Olin pari päivää sitten mukana ostamassa ystävälleni iltapukua. Löysimme Play it again, Samista hienon kokonaan mustasta pitsistä tehdyn puvun. Puku istui kuin hansikas ystävälleni (olemme tismalleen samankokoiset ja haaveilen, että puku päätyy ystävän gaalan jälkeen jotenkin mystisesti rekilleni, heh). Iltapuvusta innostuneena olen fiilistellyt syksyn näytöslavojen pitsitarjontaa. Mutta vaikka pitsiä, nimenomaan mustaa, näkyy syksyn näytöksissä paljon, mitään superhienoa en niistä löydä. Suosikkini taitavat olla Lanvinin täyspitsinen housupuku (kuva ei jostain syystä futaa) ja Balenciagan suurennuslasin alle joutunut pitsi, joka muistuttaa enemmänkin verkkoa.

Lähimenneisyydestä tulee heti mieleen kaksi mallistoa, joista olen pitänyt valtavasti ja joissa musta pitsi on ollut keskeisenä. Syksyn 2008 mallistolla Riccardo Tisci lunasti viimein paikkansa Givenchyn johdossa. Pidin erityisesti siitä, miten pitsiä oli käytetty osana takkien abstrakteja aplikointeja.

Christopher Kanen syksyn 2010 mallisto - joka muuten käynnisti Kirsi Pyrhösen huippumallin uran - oli loistava osoitus siitä, miten Kane pystyy sulattamaan mitä kummallisempia ja "kamalampia" asioita yhteen ja jotenkin saamaan lopputuloksesta paitsi muotia eteenpäinvievää myös kaunista.

Kuvat Style.com.

Kävin tänään Hanasaaren kulttuurikeskuksessa kuuntelemassa Per Olov Janssonia ja katsomassa hänen hienon Arkipelag-näyttelynsä. Rakastan Pellingin saaristoa yli kaiken. Janssonin kertomukset ja kuvat saivat paitsi kaipaamaan Pellinkiin, myös himoitsemaan värejä: meren ja sen levien vihreää (Tove Janssonin sanoin "lasinvihreää") ja ennen kaikkea taivaan lemmikinsinistä ja jäkälien (ja kesämekon) keltaista.

Ylempi kuva Per Olov Jansson, alemmassa Balenciagan kengät, Vogue.com.

Olen vallan unohtanut kertoa uusimman (ja viimeisen) käänteen pakkomielteessäni (tässä ja tässä) Balenciagan cut-out-kenkiin.

Ystäväni oli lomalla Espanjan San Sebastianissa ja kun tapasimme reissun jälkeen, hän sanoi 'ai niin, siellä oli mega-alennuksessa niitä balenciagoja'. No, minä riennän nettiin ja googletan kaupan ja otan sinne yhteyttä. Saan heti ystävällisen vastauksen: "kyllä, kenkiä on kahdet jäljellä, kokoa 36 ja 41."

Huokaisen pettymyksestä, naputan 39:n jalallani hermostuneena lattiaa ja tuijottelen kenkien kuvaa netissä. Sitten muistan kuulleeni, että cut-out-kenkien lesti on vielä tavallistakin Balenciagan minilestiä pienempi. Googletan. Puhun puhelimessa (tuttavallani on normaalisti kengänkoko 37 ja näissä Balenciagoissa 39). Olen vakuuttunut, että 41 on minun kokoni (!). Laitan kauppaan viestin ja sanon ottavani isomman parin. Vastaus tulee heti: "muy bien!" Meilaan uudelleen ja kysyn maksutavasta.

Vastausta ei kuulu. Vielä viikonkaan päästä.

Lopulta tulee viesti, jossa kaupan tyyppi kertoo olleensa lomalla ja että kengät oli sillä aikaa myyty.

Jaa.

Tarinan opetus: jos haluat jotain, tartu puhelimeen. Tarinan opetus nro 2: jos et tartu puhelimeen, et halua tarpeeksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis.

Kuva Front-row-view.com

Vaikka huushollistamme ei löydy televisiota, katson monia sarjoja dvd:ltä. Tällä hetkellä on menossa muun muassa Mad Men. Katsoin eilen yhden jakson ja jäin miettimään, että pystyisinkö missään olosuhteissa pukea twinsettiä päälleni. Se kun symboloi mielessäni sellaista Sloane Ranger -henkistä arvokonservatismia, jonka tunnen itselleni vieraaksi.

Sitten muistin Balenciagan kesämalliston ja tajusin, että kyllä, pystyisin. Sopivasti eriparinen, sopivasti epäsovinnainen.

Myös jo kertaalleen kuittaamani Christopher Kanen vinksahtanut twinset-näkemys romuttaa vaateduon symboliikkaa riittävästi makuuni; siis periaatteessa, neonvärejä ei kuitenkaan oikeasti rekilleni tule.

Mitä mieltä olette twinseteistä? Löytyykö kaapista?

Ylempi kuva Patrick Demarchelier/Vogue, alempi Style.com.

No voi mahtavuutta. Balenciagan nettisivut uudistuivat ja mikä uudistus! Mallistot pääsee katsomaan niin suurissa kuvissa, että kankaiden suhinan melkein kuulee. Ja mikä parhainta, myös vanhoja mallistoja voi nyt tiirailla lähietäisyydeltä.

Balenciagan syksy-talvimallistosta 1998-1999.

Kaikkein koukuttavin sivuilla on kuitenkin heritage-osio. Sieltä löytyy kuvamateriaalia lähes jokaisesta Balenciagan mallistosta, ihkaensimmäisestä lähtien. Pidän myös siitä, miten vanhoja ja uusia kuvia on rinnastettu.

Balenciagan syksy-talvi-2006-2007-malliston "munatakin" inspiraatio tulee oman talon talven 1960 mallistosta.

Ja vielä paljettina pusakassa sivuilta löytyy Balenciagan vanhat mainoskampanjat, joista ainakin minä rakastan monia tulisesti. Suosikkini on kesän 2001 kampanja, jossa näkyy mahtavan M/M Parisin kädenjälki.

Rakastan mainosta itse asiassa niin paljon, että se löytyy suurennettuna kotini seinältä.

Mutta piipahtakaa ihmeessä sivuilla. WWD:n haastattelussa Balenciagan luova johtaja Nicolas Ghesquière kertoi, että uutta materiaalia pitäisi tulla koko ajan ja vertasi sivuja aikakauslehteen ja televisioon. Hmm. No mutta erinomaiset nettisivut. Loistavaa viihdettä. Sivistävää sellaista.