Ihanaa! Kun Sunnuntain Täysjyvävehnäjauhot tulivat viime vuoden puolella markkinoille, minä ryntäsin kauppaan. Nyt voin myös todeta, että jauhot todella toimivat: vaikka ne ovat täysjyvää, niitä voi käyttää kuin tavallisia vehnäjauhoja. Kuitua vain on rutkasti enemmän, 13 prosenttia normaalin 3 prosentin sijaan.

Olen tehnyt jauhoista pizzapohjia, pastaa ja pullaa, ja hyvin ovat onnistuneet. Ainoastaan pulliin olisi kannattanut käyttää vähän myös tavisjauhoja, sen verran tykkyä tavaraa pullista tuli (vaikka käytinkin jauhoja ohjeiden mukaisesti hieman normaalia vähemmän). Mutta pizzat ja muut suolaiset aion ehdottomasti tehdä jatkossa pelkästään näistä jauhoista. Säästynpä eri jauhopussien availulta ja sekoittelulta, kun saan sitkon ja kuidut samasta pussista.

Sitä vain jäin miettimään, että miten täysjyväjauho eroaa graham-jauhosta, joka sekin on täysjyvästä jauhettua vehnäjauhoa. Täytyy soittaa Raisiolle.

”Molemmat jauhot tehdään kyllä täysjyvästä, mutta Täysjyvävehnäjauhot tehdään eri vehnälajikkeesta ja ne jauhetaan uudella, meidän kehittämällämme menetelmällä. Grahamjauhoistahan ei voi yksinään leipoa mitään, sillä niissä ei ole tarpeeksi sitkoa”, markkinointipäällikkö Katriina Virtanen selventää.

Jos täysjyvävehnäjauhojen viljaisampi maku häiritsee, Virtanen neuvoo käyttämään leivonnaisissa sekä tavallista että täysjyväjauhoa.

Minulla on idea. Se koskee vapaa-aikaani. Olen jo jonkin aikaa ollut kyllästynyt ulkoiluun - siis baarimielessä - koska olen nähnyt samat naamat, maistanut samat ruuat ja kuullut samat biisit miljoonaan kertaan. Viikonloppuna ymmärsin, että vika ei ole tarjonnassa, vaan minussa. Mitäs ravaan samoissa paikoissa. 

Lauantaina minua pyydettiin "johonkin taidemusa-artsufartsutapahtumaan jossain teatterissa jossain Punavuoressa". Yllätin itsenikin vastaamalla "kyllä" (voiko tapahtuma enää kuulostaa ärsyttävämmältä?).

Tapahtuma oli Mental Alaskan 10-vuotiskonsertti Teatteri Universumissa. En ehtinyt nähdä kuin illan pääesiintyjän, vinttikoiran oloisen miehen. Paikalle osunut tuttu kuiskasi, että kyseessä on alan, siis kokeellisen musiikin, guru, jonka konsertti oli vuoden odotetuin tapahtuma. Yritin esittää tietävää ja lunttasin pääsylipusta nimen: Ghédalia Tazartès. 

Tuntui, että ihmiset pidättelivät hengitystään, kun Ghédalia antoi tummien äänien vieriä kurkustaan ja taikoi ääniä milloin mistäkin soittimista ja esineistä (eli soittimia nekin). Keikka oli hieno - mitä nyt ymmärsin musiikista. Mutta hyvältä se tuntui, jotenkin hartaalta, ja ennen kaikkea uudelta ja virkistävältä.

Päätin siltä seisomalta, että vastedes valitsen kerran viikossa, tai no, ainakin kerran kuukaudessa menokalenterista tapahtuman, joka kuulostaa mahdollisimman oudolta ja menen sinne. Otan sen matkailun kannalta.

En harkinnut pitkään, kun toimitukseen saapui kutsu tulla päiväksi espanjan kielen kielikylpylään. Se kuulosti täydelliseltä tavalta viettää lauantai. Metodin ideana on oppia uusi kieli käyttämällä sitä yhden päivän aikana niin intensiivisesti, että muut ajatukset putoavat päästä.

Kutsu lupasi, että opiskelusta puuttuisi kaikki stressi. Puhumista harjoiteltaisiin yhtenä kuorona tai parin kanssa, eikä kielitaidon kanssa tarvitsisi esiintyä.

Metodin kehittäjä Reidar Wasenius oli tehnyt todella hyvää työtä rakentaessaan kahdeksan tunnin pituiselle intensiivipäivälle ohjelman. Osa meistä ei ollut koskaan opiskellut sanaakaan espanjaa, osa taas hallitsi alkeet, mutta jokainen aloitti espanjan puhumisen heti yhdeksältä aamulla. Muuta kieltä emme sitten kuulleetkaan, paitsi tauoilla, jotka olivat minuutilleen sen pituisia kuin niiden piti. Samoja fraaseja toistettiin uudelleen ja uudelleen, kunnes ne menivät selkäytimeen.

Perinteisestä kielen opiskelusta Reidarin kurinalainen systeemi eroaa merkittävästi. Opettaja on äänessä lähes koko päivän, mutta häneltä ei voi kysyä mitään. Jos välttämätöntä kysyttävää ilmenee, osallistujalla on pöydällään lilan värinen lappu, johon kysymyksen voi kirjoittaa. Näin kysymykset eivät katkaise tunnin flow'ta.

Osasin espanjan alkeet, mutta sain päivän aikana käyttöön monta sanaa ja fraasia passiivisesta sanavarastostani. Ne, jotka eivät osanneet espanjaa etukäteen yhtään, kertoivat oppineensa valtavasti. Vasta aivan loppupäivästä, kun lauseet olivat jo varsin haastavia, osa nopeatahtisesta opetuksesta meni aloittelijoilta yli hilseen.

Voin suositella Reidarin metodia kaikille, jotka haluavat ottaa espanjan tai italian kielen opeasti haltuun. Kevyttä hommaa ei kielen intensiiviopiskelu kuitenkaan ole. Varsinkin viimeiset tunnit olivat raskaat. Koko jengimme oli aivan finaalissa, kun lopulta hoipuimme opiskelutiloista lumisateiselle Erottajalle.

Luulen, että moni meistä sammui illalla samaan aikaan maailman valojen kanssa.

Kävin Espalla hoitamassa asioita ja piipahdin pikaisesti Vuokon liikkeeseen, jonka koko takahuone oli alennuksessa. 50 euron rekiltä mukaan tarttui musta jättiläishuivi, joka on ihanaa, ohutta villakangasta. Olen pitkään etsinyt suurta mustaa huivia, mutta niissä tuntuu aina olevan hapsuja, kuvioita tai jotain muuta ylimääräistä kikkailua. Tai ne eivät ole tarpeeksi suuria.

Vuokon huivi on niin suuri, että siitä voisi melkein tehdä teltan. 

Rakastan Vuokkoa (Nurmesniemi) ja hänen suunnittelufilosofiaansa. Vuokko oli pitkään Suomen ainut MUOTIsuunnittelija, todellinen edelläkävijä.

Mustaa Vuokon weekend-laukkua olen käyttänyt vuositolkulla uskollisesti: matkoilla, muutoissa, kuvauskamojen roudauksessa. Nyt laukku saa seurakseen huivin, josta tulee varmasti myös vaatekaapin klassikko.

Ihanaa viikonloppua kaikille. Vielä ei ole aivan vuokkojen aika, mutta pian!

Toimitus joi juuri perinteiset perjantain pullakahvit. Päivittelimme hetken Matti Vanhasen yritystä siirtää huomio seksiviesteistä kihlaukseen (”siis kuka aikuinen ylipäätään menee kihloihin?”), kunnes löysimme kiinnostavampaa pohdittavaa: Mikä siinä on, että joidenkin pienten asioiden hoitamisesta tulee ikuisuusprojekteja? Tilasin muutama viikko sitten Yooxin superalesta kashmirvillatakin, jonka olkapääsauma rispaantui heti. Jo nyt tiedän, että seuraavakin talvi tulee ennen kuin saan harsittua sauman kasaan. Toimittajamme Lauran makuuhuoneen sälekaihtimen säädin oli jäänyt aamulla aviomiehen käteen, ja Laurakin odottaa näkevänsä kesän ja uuttakin lunta ennen kuin auringonvaloa makuuhuoneessa. Toimituspäällikkömme Anna-Kaarin kelakorttihakemus on odottanut viikkoja eteisen pöydällä, vaikka kuoressa on jo merkkikin. Löysimme lukemattomia esimerkkejä pienistä asioista, joista on tiennyt heti, että tätä en muuten tule saamaan hoidettua. Sen sijaan, että kiusankappaleet unohtuisivat, ne istuvat olkapäällä ja muistuttavat itsestään ärsyttävästi säännöllisin väliajoin. Totesimme, että ennaltaehkäisy on ainoa ratkaisu. Vaivattomasti hoidettaviin asioihin on tartuttava aina välittömästi, kun niitä ilmaantuu. Mitä asiaa sinä et saa hoidettua?