Pyryn peittämällä kadulla juoksi poika mustissa. Tuli mieleen nämä kuvat:

Kuvat julkaistu Nomenus Quarterly -lehdessä vuonna 2009. Kuvat on ottanut lehden perustaja ja päätoimittaja Erik Madigan Heck. Vaatteet kuvissa Ann Demeulemeester.

Huomenna on ensimmäinen työpäiväni yli vuoteen. Tai olenhan minä töitä tehnyt. Mutta enimmäkseen kotona tai kotoa käsin. Mutta nyt on hoito"vapaat" pidetty ja Olivian toimituksen arki kutsuu taas. Ihanaa, että pian näkee maanmahtavimpia työkavereita joka päivä (Olivian toimituksessa on töissä paitsi Suomen parhaat, myös kivoimmat tyypit). Erityisen paljon odotan myös sitä, että saan taas perustellusti käyttää sisäkenkiä. Oli kuinka eläkeläistä hyvänsä, sisäkengät on siitä hyvä konsepti, että kenkiinkään ei tarvitse suhtautua sesonkivaatteina. Sandaaleita voi pitää vaikka pahimmilla paukkupakkasilla.

Sandaalivihaaja pukee alle tietenkin sukat. Kesättalvet.

Mahtavaa alkavaa vuotta ja työviikkoa kaikille meille onnellisille sisäkenkäisille toimistotyöläisille ja kaikille muille, kenkiin katsomatta!

Naisista ihanin, Ann Demeulemeester toteaa Dazed & Confused -lehden jutussa vuonna 2002 jotenkin näin:

"Olen kiinnostunut kaikista sellaisista suunnittelijoista, joiden sielu näkyy heidän työssään. Jos he tietävät keitä ovat ja ilmaisevat sen työssään, arvostan sitä. Sillä ei ole väliä, onko se oman tyylini tai makuni mukaista. Jos se on aitoa ja omintakeisella tavalla tehtyä, se on kiinnostavaa."

Juuri näin. En osaisi olla enempää samaa mieltä saati sanoa paremmin. Hyvää, itsenne näköistä viikonloppua!

Kuva ei liity juttuun, siis muuten kuin että siinä on Demeulemeester. Kuvan ottanut Willy Vanderpierre ja se on nyysitty Showstudion sivuilta.

Huomenna juhlin ystävän häitä ja tällä kertaa olen ajatellut pelata varman päälle ja pistää jo lähtiessä korot jalkaan.

Kengät ovat Ann Demeulemeesterin (kiitos Yooxin mega-alet, vaatekaappini kivijalka) ja siitä hassu pari kenkäkokoelmassani, että vihasin kenkiä aluksi, siis silloin kun näin ne ensimmäistä kertaa catwalkilla. Minusta niiden muotoilu oli kummallinen, en ymmärtänyt ollenkaan mittasuhteita;  piikkikoroksi kaventuvaa, flamingonjalkaa muistuttavaa kiilakorkoa yhdistettynä jyhkeän kaviomaiseen kärkeen, jonka mokkasiinihenkinen sivusauma on korotettu ja siksi oudon näköisessä kohdassa. Mutta viimeistään tästä kuvasta ymmärsin kenkien hienouden. Ne ovat samanaikaisesti kepeän ja painavan näköiset. Leveät mutta kapeat. Klassiset mutta vinksahtaneet. Rumankauniit. Eli täydelliset.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Syksyn catwalkeilla kiilsi ja välkkyi taas niin että Dame Edna jää kakkoseksi. Suurin osa suunnittelijoista tuntui menneen siitä mistä aita on matalin: perushameen tai -housujen päälle oli lätkitty paljetteja tai ne oli leikattu ties mistä kiiltokankaasta. Itse en tunnetusti jaksa perusvaatteista intoilla ja vauhkota.

Kiiinnostavimmin sähikäisteemaa lähestyi mielestäni Christopher Kane sekä omassa mallistossaan että Versuksella.

Ennen Kanen mallistoa olisin voinut vannoa, etten ikinä pukisi päälleni mitään muovista; saati muovia, jonka sisällä lilluu jotain nestettä. Enkä pukisi vieläkään, siis mitään mekkoa (paitsi iltapukua), mutta periaatteessa voisin, sen verran hullu, tuore ja kierolla tapaa kaunis tuo Kanen mekko on.

Versuksen mallisto taas kiinnitti ovelalla tavalla huomion vyötäröön, paljasti sen olematta vulgääri. Pidän siitä miten "korsettiluut" eivät näytä korsettiluilta vaan jollain tapaa arkkitehtonisilta, graafisilta elementeiltä. Mekkohan on kuin auringossa kiiltelevän Chrysler Buildingin pikkusisko.

Vaikka tässä ihailen ja ihmettelen noita paljetti- ja kiiltoasioita, ei todellakaan ole tarkoitus hankkia rekille mitään uutta. Sieltä löytyy teemaan sopivasti jo täydellinen talvitakki ja pari paljetti-/kristalliliiviä, tietenkin Demeulemeesteriltä; naiselta, joka aina kurkottaa suunnittelussaan korkeammalle kuin ylähyllylle varastoituihin peruskaavoihin ja paljettikankaaseen.

Kuvat Style.com