Beef Börek on ilmeisesti alkujaan turkkilainen herkku. Nyyttien rakentaminen vaatii hiukan hermoja tällaiselta nopearytmiseltä ihmiseltä kuin minä, mutta olen kouliintunut. Kun maustat jauhelihaseosta, lisää mausteita vähitellen: kaikki eivät pidä näin suuresta määrästä maustepippuria (minä pidän) - ja suolaakin on pari kertaa lipsahtanut vähän liikaa. Olut käy mainiosti juomaksi näille nyyteille ja varmista, että pöydässä on myös jotain raikasta, kuten vihanneksia, kermaviilidippiä tai salaattia.

Jotkut tekevät Beef Börekinsa isolle pellille, jolloin ei tarvitse askarrella nyyttejä. Nyttejä on silti hauskempi syödä. Ja kun villiinnyt beef börekin tekijänä, voit lisätä väliin myös fetaa tai juustoa tai mitä ikinä keksit.

Beef börek

oliiviöljyä paistamiseen 500 g luomujauhelihaa 1 sipuli silpuksi hakattuna 1 nippu persiljaa pieneksi hakattuna 1,5-2 rkl maustepippuria 1 rkl mustapippuria suolaa nippu tuoretta korianteria

filotaikinapakkaus sulatettua voita voiteluun

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Kuumenna oliiviöljy kasarissa ja lisää joukkoon sipulimurska. Kuullota, kunnes sipuli on läpinäkyvää. Lisää joukkoon jauheliha ja murustele sitä samalla kun paistat. Lisää mausteet. Älä anna jauhelihan kuivua paistinpannulla. Viilennä jauheliha täysin. Avaa filotaikinapakkaus ja aseta yksi (ohut) taikinalevy leikkuulaudalle. Jos se on liian leveä, voit leikata levyn pituussuunnassa kahtia. Voitele voilla. Lisää hiukan alle desi jauhleihaseosta filotaikinalevyn alaerunaan ja ala taitella sitä nyytiksi pakkauksessa olevan ohjeen mukaan (nyytin muoto on vapaavalintainen). Voitele vielä valmista nyyttiä voilla. Jatka näin, kunnes jauhelihaseos on käytetty. Paista uunissa 15-20 minuuttia, kunnes nyytit ovat saaneet kauniin värin.

Huom! Filotaikina kuivuu helposti, joten voit peittää ne muovikelmulla ja kostutetulla pyyhkeellä sillä aikaa kun rakennat nyyttejä. Filotaikina "käyttäytyy" parhaiten ruuanlaitossa, kun se on huoneenlämpöinen kun aloitat.

Kuva: robertscatering.com

Syksyn sateiden keskellä alkoi tehdä mieli inkiväärilattea, joka on sukua chai lattelle. Voilá!

Inkiväärilatte

1 kolmen sentin kanelitanko 1 tl kardemummapalkoa 3 neilikkaa 3 kokonaista pippuria 1/4 tl fenkolin siemeniä 4 kokonaista maustepippuria 2,5 dl vettä 5 dl maitoa 1 tl raastettua inkivääriä 2-3 tl sokeria 2 rkl Darjeeling-teelehtiä pieni loraus vaniljauutetta hyppysellinen raastettua muskottipähkinää juoman koristeeksi

Murskaa kanelitanko, kardemumma, neilikat, peppercorns, fenkolinsiemenet ja maustepippuri joko morttelissa tai vanhassa kahvimyllyssä. Paahda kasarissa noin kaksi minuuttia, kasaria välillä heilutellen. Kaada vesi mausteiden päälle ja laske lämpötila miedoksi. Lisää maito, sokeri, inkivääri, vaniljauute ja teelehdet. Sekoita. Laita kansi päällä ja anna muhia noin 8 minuuttia, välillä sekoitellen. Ota lämpö pois ja anna vielä muhia 5 minuuttia. Siivilöi ennen juomista ja koristele raastetulla muskottikukalla.

Kuva: Foodnetwork

Kaupasta löytyi pussillinen juureksista ja vihanneksista tehtyjä lastuja, jotka ovat vegaaneille sopivia, gluteenittomia, lisäaineettomia, herkullisen makusia ja terveellisen tuntuisia. Mutta voivatko ne olla? Kurkatkaa itse.

Pidän pussista, jonka sisältöön kuuluu vain viisi asiaa, yksinkertaisesti: palsternakkaa, punajuurta, porkkanaa, auringonkukkaöljyä ja merisuolaa. Lisää tällaista.

Selailin keittiömestari Hans Välimäen uutta keittokirjaa, Ruokaa Ranskasta (WSOY). Kotikokkina ilahduin siitä, että kirjasta on jätetty pois tyypilliset, Ranskaan liitettävät hienoudet kuten tryffeli, ankanmaksa, kaviaari tai hummeri. Ranskalainen ruoka tupataan esittää usein luksuksena, mikä on huvittavaa siitä vinkkelistä, että tutkimusten mukaan pariisilaisetkin syövät illalliseksi yhä useammin jugurttia.

Välimäen ranskalainen keittokirja ei sinänsä tuo mitään uutta, ja mietinkin hetken, saisiko reseptit haettua nopeasti netistäkin (esim. etanat burgundilaiseen tapaan, maalaispatee, lämmin vuohenjuustosalaatti, nizzansalaatti tai purjo-perunakeitto) mutta sitten tajusin, että jos pitää ranskalaisesta laadukkaasta ja konstailemattomasta keittiöstä ja haluaa takuureseptit, tässä ne ovat yksien kansien välissä ja tyylikkäästi ovatkin.

Reseptit ovat sopivan lyhyet, kuvat informatiiviset ja kauniit (asialla Olivian ruokajuttujen taitava kuvaaja Sami Repo) ja teos muutenkin helppo napata hyppysiin. Aion aloittaa kokeilun tekemällä siiderissä haudutettua kananpoikaa. Myös tomaattinen kalakeitto kiinnostaa kovasti. Ja ihan klassinen sunnuntaipata eli pot-au-feu.

Perustelen heti, miksi keksien nimi on englanniksi. Triplasuklaan olisi vielä voinut kääntää, mutta yhdyssana vesittää sitä tosiasiaa, että näihin kekseihin tulee suklaata kolmessa eri muodossa. Ne ovat siis niin amerikkalaisia kuin keksit voivat olla. Ja chocolate chip on käsite, jota suklaahippu tai suklaapisara ei korvaa. Jokainen keksiköön oman nimen näille kekseille, jotka omassa keittiössäni ovat toistaiseksi suklaakeksien voittajat.

Kuten kohta huomaatte, resepti on hankala kääntää cup-mitasta desilitroihin. Siksi olen jättänyt alkuperäisen cup-mitan ohjeen, koska luulen, että aika monella ruokablogin lukijalla on nykyään jo cup-mitta keittiössä. Mutta ohessa on myös arvioni siitä, mitä cup-mitta "plus pari teelusikallista" olisi desilitroissa.

Pitemmittä puheitta: tämän suklaisemmiksi eivät keksit tule.

Triple chocolate chip cookies

5 dl tummaa suklaata paloiteltuna 1/2 cup + 2 tl vehnäjauhoja (1,25 dl + 2 tl) 3 rkl kaakaojauhetta 1/4 tl leivinjauhetta 1/4 tl suolaa 1 cup + 1 rkl sokeria (2,5 dl + 1 rkl) 5 rkl huoneenlämpöistä voita (mielellään suolatonta) 3 isoa kananmunaa 1 1/2 tl vaniljauutetta 2,5 dl suklaapisaroita tai pieneksi hakattua, tummaa suklaata

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vuoraa kaksi uunipeltiä leivinpaperilla. Sulata tumma suklaa vesihauteessa (kuumaa kestävässä kulhossa) pehmeäksi ja siirrä sitten sivuun viilentymään. Siivilöi jauho, kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola taikinakulhoon. Sekoita sähkövatkaajalla toisessa kulhossa voi ja sokeri muruseokseksi. Lisää muruseokseen munat yksi kerrallaan koko ajan vatkaten. Jatka sähkövatkaimella vatkaamista, kunnes seos on kevyen kermainen, noin 5 minuutin ajan. Lisää seokseen hiukan viilentynyt suklaa ja vaniljauute. Sekoita joukkoon kuivat ainekset ja lopuksi suklaapisarat. Laita leivinpaperille noin puolen desilitran kokoisia taikinakekoja muutaman sentin välein. Paista keksejä noin 14-16 minuuttia. Silloin keksien pinta halkeilee mutta ne eivät ole vielä kovia. Anna keksien viiletä täysin leivinpaperilla. Keksit voi myös pakastaa.

Reseptin antoi Utahista Nina Cox, kiitos Ninalle.

Tämä syyskauden resepti on yksi vanhimpia, joka  minulla on säästössä. Olen löytänyt sen aikoinaan ruotsalaisesta lehdestä, joko Allt om Matista tai Ellestä. Teen sen joka syksy ihan muistojenkin vuoksi. Toisaalta olen hurmaantunut tämän piirakan mausteiden sinfoniaan: pelkkä tuoksu on uskomaton. Tästä riittää 8-10 hengelle, joten pienessä taloudessa kannattaa puolittaa resepti.

Yritin muuten etsiä Ia Mildeä internetistä, huonolla tuloksella. Niinpä kuvittelen hänet nyt noin kuusi-seitsemänkymppiseksi ruotsalaisrouvaksi, jonka rustiikkisessa maalaiskeittiössä valmistuu omatekoisia hilloja ja siinä sivussa omenapiirakoita, Ia Mildes krydddoftande äppelpaj'ta.

Ia Milden mausteilta tuoksuva omenapiirakka Pohja ja kansi: 225 g voita 6 dl vehnäjauhoja 1/2 dl kylmää vettä

Täyte: 750 g happamia omenoita kuorittuna ja lohkottuna 1 1/2 dl sokeria 1 sitruunan kuori raastettuna 1 1/2 tl kanelia 1 maustemitta raastettua muskottikukkaa 1 maustemitta murskattua mausteneilikkaa 1 tl perunajauhoja

Lisäksi: 1 kananmuna voiteluun 1 tl sokeria

Sekoita rivakasti pohjan ja kannen ainekset taikinapalloksi ja laita hetkeksi jääkaappiin viilenemään. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Ota pohjasta 3/4 ja painele se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Säästä loput taikinasta kanteen ja pieniin koristeisiin. Kuori ja lohko omenat ja laita ne kulhoon. Sekoita niiden joukkoon sokeri, sitruunankuori, kaneli, mustottipähkinä, mausteneilikka ja perunajauhot. Sekoita ja laita omenaseos piirakkapohjan päälle. Voitele piirakkapohjan reunat kananmunalla. Lisää leikkuulaudalle hiukan jauhoja, aseta lopputaikina sille (muista säästää vähän taikinaan kannen koristeiksi) ja kauli tai painele taikinaa kanneksi piirakalle. Aseta kansi omenoiden päälle ja nypi kannen reunat kiinni pohjan reunoihin. Voit vielä painella haarukalla reunat yhteen. Tee lopusta taikinasta muutama koriste kannen päälle. Voitele kansi, painele kanteen haarukalla muutama ilmareikä ja paista piirakkaa uunissa noin 35 minuuttia. Tarjoile lämpimänä tai viilennettynä vaniljajäätelön kera. Voit myös ripotella piirakan päälle siivilällä tomusokeria.

Lukijani Laura kyseli vähän aikaa sitten, josko minulla olisi plakkarissa kalakeittoa á la Thai. Tuli sitten mieleen kirkas, thaimaalainen äyriäiskeitto Tom Yam Taley (jota olen nähnyt kirjoitettavan muutamallakin tavalla). Kokeilin tehdä sen pelkällä lohella. Toimi erinomaisesti. Tässä on yksinkertainen ohje, josta riittää neljälle. Maku on tarkoituksella kirpeä, joten kannattaa maistella matkan varrella. Sitruunaruohostakin voi jonkun makuun riittää vain yksi varsi. Galanga-juuri on kovaa, joten se kannattaa jättää syömättä. Galangaa saa etnisistä kaupoista, mutta jos asuinpaikallasi ei sitä myydä, jätä se rauhassa pois.

Laitoin kuvassa olevaan keittoon vain tuoretta chiliä, en chilitahnaa, mutta autenttinen thaikeitto kaipaa kyllä pinnalleen chilitahnan tuoman öljyisyyden, joten suosisin sitä. Ihmettelen muuten chilin määrää monissa resepteissä: aloitan itse aina varovasti, sanoi resepti mitä tahansa.

Itse nautin tämän keiton toissailtana ilman riisiä.

Kirkas, thaimaalainen äyriäiskeitto eli Tom Yam Taley

200 g äyriäisiä tai lohta kuutioina 1 litra kanalientä 2 sitruunaruohon vartta pieneksi hakattuna 40 g galanga-juurta siivuttuna 4 kaffirlimetin tai limetin lehteä 2 tomaattia pieneksi kuutioituna puolikas, punainen chili silputtuna, siemenet poistettuna TAI 1/2-1 rkl punaista chilitahnaa 100 g tuoreita herkkusieniä siivuttuna 3 rkl kalakastiketta 3 rkl limettimehua tuoreena puristettuna puolikas nippu tuoretta korianteria aavistuksen hakattuna

Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi. Lisää sitruunaruoho, galanga, kaffirlimen lehdet ja herkkusienet ja keitä noin kolme minuuttia. Lisää chili, tomaatit ja äyriäiset tai kala ja keittele matalalla lämmöllä muutama minuutti. Lisää keittoon kalakastike ja limettimehu. Tarkista maku. Ripottele tarjoiluvaiheessa pinnalle tuoretta korianteria ja tarjoile halutessasi keitetyn riisin kera.

Nyt on se aika syksystä, kun elintarvikeuutuuksia tulee kauppoihin. Tai ainakin niistä tuli näytteitä minulle. 100 % täysjyvävehnäjauho on tervetullut lisä jauhohyllylle, varsinkin kun on luomutuote. Itse en rajaa täysjyvävehnäjauhon käyttöä leivän tai sämpylöiden tekoon vaan käytän surutta myös makeiden leipomusten joukossa.

Toinen uutuus on Plus-maito eli Valio Maito Plus (on selvää, että me eli kansa alkaa käyttää tästä nimitystä Plus-maito). Siihen on lisätty 100 % enemmän enemmän D-vitamiinia, 50 % enemmän kalsiumia ja 50 % enemmän proteiinia kuin tavallisessa, rasvattomassa maidossa on. Plus-maidossa on siis kalsiumia 180 mg/100 g, kun rasvattomassa luomumaidossa ja kevytluomumaidossa on 120 mg/100 grammaa maitoa. Luomumaitoihin ei D-vitamiinia luonnollisesti ole lisätty.

Plus-maito on korkeapastöroidaan, mikä lisää sen säilyvyyttä. Tämä ei luonnollisesti ole niiden mieleen, jotka haluavat mahdollisimman vähän prosessoituja elintarvikkeita. Plus-maitoa ei voi keittää, mutta se kestää lämmittämisen esimerkiksi kaakaota varten. Testasin maiton lämmittämisen 66-asteiseksi omassa maidonlämmittäjässäni: toimi hyvin, ja itse asiassa vaahtoutui paremmin kuin monet muut maidot.

Meillä pysytään silti luomumaidossa. D-vitamiini hankitaan muilla keinoin.

"Mä en halua syödä kinyaa", parahti nuorimmainen, kun näki ohrattoni.

"Ei tämä ole quinoaa. Tämä on pastaa", sanoin, koska tuttava oli antanut hyvän neuvon markkinoida ohratto "eräänlaisena pastana".

"Kinyaa toi on. Mä näen kyllä. Kinyaa on koulussakin."

Sain kimmokkeen ohraton tekemiseen Pastanjauhajilta, jotka olivat saaneet kimmokkeensa Siskot kokkaa -ruokablogista. Ohrasuurimoiden sijasta käytin ohrahelmiä, joiden koostumukseen olin oikein viehättynyt. Tein muitakin, pieniä sovelluksia, joten en enää kehtaa väittää tätä Siskot kokkaa -blogin ohratoksi. Lisäke valmistuu lähes itsekseen, jahka on jaksanut paloitella muutamat kasvikset ja valkosipulinkynnet. Mukavaa vaihtelua perunalle ja riisille.

Ohrahelmistä tehty hedelmäinen ohratto

1 litra kasvis- tai kanalientä 3 dl ohrahelmiä 1 kevätsipuli 2 tl garam masalaa 2 valkosipulin kynttä 30 g voita 1 tl kanelia pieni kesäkurpitsa lohkottuna vihreä paprika lohkottuna noin 3 cm pala tuoretta ananasta paloiteltuna puolikas chilipalko pilkottuna, siemenet poistettuna 3 rkl hunajaa 2 rkl vaaleaa balsamicoa 3-4 rkl hyvää oliiviöljyä + oliiviöljyä paistamiseen suolaa ja pippuria maun mukaan nippu lehtipersiljaa ruohosipulia

Hienonna sipuli ja kuullota sitä hieman öljyssä ja voissa. Lisää garam masala ja chili, kaneli sekä silputtu valkosipuli. Sekoita kunnes mausteet alkavat tuoksua. Kaada sekaan ohrahelmet ja paista niitä käännellen voi-öljy-mausteseoksessa. Lisää kanaliemi. Pilko mukaan vihannekset ja hedelmät. Sekoita niin, että mausteet ja lisäkkeet kunnolla leviävät ohrahelmien sekaan. Anna porista noin 15-20 minuuttia. Maista ja lisää tarvittaessa garam masalaa tai kanelia. Lisää sitten vaalea balsamico sekä öljy. Lisää hunaja. Sekoita ja tarkista maku. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita ennen tarjoilua lisäkkeeseen silputtu ruohosipuli sekä tuoreet yrtit.

Löysin WSOY:n myymälästä karibialaisen ruuan keittokirjan Food for friends (28 e). Kirjassa on moderneja, jamieolivermaisia reseptejä, ja ne on jaoteltu palvelevasti ja kivasti osioihin, kuten Brunch, Lunch, Pinic, BBQ and Grill, Supper, Special Occasions, On the Side jne.

Muutamia esimerkkejä ruuista: Coconut pavlova with Tropical Fruit, Ginger and Muscovado Cheesecake, Levi's sticke red cabbage, Sweetcorn fritoritos, Ceviche Cuban Style.

Nappasin ensimmäisenä käsiini ruokalajin Lime and Thyme lamb chops, josta otin perjantaireseptiin marinadin. Se on erinomainen, ja sopii myös kalalle ja kanalle tai tofulle.

Marinoin itse karitsan kyljyksiä noin viiden tunnin ajan ja paistoin kyljykset pannulla. Lisäsin kyljysten päälle vielä marinadia juuri ennen tarjoilua. Tarjoilin kyljykset ohrahelmistä tehdyn ohraton kanssa - sen reseptin bloggaan teille huomenna. Tässä marinadi:

Aasialais-karibialainen marinadi lampaalle, kalalle, tofulle ja kanalle

Ruukku tuoretta timjamia 4 rkl limetin mehua 1 limetin kuori raastettuna 4 rkl siirappia hillotun inkiväärin purkista 2,5 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna 1 rkl oliiviöljyä 1/2 tl suolaa puolikas, pieni chili pieneksi silputtuna (ilman siemeniä)

Sekoita ainekset kulhoon ja surrauta sauvasekoittimella tai tehosekottimessa tai monitoimikoneessa marinadiksi. Marinadin ei tarvitse olla täysin pyrettä. Marinoi lammas, kala, tofu tai kana 3-48 tuntia jääkaapissa ja ota sieltä ulos vähintään puoli tuntia ennen grillausta tai paistamista.