Ihan vielä ei tarkene huidella paitahihasillaan, joten yritän ankarasti keskittyä kevätinspiraatioon, joka sisältää järkeviä asioita kuten takkeja, huiveja ja pitkiä lahkeita. Innostuin StockholmStreetStylen ikuistamasta tyyliniekasta, joka yhdistelee surutta rentoa ja skarppia tavalla joka näyttää samaan aikaan sekä huolettomalta että juuri sopivasti viimeistellyltä tärkeään palaveriin, näyttelyavajaisiin - tai mihin vaan, jonne ei kehtaa lompsia reikäisissä tennareissa. Punainen on raikas seuralainen mustalle, harmaalle ja kuluneelle denimille, mutta ei kovin yllättäen kirkas oranssi kiehtoo meikää vielä vähän enemmän.

Omistan Arelalizzan kasmirhuiveja kahdessa värissä ja alkaa vähän tuntua siltä, että niitä voisi kerätä koko sarjan - jättiläismäinen kasmirhuivi toimii ympäri vuoden eikä siihen yksinkertaisesti ole mahdollista kyllästyä. Mustan nahkalaukun ja harmaan collegepaidan bongasin Selected Femmen valikoimista, teräväkärkiset oranssit korot ovat Alice + Olivian. Rennot poikaystäväfarkut ovat Leviksen uudesta Made & Crafted -mallistosta. Kirkkaat huulipunat ovat satunnaisista kokeiluistani huolimatta vielä vähän haastavia, joten korvaisin leiskuvat huulet leiskuvilla kynsillä: syötävän sävyinen kynsilakka on OPIn uudesta Holland-kokoelmasta ja nimeltään A Roll In The Hague.

Nahkahihaisia villakangastakkeja on kävellyt vastaan koko kevään, minä tietysti perässähiihtelijänä havahduin niihin vasta nyt. Ehkä paksummat villakangastakit saavat jäädä odottamaan syksyä, mutta nahkahihaiseen trenssiin voisin kyllä sijoittaa.. Tai tehdä sellaisen itse (lue: pakottaa Outi tai Jenni tekemään).

Mitä sanotte, kuumaa vai kylmää?

Kuvat StockholmStreetStyle, Arelalizza, Net-a-porter, Selected Femme, ShopBop & OPI

Olen aiheuttanut itselleni viikossa vakavan pakkomielteen katumuotikuvasta. Virallisesti vihaan sinistä. En omista ainuttakaan sinistä vaatetta tai asustetta. Epävirallisesti olen alkanut harkita yhteen ihan tietynlaiseen haalistuneen tummansiniseen neuleeseen sijoittamista. Esimerkiksi tälläiseen.

Yhdistäisin sen hattuun, kuluneisiin boyfriend-henkisiin farkkuihin, mustiin korkoavokkaisiin ja isoon tote-malliseen kassiin. Jännä juttu. Kuvan kylkeen ongitut täydelliset farkut ovat peräisin Dieselin putiikista, mustat korot Zarasta ja laukku, no, tietysti Alexander Wangin.

Aubin & Willsin rento college sopisi kaikkeen mitä omistan, mutta omistan jo harmaan collegepaidan eikä mikään voi voittaa harmaata collegepaitaa, edes tummansininen collegepaita. Vincen neule on sävyltään kirkkaampi ja koboltinsinisempi - uskaltaisiko? Ehkä päädyn kolmikosta kuitenkin Acnen pitkään sininen neuleeseen, joka näyttää löytyvän Gaudeten verkkokaupasta alesta.

Piti tämäkin päivä nähdä, että haksahdan siniseen. Katsotaan kuinka käy.

Kuvat Style By Kling, ShopBop, Net-a-porter & Diesel

Sen ehtii unohtaa joka vuosi: sen vaiheilevan vaiheen keväästä, kun ei varsinaisesti ole enää kylmä muttei ole vielä lämminkään. Siihen ei yksinkertaisesti ole olemassa sopivaa takkia. Nahkatakki? Itsemurha. Pakkasparka? Lämpöhalvaus. Villakangastakki? Näyttää tässä vaiheessa vuotta joltain joka on jäänyt viime viikolla auton alle. Tiedättehän. Ryhditön mytty nöyhtää ja nyppyä.

Paras lääke kriisiin ei ole uusi välikauden väliin sopiva välikausitakki, vaan kärsivällisyys, sillä vaiheesta selvitään pahimmissakin tapauksissa muutamassa viikossa. Sen jälkeen onkin seuraavaan syyskuuhun saakka helppoa, kun minkä tahansa päälle voi vaan vetää lempinahkarotsinsa.

Nyt kun joku vielä muistuttaisi minua tästä omasta viisaudestani eikä antaisi kuolata näppäimistölleni Thakoonin parkainspiroituneen trenssin (vai trenssistä inspiroituneen parkan?) äärellä. Tulkaa ottamaan minulta internet pois ennen kuin tärvään kuukauden vuokrarahat takkiin, joka ei kuitenkaan tee minusta tuota kuvan tyttöä, jonka vaatekaappi ei taatusti näytä koskaan kulahtaneelta.

Kuvat Models Off Duty & La Garçonne

Onko tämä se kevät kun löydän itsestäni pienen lahkolaisen ja alan yhdistää polven peittäviä vekkihameita tummansinisin neuleisiin ja mataliin kävelykenkiin?

Ehkä ei, mutta pienen valaistumisen koin StockholmStreetStylesta onkimani kuvan edessä. Pidän hiljaisista vaatteista, sellaisista jotka eivät julista olemassaoloaan tai yritä olla mitään. Harmaat villapaidat, mustat pillifarkut, valkoiset t-paidat - kaikki edustavat samaa niukkuuden estetiikkaa. Vastoin aiempaa epäluuloani nörtimmätkin nyanssit toimivat, kunhan ne kannetaan oikealla asenteella: pidän siitä, ettei kuvan tyttö yritä taikoa itsestään vaatteilla pidempää, laihempaa, coolimpaa tai alleviivatumpaa, hän vain on. Ja onnistuu tekemään ehkäpä maailmankaikkeuden tylsimmistä vaatteista jollain tavalla grungen.

Epäilen silti, että ystäväni kuolisivat nauruun, jos meikätyttö yrittäisi samaa ja lompsisi kaljalle pukeutuneena beigeen vekkihameeseen. Mutta kaikki on totta tosiaan kiinni asenteesta: jos se ei tule luonnostaan, se menee juuri siihen mihin ei pitänyt - yrittämiseksi. Parempi vaan pitää kiinni pillifarkuista ja prätkäsaappaista.

Kuvat StockholmStreetStyle & Red Valentinon hame Net-a-porterista

Paljailla kintuilla ja ilman takkia ei taida vielä Suomessa pärjätä, mutta kevät tulee niin kovaa kyytiä että menköön optimismin piikkiin. Jos juuri nyt osuisi vastaan hyvä haltija, joka täyttäisi kolme toivetta vaatekaappiini, valitsisin nimittäin StockholmStreetStylen inspiroimana harmaan meleeratun neuleen, sopivasti sirot perusnilkkurit (reteällä yksityiskohdalla varustettuna minulle, kiitos) ja valtavan nahkalaukun, johon mahtuisi se kevättakki ja sukkahousut, jotka ovat juuri käyneet liian lämpimiksi.

Jotkut vaan tietävät miten tehdään täydellinen harmaa neule: Etoilé Isabel Marant ei tuota koskaan pettymystä. Nahkaiset nilkkurit ovat H By Hudsonin, konjakinruskea nahkaremmi on simppeli mutta särmä plussa joka tekee kengistä asteen omintakeisemmat. Maison Martin Margielan nahkalaukku ei taida kaikessa yksinkertaisuudessaan mennä koskaan muodista - miksei se löydy jo vaatekaapistani?! Ainiin, siksi että se maksaa enemmän kuin lentoliput Australian aurinkoon. Huokaus.

Kuvan mekkokin kolisee mustaa rakastavan minimalistin sydämeen. Acolythilla oli syksyllä valikoimassaan samantapainen Ann-Sofie Backin paitamekko, mustat taisivat jo kadota alerekiltä. Ei ole onneksi vaikeaa tehdä jotain samantapaista mustasta maksimekosta, näin yksinkertaiseen kustomointiin saattavat jopa tumpelon kädentaidot riittää.

Kuvat StockholmStreetStyle, ShopBop & La Garçonne

Anja Rubik tarjoaa reseptin kevään helpoimpaan asuun: nahkahousut, pitkä jakku, valkoinen t-paita, hattu ja kenkäkaapin korkeimmat korot. Asustetaan rannekellolla ja kädessä kuljetettavalla kirjekuorilaukulla.

Vielä kun tietäisi miten hiuksistaan saisi noin täydelliset (ja miten olla jäämättä auton alle astellessaan eteerisesti hymyillen kadun yli).

Kuva StockholmStreetStyle

Maailmalla napatuista katumuotikuvista on kovin vaikea löytää inspiraatiota pakkaspukeutumiseen, mutta ehkäpä niihin täytyy vain lisätä mielessään muutama kerros villaa. Helmikuiseen keväänodotukseen tarjosi jokusen idean StockholmStreetStylesta lainaamani kuva, jossa armeijanvihreään takkiin oli yhdistetty sekä tummanruskeaa että konjakinruskeaa nahkaa - jotenkin rentoa ja raikasta. Musta tuo ryhtiä ja kokoaa kokonaisuuden yhteen.

Kalastin verkkokaupoista tyyliin sopivia suosikkeja. Filippa K:n khakinvihreällä huivilla olisi käyttöä keväämmälläkin, samoin BB Bruno Bordesen nauhakengillä, joiden patinoitunut nahka ja jätkämäinen malli kolahtaa ja kovaa. Keron luonnonvärinen nahkalaukku raikastaisi armeijanvihreästä ja mustasta koottuja asukokonaisuuksia, Nixonin mustan silikonisen miestenkellon yhdistäisin kaikkeen muuhunkin.

Takkirintamalta löytyi monta käyttökelpoista vaihtoehtoa. Organic By John Patrickin takki on tehty Jenkeissä valmistetusta kierrätetystä puuvillasta, siitä taitaisi olla iloa vasta myöhemmin keväällä. Firetrapin vyöllä varustettu parka on lämpöisempi ja kaiken lisäksi alessa! Burberry Britin parka on ehkäpä suosikkini, valitettavasti budjettini ei ole ihan samaa mieltä.

Mitä tuumaa lukijaraati, kylmää vai kuumaa?

Kuvat StockholmStreetStyle, Helsinki10, Luisaviaroma, Gaudete, Firetrap, Kero & Net-a-porter

Olen jälleen vapautunut viikon kaksi (okei, kuukauden) kestäneestä tyylillisestä inspiraatiokadosta, jonka ennen viittä pimenevät illat ja työkiireet aiheuttivat. Kurkkasin äsken vaatekaappiini ja siellä ne olivat, kaikki 99% vaatteistani joita en ole muistanut kun olen juoksennellut samassa mustassa minihameessa, harmaassa collegepaidassa ja niskaan vedetyssä poninhännässä. Suunta on vain ylöspäin! Seuraa viime päivinä pyöriteltyjä tyylejä ja tuumia, olkaat hyvät.

(1) Minulla on paha tapa klikata kaikki inspiroiva talteen ja unohtaa merkata lähteen. Ellei epäluotettava muistini ole jälleen pettänyt, harmaa neule on T By Alexander Wangin ja peräisin La Garconnesta. Ei sitä tietenkään sieltä enää löydy, joten nyt pitäisi keksiä mistä muualta löytyy edestä lyhyitä, takaa pidempiä harmaita neuleita, joiden alle voisi pukea valkoisen kauluspaidan.

(2) Acolyth on verkkokauppa, mutta käyn kyllä nappaamassa sieltä tyyli-inspiraatiotakin. Mainitsinko jo sen valkoisen kauluspaidan? Kuvan paita on Back By Ann-Sofie Backin ja puetaan ehdottomasti mustan minihameen seuraan - tai yhdistetään talvisesti mustiin pillifarkkuihin ja saappaisiin.

(3) Glöginpunainen nahkavyö lämmittäisi sekä sielua että vaatekaappia. Vyö on Samujin ja huutaa selvästi harmaita sävyjä seurakseen, ehkä jotain konjakinruskeaakin ettei mene vallan tonttuiluksi. Miesten vöistä lainattu mutkaton muotoilu näyttää oikealla tavalla rauhalliselta.

(4) Pörröisille vaatteille lämpenevä Anna-Kaari tuli mieleen kun näin Jak&Jilissa kuvan muotitoimittaja Kate Lanphearista karvatakissaan. Jos lunta on tultava, en keksi mukavampaa tapaa suojautua sitä vastaan. No ehkä neljä seinää ja untuvapeitto.

(5) Otsatukka vai ei? Päätin jo että aikani otsatukkaisena tyttönä on ainakin toistaiseksi ohi, mutta päätöksen horjuttamiseen tarvittiin vain Bob Gruenin vuonna 1976 ottama valokuva Debbie Harrysta. Harmi, ettei valovoima ole ihan samaa luokkaa kuin Blondie-laulajalla, mutta se ei onneksi estä tavoittelemasta täydellistä tukkaa.

(6) Konjakinruskean tummemmat(kin) sävyt kiinnostavat, kunhan ne tulevat napakan nahan muodossa. H&M:n nahkakassi olisi täydellinen kirjastoreissuille, joilta poiketaan spontaanisti kahvimukin ääreen lähikahvilaan. Missähän kirjastokorttini on? Taidanpa tutkia löytyykö vaatekaapista entuudestaan mitään sopivansävyistä.

(7) Jotkut asiat eivät muutu: alan luoda sotilaallisiin takkeihin merkitseviä silmäyksiä joka vuosi kun syksy alkaa taittua talveksi. Selected Femmen takissa on hiilenharmaa huopamainen pinta ja kapea nahkavyö, joka antaa vyötärölle ryhtiä.

Kuvat Acolyth, Samuji, H&M, Selected, Jak&Jil, La Garconne & Hair On The Brain

Muhkea mustavalkoraidallinen villis on ollut hakusessa useamman vuoden, mutta mahdottomat kriteerit - iso muttei roikkuva, rento muttei ryhditön, väljä malli ja istuvat hihat, edestä lyhyt ja takaa pidempi, täyttä villaa muttei kutiseva, täydellinen mutta kohtuuhintainen eikä retro vaan ranskalaisesti chic - ovat pitäneet huolta siitä, ettei vaihtoehdoista ole ollut varsinaista ylitarjontaa. Sitä täydellistä mustavalkoraidallista odotellessa luultavasti seuraavatkin kymmenet vuotta katse onkin syksyn mittaan kääntynyt raidattomiin vaaleasävyisiin villapaitoihin, joita sen sijaan tuntuu löytyvän joka sormelle.

Vaaleat villikset eivät perinteisesti ole olleet juttuni, mikä selittänee seikan ettei niitä löydy kaapistani ainuttakaan, mutta Elin Klingin tapaan puettuna konsepti alkoikin maagisesti toimia myös minimalistin mustanpuhuvissa kirjoissa. Lyhyen ja muhkean villapaidan seuraksi mustat pillifarkut vahapinnalla tai ilman - tai pillimalliset nahkahousut - ja teräväkärkiset kengät, joissa on jätkämäistä asennetta: jo toimii! Viimeistellään suurella nahkalaukulla ja simppeleillä hopea- tai kultakoruilla, kummasta nyt tykkää kun molemmat näyttävät hyvältä asukokonaisuuden vähäeleisessä värimaailmassa.

Kalastin pikaisella verkkokauppakierroksella viisi passelia vaihtoehtoa täyttämään vaalean villapaidan aukko, jos se tuntuu huutavan vaatekaapissani vielä tovin kuluttua - aina on ensin tarkistettava, ettei kyse ole hetken huumasta, yhdestä kuohuviinilasista liikaa tai liian vähistä yöunista johtuvista harhoista..

Helmut Langin neuleessa on villan lisäksi puuvillaa ja silkkiä, joten äärimmäisen mukavalta näyttävä paita on epäilemättä sitä myös päälle puettuna. Ylipitkistä hihoista paljon plussaa, pikkuisen miinusta kauluksesta jota voisi olla joko enemmän tai vähemmän. Filippa K:n valkoinen villapaita on 100% lampaanvillaa ja takuuvarmasti lämmin - olisikohan se tarpeeksi rento ja muhkea, jos siitä ottaisi isoimman mahdollisen koon? Hintakaan ei päätä huimaa, ottaen että materiaali on kohdallaan. T By Alexander Wangin neuleessa on alpakkaa, mohairia ja villaa, mutta valitettavasti aivan liikaa akryylia. Voi miksi pilataan täydellisesti leikattuja kauniita vaatteita muovisilla materiaaleilla? 3.1 Phillip Limin kohokuvioidussa neuleessa on villaa kelvolliset 85% ja vajaamittaiset hihat paljastaisivat kauniisti ranteet. Toisaalta talvisin tarvitaan villapaitoja, jotka peittävät ranteiden lisäksi puolet sormistakin.. Enkä ole vakuuttunut tuosta taskusta. COSin villapaita on täyttä villaa ja viisikon halvin 59 euron hinnallaan - olisiko siinä potentiaalia suosikiksi? Vain väri arveluttaa, se ei ole tasainen vaan trendikkään monivärinen ja sehän minimalistia epäilyttää.

Lämpeneekö myös ruudun tuolla puolen? Kuumaa vai kylmää?

Kuvat Style By Kling, Gaudete, COS & ShopBop

Neutraaleihin väreihin ja koruttomiin perusvaatteisiin yhdistetyt tomaatinpunaiset pillifarkut näyttävät yhtäkkiä pelottavan hyvältä. En tiedä kestäisikö oma kanttini lähteä liikkeelle näinkin klassisella kokoonpanolla, tekisi takuulla mieli vaihtaa balleriinat johonkin särmikkäämpään ja nudevärinen bleiseri nahkatakkiin. Mutta ainakin kuvan tytöllä asu toimii juuri noin, pienellä ranskalaisella vivahteella - leokuosi kurkaten käännetyistä hihoista ja teräväkärkiset kiiltonahkaiset kengät kopisten kaupungin kaduilla. Jokapäiväisessä käytössä oleviin perusjuttuihin - kuten ihan tavallisin pillifarkkuihin - saa ihan uutta potkua, kun valitsee vähän yllättävämmän värin.

Vaalea jakku on The Row'n, haluan edelleen kaiken siitä mallistosta. Kiiltonahkaiset nauhakengät voisivat toimia omassa habituksessani balleriinoja paremmin, kuvan yksilöt ovat Alexander Wangin. Valkoinen kauluspaita on Boy. By Band Of Outsidersin, myös esimerkiksi Gaudetesta löytyy hyviä. Punaiset farkut kuvassa ovat Vilan, astetta arvokkaampi vaihtoehto punaisista farkuista löytyy Current/Elliottin valikoimista Gaudetesta. Koko elämän nielevä musta nahkalaukku ja musta perusvyö ovat Swedish Hasbeensin.

Mitä sanotte, kuumaa vai kylmää?

Kuvat StockholmStreetStyle, Net-a-porter, Swedish Hasbeens, ShopBop & Vila