Keskiviikkona ilmestyneestä Oliviasta löytyy juttu Muotigurujen syysunelmat. Siinä muodin asiantuntijat valitsevat mieleenpainuvimpia näytöksiä ja ihastelemiansa syyskuteita. Vastaukset ovat herkullinen katsaus paitsi syysmuotiin myös kunkin vastaajan sielunelämään ja makuun.

Nyt julistan kisan. Vastaa samoihin kysymyksiin kuin ammattilaiset! Kolme huolellisinta vastausta voittaa tyylikkään naisartistin levyn.

1. Mihin syksyn mallistoon rakastuit?

2. Mikä on syysmuodin suurin yllätys?

3. Minkä idean varastit tai mitä ideaa ehdottaisit muille varastettavaksi?

4. Onko jotain, joka on vain pakko saada?

5. Missä asussa kiteytyy koko syksyn 2011 muoti?

Ja tässä upeat palkinnot:

Lady Gagan Born this way

Sahara Hotnightsin Sahara Hotnights

Beyoncén 4 (Deluxe Edition)

Lähetä vastauksesi kommenttina 31.8 mennessä. Muista jättää sähköpostiosoitteesi jos haluat palkinnon.

Kirjoittelen syyskuun numeron juttuja ja bongasin hauskoja kuvia catwalkkuvaajamme Antoni Ruiz Aragon kuvapankista. Pikku vilkaisu suurten näytösten takahuoneisiin ja siihen, miten siellä asiat oikein hoituvat (oikeastaan ihan samoin kuin meillä täällä, jossa vähän leikitään muotimaailmaa...)

Etron mallilista:

D&G:n näytöskäsikirjoitus:

Puccin asustepöytä:

Proenza Schoulerin takahuonefiilistelyä ja tukkaohje:

En tiedä olenko loman tarpeessa vai stressissä vai muuten vain sekavassa mielentilassa, mutta huomaan olevani äärimmäisen ihastunut tällä hetkellä kaikenlaiseen visuaaliseen sekasotkuun. Olen niin ihastunut paisleykuovioisiin housuihini, että voisin käyttää niitä vaikka joka päivä (ihan tosi, tekisin sen, jos vain olisi tarpeeksi vaihdeltavia yläosia) ja muutenkin kaikenlaiset kiekurat, koukerot, kerrokset ja törsötykset vetävät minua puoleensa.

Onneksi syksyn muodissa (jota jo käsittelen, kuvaan jo toisen syksyn jutun huomenna) on runsaasti kuoseja ja muotoja, joita voi yhdistellä sydämen kyllyydestä. Tämä esimerkki on Proenza Schoulerin:

Kuva style.com

Luulen kuitenkin, etten tule hankkineeksi noin voimakkaita vaatekappaleita tarpeeksi montaa kaappiini, jotta niitä riittäisi yhdisteltäväksi asti. Epäilen tosikkomaisena shoppailijana niiden klassikkoaineksia. Ehkä keskitynkin yhdistelemään kaapissa jo olevia kuosipaitoja niihin kahteen kirjavaan paitamekkoon jotka omistan. Mallia näyttää Susie Bubble: Tai sitten...koska kevätsiivouksemme on vieläkin tekemättä, voisin keskittää kaiken sekasorron himoni, en asunnon vielä pahempaan suttaamiseen, vaan esimerkiksi uusien verhojen hankintaan, jotka voisivat  olla suloisessa riitasoinnussa tilkkutäkin ja kukkamaton kanssa. Tällaisia visioita maalailin jo Taideteollisen korkeakoulun mielettömässä kevätnäytöksessä muutama viikko sitten. Näytöksen kun päätti mielen räjäyttävän hieno Julia Männistön kokoelma, joka oli kuin Tracey Eminin ja Kenzo Takadan rakkauden lapsi:

Olen vähän täpinöissäni. Tänään lähtee painoon se lehti, jossa esittelemme Muodin Huipulle -sarjan voittajan malliston. Kuvaukset olivat viime viikolla,ja tässä pikku teaseri:

Katsoitteko eilisen jakson, osaatteko kuvitella moiset assat jonkun kokoelman kanssa?

Suunnittelijahaastattelusta huolimatta suhtauduimme jutuntekoon tällä kertaa ihan samoin kuin mihin tahansa editoriaaliin. Ja se olikin mahdollista, koska vaatteet olivat todella herkullisia ja upeita.

Mutta odottakaa ensi viikkoon, ja Olivahan ilmestyy 18.5.

Pyydän anteeksi blogihiljaisuutta. Olen ollut muutaman päivän talvilomalla, jonka vietin huuto.nettiin kamaa näpyttelemällä ja Marimekon parissa. Enkä nyt tarkoita Marimekon pyjamaa, vaan itse firmaa; aloitin nimittäin lomani viime torstaina Marimekon syksy/talvi 2011-12 näytöksessä ja päätin sen eilen Designmuseon Marimekkoelämää-näyttelyssä.

Ensi pari sanaa näytöksestä. Olette jo ehkä ehtineet lukea siitä monesta muustakin paikasta, mutta lisäisin vielä, että pidin todella kankaista kootusta sylinteristä, jota mallit kiersivät (muistutti George Michaelin konserttilavastetta).

Pidin myös tavismalleista, joiden hymyt sulattivat ainakin minun sydämeni. Mutta kaikesta eniten pidin Tilkku- ja Luola-kankaista, jotka on suunnitellut Marimekolla uusi Jenni Rope...

ja Noora Niinikosken Katala ja Katala pallo -kuosisista vaatteista.

Mutta kuten olen tärkeilevänä mennyt Marimekkolaisille sanomaankin, mielestäni vaatteiden leikkauksissa on vielä parannettavaa. Hihat kapeammiksi, kainalo ylemmäksi, ja vyötärö oikealle paikalleen!

Ja sitten se näyttely, jonne astuin eilen avoimin mielin, ajatellen, ettei Designmuseo voi mokata niin värikästä settiä ja kiinnostavaa historiaa. No, vaatteet olivat silittämättä, vinossa mallinukkien yllä, ja näyttelytilojen valaistus oli aivan riittämätön. Mutta hienoja kuoseja talon historiassa on, ja opin muutaman asian, jota en aiemmin Marimekosta tiennyt: 50-luvulla puuvillan joukkoon kudottiin kustannussyistä sillaa, kuusen selluloosakuitua, joka teki kankaasta kevyemmän ja silkkisemmän. Ja: talo teki myös räsymattoja 60-luvulla, ja ne olivatkin Armi Ratian lempparituotteita. Ja: tälle kesälle olisi ehdottomasti pitänyt olla vaatteita 49-vuoden Leppäkerttu, 50-luvun Caramba ja 74-vuoden Huvila-kankaista. Ja vielä: Kirsti Paakkanen suunnitteli ennen Marimekkoaikaansa muun muassa 'Hieno Suomalainen Shampoo' -pullon!