Kuvaajaharjoittelijamme Katja Puustinen kävi ikuistamassa Oma Olivian pääpalkinnon, eli Hanna Sarénin valmiin mekon sen voittaneen Mirkan päällä.

Hyvä Katja ja onnea vielä Mirkalle!

Veikko Lavin kappale Ota löysin rantein on epävirallinen mottoni. Kovin kirjaimellisesti en taida sitä noudattaa.

Tanskalaisen Jacob Hullin 1970-luvulla suunnittelema käsikoru painaa pienen käsipainon verran. Bongasin ametistikvartsilla kuorrutetun rannekahleen kolmisen viikkoa sitten Antiikkimessuilta, vintage-koruihin erikoistuneen Desseinin osastolta. Se oli menoa. Rakastan korua niin paljon, että minua ei haittaa vaikka se ei mahdu minkään takin alle kunnolla ja pyörähtää helposti ranteessa väärin päin. Sen kanssa ei muita koruja tarvita. Ja sitä paitsi, voiko olla mahtavampaa tapaa hyötyliikunnan harrastamiseen? Täytyy vain muistaa vaihdella korua ranteesta toiseen, ettei toisen käden lihakset pääse pullahtamaan toista suuremmiksi.

Yksi Oma Olivian pääpalkinnoista oli Hanna Sarénin tilaustyönä valmistama vaate. Kipaisin tiistaina Hannan työhuoneelle katsastamaan voittaja-Mirkan ja Hannan ensimmäistä tapaamista.

Palkinto meni sattumalta sopivaan osoitteeseen: Mirka Haili ihastui Hanna Sarénin Daydreams-kesäkokoelman Mermaid-mekkoon ja valitsi sen sellaisenaan palkintoasukseen. "Pidän vaatteista, joissa on jujua", Mirka sanoi. Kuvassa mekon mallikappale.

Mirka valitsi mekon materiaaliksi khakinvärisen ohuen silkin. Kangas tulee pieneltä italialaiselta tehtaalta niin kuin kaikki malliston kankaat.

Hanna ja Mirka keskustelivat mekon tulevasta materiaalista ja Hanna kertoili inspiraatiosta mekon takaa: merestä ja sen pohjassa leijuvista levistä. "Ohueen, hienoon materiaaliin sopii se, että siluetissa on runsautta."

Mekon mallikappale sattui istumaan Mirkalle lähes täydellisesti; ainoastaan helmaan pitää lisätä vähän pituutta ja kaula-aukkoon lisätä tukea.

23.5. Nyt kuulkaa käy sellainen suhina että. Juoksi maanantaina töihin hieman myöhässä ja yhytin heti toimistomme respassa viiisi sovitukseen tulevaa mallia. Kuteet näyttävät oikein hyviltä mutta senhän takia sovitukset järjestetään että vaatteisiin halutaan ja voidaan että muutoksia. Muutoksia tulikin, kaikenlaista kaarevammasta hartiasta hihan nostamiseen ja housujen löysentämiseen.

Sovittelemme samalla myös kenkiä ja huomaan, että yhden teeman kengät ovat kaikki liian pieniä. Ne joutuvat vaihtoon.

Laukut alkavat saapua toimistolle, mutta en saa vielä yhtäkään valitsemaani vyötä. Joudumme siis sovittamaan mekkoja yhden laukun olkahihnan avulla.

24.5. Meikki- ja hiustestipäivä. Jokaisessa teemassa on oma meikki- ja hiuslookkinsa, ja kokeilemme kaikki läpi. Valloitamme koko kustannustalomme 'torin' kun meikkaaja Aino-Sofia ja kampaaja Tommy työskentelevät kolmen mallin kanssa ristiin ja rastiin. Sovitan samalla näiden kolmen asut. Mallit joutuvat pukemaan vaatteensa ylle pariinkin kertaan kun katsomme kokonaisuuksia ja teemme muutoksia.

Suurin osa laukuista saapuu, enkä ehdi laittaa niitä esille. Puikkelehdimme mallien kanssa työhuoneessani kassien keskellä.

Järjestämme impromptu-palaverin Dj Pietarin kanssa, ja hän saapuu toimistolle musiikkiselektion kanssa. Huudatamme tietokoneeni huonoja kaiuttimia (anteeksi työkaverit) ja valitsemme näytökseen päätyvät biisit.

25.5. Olemme siirtäneet yhden mallin toiseen teemaan joten sovitan hänet uudestaan. Työharjoittelija Jutta palaa sairaslomalta ja ryhtyy ompelemaan sovituksissa tulleita muutoksia. Tuntuu, että homma alkaa olla kohtalaisesti hanskassa. Nyt pitää vain stailata itse laukut asuihin!

18.5 Viimeistelemme vihdoinkin mallishortlistan. Saan lähes kaikki castingeista bongaamani mallit. Jaottelemme heidät teemoihin ja pohdimme pitkään pitäisikö 180 senttisten mallien olla eri teemassa kuin 175 senttisten, vai sekoitammeko pituusjärjestyksen ja menemme tyyli edellä. Teemme alustavan sisääntulojärjestyksen, ja jätämme sen odottamaan ensi viikon sovituksia.

19.5 Jännityksellä odottamamme vaatteet saapuvat Vallila Interiorista ja ne ovat mahtavia! Revimme niistä muoveja innoissamme ja minun on ihan pakko sovittaa kaikki mallit läpi. Ne istuvat hyvin ja ovat yksinkertaisesti upeita. Olen niin ylpeä! Kukkamekkojen vyötäröllä on tapahtunut joku kaavavirhe, eikä se istu napakasti. Mutta sen ongelman saa korjattua helposti vyöllä.

Iltapäivällä käymme DinSkossa valitsemassa näytökseen kengät. Olen jo etukäteen tutkaillut merkin nettisivuja ja päätynyt kolmeen tyyliin, joista onneksi löytyy myös mallien koot. Nyt, kun on vaatteet ja kengät, alkaa työ tuntuu oikealta stailauskeikalta. En malttaisi odottaa, että saamme loputkin laukut (osa on saapunut jo) toimistolle ja pääsen stailailemaan niitä sisääntuloihin.