Hei ja pahoittelut blogihiljaisuudesta! Toimituksessa on  poikkeustilanne ja siksi hieman "hässäkkää".

Eilen iltakävelyllä edelläni kulki nainen, jolla oli varmaankin metalliset korot, sen verran terävästi ne löivät katua vasten. Tänään olen töissä kiinnittänyt erityisen paljon huomiota ohikulkevien ihmisten askeleisiin (tunnistan niistä melkein jokaiset, pelkän rytmin perusteella). Useimpien jaloista lähtee jotain töm töm tömsin ja svuuh svuuh svuuhin väliltä. Muutamista kuuluu kop kop kop. Mutta mitä ihmettä! Vaikka mule-kengät ovat nyt kovin muodissa, kukaan ei meillä töissä kopsuttele menemään niissä klomp klomp klomp.

Kuvat Style.com, ylemmässä Louis Vuittonin ja alemmassa Miu Miun kevätkengät.

Mitä te sanotte? Clomp, clomp, clomp?

Alkukevät on mielestäni yksi parhaista vuodenajoista. Siksi, että "silloin mikään ei ole loppunut eikä mikään alkanut", kuten isälläni oli tapana sanoa. Mutta myös siksi, että kuivat kadut ja kylmyys -yhdistelmän ansiosta voin pitää ulkona sellaisia kenkävirityksiäni, joita olen koko talven pitänyt vain sisällä, kuten näitä lammaskarvaisia Dries Van Noteneitani.

Kirpeän karvaista päivää kaikille!

Minusta on sadepäivinä liikuttavaa katsella pukumiehiä kirkkaanoransseissa kalosseissa. Miuccia Prada päätti kiinnittää kalossit pysyvästi syksyn kenkiinsä.

Kontrasti on melkein yhtä kutkuttava kuin Pörssitalon lähettyvillä pyörivillä pukumiehillä.

Kuvat Style.com.

Näin Ihmemaa Ozin ensimmäistä kertaa ehkä 5-6-vuotiaana. Suurimman vaikutuksen minuun teki myrskyn mukana nousevan talon ja tinamiehen lisäksi ne kengät.

Aina kun syys saa, alan himoita Ihmemaa Ozin katsomista uudelleen - ja glitter-kenkiä. Oliko pienenä mitään ihmeellisempää kuin Dorothyn punaiset kimmeltävät kengät? No oli. Mutta ihmeelliset nekin olivat.

Olenkin katsonut taas nettikauppojen valikoimaa sillä silmällä. Mutta onnekseni glitter tai paljetit tuntuvat yhdistyvän kengissä aina joko liian hentoiseen malliin tai huonoon koronmuotoon tai muuten vain vääränlaiseen estetiikkaan. Ei ja ei, näissäkin on kaikki muu jotenkin pielessä paitsi se tärkein, eli kimmellys.

Ylemmät kengät Miu Miun, alemmat Givenchyn, molemmat Net-a-Porterista.

Olen vallan unohtanut kertoa uusimman (ja viimeisen) käänteen pakkomielteessäni (tässä ja tässä) Balenciagan cut-out-kenkiin.

Ystäväni oli lomalla Espanjan San Sebastianissa ja kun tapasimme reissun jälkeen, hän sanoi 'ai niin, siellä oli mega-alennuksessa niitä balenciagoja'. No, minä riennän nettiin ja googletan kaupan ja otan sinne yhteyttä. Saan heti ystävällisen vastauksen: "kyllä, kenkiä on kahdet jäljellä, kokoa 36 ja 41."

Huokaisen pettymyksestä, naputan 39:n jalallani hermostuneena lattiaa ja tuijottelen kenkien kuvaa netissä. Sitten muistan kuulleeni, että cut-out-kenkien lesti on vielä tavallistakin Balenciagan minilestiä pienempi. Googletan. Puhun puhelimessa (tuttavallani on normaalisti kengänkoko 37 ja näissä Balenciagoissa 39). Olen vakuuttunut, että 41 on minun kokoni (!). Laitan kauppaan viestin ja sanon ottavani isomman parin. Vastaus tulee heti: "muy bien!" Meilaan uudelleen ja kysyn maksutavasta.

Vastausta ei kuulu. Vielä viikonkaan päästä.

Lopulta tulee viesti, jossa kaupan tyyppi kertoo olleensa lomalla ja että kengät oli sillä aikaa myyty.

Jaa.

Tarinan opetus: jos haluat jotain, tartu puhelimeen. Tarinan opetus nro 2: jos et tartu puhelimeen, et halua tarpeeksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis.

Kuva Front-row-view.com