Kuten tiedämme, muotibisnes toimii niin, että catwalkeilla nähdyistä vaatteista ja koruista löytyy pian halpaversiokopiot ketjuliikkeistä. Mutta joskus tilanne voi ilmeisesti olla toisinkin päin. Nimittäin viime viikolla pidetyssä Yves Saint Laurentin syksy 2012 -mallistossa oli kovin tutun näköisiä koruja.

Kyllä, lähes samanlainen kaulan ympäri kiertyvä kalla löytyy Iberon kevätmallistosta ja on ollut jo tovin ainakin Stockmannilla myynnissä, kertoo Sanna, joka oli lainannut kuvan kallaa muotikuvauksiinsa. Mitä ihmettä? Ehdimme jo Sannan kanssa pohtia, että Iberolle on palkattu joku mieletön visiönääri, joka haistaa tulevat jutut ennen suuria muotitaloja. Mutta Sanna selvitteli asiaa ja sai tietää, että kallakoru on ostettu ehkä messuilta Iberon mallistoon. Mutta joku ne korut sinne messuillekin on suunnitellut. Kuka? Ja voiko olla, että joku YSL:ltä on myös käynyt messuilla ja nähnyt korun? Vai onko vain sattumaa, että kalla kiertyy kaulan ympärille ensin Suomessa ja sitten Pariisissa?

Ylempi kuva Style.com.

Olen seurannut jännityksellä netissä levinnyttä juorua, jonka mukaan Raf Simons olisi korvaamassa Stefano Pilatin Yves Saint Laurentin luovana johtajana. Luulin tietoa aluksi uutiseksi ja taisin jopa hihkaista "jee": Pilatin kädenjälki YSL:llä ei kuulu suosikkeihini kun taas (nyt Jil Sanderilla olevalla) Simonsilla on silmissäni Midaan kosketus.

No, melko pian selvisi, että kyseessä oli juoru, joka oli lähtenyt liikkeelle jonkun tolvanan (ilmeisesti Bryanboyn) sisälukutaidottomuudesta: if-sana Suzy Menkesin jutun alussa on suht olennainen.

Nyt minulla on paha mieli Stefano Pilatin puolesta. Kiva että kaikki - tai no, minä - olivat innoissaan toivottamassa Pilatille tervemenoa. Mutta koko episodi taisi vain johtua siitä, että muodinseuraajat ovat päihdyksissä muotitalojen kuhinasta ja siihen liittyvästä odotuksesta. Kiinnostavin on tietenkin Dior, kuka korvaa John Gallianon? Mistä vapautuu paikka?

Telegraphin Lisa Armstrong epäilee, että Marc Jacobs siirtyisi Diorille ja hänen tilalleen Louis Vuittonille tulisi Tom Ford. (Niin ja samassa jutussa Armstrong ennustaa, että Pilati-parka siirtyisi Simonsin alta Armanille.) Monia muita Dior-veikkauksia kulkee netissä. Onko sinulla omaa arvausta?

Minulle tulee tästä kaikesta samanlainen olo kuin pienenä partiossa, kun leikittiin sitä tuolileikkiä: tuoleja oli yksi vähemmän kuin ihmisiä, musiikki soi, kun musiikki loppui, piti singahtaa yhdelle tuoleista, hitain tippui pois. Se oli kamala leikki.

Gettyn kuva Telegraphin sivuilta.

Olin ostamassa sormusta. Netistä, alennusmyynneistä. Pähkäilin USA-kokojen 6 ja 7 välillä. Tein kuten käskettiin. Leikkasin paperista suikaleen ja sovitin sitä sormeni ympärille, teippasin sopivasta kohdasta kiinni ja yritin mallailla netistä löytyneisiin kokotaulukoihin.

Paperirinkula hajosi. Viivottimen kanssa meni sähläykseksi.

Siippa asteli paikalle. Kaivoi kätköistään työntömitan. Ruuvasi sen sormen paksuimpaan kohtaan ja käski kokeilemaan, liikkuiko sormi väliköstä läpi. Liikkuihan se. Kas, siinä juuri oikea mitta sormukselle. Millin kymmenesosan tarkkuudella, siippa täsmensi.

Sormukseni löysi perille ja oli juuri oikean kokoinen, tietenkin. Todellinen onnensormustin.

Kun olin lapsi, yksi kesän parhaista puolista oli se, että sain maata muuten asfalttisen sisäpihan nurmipläntillä ja etsiä neliapiloita. Rötkötin viheriölllä tuntitolkulla ja tuijotin nurmen seasta puskeneita apiloita ja laskin lehtiä. Keräsin nelilehtiset valokuva-albumiin; sellaiseen, jossa tahmaisen sivun päälle kiinnittyi muovi. Siellä ne ovat edelleen, sadat neliapilat, lapsuuskotini kirjahyllyssä.

YSL:n sormuksessa neliapilat kulkisivat aina mukana onnea tuomassa. Eikä niiden takia tarvitsisi tiirailla nurmikkoa - ainoastaan lompakkoa.

Kuva Matchesfashion.com

Olin keskiviikkoaamuna Safilon pokakatselmuksessa. Safilohan on aurinko- ja silmälaseja valmistava yritys, joka omistaa tunnetuimpien muotibrändien lisenssit. En ollut tiennytkään, että merkkilasien hinnan takana on paitsi tietysti se merkki, myös käsityö: yhden aurinkolasiparin valmistaminen kestää viikon, ja prosessin aikana niihin koskee keskimäärin 72 ihmistä. Kaikki Diorin laseissa usein kiiluvat Swarovskin timangit, taitekohtien metallit ja muut tekniset yksityiskohdat kiinnitetään käsin tehtailla Italiassa. Liukuhihnatyötä, mutta se kuulemma takaa tasaisen laadun.

Fiilistelimme samalla arskalasimuotia, jonka mainittavin juttu lienee se, että Giorgio Armani on tuonut takaisin 80-luvulla designatut pokansa:

Balenciagat ovat minun suosikkejani. Silmälasipokissa on kivoja värejä:

Ja aurinkolasit ovat peilipintoineen ja tukevine asetaattikehyksineen pyöräilyynkin sopivia:

Nämä Marc Jacobsin pokat ovat suoraan catwalkilta:

Diorilla oli hienoimmat kissamuodot ja hehkuvat värit:

Yves Saint Laurentin lasien materiaali on asetaattia kevyempää ja kestävämpää Optylia, joka mahdollistaa materiaalin kolmiulotteisuuden (kts.kuvan vasen yläreuna):

Ja sitten vielä Guccin lasit, joiden kehykset olivat ylellistä nahkaa: