Jos olet ranskalaisen "hiljaisen" eleganssin ystävä, kannattaa antaa mahdollisuus Carvenille. Minun makuuni muotoilu on liian tyttömäistä ja kesyä, mutta monet muoti-ihmiset ovat merkistä kovasti innoissaan.

Carvenin muotitalo ei ole uusi tulokas, vaan itse asiassa sen perusti jo vuonna 1945 rautaleidi nimeltä Carmen de Tommaso. Hän tarjosi ensimmäisenä "halpoja" muotivaatteita nuoremmille naisille. Nyt ex-givenchyläinen Guillaume Henry on tarttunut ohjaksiin ja herättänyt Carvenin henkiin.

Kun Henryn ensimmäinen mallisto esiteltiin viime keväänä, Suzy Menkes fiilisteli The New York Timesissa, että tässäpä brändi, jolla on järki ja tunteet. Järki näkyy ainakin siinä, että madame de Tommason ideologiaa on selvästi mietitty hinnoittelussa.

Valitsin tähän kuvia uusimmasta, eli kevät-kesämallistosta. Siitä löytyy paljon myös vaaleansinistä, persikkaa ja nudensävyjä, mutta tietenkin kaltaiseni mustamieli yrittää tästäkin tuoreilta leikkokukilta ja macaronseilta tuoksuvasta mallistosta löytää edes hitusta synkkyyttä valitsemalla ne kaikkein tummanpuhuvimmat asut. Käykää katsomassa koko mallisto vaikkapa täältä.

Niin ja Carvenia myy ainakin Net-a-porter.

Nyt minäkin heittäydyn tunnistusleikkiin: tunnistaako joku tämän pojan takkia? Ralph Lauren? Se on ihana! Eipä siinä, että uskoisin siitä olevan naisten versiota.

Olen ehkä viettänyt kevätmuodin parissa nyt tarpeeksi aikaa koska kirjavat vaatteet houkuttavat. Vaikka ylläoleva takki muistuttaa teinivuosien inkahupparia, (muistatteko kun 90-luvun puolivälissä kaikilla pitkätukkakundeilla oli se nukkaantuva ja rispaantuva huppari?!) on sen kuosissa minun oloiset, houkuttavat värit... keksisin heti miten voisin sitä käyttää: mustien leveälahkeisten housujen kanssa (jotka nekin pitäisi vielä ostaa...) se olisi aivan mainio. Pojan kuuliaisesti solmima vyö etenkin kruunaa koko jutun.

Inkkarikuosia näkyi myös muutamassa muussa Tommy Tonin style.comille ottamissa kuvissa. Tämä takki ei minun mielestäni ole yhtä hienon värinen saatikka mallinen:

Vaikka kirkkaat värit kyllä ovat mielettömiä juuri näitä talven karheita vaatteita vasten.

Jos meillä pääsee välillä lipsahtamaan nuhjuisia kuvia, se ei ole mitään verrattuna Courtney Loven tyyliblogiin, johon olen mystisesti koukuttunut. Ei, en siksi, että jotenkin samaistuisin tyyliin.

Teininä ihailemani (tai okei, lähinnä kadehtimani, olin rakastunut Kurtiin) Courtney on turvautunut vanhemmiten minun makuuni vähän liikaa kirurginveitseen. Mutta jokin naisen kumartamattomassa asenteessa viehättää edelleen. Ja ainakaan Courtneyn rocktähteys ei ole rakentamalla rakennettua tyylikikkailua. Eikä hän takuulla ole sellainen kliseinen blondi, jolle  Isabel Marant ei kuulemma suunnittele vaatteitaan.

Hah, oli pakko aloittaa viikko tällä Hanneli Mustaparran blogista bongatulla kuvalla:

Kammoamani leo ja neo samassa vaatteessa! Omituista kyllä, toimii. Ei minulla, mutta kuvan naisella. Leo ja neo, aluspaidan ja neuleen mallien rentous ja konservatiivinen laukku, kiiltäväpintaiset sortsit ja pyöreät peililasit ja tiukalle ponnarille vedetyt hiukset ovat kaikki niin suuressa ristiriidassa keskenään, että lopputulos on kiinnostava: tyylille ei pysty antamaan helppoa leimasinotsikkoa.

Mahtavaa, että maailmassa on yhtä paljon makuja ja tyylejä kuin on ihmisiä. Itsenne näköistä viikkoa kaikille.

Kuten tätä blogia jo pidempään lukeneet tietävät, en juurikaan hehkuta yksittäisiä vaatekappaleita tai tavaroita. Näen ehkä työn puolesta niin paljon, että rakastun enää todella harvoin. Tykkään kyllä usein, ja ihastelen vielä useammin, mutta intohimosta ei juurikaan voi puhua.

Mutta joskus tämänkin kehäketun sydän väpättää, jopa niin että meinaa haljeta. Silloin ihmettelen että kuinka maailmassa voikaan olla näin ihania asioita ja miten onnekas olenkaan että saan niitä katsella!

Heti kun silmä tottui Pradan laatikkotakkeihin ja koukeroin koristelluihin asuihin, huomasin kokoelman uskomattomat kengät. Kuinka hienoja on nuo punotut ruudukot ja raidat, värien uskomattomat yhdistelmät ja 40-lukulainen muoto!

Garance Dorén íhaileman parin kelta-vaaleanpuna-vihreä väritys on sopivan säyseä mustien vaatteiden kanssa, kun taas tämä puna-kulta sopisi farkkujen kaveriksi...

Kengät ovat yllättävän retrot kokoelman kuteisiin nähden (vaikka näkyi siellä Josephine Baker -inspistä!) mutta kaikessa meluisuudessaan kokonaisuus on just oikein. Juuri näin retroilevia kenkiä pitääkin käyttää: kreisin sekamelskan viitteitä luovana osana, selkärankana, josta päätellään että mistä kaikki on oikein lähtenyt ja mitkä asiat tässä sopassa pitikään maistua.

Kuvat fashiongonerogue.com, garance doré ja style.com