet, että kullanväristenkin sormusten epäilyttävästä kategoriasta löytyy jokunen varteenotettava vaihtoehto, nimittäin Pamela Loven kultaa ja hopeaa sekoittava kaunokainen, joka vain jäljittelee luonnonkiven muotomaailmaa ja Citrine by the Stonesin katinkultainen sormus.

Mitä tykkäätte, kuumaa vai kylmää?

Kuvat Fashionology & ShopBop

Havahduin viikonloppuna merkilliseen tosiasiaan: vastoin kaikkia kuvitelmiani hiukseni eivät olleet (tälläkään kertaa) lopettaneet kasvamistaan, vaan ovat huomaamattani alkaneet hipoa olkapäitäni. SURFFIREUHKA KESÄKSI 2012? Havaintoa on juhlistettava muutamalla inspiraatiokuvalla, sillä suurimmat hiushaaveeni eivät liity tällä hetkellä kaikkien aikojen luottokampaukseeni, suttunutturaan, vaan sopivasti sotkuisiin palmikkoihin. Muodin ihmelapsi Alexander Wang marssitti räjähtäneet renttuletit trendikartalle parin sesongin takaisella mallistollaan, meikäläisen kirjoissa ne ovat olleet nimittäin muodissa aina. Äitini muistelee kauhulla (minä kaiholla) aikaa, kun kuljin yön (tai kolmen) yli nukutussa palmikossa, joka parani vaan päivä päivältä. Silloin oli kolme kertaa pidempi ja paksumpi tukka ja tarpeeksi taideopiskelijan hällävälismiä, nykyään en välttämättä painelisi palaveriin piipahtamatta peilin edessä. Maltillisemmassa muodossa palmikkoa on toki nähty päässäni aivan viime vuosinakin.

Mutta asiaan, ne kuvat. Kaikkien aikojen räjähtänyt palmikko löytyy tietysti Milla Jovovichilta elokuvasta Jeanne d'Arc, mutta siitä te olette kuulleet jo tarpeeksi, joten siirrytään suosiolla listassa seuraavaan palmikkolemppariini, Iittalan About a boy -lasien mainokseen. En vieläkään ole varma millaiset ne Stefan Lindforsin suunnittelemat lasit olivatkaan, mutta mainostytön vaalea letti on tatuoitunut ikuisiksi ajoiksi verkkokalvoilleni.

Blogimaailman täydellisin palmikko on tietysti 5 Inch And Up -blogin Sandralla, joka toivottavasti antaa anteeksi kuvalainani. Tarvitseeko edes kertoa, että tumman tyven ja vaaleiden latvojen yhdistelmä (tunnetaan kansanomaisemmin myös juurikasvuna) kolahtaa tähän osoitteeseen aivan kympillä, sama sävykartta on löytynyt omista kutreistani viimeiset viisitoista vuotta lukuunottamatta lyhyeksi jääneitä syrjähyppyjä platinablondiin ja tummiin hiuksiin.

Muita satunnaisia palmikkokuvia löytyy inspiraatiokansioni kätköistä kymmeniä. Vielä kun oppisi tekemään muunlaisia palmikko- ja lettikampauksia kuin sitä yön yli nukuttua.. Pitää vaatia Sumi tai Marko opettamaan.

En voi tietenkään sivuuttaa sitä aiemmin mainittua Wangin kevään 2010 mallistoa: sivulle punotut palmikot olivat paitsi rennosti räjähtäneet, myös varustettu kymmenen kilon hiuslisäkkeillä. Kuvan fledoissa on kaikessa mattapintaisuudessaan jo varsin grunge meininki, pikkuisen sliipatumpia versioita mallityttöjen palmikoista löytyy Style.comin kuvista.

Palmikot, kylmää vai kuumaa? Sotkuisina, sliipattuina vai molempi parempi?

Kuvat Iittala, 5 Inch And Up, Jak&Jil, Vi.Sualize.Us, Alb5a & Fashion Squad

En ole koskaan ollut sesonkivaatteiden suuri ystävä, mutta jos olisi pakko sijoittaa, hankkisin ehkä joulunpunaiset housut. Punaviinin sävyissä hehkuvilla pöksyillä olisi käyttöä myöhemminkin eikä lopputulos ole liian värikäs, kun pitää muut värit hillittyinä (eli mustina).

Vince Denimin pillit ovat pehmeää vakosamettia, samoin kuin Blank Denimin - jälkimmäiset ovat vain huomattavasti halvemmat. J Brandin nahkahousut ovat napakkaa lampaannahkaa, niissä riittäisi potkua joulusesongin jälkeenkin pitkälle ensi vuoteen. Hmm, koko jouluaihe taisi olla vain tekosyy keksiä lisää perusteluita sille miksi punaisten nahkahousujen hankkiminen on välttämätöntä.

Punaisista pilleistä saa joulupöytäkelpoiset anopinkin silmissä, kun pukee niiden seuraksi valkoisen silkkipaidan tai palmikkoneuleen. Kurvin jouluvastaanotolla ei kauheasti pingoteta, joten yhdistäisin niihin itse jotain samantapaista kuin kuvan tyttö: ohutta, valuvaa ja mustaa - tosin yhdistettynä sirojen kenkien sijaan villasukkiin.

Kuvat StockholmStreetStyle & ShopBop

Patrickista tulikin mieleeni, että jokasyksyinen paljettihulluus on virallisesti taas täällä. Hyvä niin, pikkujoulukausi tarjoaa tekosyyn käyttää paljetteja vaikka joka päivä. Olette tainneet kuulla jo tarpeeksi monta kertaa 70-luvusta, David Bowiesta ja siitä kuinka paljetit tuovat potkua arkipukeutumiseen, joten tyydyn julkaisemaan muutamat paljettikuvasuosikkini ja jakamaan samalla muutaman yleishyödyllisen vinkin siitä miten paljetit kannattaa yhdistää, jos ei juhlasesongista huolimatta halua kimaltaa kilpaa joulukuusen kanssa.

(1) Vähemmän on enemmän. Jos et ole Dame Edna tai menossa napatanssinäytökseen, yksi paljettinen vaatekappale riittää kerrallaan. Lyhyt paljettihame on helppo yhdistää muuhun vaatekaappiin, kimaltavalla jakulla taiotaan mistä tahansa arkisesta kokonaisuudesta salonkikelpoinen. Yksinkertainen paljettimekko on postmoderni klassikko. Jos kimallus kiehtoo, mutta epäilyttää miten paljettien yhdistäminen omaan tyyliin onnistuu, kokeile paljettihuivia tai ylimmän kuvan kaltaista paljettista pikkulaukkua.

(2) Anna paljettien loistaa yksinään. Pidä muut asusteet mahdollisimman yksinkertaisina: arkiasuun riittää seuraksi simppeli nahkalaukku, mutkattomat kengät koroilla tai ilman ja eleetön koru, kuten rannerengas tai sormus. Jos sonnustaudut paljetteihin juhlaan, paljettimekko ei kaipaa enää mitään kimaltavaa kilpailemaan huomiosta - nappaa kainaloon rutisteltavan pehmeä ja nahkainen kirjekuorilaukku, mustat tai nudeväriset korot, jätä hiukset luonnollisille laineille ja unohda korut.

(3) Kimallus tykkää kontrastista. Vältyt näyttämästä pikkujouluvaihteelle juuttuneelta bilehileltä, kun yhdistät paljetit oikein. Avainsana on kontrasti: yhdistä paljetteihin rentoja vaatteita, ohuita kankaita, pehmeitä tekstuureja, arkisia materiaaleja.. mitä tahansa, joka on mahdollisimman erilainen kuin kaivolta kotiin kimaltava paljettipinta. Arkinen t-paita näyttää hyvältä paljettiminin seurassa, paljettimekon päälle voi pukea nahkatakin ja villahuivin. Kimaltava mini näyttää halvan sijaan rennolta, kun puet jalkaan korkojen sijaan prätkäsaappaat tai buutsit. Mauttomuus pysyy loitolla, kun stailaat paljetit pikkuisen rennosti ja grungesti. (Vinkkiin ei kannata suhtautua mustavalkoisesti: jos tietää mitä tekee tai nauttii spontaanista yhdistelystä välittämättä liikaa lopputuloksesta, kuoseilla, printeillä ja muilla kimaltavilla materiaaleilla voi toki leikitellä mielin määrin.)

(4) Sijoita laatuun. Pikkujoulupaljetit näyttävät usein halvalta siksi että ne olivat sitä. Vaatteen ei tarvitse olla kallis, mutta pysy kaukana kaikkein kiiltävimmistä ja muovisimman näköisistä paljeteista, sillä ne eivät näytä hyvältä taitavimmankaan tyyliniekan yllä. Mattapintaiset paljetit ovat varma valinta, jos yhtään arveluttaa. Tarkista myös, että paljetit on ommeltu kunnolla kiinni - paljettivana auttaa toki ystäväsi löytämään sinut täpötäydessä baarissa, mutta pikatahtiin kaljuuntuva paljettivaate ei ole voittajakonsepti. Myös vaatteen leikkauksella ja yksityiskohdilla on merkitystä: valitse joko kapeaa, linjakasta ja hyvinistuvaa, tai kauniisti laskeutuvaa väljää. Jätä koristeellisilla tai runsailla yksityiskohdilla höystetyt paljettivaatteet ja -asusteet kauppaan, paljetit eivät kaipaa seurakseen mitään ylimääräistä. Mitä yksinkertaisempi vaate, sen kirkkaamman värinen se voi olla! Sähkönsininen paljettihame näyttää hyvältä ja raikkaalta, kun leikkaus on kaunis ja istuu kantajallaan.

(5) Käännä katse menneisiin vuosikymmeniin. Jos etsit jotain erilaista tai et löydä mieleisiäsi paljettivaatteita kaupasta, suuntaa kirpparille, secondhandkauppaan tai nettihuutokauppaan. 70- ja 80-luvulta löytyy upeita paljettivaatteita, usein käsin ommeltuja aarteita jotka laskeutuvat raskaina paljettien painosta. Kirpputorilta voit löytää uuden lempivaatteen pilkkahintaan, nettihuutokaupastakin voi onkia vintageklassikon huomattavasti huokeammalla kuin uusi maksaisi kaupassa.

Muita paljettivinkkejä? Kaikki jakoon!

Kuvat StockholmStreetStyle, The Sartorialist, Hipgirlie, Favim, Chinuaze & DKNY AW2007.

Olen jälleen vapautunut viikon kaksi (okei, kuukauden) kestäneestä tyylillisestä inspiraatiokadosta, jonka ennen viittä pimenevät illat ja työkiireet aiheuttivat. Kurkkasin äsken vaatekaappiini ja siellä ne olivat, kaikki 99% vaatteistani joita en ole muistanut kun olen juoksennellut samassa mustassa minihameessa, harmaassa collegepaidassa ja niskaan vedetyssä poninhännässä. Suunta on vain ylöspäin! Seuraa viime päivinä pyöriteltyjä tyylejä ja tuumia, olkaat hyvät.

(1) Minulla on paha tapa klikata kaikki inspiroiva talteen ja unohtaa merkata lähteen. Ellei epäluotettava muistini ole jälleen pettänyt, harmaa neule on T By Alexander Wangin ja peräisin La Garconnesta. Ei sitä tietenkään sieltä enää löydy, joten nyt pitäisi keksiä mistä muualta löytyy edestä lyhyitä, takaa pidempiä harmaita neuleita, joiden alle voisi pukea valkoisen kauluspaidan.

(2) Acolyth on verkkokauppa, mutta käyn kyllä nappaamassa sieltä tyyli-inspiraatiotakin. Mainitsinko jo sen valkoisen kauluspaidan? Kuvan paita on Back By Ann-Sofie Backin ja puetaan ehdottomasti mustan minihameen seuraan - tai yhdistetään talvisesti mustiin pillifarkkuihin ja saappaisiin.

(3) Glöginpunainen nahkavyö lämmittäisi sekä sielua että vaatekaappia. Vyö on Samujin ja huutaa selvästi harmaita sävyjä seurakseen, ehkä jotain konjakinruskeaakin ettei mene vallan tonttuiluksi. Miesten vöistä lainattu mutkaton muotoilu näyttää oikealla tavalla rauhalliselta.

(4) Pörröisille vaatteille lämpenevä Anna-Kaari tuli mieleen kun näin Jak&Jilissa kuvan muotitoimittaja Kate Lanphearista karvatakissaan. Jos lunta on tultava, en keksi mukavampaa tapaa suojautua sitä vastaan. No ehkä neljä seinää ja untuvapeitto.

(5) Otsatukka vai ei? Päätin jo että aikani otsatukkaisena tyttönä on ainakin toistaiseksi ohi, mutta päätöksen horjuttamiseen tarvittiin vain Bob Gruenin vuonna 1976 ottama valokuva Debbie Harrysta. Harmi, ettei valovoima ole ihan samaa luokkaa kuin Blondie-laulajalla, mutta se ei onneksi estä tavoittelemasta täydellistä tukkaa.

(6) Konjakinruskean tummemmat(kin) sävyt kiinnostavat, kunhan ne tulevat napakan nahan muodossa. H&M:n nahkakassi olisi täydellinen kirjastoreissuille, joilta poiketaan spontaanisti kahvimukin ääreen lähikahvilaan. Missähän kirjastokorttini on? Taidanpa tutkia löytyykö vaatekaapista entuudestaan mitään sopivansävyistä.

(7) Jotkut asiat eivät muutu: alan luoda sotilaallisiin takkeihin merkitseviä silmäyksiä joka vuosi kun syksy alkaa taittua talveksi. Selected Femmen takissa on hiilenharmaa huopamainen pinta ja kapea nahkavyö, joka antaa vyötärölle ryhtiä.

Kuvat Acolyth, Samuji, H&M, Selected, Jak&Jil, La Garconne & Hair On The Brain

Muhkea mustavalkoraidallinen villis on ollut hakusessa useamman vuoden, mutta mahdottomat kriteerit - iso muttei roikkuva, rento muttei ryhditön, väljä malli ja istuvat hihat, edestä lyhyt ja takaa pidempi, täyttä villaa muttei kutiseva, täydellinen mutta kohtuuhintainen eikä retro vaan ranskalaisesti chic - ovat pitäneet huolta siitä, ettei vaihtoehdoista ole ollut varsinaista ylitarjontaa. Sitä täydellistä mustavalkoraidallista odotellessa luultavasti seuraavatkin kymmenet vuotta katse onkin syksyn mittaan kääntynyt raidattomiin vaaleasävyisiin villapaitoihin, joita sen sijaan tuntuu löytyvän joka sormelle.

Vaaleat villikset eivät perinteisesti ole olleet juttuni, mikä selittänee seikan ettei niitä löydy kaapistani ainuttakaan, mutta Elin Klingin tapaan puettuna konsepti alkoikin maagisesti toimia myös minimalistin mustanpuhuvissa kirjoissa. Lyhyen ja muhkean villapaidan seuraksi mustat pillifarkut vahapinnalla tai ilman - tai pillimalliset nahkahousut - ja teräväkärkiset kengät, joissa on jätkämäistä asennetta: jo toimii! Viimeistellään suurella nahkalaukulla ja simppeleillä hopea- tai kultakoruilla, kummasta nyt tykkää kun molemmat näyttävät hyvältä asukokonaisuuden vähäeleisessä värimaailmassa.

Kalastin pikaisella verkkokauppakierroksella viisi passelia vaihtoehtoa täyttämään vaalean villapaidan aukko, jos se tuntuu huutavan vaatekaapissani vielä tovin kuluttua - aina on ensin tarkistettava, ettei kyse ole hetken huumasta, yhdestä kuohuviinilasista liikaa tai liian vähistä yöunista johtuvista harhoista..

Helmut Langin neuleessa on villan lisäksi puuvillaa ja silkkiä, joten äärimmäisen mukavalta näyttävä paita on epäilemättä sitä myös päälle puettuna. Ylipitkistä hihoista paljon plussaa, pikkuisen miinusta kauluksesta jota voisi olla joko enemmän tai vähemmän. Filippa K:n valkoinen villapaita on 100% lampaanvillaa ja takuuvarmasti lämmin - olisikohan se tarpeeksi rento ja muhkea, jos siitä ottaisi isoimman mahdollisen koon? Hintakaan ei päätä huimaa, ottaen että materiaali on kohdallaan. T By Alexander Wangin neuleessa on alpakkaa, mohairia ja villaa, mutta valitettavasti aivan liikaa akryylia. Voi miksi pilataan täydellisesti leikattuja kauniita vaatteita muovisilla materiaaleilla? 3.1 Phillip Limin kohokuvioidussa neuleessa on villaa kelvolliset 85% ja vajaamittaiset hihat paljastaisivat kauniisti ranteet. Toisaalta talvisin tarvitaan villapaitoja, jotka peittävät ranteiden lisäksi puolet sormistakin.. Enkä ole vakuuttunut tuosta taskusta. COSin villapaita on täyttä villaa ja viisikon halvin 59 euron hinnallaan - olisiko siinä potentiaalia suosikiksi? Vain väri arveluttaa, se ei ole tasainen vaan trendikkään monivärinen ja sehän minimalistia epäilyttää.

Lämpeneekö myös ruudun tuolla puolen? Kuumaa vai kylmää?

Kuvat Style By Kling, Gaudete, COS & ShopBop

Teräväkärkiset kengät olivat ehkä seitsemän tai kahdeksan vuotta sitten minusta äärimmäisen cool. Omistin ryppyvartiset saappaat joiden terävät kärjet johtivat tietä kun kopistelin alas katua, olin ostanut ne viimeisillä pennosillani, jotka olivat jääneet keikkareissulla juodusta oluesta yli. Kenkäkokoelmaan kuului myös teräväkärkiset balleriinat jotka olivat minusta sopivalla rokkisärmällä ihanasti ranskalaiset sekä teräväkärkiset nilkkurit, joilla hypin The Stoogesin keikalla ja ajattelin, että hengitän samaa ilmaa kuin punkin ylipappi Iggy Pop. Jälkikäteen ajateltuna musta tunika, violetit sukkahousut ja samansävyiset violetit puuhelmet eivät olleet kovin punk edes yhdistettynä piikkikärkiin, mutta ei nyt takerruta epäolennaisuuksiin.

Tyylissäni on moni asia pysynyt vuodesta toiseen ennallaan, mutta suhteeni kengänkärkiin on osoittautunut äärimmäisen alttiiksi vaikutteille - niin myös rakkaus terävällä kärjellä varustettuihin kenkiin hiipui ja muuttui vahvaksi vastenmielisyydeksi. Jälkeenpäin ajatellen fiilis meni ohi samalla kun trendikin, vaikken silloin vielä tajunnut että oma tyylisilmä voi uuteen tottumisen lisäksi myös oppia pois vanhasta. Terävät kärjet kuuluivat pitkään samaan osastoon kuin kitten heel: niitä käyttivät vain lähiöiden ostariprinsessat, joilla oli kolme astetta liian tumma meikkivoide ja muovinen käsilaukku. Lempikengikseni nousseet Carin Westerin kiilakorot olivat kenkäkaapissani yllättävä askel kohti muodin seuraavaa kiertoa akselinsa ympärillä, mutta jollain tavalla jylhä kiilakorko teki kengistä halvan sijaan kiinnostavat.

Mutta nyt teräväkärkisten kenkien vahva paluu on koittanut toden teolla: esimerkiksi Givenchyn syysmallistossa ei muuta nähtykään ja kansainvälisestä bloggaajakermasta mm. Rumi ja Elin ovat loikanneet muitta mutkitta trendijunaan. Ensimmäinen reaktioni oli inhonpuistatus, mutta toinen vilkaisu riitti - ihanat! Kevytkenkäinen kärkimakuni osoitti taas petollisen luonteensa. Kaikki muu on alkanut yhtäkkiä näyttää pliisulta, terävässä kärjessä on kulmaa ja särmää. Erityisen hyvältä ne näyttävät kapeiden farkkujen seurassa, tuovat jotenkin skarpin ryhdin rennoimpaankin villapaita-asuun. Teräväkärkiset nilkkurit? Ihanat. Teräväkärkiset avokkaat? Voi kyllä. Seuraksi harmaat pillifarkut, raitapaita, suttunuttura ja kissarajaukset - täydellinen rokinkatkuinen pariisilaislook.

Huolisin arjen luottokengiksi ylemmän kuvan Chloén nahkaiset nilkkurit, Kate Spaden mokkaiset avokkaat pääsisivät palvelukseen kun kelit lämpenevät kohti kevättä ja paljaiden nilkkojen aika koittaa taas. Edmundo Castillon mokkanahkaiset vetskarisaapikkaat toisivat nostetta keikkareleisiin - jättäisin violetit puuhelmet kotiin mutta pukisin saappaat pillien seuraksi The Stoogesin keikalle, hyppisin kädet ilmassa ja ajattelisin, että hengitän samaa ilmaa kuin punkin ylipappi.

Herättävätkö terävät kärjet tunteita suuntaan tai toiseen? Kylmää, kuumaa vai vielä epäselvää?

Kuvat Style.com, StockholmStreetStyle, Fashion Toast, Elin Kling, Net-a-porter & ShopBop

Neutraaleihin väreihin ja koruttomiin perusvaatteisiin yhdistetyt tomaatinpunaiset pillifarkut näyttävät yhtäkkiä pelottavan hyvältä. En tiedä kestäisikö oma kanttini lähteä liikkeelle näinkin klassisella kokoonpanolla, tekisi takuulla mieli vaihtaa balleriinat johonkin särmikkäämpään ja nudevärinen bleiseri nahkatakkiin. Mutta ainakin kuvan tytöllä asu toimii juuri noin, pienellä ranskalaisella vivahteella - leokuosi kurkaten käännetyistä hihoista ja teräväkärkiset kiiltonahkaiset kengät kopisten kaupungin kaduilla. Jokapäiväisessä käytössä oleviin perusjuttuihin - kuten ihan tavallisin pillifarkkuihin - saa ihan uutta potkua, kun valitsee vähän yllättävämmän värin.

Vaalea jakku on The Row'n, haluan edelleen kaiken siitä mallistosta. Kiiltonahkaiset nauhakengät voisivat toimia omassa habituksessani balleriinoja paremmin, kuvan yksilöt ovat Alexander Wangin. Valkoinen kauluspaita on Boy. By Band Of Outsidersin, myös esimerkiksi Gaudetesta löytyy hyviä. Punaiset farkut kuvassa ovat Vilan, astetta arvokkaampi vaihtoehto punaisista farkuista löytyy Current/Elliottin valikoimista Gaudetesta. Koko elämän nielevä musta nahkalaukku ja musta perusvyö ovat Swedish Hasbeensin.

Mitä sanotte, kuumaa vai kylmää?

Kuvat StockholmStreetStyle, Net-a-porter, Swedish Hasbeens, ShopBop & Vila