Tästä kuvasta se alkoi:
Ja vielä lähikuvassa, laukku, joka järisyttää Ruotsin poliittista tasapainoa:
Moni teistä varmasti näki aamun
Hesarissa uutisen, jossa kerrottiin, että
Mona Sahlinin Louis Vuitton -laukku on herättänyt Ruotsissa poliittisen kohun.
Göran Greider aloitti sen meuhkaamalla, että sosiaalidemokraatti ei voi käyttää merkkkilaukkua, koska se on sosiaalisesti epäoikeudenmukaista.
Anteeksi mitä?
Eli: vasemmistopoliitikko ei voisi käyttää laadukkaita vaatteita, koska osalla äänestäjistä ei ole niihin varaa - tai osa äänestäjistä käyttää rahansa mielummin johonkin muuhun. Porvarit voivat kantaa birkineitään ja kellyjään, mutta niinhän kantavat heidän äänestäjänsäkin. Tätä kutsutaan sosiaaliseksi oikeudenmukaisuudeksi. Voi
Maria Guzenina-Richardson, onneksi äänestäjiltä meni ohi, että sinulla oli itsenäisyyspäivänä Dries Van Notenia ja Christian Louboutinia päälläsi. Greiderin logiikalla tilalla olisi pitänyt olla akryyliä ja aholaitaa.
Vai onko tässä takana kuitenkin sukupuolikysymys? Kuinka usein olette nähneet lehdissä arvostelua miesten puvuista, kelloista tai autoista? Tai kuinka usein päätä puistellaan sille, että asuntoja varustellaan tuhansien eurojen kotiteattereilla ja ties millä teknisillä systeemeillä, joista en edes tiedä. Mutta annas olla kun nainen, joka ansaitsee itse omat rahansa, päättääkin sijoittaa ne "turhuuteen".
Absurdeinta koko laukkudebatissa on se, ettei Sahlin edes ole ostanut laukkua itse. Hän sai sen ystävältään, 50-vuotislahjaksi. Ja se on vasta synti se, rikas ystävä nimittäin.