Nappasin blogimaailmassa kiertäneen haasteen. Ei heikkohermoisille tai yli-inhimillisen täydellisille, jotka elävät juuri kuten äiti opetti.

1. Huulten repiminen. Sormeilen huuliani kun olen ajatuksissani tai keskittynyt. Jos ne ovat rohtuneet, revin niitä. Todella rasittava tapa, josta pääsin vajaa kymmenen vuotta sitten eroon kun löysin Blistexin - ja joka on alkanut uudestaan nyt kun olen vierottanut itseni siitä ja huuleni ovat korpuksi kuivettuneessa shokkitilassa, mitä repiminen ei varsinaisesti helpota.

2. Revin myös kynsiäni maanisella raivolla. Puoli päivää kestävän palaverin jälkeen kynsistäni on jäljellä puolet. Kynsien lakkaaminen auttaa, en kajoa niihin jos ne ovat vastalakattuja. Välttämättä.

3. Kylmä olut. Se on vaan parasta maailmassa ruoan kanssa, liian pitkän päivän jälkeen tai hyvässä seurassa baarissa. En juo sitä gallonatolkulla, mutta pullokin tekee vatsastani kipeän ja turvonneen raskauspömpän. Olen kypsässä 28 vuoden iässä tajunnut, että vatsani yrittää kertoa ettei olut sovi minulle. Olenkin päättänyt aivopestä itseni juomaan pelkkää valkkaria soodalla: jokakesäinen lempijuomani on muutenkin kevyempi, miedompi eikä aiheuta epätoivottuja sivuvaikutuksia kuten esimerkiksi vauvaonnitteluja.

4. Internet. Olen riippuvainen MacBookistani ja välillä huomaan, että päivästä on kadonnut kolme tuntia kun olen tehnyt en yhtään mitään. Etenkin väsyneenä tulee jumitettua koneella, kun voisi mieluummin vaikka mennä nukkumaan tai lukea jotain niistä kirjoista, jotka olen kasannut sängyn viereen odottamaan parempia aikoja. Taidan sittenkin tarvita vielä äitiä, joka vielä pari vuotta sitten kysyi joka kerta soittaessaan olenko syönyt (ja minä olin sentään lapsi, jolla ei pahimmassa teiniangstissaankaan ollut koskaan ongelmia syömisen kanssa).

5. Ihokarvojen nyppiminen. Se alkoi vuosia sitten kun luin, että nypityt karvat pysyvät pidempään pois, kasvavat takaisin hitaammin ja lopulta katoavat (eivät muuten katoa, teitä kaikkia on huijattu). Ensin se sattui, sitten aloin jollain friikillä tavalla nauttia siitä. Nyttemmin poikaystäviä järkyttänyt harrastus on jäänyt, kun valoimpulssihoidon myötä ylimääräisiä karvoja on kohta enää kulmakarvoissa. Niihin kajoan vain äärimmäisellä varovaisuudella, kiitos teinivuosina sattuneen episodin, joka oli nimeltään "Stella löytää pinsetit ja kulmakarvojen muotoilun ilon".

Tuttuja juttuja? Mitä paheita lukijaraadissa harjoitetaan?

1. Ihailen kokeilunhaluisia naisia, jotka irroittelevat tyylivalinnoillaan ja onnistuvat siinä aina. Tunnen silti syvää sielunkumppanuutta Geraldine Saglion ja Emmanuelle Altin tapaisiin naisiin, jotka pukeutuvat vuodesta toiseen samoihin mustiin minimekkoihin ja harmaisiin pillifarkkuihin yhdistellen niihin tuoreita elementtejä - ja näyttävät aina yhtä hyvältä lähes meikittömine kasvoineen ja laittamattomine hiuksineen. Pidän mutkattomasta pukeutumisesta, joka antaa tilaa ihmisen persoonalle ja karismalle.

2. Vaatteeni ovat mukavia ja rentoja, mutta vaihdan silti lökövaatteet ylleni heti kun pääsen kotiin, useimmiten villasukat ja ison t-paidan.

3. Omistan yli viisikymmentä kenkäparia, mutta alle kymmenen laukkua, joista käytän arkisin kahta tai kolmea. En poistua kotoa ilman fiilikseen sopivia kenkiä, mutta olalla heiluu usein sattumanvarainen kangaskassi.

4. Olen potenut vuosikausia jatkuvaa hiuskriisiä, joka johtuu enimmäkseen siitä, etten ehdi tehdä niille mitään aamuisin. Sen sijaan että vain nousisin hiukan aikaisemmin, valitan hiuksistani kaikille jotka jaksavat kuunnella.

5. Minusta pienet silmärypyt ovat tyylikkäät. Mielipiteen muodostamiseen on saattanut vaikuttaa seikka, että olen vastikään pistänyt merkille ensimmäiset omani.

6. En ole käyttänyt huulipunaa neljääntoista vuoteen, eikä se niin hyvältä näyttänyt silloin 14-vuotiaanakaan. Robert Smith on kyllä mainio esikuva monessa muussa asiassa.

7. Asioita, joita olen trendivaihteluista riippumatta rakastanut aina: pillifarkut (kolmetoistavuotiaan rokkitytön versio oli itsekavennettu ja lahkeista rispaantunut, parhaat olivat kuluneet ohuiksi ja haalistuneiksi), erilaiset remmisandaalit, minimittaiset mekot ja tunikat, suuret nahkalaukut, lantiolla roikkuvat vyöt, väljät villapaidat, maiharit, rennot surffilaineet, järjettömän kokoiset rannekellot ja paksut huivit. Suurimmasta osasta saa kiittää äitiäni, mainittua Robert Smithia sekä muita herkässä kasvuvaiheessa levyillä kuultuja ja elokuvissa nähtyjä tyylikkäitä naisia ja miehiä.

8. Käytin lukiossa ruskeita piilolinssejä, koska pidin harmaita silmiäni tylsinä. Onneksi tajusin pian, että elottoman muovipinnan silmiini tekevät piilolinssit olivat paljon tylsemmät. Nykyisin olen kameleonttisilmiini tyytyväinen, ne vaihtelevat väriään vaatetukseni, sään ja valon mukaan.

9. En ymmärrä tietoista trendikästä pukeutumista, sitä että vaatteet valitaan kaupasta pelkän trendikertoimen perusteella. Ei siinä ole mitään pahaa, mutta oman tyylillisen identiteetin puuttuminen tuntuu siltä kuin raaja puuttuisi.

10. Rakastan kenkiä, joilla voi lompsia. Siitä johtuu loputon rakkauteni prätkäsaappaisiin ja maihareihin. Korkokengissäkin voi lompsia, kun ne ovat riittävän tukevat.

11. Vihaan eniten maailmassa mustiin vaatteisiin pesukoneessa tarttunutta valkoista nöyhtää. Useimmiten se johtuu siitä, että mies on unohtanut nenäliinan farkkujensa taskuun. Tästä syystä pesen talouden kaikki pyykit itse.

12. En ole koskaan pureskellut kynsiäni, mutta revin niitä lakkaamatta - hyvä syy pitää kynnet mahdollisimman lyhyinä. Toinen syy on se, että lyhyet kynnet nyt vain näyttävät sormissani paljon paremmalta kuin pitkät.

13. Pitäisin hiukseni aina mieluiten kiinni, välillä tietoisesti vaan päätän jättää ne auki. Onneksi suttunutturasta on tullut jo kymmenen vuotta sitten kiinteä osa habitustani.

14. Matkustan niin kevyesti, että jäin kerran tunniksi Los Angelesin lentokentän tullivirkailijoiden kynsiin selvittämään miten on mahdollista, että olen tullut kolmeksi viikoksi maahan pelkän suuren olkalaukun kera. (Sen mahdollistaa pesukoneen omistavan ystävän luona asuminen, kantamista vihaava laiska luonne, jumittaminen tyytyväisenä samoissa vaatteissa. Hankin paluumatkaa varten kyllä toisen laukun matkalla tehtyjä vaate- ja levyhankintoja varten.)

15. Käytän samoja meikkejä päivästä toiseen enkä kyllästy. Miksi poiketa hyväksi havaitulta polulta, kun se kerran toimii? Silloin tällöin meikkipussiin ilmestyy jotain uutta, mutta päivittäiskäytössä olevat vakiotuotteet vaihtuvat hyvin harvoin. Kun jokin loppuu, haen samanlaisen tilalle.

16. Olen riippuvainen huulirasvasta, hiuslenkeistä ja hajuvedestäni. Ilman jälkimmäistä olo on alaston, ilman ensinmainittuja elämä ei jatku.

17. Kaiken pitää jäädä lanteille: hameiden ja housujen vyötäröt, vyöt, mekkojen leikkaukset. Peilikuva ahdistaa, jos linja katkeaa vyötäröstä. En usko että tulen koskaan käyttämään mitään korkeavyötäröistä, vaikka ne näyttävät hyvältä muiden päällä.

18. Hiukseni ovat todellisuudessa tumman maantienväriset. Isäni hiukset olivat mustat ja kiharat, äitini punertavat - mitä tapahtui?! Sama juttu silmien kanssa, isäni olivat ruskeat ja äitini vihreät, mutta omani ovat harmaat. Veljeni silmät ovat tietysti kirkkaansiniset. Onkohan tuo oikea perheeni.

19. Käärin kroonisesti hihojani, olivat ne minkämittaiset hyvänsä.

20. Vihaan keinonahkaa. Kyse ei ole materiaalielitismistä, vaan siitä, että keinonahka ei tunnu eikä tuoksu nahalta, ei kestä eikä vanhene kauniisti, ei ole jalkaystävällinen eikä yleensä edes näytä hyvältä. Usein harmittaa, kun kaunis kenkäpari on pilattu huonolla materiaalilla.

21. Rakastan kirpputoreja, mutta kävisin niissä huomattavasti enemmän, jos ne eivät olisi täynnä töniviä ihmisiä, kopiolaukkuja ja ylihinnoiteltuja halpalumppuja - viisi euroa käytetystä paidasta, joka on maksanut uutena seitsemän? Päädyn myös usein metsästämään jotain aivan tiettyä eikä kärsivällisyyteni riitä jäädä penkomaan vaatekasaa, jos olen pikasilmäyksellä todennut, ettei siellä näy mitään etsimäni tapaista. Onneksi on eBay.

22. En tajua monimutkaisia silmämeikkejä. On kaksi tapaa meikata silmät: sumuiset suttusilmät mustalla kajalilla tai yksi reteä luomiväri koko luomelle ilman typeriä häivytyksiä kulmakarvoihin asti. Päälle mustaa ripsiväriä.

23. Pidän itsessäni eniten pitkistä sääristä, joita paljastelen säädyllisyyden rajoilla liikkuvilla minihameilla ja tunikoilla lähes päivittäin, sekä selästä jota paljastelisin mielelläni enemmänkin, jos rintaliivien selkäosa ei olisi pahasti suunnitelmieni tiellä. Vähiten pidän vinoista hampaistani ja rinnoistani, ei sillä että niissä itsessään olisi varsinaista vikaa, toivoisin vain pienempiä. Ne rajoittavat tyyliäni ja pukeutumistani enemmän kuin mikään muu. Ja ne silikoniset kanafileet eivät muuten toimi, kun etuvarustusta on riittävästi.

24. Aloin parkua, kun sain yläasteella kuulla tarvitsevani silmälasit. Käytin vuosikausia jatkuvasti piilolinssejä. Nyt en ole jaksanut ostaa uusia kolmeen vuoteen. En jaksa käyttää silmälasejakaan kuin televisiota katsellessa. Ehkä pitäisi, pienikin likinäkö aiheuttaa noloja sosiaalisia tilanteita. Ystäväni käyttävät usein ilmaisua sokea lepakko.

25. Ihailen kauniisti huoliteltuja naisia, mutta näytän pelkästään typerältä, jos yritän samaa. Vaikutelma on sama kuin äitinsä meikkipussilla käynyt kuusivuotias. Sopivasti renttu ilme sopii minulle ja loputtoman laiskalle luonteelleni paljon paremmin.

26. Kun on surkea olo tai huono mieli, pukeudun poikaystävän vaatteisiin.

27. En osaa käyttää korvakoruja, omistankin niitä vain kahden tai kolmen parin verran. Syy löytyy teinivuosiltani kun korvissani oli yhteensä 16 lävistystä. Metallilla lävistettyjä korvia hiukan paleli pohjoissuomalaisessa pakkasessa. Kulmassani on arpi 14-vuotiaana ottamastani kulmalävistyksestä, se oli aikaa ennen kulmalävistysten yleistymistä asiaan vihkiytyneiden - enimmäkseen miespuolisten - harrastajien keskuudesta ja paksummalle miehen iholle tarkoitettu metallitappi repeytyi lopulta irti kulmastani.

28. Olen muutenkin täynnä arpia. Näkyviä arpia on kulman ja nenän lisäksi ainakin polvessa, selässä, reidessä, kyynerpäässä ja ranteessa. Ne eivät ole koskaan häirinneet, antaa elämän - siis tumpelolle sattuneiden onnettomuuksien - näkyä.

29. Käyttäydyn kun kolmevuotias kun pitäisi mennä iltapesulle. Ei huvita. En jaksa. ONKO PAKKO?! Nukkuisin jatkuvasti meikit poskilla, jos se ei näkyisi ihossa heti seuraavana aamuna. Nukunkin joskus, siitä huolimatta.

30. Melkein kolmekymppinen voi hyvin käyttää bändipaitoja. Joka väittää muuta on väärässä.

Julkaistu uudestaan vanhan blogin puolelta.

Asustautuminen on ollut viime päivinä melko metallipainotteista. Alla muutamia otoksia yllä nähdystä. Lontoossa asuva ystävä lähetti ranneröykkiöideni kaunistukseksi All Saintsin lukkoriipuksella varustetun ketjun, joka on killunut ranteessani siitä asti - kiitos Himmu! Korkeavyötäröisestä lyhennetty niittihame on Zarasta, nilkkureiden niittiremmit Vagabondilta, ohut panssariketju on ikivanha ja peräisin vanhoja koruja myyvästä pikkuputiikista Pikku-Roballa nimeltä Dessein. Niiteillä kuorrutettu kainalolaukku on hankittu Tukholmasta vuosi sitten.

Pitkähihainen tunika on vuoden takainen alehankinta Acnelta, ehdoton lempivaate jonka kevyesti läpikuultavat hihat antavat perusvaatteelle kaivattua ilmettä.

PS. Aivan kaikki niitit eivät olleet siis yhtäaikaa päällä, rakkaat lukijat. Kyseessä jälkeenpäin visualisoitu kollaasi.

Haasteella heitettiin taas. Olen laatinut vastaavia listoja teille niin monta kertaa, etten tiedä irtoaako minusta enempää sattumanvaraisia faktoja, mutta yritetään.

1. Muutin Suomeen vasta kymmenvuotiaana enkä osaa Maamme-laulua, Suvivirttä tai suurinta osaa tunnetuista suomalaisista joululauluista. Waltzing Mathilda, Australian epävirallinen kansallislaulu, sen sijaan on yhä hyvin hallussa.

2. Saan massiivisia siivouspuuskia, jotka loppuvat useimmiten kesken urakan. Siitä syystä eteisessä on tälläkin hetkellä kasa tavaraa, joka oli viime viikolla matkalla vinttiin.

3. Olen sukua lepakoille ja vampyyreille enkä siedä kirkasta valaistusta. Kuljeskelen kotona sulkemassa valoja sitä mukaan kun Karo on sytyttänyt niitä. Pidän tunnelmallisesta hämärästä ja poltan kynttilöitä läpi talven. Kiukuttelen silti, kun koko asunnosta ei löydy niin kirkasta valoa että talvipimeässä näkisi kunnolla esimerkiksi siivota (katso kohta 2).

4. Olen opiskellut kirjallisuustiedettä, mutta en ole vieläkään lukenut Tuntematonta sotilasta.

5. Kotiasuni on koostunut viime aikoina Karon villatakista, Led Zeppelinin t-paidasta, merinovillaisista sukkahousuista ja villasukista. Todella seksikästä, mutta 30-luvulla rakennetun kivitalon lankkulattia on ihan järkyttävän kylmä.

6. Marsipaani on suurinta herkkuani. Ainoa tuntemani ihminen joka jakaa tämän saksalaissyntyisen synnin kanssani on Karo. Hänen on oltava elämäni mies.

7. Monet oppivat tämän viisivuotiaana, mutta minä mietin edelleen joka kerta pienenpienen hetken kumpi olikaan vasen, kumpi oikea.

Kyläilemässä olevan äidin ja Jarviksen lisäksi tuli napattua tänään yhteiskuva toisestakin perheenjäsenestä, siitä vähemmän karvaisesta, joka on jälleen ominut käyttöönsä yhden lempihuiveistani. Huivini katoilevat mystisesti yksi kerrallaan, nyt ymmärrän miksi. Karvaisempi perheenjäsen pitää puolestaan huolta siitä, etten omista ainuttakaan ehjää sukkaparia.

Päivän biisivalinta on vanha, tuttu ja rakas. Ihanaa sunnuntai-iltaa!

Armas äitini on kylässä. Hän tutki vaatekaappini, sovitti puolet sen sisällöstä ja muistutti jälleen surullisesta tosiasiasta, että suurinpiirtein kaikki mistä pidän on peritty suoraan häneltä. Masentavan pitkä lista luvassa nuoruudenkuvien kera, jahka ennätän skannerin ääreen. Oikeastaan ainut asia jolta olen välttynyt ovat ponchot ja tyylin pahansuopat jumalat muistavat kyllä, että niitäkin käytin kyllä kamalassa hippivaiheessa, jota en nyt välitä tarkemmin muistella. Olen äitini kopio. No, uniikkius onkin yliarvostettua.

Mutta aika hehkeä vuotta vaille kuuskymppiseksi, vai mitä? Toivottovasti olen perinyt äitini erinomaiset geenit, hän ei käytä muuta meikkiä kuin ripsiväriä, huulipunaa ja sitä samaa MACin Strobe Liquidia johon olen itse totaalisen koukussa. Hän tosin taputtelee sitä hienostuneesti poskipäilleen siinä missä tytär läimäisee voiteen tyynesti koko kasvoilleen. Ehkä olen sittenkin puoliksi myös (erittäin) suurpiirteisen isäni tytär.

Olen tyynesti sivuuttanut vertailut julkisuuden henkilöihin sen jälkeen kun eräs lukija oli sitä mieltä, että muistutan Alexi Laihoa. Piirteissäni ilmeisesti on kuin onkin jotain maskuliinista, sillä yksi teistä on jo useampaan otteeseen huudellut, että Ville Valossa ja minussa on jotain samaa. Kun näin hänen linkittämänsä kuvan Villestä, muistin erään minusta otetun.

Hmmm. Ehkä olisi sittenkin pitänyt syntyä mieheksi.

PS. Veljeni muistutti nuorta Villeä useinkin silloin kun hänellä oli pidemmät mustat hiukset. Christian, olen sanonut ennenkin, että kannattaisi kasvattaa ne takaisin!

Vielä otos heinäkuulta. Voisikohan tervettä rusotusta ja aitoa rusketusta pullottaa talven varalle? Sumi saa ainakin opettaa minulle tuon hekumallisen kissarajauksen. Mau.

Flunssapotilas poikkesi tänään ulos ensimmäistä kertaa viiteen päivään vain todetakseen, että ei ehkä olisi ihan vielä kannattanut. Nyt sohvalle Jarviksen kanssa, illan ohjelmassa pestopastaa ja Sinkkuelämää. Elämä voittaa. Ihanaa lauantai-iltaa!

Milloin innostuit muodista? En ole oikeastaan koskaan varsinaisesti innostunut muodista, pääpaino on ollut alusta saakka omassa tyylissä ja pukeutumisessa. Tyylillinen herätys tapahtui viiden vuoden kypsässä iässä kun tajusin, että haluan käyttää vain vaaleanpunaista. Sittemmin olen päässyt tuon vaiheen yli. Jos saisit koko loppuelämäksi valita vain yhden asukokonaisuuden, mikä se olisi? Paha! Toivon, ettei näin käy, mutta jos on pakko valita: musta tunika, lantiolle jätetty kapea vyö, ohuet sukkahousut ja prätkäsaappaat. Lämmikkeeksi neuletakki, nahkatakki ja iso huivi. Jos saisit pitää vain viidet nyt omistamistasi kengistä, mitkä ne olisivat? Juuri mainitut prätkäsaappaat, mustavalkoiset nahkaiset Converset, Vagabondin mustat remmikorkkarit,  Acnen Pistol-saappaat ja eräät nauhanilkkurit, joita ette olekaan vielä nähneet - palaan asiaan lähipäivinä. Paljonko sinulla menee keskimäärin kuukaudessa rahaa vaatteisiin? Riippuu täysin kuukaudesta, mitä tahansa nollasta muutamaan sataan euroon. Vikahankinnat lähimmän vuoden aikana? Filippa K:n valkoinen paita, joka oli sittenkin makuuni turhan romanttinen sekä Zaran miesten farkut, jotka alkoivat lököttää nopeasti. Molemmat ovat jo löytäneet paremman kodin ystävien luota. Pahin muoti/vaatemokasi? Kun pysyy uskollisena mustaharmaalle minimalismille, kovin pahasti ei voi mennä pieleen. Pahimmat mokat sijoittuvat teini-ikään, lupaan viihdyttää teitä aiheella lähipäivinä. Kuinka usein tunnet epäonnistuneesi asuvalinnassasi? Aina silloin tällöin. Epäonnistumiset liittyvät yleensä siihen, että päälle osuneet vaatteet tai kengät eivät sittenkään sopineet päivän fiilikseen. On kamalaa kulkea korkkarit jalassa, kun olisikin ollut tennarifiilis! Lempihajuvetesi? Se Guccin Rush2. Miten uskoisit pukeutuvasi 10 vuoden päästä? Pysyykö nykyinen tyyli vai muuttuukohan ihan toisenlaiseksi? Mahdotonta sanoa. Vaikea kuitenkaan uskoa, että tyyli muuttuisi radikaalisti toisenlaiseksi. Todennäköisesti kymmenen vuoden päästä mennään jollain päivitetyllä versiolla nykyisestä linjasta, ronskeimmat rokkielementit saattavat jäädä pois tai sitten ei. Miten et ainakaan haluaisi pukeutua? En haluaisi näyttää tädiltä, mutten myöskään teiniltä. Miten saat ihosi pysymään noin hyvässä kunnossa? Kaksi sanaa: geenit ja Dermalogica. Ostatko vaatteita tai kodin esineitä kirpputoreilta? Kyllä! Olen vaan kirpputorien suhteen yhtä nirso kuin kaupassa täysihintaisen tavaran edessä, en vie kotiini mitään mitä en rakasta. Siksi kirppiksiltäkään ei tule haalittua kassikaupalla ihankivaa kamaa. Tunnetko tuhlaavasi luonnonvaroja ostaessasi uusia vaatteita? Omaan tyyliin sijoittamista ekologisempiakin harrastuksia on, onneksi myös pahempia. Omistan kenkiä enemmän kuin kukaan elämänsä aikana tarvitsee, mutta pyrin tekemään muilla elämänalueilla ekologisia valintoja. Kokonaiskuva ratkaisee. Onko ympäristönäkökohdilla merkitystä, kun teet ostopäätöksiä? On. Sijoitan vaatteissa laatuun ja käytän niitä kauan, pyrin valitsemaan kestäviä ja luontoystävällisiä materiaaleja ja suosin luomua, kun sitä on tarjolla. Hutejakin tulee, mutta suunta on huomattavasti parempi kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten. Mitä ajattelet siitä, että länsimaissa ihmisten on syytä kuluttaa nykyistä huomattavasti vähemmän hidastaakseen ilmastonmuutosta? Ihmisten on syytä tehdä aika paljon muutakin kuin vähentää kulutustaan, mutta auttaisi tosiaan asiaa jos ihmiset hankkisivat pitkäikäisempää tavaraa joka ei päätyisi vuoden sisällä kaatopaikalle. Kertakäyttökulttuuri ahdistaa päivä päivältä enemmän. Minkälaisissa vaatteissa urheilet? Mustissa ja yksinkertaisissa. (Tuliko tämä jollekulle yllätyksenä?!)
 Paras ja pahin kohta vartalossasi ja kasvoissasi? Parasta kropassani ovat sääret, kasvoistani tykkään kokonaisuutena. Suurista rinnoista ja hampaistani pidän vähiten. Minkälaista vaatetyyliä et voi sietää? On paljon asioita, joita en ymmärrä, mutta yleisesti ottaen minulle on melko samantekevää miten muut ihmiset haluavat pukeutua. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan. Vieläkö sinulla on aikaa lueskella britti-Vogueta ja muita naistenlehtiä? Valitettavan vähän. Ostan nykyisin todella harvoin lehtiä juuri siksi, luen kyllä kaiken minkä saan käsiini kun hetki aikaa löytyy. Mikä on suhteesi rusketukseen? Makaatko äksänä auringon alla, käytkö solariumissa, käytätkö itseruskettavia? Kerroinkin juuri, että peilikuvani miellyttää eniten ruskettuneena. Arvostan eniten luonnollista rusketusta, jota korostan Nuxen monitoimituotteilla. Solariumissa olen käynyt lähinnä ennen matkoja tai hoitaakseni talven aikana pois pieniä iho-ongelmia, jotka paranevat kuin salamaniskusta yhdellä käynnillä. Millaisia takkeja pidit viime talvena? Millainen tulee olemaan tämän talven takkisi? Talvitakkeja omistan kaksi: lämpimämpi versio on Filippa K:n militaristinen villakangastakki, joka on ollut käytössä neljä vuotta ja toivon, että sillä pärjätään ainakin vielä tämä ja mahdollisesti seuraavakin talvi. Toinen on - sekin Filippan - punkruudullinen vetskaritakki, joka pysyy käytössä yhä. Helsingissä on talvisin sen verran leutoa, että syystakeillakin pärjää pitkälle, käytössä on ollut ja tulee tänäkin talvena olemaan nahkatakki yhdistettynä jättiläismäiseen villahuiviin. Harmittaako sinua koskaan kun joka ikinen kerta kun mainitset mitään uusista vaatteistasi ja asusteistasi, kuoro ihailijoita syöksyy heti julistamaan että aikovat ostaa saman? Tajuan, että tämä on nimenomaan tyyliblogi, mutta eivätkö nämä kaikki Stella-kopiot ikinä käy hermoillesi? Hahaha, ei harmita. Siksihän vinkit laitetaan jakoon, että niitä voivat muutkin hyödyntää. Tyylini ei ole niin uniikki, että hankkimalla mustan tunikan ja prätkäsaappaat olisi automaattisesti kopioni - ja vaikka olisikin, eihän se olisi minulta pois. Onko sulla sinettipidennykset vai teippipidennykset? Sekä että, lue täältä ja täältä enemmän. Voiko nyt jo pitää syksyisiä nahkanilkkureita, vai onko se liian pessimististä kesän lopun odottelua? Voi, anna palaa! Ulkona näyttää sen verran synkältä, ettei tulisi juuri nyt mieleen sandaaleissakaan lähteä ulos. Nainen, joka ulkonäöltään on sinusta erittäin kaunis? Kate Moss, Milla Jovovich, Sienna Miller, Uma Thurman. Onko sinusta parempi a) kehittää omaleimainen tyyli, joka päivittyy muodin mukana, mutta säilyy kuitenkin tunnistettavana ja omana, vai b) leikitellä vaatteilla, tyyleillä ja tyylipuhtailla kokonaisuuksilla niin että olisi jonain päivänä nörtti, toisena rokkari, joskus punk..? Minusta se on persoonakysymys. Toisille sopii paremmin pitää kiinni omaleimaisesta, tunnistettavasta tyylistään, toiset rakastavat vaatteilla ja identiteeteillä leikkimistä eikä kummassakaan ole mitään vikaa. Mitä antaisit neuvoksi köyhille opiskelijoille ja muille pienituloisille - mten tyyliä ylläpidetään pienellä rahalla? Hanki laadukkaat ja toimivat perusvaatteet, vaikka ne maksaisivat kerralla enemmän - ne myös palvelevat rutkasti pidempään ja näyttävät hyviltä aina. Sen jälkeen sijoita asusteisiin: tee löytöjä kirpputoreilla, kierrätyskeskuksissa, alennusmyynneissä ja ystävien kirpparikasseista. Erilaisilla huiveilla, päähineillä, laukuilla, vöillä ja koruilla saat helposti vaihtelua suppeaan perusgarderoobiin. Minkä kokoiset korkokenkien pitää olla - hitusen isot, jotta kantapään ja korkkarin takaosaan jää vähän tilaa vai ihan kiinni siinä? Hitusen isoilla korkokengillä on mahdotonta kävellä, valitse aina ne napakammat! Nahkakengät venyvät käytössä kyllä, ja muunlaisia ei minusta kannata hankkiakaan.. Selkeästi liian pieniä kenkiä ei tietenkään pidä ostaa. Jos pienempi koko on liian napakka, suurempi liian iso eikä välikokoja ole, kokeile saako isommasta koosta sopivan pohjallisilla. Miten solmisit hyvin suurikokoisen villahuivin? Kietoisin sen vain paksusti kaulan ympärille. Sen voi kiinnittää suurella hakaneulalla, jos se ei pysy muuten kiinni. Usein päälläsi nähty ja kehumasi Filippa K: onko se todellakin niin kestävää kuin sanot? En voi kuin suositella, omat Filippa K:lta hankkimani vaatteet ovat kyllä kestäneet. Kaikkien merkkien vaatteiden suhteen kannattaa kuitenkin olla hereillä materiaalien suhteen: toiset ovat herkempiä nyppääntymään kuin toiset, merkki itsessään ei ole tae mistään. Mitä muita vaatemerkkejä suosittelisit? Acne, Diesel, Turnover, Tiger Of Sweden.. Jälkimmäisen kohdalla kannattaa olla erityisen tarkka materiaalien kanssa, osassa edullisemmista vaatteista on ollut välillä akryllia, joka ei ole tunnettu kestävyydestään. Filippa K:n ja Acnen lisäksi voisitko mainita muutamia merkkejä/kauppoja, joista saa hyviä (esim. basic mustia) tunikoita? Helsingissä kannattaa poiketa Gaudeteen, Beamiin, Minukseen, Helsinki10:een ja Asunaan. American Apparel myy perustunikoita kaikissa maailman väreissä. Osaatko suositella hyvää suutaria? Viiskulman suutari on paras. Minne veisit nahkatakin korjattavaksi? Apua, en tiedä. Suutarille tai hyvälle ompelijalle, jollainen on vielä löytymättä. Mistä olet ostanut mustan Munderingskompagnietin nahkarotsin, kuinka kallis se oli ja vieläkö olisi toivoa saada sellainen/vastaava jostain? Hankin sen Beamista, ohv oli vähän yli neljäsataa euroa. Täytyypä kysyä olisiko Beamiin tulossa tänä syksynä samalta merkiltä jotain vastaavaa, selvitän ja palaan asiaan! Samaa mallia ei taida enää olla liikkeissä, ulkomaisista nettikaupoista voi tietysti yrittää metsästää, samoin eBaysta. Mistä sellaiset nahkaleggarit saa tai vastaavanlaiset? Ida Sjöstedtin leggingsejä ei taida saada enää, mutta American Apparel myy vähän vastaavia. Mistä karitevoita saa ostaa? Apteekeista ja luontaistuotekaupoista. Kuvittelisin, että myös tavaratalojen luontaistuoteosastoilta löytyy. Onko karitevoilla mitään tekemistä pähkinöiden kanssa, muuta kuin se, että pähkinästä jotenkin saadaan? Voiko pähkinäallerginen käyttää tuota? Tästä en osaa sanoa - kannattaa kysyä apteekista! Milloin olet myymässä vaatteita Huuto.netissä ja millä nimimerkillä? Lähipäivinä, nimimerkki on StellaH. Ilmoitan kyllä täällä kun saan tavaraa myyntiin!

Tässä olivat vastaukset viimeisiin kysymyksiin! Huudelkaa kommenttilootaan, jos johonkin mieltä askarruttaneeseen kysymykseen jäi vielä vastaus saamatta.

PS. Valoimpulssihoidoista lisätietoa kysyneille tulossa oma juttu lähipäivinä.

Kävin näyttämässä hiuksiani Sumin saksille ja dilemma päättyi toistaiseksi kompromissiin: lähes kuukauden yliaikaa jo olleet teipit poistettiin, mutta hyvässä kunnossa olleet sinetit saivat vielä jäädä. Pituuksia lyhennettiin ja kerrostettiin reilulla kädellä, ja - myönnän, te lyhyemmän puolesta puhuneet lukijat olitte oikeassa - kokonaisuudesta tuli paljon aiempaa kevyempi. Tykkään kutreistani itseasiassa nyt entistä enemmän, ja mikä parasta, niitä saa taas vapaasti haroa!

Kuvissa ne on juuri pesty ja annettu kuivua itsestään ilman muotoilutuotteiden hellää apua, ei kannata siis arvioida kovin kriittisesti (varsinkaan noita uskomattoman älykkäitä ilmeitä, voi luoja). Parempia kuvia luvassa jahka ennätän!

Mutta mitä pidätte?