Aina välillä tulee luettua lehtihaastatteluja, joissa joku muistelee lapsuutensa ruokamuistoja. Kuinka "äiti alusti taikinaa" tai kuinka "isä haki kalaa aamulla torilta ja minä painelin mukana". Olen miettinyt, millaisia muistoja omat lapseni saavat - vai saavatko mitään. Yhdestä asiasta olen varma: ruokamuistoja ei voi väkisin tehdä.

Olen suuri kauppahallien ystävä. Lankesin vuosia sitten yrittämään kauppahallissa käymisestä jonkinlaista traditiota: että meidän perheemme kävisi lauantaisin yhdessä ostamassa ruokaa. Ei se niin mennyt. Lapset eivät olleet kauppahallissa kävelystä yhtään innoissaan, ja käynneistä putosi nopeasti sana traditio pois: siellä käytiin vain säännöllisin väliajoin ostamassa ruokaa.

Vähän aikaa sitten oli naurussa pitelemistä, kun nuorempi, 11-vuotias tyttöni lausui rauhallisesti sohvan pohjalta, että "mä en tule mukaan, koska kauppahallit on ällöjä."

Ällöjä? Näin se menee. Lasten suosikkikauppa on Paraisten S-Market, koska siellä on iso lehtihylly. Ruokamuistot tulevat sitten vanhempana, ja ne ovat sellaisia, joihin minulla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa.

Ensimmäinen perjantairesepti on keitto nimeltään Tomato Bisque Provencal, joka kuuluu TOP 10 -reseptisuosikkeihini. Tomaattikeiton juju on Philadelphia-juustossa, joka tekee keitosta pehmeän ja "erilaisen". Kokemukseni mukaan myös ne, jotka eivät yleensä tomaattikeitoista välitä, ihastuvat tähän keittoon.

Kun katsot reseptiä, huomaat, että suurimman osan aineksista saa lähikaupastakin (meillä Siwa), tosin basilikaa saa välillä juosta kauempaa. Kun tein keiton tätä blogia varten, laakerinlehteni olivat loppu, Siwassa myytiin vain kevytversiota Hovi-juustosta ja vahingossa paloittelin valkosipulit pieniksi enkä nostanut niitä keitosta pois lopussa, kuten reseptissä kehotetaan. Makua tämä säätäminen ei haitannut yhtään.

Tomato Bisque Provencal

(neljälle)

500 g tomaatteja 500 g tomaattisäilykettä 1 iso sipuli pilkottuna 1 rkl voita 1 laakerinlehti 1 rkl intiaani- tai ruokosokeria 2 valkosipulin kynttä 1 reilu tl suolaa mustapippuria 2 rkl basilikaa silputtuna 250 g Philadelphia- tai Hovi-juustoa 3 dl kermaa 2 dl maitoa

Jos käytät tuoreita tomaatteja, kalttaa ne eli vedä viilto jokaisen tomaatin kylkeen, laita kiehuvaan veteen ja poista kuori, kun se alkaa irrota. Poista myös tomaattien kannat. Voit myös tehdä keiton kokonaan tomaattisäilykkeestä, jos on kiire.

Sulata voi kasarissa ja freesaa eli paistele hiljalleen sipulia, kunnes se on läpinäkyvää. Lisää tomaatit ja tomaattisäilyke, laakerinlehti, sokeri, valkosipulinkynnet (veitsellä littanaksi paineltuina), suola, pippuri ja basilikasilppu. Anna kiehua hiljaisella lämmöllä 25 minuuttia välillä sekoittaen. Poista laakerinlehti ja valkosipulit keitosta ja anna sen viilentyä hetki. Soseuta keitto sauvasekottimella tai siirrä se monitoimikoneeseen soseutettavaksi. Lisää sitten tuorejuusto, sekoittele, ja siirrä keitto takaisin kattilaan tai kasariin. Lisää kerma ja maito ja lämmitä keitto uudelleen, mutta älä anna sen kiehua. Voit tarjoilla keiton kylmänä tai lämpimänä, alku- tai pääruokana. Koristele annos basilikalla.

Helsingin ulkopuolella asuvat ystävät lähettävät säännöllisin väliajoin tekstiviestejä, joissa lukee: Moi, ollaan menos syömään johonkin, minne kannattaisi mennä?

Lähetän tietysti itsekkäästi juuri niiden ravintoloiden nimet, joissa käyn mielelläni. Suosin paikkoja, joissa pärjää niin sanotusti (ja hikisesti) omalla lompakolla mutta joissa voi (satunnaisesti) saada parempaa ruokaa kuin kotona. Tällaisia paikkoja tällä hetkellä ovat Bali Hai (Iso Roobertinkatu 35), Atelje Finne, Ravintola Kuu Kuu ja lounaspaikkoina pikkuruinen Trocadero (Uudenmaankatu 2) sekä uudehko marokkolainen ravintola La Medina , jossa annokset ovat kauniita kuin taideteokset ja ruoka ihanaa. Jos syömme thaimaalaista ruokaa, menemme Mechelininkadun Kruo Thaihin.

Ihana kahvila? Suuntaan Cafe Gran Delicatoon Albertinkadulle.

Ystäväni lähetti minulle muutama kuukausi sitten amerikkalaisen granolan ohjeen. Olin koukussa heti. Granola on kuin mysliä, mutta se paahdetaan ja "kosteutetaan" öljyllä ja vaahterasiirapilla. Joissakin granolaohjeissa olen nähnyt myös suolaa. Sitä ei kylläkään tarvita.

Meidän perheessämme ei kukaan ole syönyt mysliä mielellään, mutta jopa 14-vuotias tyttäreni, Suomen nirsoin teini, syö pakottamatta granolaa. Delegoinkin sen valmistamisen suoraan hänelle. Minusta tässä reseptissä on erityisen ihanaa inkiväärin ja kanelin yhdistelmä. Lisään granolaan myös kuivattuja mustikoita tai karpaloita paistamisen jälkeen. Kävisiköhän myös tumma suklaa, miettii nyt tytär.

Ja huom! Tästä saat myös niitä hyviä rasvahappoja. Resepti on alkujaan Sara La Fountainilta, mutta se on muuntunut matkan varrella tällaiseksi (itse heitän aineksia vähän liiankin rennolla kädellä):

Amerikkalainen granola

6 dl kaurahiutaleita 1-2 tl kanelia 1 tl inkiväärijauhetta 2 rkl pellavansiemenrouhetta 3 tl mantelijauhetta 2 rkl intiaanisokeria (ei pakollinen) 1/2 dl rypsi- tai auringonkukkaöljyä 1/2 dl vaahterasiirappia (tai agavesiirappia)

Sekoita ainekset kulhossa hyvin ja levitä sitten uunipellille tasaisesti. Paista 160 asteessa puolisen tuntia ja kääntele granolaa välillä. Vahdi, ettei granola pala! Kun kotitekoinen granolasi on valmis, voit lisätä sekaan kuivattuja marjoja.

Tein ketsuppia. Olin suunnitellut ketsupin keittämistä parisen vuotta, kunnes sain aikaiseksi ostaa ilmatiiviin purnukan ja tarpeeksi makeita tomaatteja (Pohjoismaissa kiven alla, mur mur). Reseptiksi kelpuutin Jamie Oliverin Kotitekoisen tomaattiketsupin kirjasta Jamien Kotona. Muutuin marthastewartiksi.

Freesasin, pilkoin kuin hullu, keitin kasaan ja siivilöin. Siivilöidä piti, jotta ketsupista tulisi sileää ja kiiltävää. Seisoin keittiössä tunteja, ja ketsuppi valmistui joskus alkuyöstä. Laskin, että kotitekoinen luomukeitokseni tuli kalliiksi, sillä pelkkä fenkoli maksoi euron. Valmista luomutuotetta tuli 5,5 desilitraa.

Yritin hehkuttaa perheelle ketsupissa selvästi havaittavaa fenkolin makua. Ihmettelin ääneen, kuinka tärkeitä  korianterin siemenet maun kannalta olivatkaan. Maku oli hyvä, sopivan etikkainen. Nuoriso hymyili kohteliaasti mutta laittoi seuraavana päivänä makaronilaatikkoonsa Heinzia.

Noin 5 dl ketsuppia à la Jamie Oliver

1 iso punasipuli 0,5 fenkoli 1 sellerinvarsi peukalonkokoinen pala tuoretta inkivääriä 2 valkosipulin kynttä 0,5 tuore, punainen pieni chili oliviiöljyä 3,5 dl kylmää vettä 1 rkl korianterin siemeniä 2 mausteneilikkaa 1 tl vastajauhettua mustapippuria merisuolaa nippu tuoretta basilikaa (varsineen) 500 g kirsikkatomaatteja 500 g säilyketomaatteja 2 dl punaviinietiikkaa 70 g fariinisokeria

Laita pieniksi paloitellut kasvikset reiluun oliiviöljyyn kattilaan ja lisää mausteet basilikaa lukuun ottamatta. Hauduta 15 minuuttia. Lisää sitten joukkoon tomaatit ja 3,5 dl kylmää vettä. Kiehauta ja anna kiehua hiljalleen poreillen, kunnes kastikkeen määrä on vähentynyt puoleen. Lisää kattilaan silputut basilikanlehdet varsineen, soseuta sauvasekoittimella ja painele siivilän läpi kahdesti, jotta saat ketsupista kiiltävää ja sileää. Siirrä ketsuppi puhtaaseen kattilaan ja lisää punaviinietikka ja sokeri. Keitä hiljalleen, jotta seoksesta tulee ketsuppimaista. Lusikoi lopuksi steriloituun purnukkaan tai pulloon.

Kun viime kesänä tapasin Turussa ensimmäistä kertaa kirjailija Anna-Leena Härkösen, kumpikaan meistä ei arvannut, että jatkaisin hänen seuraajanaan Olivian ruokabloggaajana. Niihin aikoihin kirjoitin ruuasta Oliviaan, Anna-Leena Olivian nettisivuille.  Nyt Anna-Leena jatkaa töitään muualla, ja minä leviän lehdestä nettiin.

Niin että hauska tavata täälläkin! Kuukausittaisten Olivian ruokajuttujeni lisäksi aion jakaa kanssanne blogissa parhaat reseptini, ravintolakokemukseni, keittiövälineeni, suosikkikauppani, ruuanlaittomokani, vinkkini ja muut oudot ja vähemmän oudot ruokaan liittyvät intohimoni.

Et ehkä löydä tästä blogista molekyyliluomuksia etkä kasakaupalla Hors d’oeuvre -ohjeita mutta sitäkin enemmän rustiikkista arkiruokaa with a twist.

Joka perjantai, kun heräät, blogissani odottaa resepti perjantaille. Sen tarkoitus on olla takuuvarma herkku, jolloin viikonlopun ruokahuolesi ovat ohi. Kaksi teini-ikäistä tytärtäni pitävät huolen siitä, että en ala tarjoilla outoja tai noloja ruokia enkä yritä olla himmee leija. Jos tiedätte, mitä tarkoitan.