Stellan blogin puolella käydän keskustelua villatakeista. Hassua, sillä villatakit ovat olleet minunkin päivän teema. Lähdin aamulla kiireellä töihin ja Comme des Garçonsin hakaneuloilla varustettu takkini repäisi vahingossa rikki monta vuotta palvelleen Rick Owensin kietaisuneuletakkini. Olin pillahtaa itkuun. Ehkä neuleen saa korjattua, mutta nyt minulla ei ole kuin yksi täydessä iskukunnossa oleva neuletakki, sekin Owensin.

Hyviä neuletakkeja on vaikea löytää. Ensinnäkään en ole valmis maksamaan niistä mitään 600 euroa, mitä esimerkiksi Stellan nostama sinänsä törkeän kaunis Demeulemeesterin neule maksaa; en, vaikka materiaalit olisivat paremmat kuin nimenomaisessa Demeulen neuleessa. Neuletakeissa on todella harvoin niin erityistä designarvoa, että olisin valmis sijoittamaan niihin. Ja olen menettänyt vuosien saatossa kymmeniä neuleita turkiskuoriaisille - siksi ohut villa ei ole ykkössijoituskohteeni.

Ja kuten totesimme tänään Liisan kanssa lounasmatkalla, edes hyvät materiaalit tai laatumerkki eivät takaa neuleissa kestävyyttä. DKNY:n silkki-kasmir-kietaisuneuletakkiini on tullut silmäpakoja ja pinta nukkaantui todella nopeasti. Balmuirin kietaisuneuletakistani irtosi hiha.

Owensit sen sijaan ovat kestäneet käytössä. Ja niissä on aina todella panostettu designiin, ne ovat paloja muodin historiaa - ja samalla lämmikkeitä.

Jos kaappisi kaipaa lämmikettä, jossa olisi samalla jokin näyttävä elementti, Yooxin alesta voit tehdä löytöjä. Tässä joitain esimerkkejä:

Valitsin nyt värillisiä, mutta löytyy sieltä turvallista harmaata ja mustaakin! Kuvissa siis hauskasti napitettu McQ:n 85 euroa (100% villaa), Marc by Marc Jacobsin sini-musta 98 euroa (100% villaa) ja Comme des Garçonsin helmaa kohti kellertyvä 98 euroa (100% villaa). Matskujen ja merkkien perusteella haluaisin uskoa, että hinta-laatusuhde on noissa todella kohdallaan.

Laittakaa By Category -kohtaan knitwear ja sen alle cardigans ja kahlatkaa läpi. Sieltä löytyy myös joitain alle viidenkympin neuletakkeja, jotka sataprosenttista villaa. Dieselillä taisi olla joku silkki-puuvillasekoitteinen, joka sekin kuulostaa hyvältä materiaalikombolta.

Ja loppuun vielä samaisesta alesta bongauksia, joihin lompakkoni sisältö ei riitä, mutta jotka kaunistuttaisivat kaappiani:

Ylhäältä alas: Vaikka en ole röyhelöihminen, Alaian takki saisi minut pyörtämään pääni. En ole yleensä Stella McCartney - enkä paljettifani, mutta puuvillaisessa takissa on suhteet kohdallaan. Tsumori Chisaton pitkä neuletakki toimisi syksyisin myös takkina. Givenchyn mustaan villatakkiin pätee sama kuin Alaiaan. Ja Undercoverin luomuksessa on parasta pitkä takahelma, ei haittaa vaikka housut repeäisivät.

Yooxin sample salea odotellessa...

Mikä on suhteenne villatakkeihin? Tylsiä vai päivien pelastajia?

En malttaisi odottaa enää hetkeäkään nettikauppojen alennusmyyntien alkua! Olen niin hermona ankean vaatekaappini kanssa, että minun on pakko yrittää palata taas vähän unohduksissa olleen harrastuksen pariin nimeltä nettishoppailu. Ostoslistalla voisi olla vaikka nämä Chloén saappaat:

Kuvat Jak&Jill.

Joku ehkä muistaa, että haaveilin vanhan blogin puolella, viime huhtikuussa, Jil Sanderin (eli Raf Simonsin) liivistä, jonka selkäosa on kuin vesiputous - josta tuleekin veden sijasta silkkinauhoja:

Liivi oli minusta suhteessa liian kallis ja olin päättänyt, etten osta sitä täyteen hintaan, vaikka en muistanut koska olisin viimeksi rakastunut johonkin vaatekappaleeseen niin tulisesti. Mutta ei, päätös oli päätös. Siksi ihailin ja olen ihaillut sitä näihin päiviin saakka vain kuvasta, jonka talletin työpöydälleni jo - mitä ihmettä - yli vuosi sitten!

Pari päivää sitten kaveri pyysi mielipidettäni vaatteesta, jonka ostoa harkitsi ja eksyin siksi Luisaviaroman nettikaupan ale-osastolle. Klikkasin huvikseni "Jil Sander". Näin liivin. Alennuksessa. Yksi ainut koko jäljellä. Ja se oli minun.

Olen aina hehkuttanut suomalaisen Balmuir-firman silkki-cashmir-kietaisuneuletakkeja. Sellainen löytyy paitsi kaikilta toimituksen jäseniltä, myös pikkusiskoltani ja äidiltäni. Mutta vasta kun näin tämän videon (http://www.dkny.com/womens/cozy_video.html) DKNY:n Cozy-neuleesta, tajusin, kuinka monikäyttöinen tämänkaltainen vaate voi olla. En tiedä, myykö Stockmann Cozya, mutta katso Balmuirin jälleenmyyjät tästä.

Tämä liittyy nyt oikeastaan sekä eiliseen että muutaman viikon takaiseen postaukseeni, jossa kerroin että rakastan kelloja, mutta en halua aikaa tikittämään ranteeseeni. Siksipä rannettani koristaakin "epäkello" (kuvassa myös Ela Stonen leijonanpääsormus + ruman värinen työpöytäni..).

Superihana kelloasia, tällä kertaa kaulaan, löytyy myös Martin Margielalta:

Riipusta saa Antoniolista, mutta sen hinta on ilman alennuksia ainakin minulle liian tyyris, 303 euroa. Alennusmyyntejä odotellessa onkin aikaa ihailla korua luonnossa, tai siis tositoimissa:

Mr. Newtonista bongatun naisen tyyli on päheä: täydellisen nahkatakin ja lammasliivin yhdistelmä (josta haaveilin) yhdistettynä Balenciagan laukkuun, mustiin mokkanilkkureihin, jättisormukseen, löröön valkoiseen t-paitaan ja Margielan koruun, toimii. Päänauhasta en ole ihan varma. Ja poskipunasta olen varma - että sitä on liikaa.

Mitä mieltä olette?

Ja tiedoksenne: olen loppuviikon tulevaisuustyöpajassa Mäntsälässä (!?) ja poissa koneen äärestä. Ajastan kuitenkin jotain kivaa huomiselle, ehkä myös perjantaille, joten pysykää taajuuksilla. Kommentoimaan pääsen kuitenkin vasta maanantaina, eli mitä mahtavinta viikkoa kaikille!