Jensenin kiusaus -ruokablogi loppuu tähän postaukseen: menen vähän yli vuodeksi toiseen lehteen töihin. Olen ollut Olivian matkassa sen syntymästä asti, joten haikeutta näihin lähtöhaleihin sisältyy suuresti. Viimeinen postaukseni ei ole resepti vaan kymmenen ajatustani ruuasta ja sen valmistamisesta. Ne kuuluvat näin:
1. En ole valmis juoksemaan hyvän ruuan perässä erikoiskaupasta toiseen. Tavallisesta, hyvästä lähikaupasta pitäisi löytyä laadukkaan ruuanlaiton perusraaka-aineet. Onneksi on myös netti.
2. Ruuanlaitto ei ole minulle intohimo. Pidän hyvästä ruuasta ja teen mieluummin itse ruokaa kuin söisin valmisruokaa, mutta syynä on maku, ei se, että haluaisin seistä keittiössä tunnista toiseen. Maku menee minun keittiössäni kaiken, usein myös terveellisyyden edelle.
3. Kaikki E:t eivät ole epäterveellisiä. Silti olen päättänyt syödä suhteellisen luonnollista ruokaa, jossa on vähän lisäaineita. Saan siitä hyvän mielen, se riittää perusteluksi. Mielessäni ovat myös erään taksikuskin sanat: Onko kukaan tutkinut, miten eri lisäaineet yhdessä vaikuttavat ihmisen kehoon?
4. Pidän silti erittäin paljon salt&vinegar-sipseistä ja pitsasta. Joskus syön myös mielelläni Big Macin, juon light-Cokiksen sitruunalla ja vetäisen kolme isoa, amerikkalaisesta cake mix -pakkauksesta tehtyä browniea. Olen kuitenkin huomannut, että näiden herkkujen himo ja tyydytys laimenee vuosi vuodelta.
5. Kuka tahansa voi oppia hyväksi ruuanlaittajaksi. Teen ruokaa itse lähes aina reseptistä. Maustamisen taito paranee kokemuksen myötä, samoin taikinoiden käsittely ja reseptien tulkintakyky, mutta perusruokia pystyy tekemään taitavasti kuka tahansa.
6. En yllättyisi, jos olisin vielä jossain elämänvaiheessani vegaani.
7. Ruuanlaittoon liitetään usein ajatus siitä, että vieraita on syömässä paljon ja koti on täynnä ihmisiä. Teen mieluiten ruokaa 4-6:lle. Silloin pystyy vielä keskustelemaan hyvin ruokapöydässä.
8. Säästän mielelläni ihan mistä tahansa muusta kuin ruuasta.
9. Arvostan kovasti sellaisia, taitavia ruuanlaittajia, joilla ei ole taputtavaa yleisöä ympärillä ja jotka eivät kerro ruokaan liittyviä sankaritarinoita itsestään. Moni perheenäiti on sellainen.
10. Miksi niin usein sanotaan, että parisuhteessa jompi kumpi on se, joka "meillä tekee ruuat". Eikös se voisi olla molempien homma. On kiva myös istua valmiiseen pöytään.
Kiitän teitä lukijoita koko sydämestäni tästä vuodesta (erikoisterkut "assistentilleni" Juusolle...). Menkää nyt lukemaan Kirjasieppoa, Henkarikohtaista tai Paras aika vuodesta....
Hyvää ruokahalua jatkossakin, Hanna