Hei ihanat, kiitos kannustuksesta! Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu - viikonloppu alkoi juuri, Karolla on vapaailta, yksi rakkaimmista ystävistäni on käymässä Lontoosta ja toinen tulee huomenna Tampereelta. Jos emme jaksa uhmata pakkasta tänään meillä on kokonainen tuotantokausi Greyn Anatomiaa ja jos sekään ei vielä auta, niin lähetti toi ovelle tänään pullollisen Danzkan uutta karpalolla ja vadelmalla maustettua vodkaa. (Mitä pitäisi päätellä siitä, että muille bloggareille lähetetään karkkipusseja ja minulle vodkaa?!)

Perjantain virallinen levy on The Musicin Strength In Numbers ja päivän kappale albumin nimikkobiisi. Jos tällä ei mieliala nouse niin ei millään.

Viikonloppu ei kestä ikuisesti ja kesään on vielä aikaa, joten olen päättänyt yrittää kaivautua mustasta aukosta ulos sitä ennen omin voimin. Aloitin tyhjentämällä kotini kaikesta niin henkistä kuin fyysistä tilaa vievästä tarpeettomasta, ne löytyvät nyt huuto.netista. Muut ovat heti ostettavissa, mutta jätin Vagabondin harmaisiin Thelmoihin huutovaraa, koska epäilen että siitä olisi tullut muuten sanomista. Harmaita ei ole ollut myynnissä Suomessa, myyn oman näytekappaleparini vain ja ainoastaan koska kirotut nilkkuri-ihanuudet ovat ihan hitusen liian pienet! Lisää seuraa perässä. Pahvilaatikot eivät ole osa olohuoneemme sisustusta, vaikka ystävät niin kuvittelevatkin.

Rentoa perjantaita, rakkaat!

Rakkaat lukijat, olen joutunut mustan aukon nielaisemaksi enkä löydä ulospääsyä. Mikko sanoi puhelimessa tekevänsä puolikkaita asioita joihin menee koko päivä, juuri siltä tuntuu minustakin. Ajattelen myös puolikkaita ajatuksia enkä saa lauseitani loppuun, kun väsymys vie voiton kesken kaiken.

Olen siivonnut samat nurkat kolmeen kertaan ja seurannut voimattomana kun tavararöykkiöt hiipivät päivässä takaisin. Kahlaan läpi vastaamattomien sähköpostien sumaa ja päätän vastata jonain toisena päivänä. Jarviksen ulkoiluttaminen nielee kaiken energian, josta olisi pitänyt riittää myös kaupassa käymiselle, ruoanlaitolle ja epäystävällisten näköisten laskujen avaamiselle. Mainoslehtien kasvava vuori on odottanut kolme päivää ulko-oven edessä että jaksaisin kiikuttaa sen lehtikeräykseen. Sen yli asteleminen on jostain syystä vähemmän vaivalloista.

Joka kerta sama virsi juuri tähän aikaan vuodesta. Olen selvinnyt syksystä, sinnitellyt läpi joulun ja vuodenvaihteen ja alan odottaa, että elämä alkaisi taas. Sen sijaan että aurinko ilmestyisi esiin, kevät tekisi tuloaan ja ihmiset alkaisivat taas hymyillä, aika hidastuu ja humisee ympärillä kuin tyhjä parkkihalli. Päivät vilahtavat ohi huomaamatta, mutta kaikki näyttää samalta. Tammihelmimaalis. En tiedä kumpi on pahempi, loputon lumi vai loska. Ulkona on nielevän kylmää ja pimeää joka ainoa päivä. Huhtikuusta jos selviää niin maata näkyy jo, mutta kun kahlaa sumussa riittävän kauan unohtaa miltä se näyttää.

Elämä on kevyt kun aurinko paistaa. Herääminen on helppoa ja aamut lempeitä. Valo tulvii ikkunoista puiden lehtien läpi eikä kassi paina olalla, kun astuu ulos. Asioista tulee yksinkertaisia: syödään kun on nälkä, elokuviin saa mennä hetken mielijohteesta, ystävien tapaamiseen ei tarvita kuukauden päähän tehtyä kalenterivarausta. Fiilikseen sopivia kenkiä voi valita vartin ja päätyä silti samoihin läpsyihin kuin edellisenä ja sitä edellisenä päivänä, koska niissä varpaat ovat onnellisimmillaan. Päivän suurin ongelma on laittaisiko levylautaselle Iggy Popin vai Velvet Undergroundin.

Tiedän, että tunnelin päässä on valoa, mutta voisiko sitä jotenkin nopeuttaa?

Jarvis uskoo vakaasti, ettei sen tekemisiin kiinnitetä huomiota jos se toimii riittävän kärsivällisesti ja vaivihkaa. Paras tapa saalistaa pari kynsikkäitä emännän laukusta on muina mäyräkoirina nukahtaa laukkuun.

Laukku Filippa K, mäyräkoira kuvausrekvisiittaa.

Vuosi vaihtui niin railakkaissa merkeissä ettei kamerasta löytynyt mitään julkaisukelpoista. Uuden vuoden ensimmäisen päivän sen sijaan vietimme kolmisin taistellen tammikuista pimeyttä vastaan skumpalla ja tähtisadetikuilla - tähtisadetikut ovat parhaita asioita maailmassa! Jos menen joskus naimisiin, se tapahtuu ruusujen sijaan tähtisadetikkujen loisteessa.

Uuden vuoden lupauksia en aio tehdä, suhtaudun luottavaisesti siihen että vuodesta 2010 tulee hyvä ilman lupauksiakin. Saan tehdä työkseni asioita joita rakastan, kevät melkein häämöttää ja vieressä on touhukkaan nelitassun lisäksi ihminen, jonka olemassaolo saa kaiken tuntumaan helpolta ja onnelliselta.

Niin ja blogillani on maailman parhaat lukijat - kiitos ihanat kuluneesta vuodesta! Olen lomaillut niin ansiokkaasti, että blogin puolella on vietetty viime päivinä hiljaiseloa, mutta tahti palaa parin päivän sisällä ennalleen.

Miten lukijaraadin uusi vuosi on alkanut? Lupauksia, toiveita?

Kuva Scoobymoo @ Flickr

Kaikki pikkujouluissa mantelin saaneet ovat tainneet toivoa valkoista joulua. Aamu-unisimmankin unihiekat ovat tiessään, kun kahlaa silmät puoliummessa puiston läpi metrisessä kinoksessa ja niin sakeassa pyryssä ettei ole löytää takaisin kotiovelle. Jarvis loikki vastasataneessa lumessa kuin pieni hilleri, joskin käpertyi hyvin tyytyväisenä takaisin peiton alle kun löysimme vihdoin tiemme takaisin sisään.

Tänään on ohjelmassa vielä hetki töitä, vähän tonttuiltavaa kaupungilla ja vuoden tuskallisin kauppareissu. Huvittaisi vain vetää viltti tiukemmin ylle ja pysyä sisällä glögimukin välittömässä läheisyydessä. Kun lumipyryssä juoksemisesta on selvitty, aion viettää illan kutakuinkin samaan tapaan kuin vuosi sitten: kirja kädessä, villasukat jalassa ja Jarvis kerällä polvitaipeessa. Jotain kuluneen vuoden kiireistä kertonee, että vuosi sitten otetussa kuvassa pilkottava kirja on yhä kesken.

Pukeutumisinspiraatio on ollut viime päivinä tiessään, olen käyttänyt samaa mustaa villapaitaa ja villasukkakerroksin vuorattuja prätkäsaappaita joka päivä. Joululomalla saa onneksi hyvällä omatunnolla kääriytyä villaan, ei ikkunasta häämöttävä sää paljon muuhun inspiroikaan.

Joko lukijaraadin loma häämöttää?

Lauantai-iltana paatuneen joulunvihaajan päässä tapahtui selittämätön naksahdus: ryntäsin viittä vaille yhdeksän lähikauppaan hakemaan tykötarpeita ja pyöräytin sekä pellillisen torttuja että pipareita. Syytän ympärivuorokautisesta pimeydestä johtuvaa sattumanvaraista unirytmiäni ja alkavaa kaamoshulluutta.  Karo oli vähällä mitata lämpöni, mutta kelpuutti kyllä tyytyväisenä tuoreen tortun aamukahvin seuraksi tänä aamuna.

Ulko-oven takaa paljastuneesta lumikuorrutuksesta ilakoi puolestaan eräs toinen perheeseen kuuluva herra, jonka mielestä pehmeä puuterilumi on parasta maailmassa heti nakkien ja sukkien jälkeen. Illaksi sitä oli ehtinyt sataa niin paljon, ettei sisälle oltu malttaa tulla lainkaan.

Laukku Karon olalla on Finnish Design Shopista saatu Marimekon merimiessäkki, joka oli tarkoitettu yhteiskäyttöön, mutta jostain kumman syystä minä en ole sitä juuri nähnyt. Sivuun sijoitettu vetoketju on mahtava yksityiskohta, tahdoin heti kaikkiin laukkuihini samanlaisen! Seuraavaa tuunaustyöpajaa odotellessa..

Opin viikonloppuna miksi pyykkiä ei kannata pestä kiireessä. Koneeseen livahti vahingossa Acnen lempivillapaita, joka odotti kylpyhuoneessa hellää käsinpesua - ja tuli ulos kutistuneena nukkekokoiseksi. Kastelin linkouksessa lähes kuivuneen paidan uudestaan ja kokeilin venyttää sitä, mutta muutamasta lisäsentistä ei vielä tässä mittakaavassa ole paljoakaan iloa. Arghhh!!! Miksi juuri lempivillikseni???

Issuesin ihana Inke jo neuvoi kokeilemaan liuottamista hoitoaineessa, kokeilen sitä seuraavaksi. Löytyykö lukijaraadin hihasta muita niksejä?

Huomenta, rakkaat. Olen hereillä epäinhimilliseen aikaan siihen nähden, että on lauantai. Koko päivä kuluu musiikkivideon kuvauksissa ulkona meren rannalla - kysyn jälleen kerran miksi kaikki nämä osuvat aina marraskuulle?!? Toivottavasti ei sada, tai edes ihan niin paljon kuin eilen, tai edes ihan koko aikaa.

Unenpöpperöinen mäyräkoira ei pidä varhaisista aamuherätyksistä sen enempää kuin minäkään.

Niin, se Twilight. Eilinen ei ihan mennyt nappiin. Suurpiirteisyyteni kostautui taas: olin vilkaissut saamiemme kutsujen kannesta että maailman ensi-ilta on perjantaina, varttia ennen lähtöä hoksasin avata läpyskät ja siellähän täsmennettiin, että kutsut ovat kuitenkin ennakkoensi-iltaan, torstaina. Äh! Saimme kuitenkin vielä liput perjantain näytökseen viidensadan teinitytön keskelle, vain todetaksemme että olisi ehkä kannattanut ymmärtää päivämääräsekoilu merkiksi siitä, ettei leffaa tarvitse nähdä. Musiikkivalinnat olivat tälläkin kertaa keskivertoa paremmat, pisteet siitä. Thom Yorke toimii aina.

Valjastin ajastimen tarjoilemaan teille eilen luvattuja kuvia torstaisesta gaalasta ja palaan vielä illalla, jos ei mene luvattoman myöhään. Nyt kumoan loput kahvistani, menen varustautumaan naparetkeilijän tavoin ja toivon että kadonnut ääneni tekee ihmeenkaltaisen comebackin - ihanaa lauantaita!

PS. Tahdotteko kuvia kuvauksista vaiko ette? Nyt saatte äänestää. Käyttäkää tilaisuus hyväksenne, demokraattinen myötämielisyyteni ei kestä kauaa.

Hei rakkaat, anteeksi radiohiljaisuus! Läksin Voicen risteilylle ja suunnittelin jälleen ajankäyttöni niin optimistisesti, että kotona käymiseen, pakkaamiseen ja bloggaamiseen jäi ruhtinaalliset 10 minuuttia. Arvanette, mikä putosi pois. Ehdinpä kuitenkin laivaan ja jo takaisin - suurin osa rokkiristeilykansasta jäi nukkumaan krapulaa pois tai jatkamaan kohti uutta nousua, kun minä ja muutama muu hyppäsimme lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen Tallinnan aamulauttaan. Kun tulin kotiin tunti sitten, puiston puut olivat yhteistuumin päättäneet varista kaikki lehtensä kerralla. Kuvista ei valitettavasti näy eikä kuulu kuinka lehtiä tuli rytinän ja havinan kera alas kuin saavista! Kahlasin tieni sisälle, kun mukana alkoi ropista tammenterhoja. Kuvassa lehtimeren keskellä vajaa kolme tuntia nukkunut meikitön bloggari huonostipestyine kajaleineen - siinä annos arkirealismia, kun aina valitetaan muotiblogien kiiltokuvamaailmasta.

Jarvis oli ehtinyt lähteä viikonlopuksi toiseen kotiinsa ja Karo keikkabussin kera kohti Oulua. Ainut hyvä asia tyhjyyttään kaikuvassa kodissani on, että puolet lehdistään kertalaakista varisseet puut päästävät yhtäkkiä hurjasti enemmän valoa sisään ikkunoista. Laiha lohtu. Nyt pikasuihkuun ja Deep Insightin kanssa MTV:lle. Palataan vielä myöhemmin tänään, aurinkoista perjantaita!

PS. Oululaiset rokin ystävät, Manboy tänään Nuclearissa! Jos törmäätte keikalla minua muistuttavaan kaksimetriseen mieheen, se on veljeni Christian - sanokaa terveisiä.

Kaatosateen rummutusta kuunnellessa vietetty päivä on kulunut Jarviksen osalta melko laiskoissa merkeissä - enimmäkseen peiton alla.

Emäntä sen sijaan on ollut tehokas ja raivannut vaatehuoneeseen lisää tilaa! Muutamat raivauspinoon joutuneet kengät ja vaatekappaleet löytyvät myynnistä nyt, loput lähipäivinä.