Löysin WSOY:n myymälästä karibialaisen ruuan keittokirjan Food for friends (28 e). Kirjassa on moderneja, jamieolivermaisia reseptejä, ja ne on jaoteltu palvelevasti ja kivasti osioihin, kuten Brunch, Lunch, Pinic, BBQ and Grill, Supper, Special Occasions, On the Side jne.

Muutamia esimerkkejä ruuista: Coconut pavlova with Tropical Fruit, Ginger and Muscovado Cheesecake, Levi's sticke red cabbage, Sweetcorn fritoritos, Ceviche Cuban Style.

Nappasin ensimmäisenä käsiini ruokalajin Lime and Thyme lamb chops, josta otin perjantaireseptiin marinadin. Se on erinomainen, ja sopii myös kalalle ja kanalle tai tofulle.

Marinoin itse karitsan kyljyksiä noin viiden tunnin ajan ja paistoin kyljykset pannulla. Lisäsin kyljysten päälle vielä marinadia juuri ennen tarjoilua. Tarjoilin kyljykset ohrahelmistä tehdyn ohraton kanssa - sen reseptin bloggaan teille huomenna. Tässä marinadi:



Aasialais-karibialainen marinadi lampaalle, kalalle, tofulle ja kanalle

Ruukku tuoretta timjamia
4 rkl limetin mehua
1 limetin kuori raastettuna
4 rkl siirappia hillotun inkiväärin purkista
2,5 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna
1 rkl oliiviöljyä
1/2 tl suolaa
puolikas, pieni chili pieneksi silputtuna (ilman siemeniä)

Sekoita ainekset kulhoon ja surrauta sauvasekoittimella tai tehosekottimessa tai monitoimikoneessa marinadiksi. Marinadin ei tarvitse olla täysin pyrettä.
Marinoi lammas, kala, tofu tai kana 3-48 tuntia jääkaapissa ja ota sieltä ulos vähintään puoli tuntia ennen grillausta tai paistamista.

Sain ranskalaisten elintarvikkeiden maahantuojalta ja myyjältä, France&Fromages-tukun Alex Donierilta kokeiltavaksi vadouvan-maustetta. Excuse-moi, mutta mitä maustetta? Kävi ilmi, että vadouvan on vanha, ranskalainen mauste, "Ranskan curry", jossa on sipulia, salottisipulia, valkosipulia sekä erilaisia, intialaisia mausteita kuten kardemummaa ja tuoreita curryn lehtiä.

Vadouvan-purkki on täynnä kuivattuja mausteita ja sipulia - se ei siis ole jauhetta. Alex kertoi käyttävänsä sitä grillimarinadeissa, mutta minä menin hiukan vadouvan-sekaisin ja laitoin sitä eilen jopa perustomaattipastakastikkeeseen. Viikonloppuna grillasimme vadouvan-lammasta. Herkullista.



Olen kertakaikkisen innoissani löydöksestä. Huvittaa vähän, että sitä kutsutaan "it"-mausteeksi vadouvanin omilla sivuilla. Löytyykö tätä tavallisista kaupoista? Tietääkö joku? Muita käyttökokemuksia?

Viime kesänä käväisin Heinolan (kännykkäkuva yllä) ja Lohjan toreilla ja mietin kummassakin, että meininki oli suoraan Italiasta. Haitari soi, kahvipaikat olivat täynnä, rouvat ihanissa kesämekoissaan, kauppakassit vierellään, kukkia, vihanneksia ja munkkipossuja tori täynnä. Puheensorina oli niin kova, että hyvä että omaa ääntään kuuli.

Siksi on niin kummallista, että oman mökkikunnan torilla meininki on tämä. Vihanneskojut ovat kyllä ihanat, mutta olisiko ihan kaupunginjohtajan tasolla aika tällaisissa kunnissa miettiä, voisiko torikulttuurin visuaalista ja sosiaalista otetta hiukan parantaa? Ostan perunani ja vihannekseni kesäisin torilta mutta syynä ei todellakaan ole torieleganssi. Käyn kojuissa torista huolimatta.



Paraisten kaupunki on tärkeä liitoskohta Turun saaristossa. Ihmiset pysähtyvät Paraisilla kauppaan ennen etenemistä Korppooseen, Nauvoon ja ulkosaaristoon. Vilkas ja kaunis tori olisi varmasti hyvä vetonaula näinä lähiruokien aikoina. Eikä Parainen taatusti ole ainoa, jossa toriin ei ole satsattu. Pitäisi aloittaa torikampanja. Torit ovat ihania. Mutta niitä pitää vähän hoitaa.



Lauantai-iltana piti vielä käydä veneellä katsomassa muinaistulien ilta. Paikalliset sytyttivät tulia, ja Paraisten vierassataman edustalle sytytettiin kunnon kokko. Sen sytytti Paraisilta kotoisin oleva kirjailija, toimittaja, Ylen Moskovan ex-kirjeenvaihtaja Anna-Lena Laurén, jonka uusin kirja  Sitten saavuin Moskovaan ilmestyy syyskuussa.

Aina ei ole aikaa laittaa kastikkeita ja liemiä alusta alkaen itse. Sain maistaa ystävällä yksinkertaista mutta nerokasta, japanilaishenkistä ruokaa, joka täytyy jakaa kanssanne. Pääruoka-aineksena voi käyttää lohta, lihaa tai tofua, mutta jutu on seesamöljyn ja (valmis)teriyaki-kastikkeen yhdistelmässä.



Itse kokeilin ruokaa luomulihan kera. Suikaloin lihan aluksi aivan ohuiksi siivuiksi, en siis suikaleiksi. Laitoin lihat hetkeksi kevyesti teriyaki-kastikkeeseen marinoitumaan. Aloin keitellä jasmiiniriisiä ja katoin sillä aikaa. Kun riisi alkoi valmistua, paistoin lihat nopeasti molemmilta puolilta tulikuumalla pannulla. Lihojen pitää todella ruskistua, ei keittyä. Kun liha oli valmis, laitoin sen folion sisään ja ripottelin lihoille tuoretta kanelibasilikaa ja kuorittuja seesaminsiemeniä sekä rouhin päälle aromikasta tellicherry-mustapippuria.

Laitoin pieniin soijakulhoihin teriyakikastiketta ja sen keskelle lorauksen seesamöljyä. Ripottelin seesaminsiemeniä sekaan. Tähän seokseen sitten dippasimme lihaa ja söimme riisin kera. Joku laittoi kastikkeen suorana kulhoon kastikkeeksi.



Ohessa oli kurkkua ja tomaattia pieneksi pilkottuna. Tällainen ruoka on yksinkertaista ja todella hyvää, eikä siitä tule ähky.

Seuraavaksi kokeilen lohta. Höyrytän tai paistan sen ja lopuksi dippaan samalla tavalla seesamöljy-teriyaki-kastikkeeseen, ellen heitä kastiketta suoraan kalapalan päälle.

Kiitos ideasta Nina Ignatiukselle.

Olen saanut tämän reseptin ystävältäni Teija Jonesilta, joka on todennäköisesti tottunut jakamaan sitä aina, kun piirakkaa tarjoilee. Tässä piirakassa on vain jokin niin kohdallaan, että sitruunan (ja limetin) ystävät rakastuvat siihen heti. Piirakka on parhaimmillaan seuraavana päivänä, kun se on saanut nukkua yön yli jääkaapissa. Tarjoiluvaiheessa piirakka tarvitsee ylleen tomusokerihunnun.

Tein eilen kaksinkertaisen annoksen taikinaa ja rakensin komeuden uunipellille, kuten Teija aina tekee. Haasteena oli vain uunini ylitehokkuus, joten sain istua uunin edessä kuin hölmöläinen valvomassa, ettei pohja pala eikä täyte "rusketu". Omassa uunissani pohja valmistui 12 minuutissa, kun alkuperäinen resepti ehdottaa 15-20 minuuttia. Täyte alkoi ruskettua 7 minuutin kohdalla, kun ohjeessa lukee 10 minuuttia. Joten tarkkana... Oletan, että tämän piirakan kanssa myöskin harjoitus tekee mestarin. Tarjoile vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kera tai sellaisenaan.

Ihanan kirpeä sitruunapiiras

Pohja:

2½ dl jauhoja
½ dl  sokeria
1 tl vaniljasokeria
150g voita

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää niihin huoneenlämpöinen voi nokareina. Sekoita tasaiseksi massaksi.
Taputtele pohja leivinpaperilla vuoratun pellin päälle. Jos teet vuokaan, ei tarvitse laittaa paperia eikä voidella.
Paista pohjaa uunissa noin 10-20 minuuttia.

Sillä aikaa, kun pohja on uunissa, valmista täyte.

Täyte:

3 munaa
2 dl sokeria
½ dl vehnäjauhoja
5-6 rkl sitruunan mehua
1 sitruunan kuori

Vatkaa muna ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi sekaan vehnäjauhot ja kaada mukaan sitruunan mehu ja kuori.
Laita täyte piirakkapohjan päälle ja siirrä piirakka takaisin uuniin noin 10 minuutiksi.
Ole tarkkana, pinta ei saa ruskettua (maku muuttuu karvaaksi)
Jäähdytä piirakka ja siirrä se kylmään. Maku on parhaimmillaan seuraavana päivänä.
Ennen tarjoilua ripottele päälle runsaasti tomusokeria teesihdillä. Tarjoile vaniljakastikkeen kera.

En ole koskaan ollut kuivakakkufriikki, mutta äidin konjakkikakkua olen syönyt ja anellut koko ikäni. Sen salaisuus on pehmeydessä (voi) ja keveydessä (perunajauhot, ei tavallisia jauhoja ollenkaan). Resepti on isoäidiltäni, mutta netistäkin kakku löytyi konjakkikakun nimellä. Ystäväni tunnisti kakun "hurrikakkuna", tosin konjakin tilalle kuulemma tuli sitruunamehua. Hurrikakkua ei anti-rasistinen internet tunnistanut.

Soitin äidille ja kysyin reseptiä. On hyvä, ettette kuulleet keskustelua. Kyseessä oli jälleen ns. vanhan kansan taito, joka on hyppysissä, mutta ei mitoissa eikä tarkkuudessa. Epäselväksi jäi, mitkä ainesosat äidillä on tapana vaahdottaa keskenään. Jossain vaiheessa hän ehdotti, että vaahdottaisin puolet sokerista voin kanssa ja puolet munien kanssa. Ilmoitin tyttären rakkaudella siirtyväni internetiin etsimään vastaavanlaista reseptiä, jotta saan vaahdotussuhteet oikein.

Alan nyt itsekin leipoa tätä ensimmäistä kertaa - samalla kun testaan unelmaisen sitruunapiirakan, josta saatte perjantaireseptin huomenna.

Mummin konjakkikakku

250 g voita
250 g perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
3 kananmunaa
250 g sokeria
2 rkl konjakkia

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota 2 litran kuivakakkuvuoka. Vaahdota voi sekä voin sekaan siivilöidyt perunajauhot ja leivinjauhe kuohkeaksi. Vatkaa toisessa kulhossa kananmunat ja sokeri. Sekoita varovasti seokset keskenään koko ajan kevyesti vatkaten.
Lisää lopuksi konjakki. On tärkeää, että kakku paistetaan heti sekoittamisen jälkeen, jotta jauhot eivät painu vuoan pohjalle.
Paista kakkua uunissa noin 50 minuuttia - tunti. Älä avaa uuninluukkua paistamisen aikana, sillä kakku lässahtaa helposti. Anna kypsän kakun olla hetken vuoassa ennen kumoamista. Siivilöi päälle tomusokeria ennen tarjoilua.

Eksyin noin vuosi sitten samppanjakurssille, jonka ensimmäisenä maistateltavana oli mansikkajuoma Fresita. Fresita on siis kuohuviiniä, johon on lisätty mansikkasosetta. Jotenkin tälle juomalle vähän naureskeltiin ja sitä pidettiin "helppona ja makeana ja keveänä" ja nonniin, aloitetaanpas sitten ihan kunnolla näiden kuplivien kanssa.

Minusta vähän tuntuu, ettei kansa ole kuunnellut asiantuntijoita. Fresitan täytyy olla aika suosittu juoma, koska se tuli joka paikassa vastaan kesälläkin. Onhan se makeaa mutta onhan se aika hauskakin juoma, jos sen tarjoilee jääkylmänä ja mieluiten hiukan pakkasessa käyneenä ja heittää lasiin vaikka tuoreita mansikoita tai mustikoita. Juon ainakin mieluummin Fresitaa kuin perussiidereitä, joita en itse asiassa juo ollenkaan.

Alkon tilausvalikoimissa Fresitaa on myös 2 dl:n pikkupulloissa.

Täällä on toivuttu rippijuhlista, joihin kokkasin pari päivää. Koska olin valinnut suolaiseksi "pääruuaksi" italialaisen perunasalaatin, jouduin myös miettimään, montako perunaa tukusta ostan perunasalaattia varten, jos vieraita tulee 30. Joku sanoi, että kaksi per nenä, toinen ehdotti kolmea.

Perunasalaattia tuli noin sadalle.

Ostin tukusta 68 isoa, kuorimatonta perunaa, jotka keitimme ja kuorimme pedantisti. Perunasalaatista tuli hyvää, mutta vieraiden yllätykseksi näistä juhlista lähdettiin doggie bagin kanssa ulos...

Kävin ennen juhlia Kilon Lidlissä, mikä on minulle jokseenkin eksoottinen kokemus, koska kotinurkillamme ei kyseistä kauppaa ole. Vaikka Lidl on ollut Suomessa jo vuodesta 2002, keskusteluissa pohditaan usein vielä, mitä kukin sieltä ostaa - ja minkä takia sinne menee.

Minullakin on omat suosikkini: raejuusto, joka on tarpeeksi kosteaa, täyteläistä ja oikeanmakuista, chorizo-makkara ja testivoittajamozzarella (0,79 e), josta otin vahingossa light-version.



Mitä itse käyt ostamassa Lidlistä - jos käyt?

Paljastin taannoin Oliviassa heikkouteni limettiin, ja sen jälkeen on tasaiseen tahtiin tullut kyselyjä amerikkalaisesta jälkiruokapiirakasta, key lime piesta. Tässä on key lime pie vielä kerran. Tein sitä kesällä kerran, ja jos totta puhutaan, jouduin heittämään ensimmäisen tekeleen roskiin ja tekemään sen uudestaan ennen vieraiden tuloa. Syy? Olin lämmittänyt uunin vahingossa 200 asteeseen, mikä pilasi piirakan. Muista ennen kuin alat tehdä tätä ex tempore, että piirakan täytyy saada jäähtyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia.



Kuva: Barefoot Contessa

Key lime pie

3 dl keksinmuruja (esim. Digestive)
0,5 dl sokeria
5 rkl suolatonta voita

Täyte:
4 kananmunan keltuaista
1 purkki makeutettua, kondensoitua maitoa
1,3 dl vastapuristettua limetin mehua
2 tl raastettua limetin kuorta

Kuumenna uuni 160 asteeseen. Sekoita kulhossa keksinmurut ja sokeri. Lisää voi, sekoittele haarukalla, kunnes ainekset ovat sekoittuneet ja painele vuoan pohjalle (vuoan läpimitta 23 cm).
Painele lopuksi keksinmurut oikein tasaiseksi vuoan pohjaa vasten mittakuppia painamalla. Esipaista pohjaa uunissa 15 minuuttia. Anna viilentyä huoneenlämpöiseksi.

Laita kananmunan keltuaiset, kondensoitu maito, limetin mehu ja limetin kuoriraaste kulhoon. Vatkaa sähkövatkaajalla 3 minuuttia.
Kun pohja on viilentynyt, kaada täyte sen päälle ja levitä tasaiseksi. Paista uunissa 15 minuuttia. Tässä vaiheessa piirakan keskusta vielä hiukan heiluu, kun heilutat vuokaa.
Anna viilentyä huoneenlämpöiseksi. Laita jääkaappiin viilentymään vähintään kolmeksi tunniksi. Tarjoile joko sellaisenaan, kermavaahdon kera tai vaniljajäätelön kera.

Huom! Tämä resepti on Morgan Freeman & Friends, Caribean Cooking for A Cause -kirjasta, ja sen tekee kirjassa countrylaulaja Kenny Chesney. Barefoot Contessan resepti on muuten identtinen, mutta hän laittaa täytteeseen kuusi munankeltuaista. Itse olen ollut tyytyväinen neljään.

Uusimmassa Oliviassa on tarinani dijonista ja kertomukseni siitä, kuinka kävin maistelemassa dijonia suoraan hanasta. Tässä pari snapshottia kyseisestä Maille Boutiquesta, 6 Place de la Madeleine (metro Madeleine).



Tässä sitä cocktaildijonia, johon pariisittaret dippailevat vihanneksia:



Ja tässä se alun inhokkini, lopun suosikkini, kookosdijon:



Ps. Espoolaisten tuttujen luona kävi ranskalaisia ystäviä, joille Suomi on jo tuttu. He veivät Ranskaan tuliaisina itselleen kymmenen tuubia Turun sinappia, koska se on heidän mielestään niin järjettömän hyvää. Onhan se.