Jos olet päässyt tunnolliseen Kolme Kertaa Kalaa -viikossa elämäntapaan, saatat kaivata uutta kastiketta uunissa käyneen lohipalasi päälle. Tässä se tulee. Kaprikset ja sitruuna sopivat erinomaisesti yhteen, ja kalan voi heittää uuniin kypsymään lähes sellaisenaan.

Sitruuna-kapriskastike kalalle

1/2 iso sitruuna tai kokonainen pieni sitruuna 2 tl hyvää oliiviöljyä 1 valkosipulin kynsi puristettuna 0,8 dl kalalientä (tai kanalientä) 1 rkl pieniä kapriksia 2 rkl voita 1 rkl persiljaa hiukan murskattuna hyvää sormisuolaa vastarouhittua musta- tai valkopippuria

Poista sitruunasta terävällä veitsellä kuori ja valkoinen osa hedelmän pinnasta. Puolita hedelmäliha kahteen osaan ja purista sitruunanmehu kulhoon. Säästä "jäännökset" ja leikkaa ne rouheasti pieniksi kuutioiksi. Kuumenna oliviiöljy kattilassa tai kasarissa ja lisää sen sekaan valkosipulinmurska. Paista hetken aikaa mutta älä annan valkosipulin ruskistua. Lisää joukkoon kalaliemi ja nosta kiehumispisteeseen. Lisää sitruunanpalaset ja sitruunanmehu, kaprikset ja voi. Heiluttele pannua ja sekoita kastiketta, kunnes voi on sulanut. Mausta suolalla ja halutessasi pippurilla. Kaada kalan päälle ja ripottele persiljaa koristeeksi.

Kuva: Freerecipes.org

Viime vuonna tein tähän aikaan miedon, hienostuneen kurpitsakeiton - nyt on aika lisätä sekaan inkivääriä, limettiä, kookosmaitoa ja chiliä. Kurpitsa on jännä raaka-aine: sen koostumus on jotenkin jauhoinen (ja se on vähemmän makeaa kuin esimerkiksi bataatti), ja maustelin tätäkin keittoa itse hiukan lisää reseptin ohi.

Monesti mausteisten, erityisesti thai-henkisten keittojen kohdalla tuntuu, että jokin viimeistely puuttuu. En halua lisätä suolaa, mutta keitto maistuu tylsältä. Olen huomannut, että 1/2-1 ruokalusikallista valkoviinietikkaa antaa keittoon sen tarvittavan särmän. Lisäilen usein myös limettiä enemmän kuin ohjeessa sanotaan, ja vasta viimeiseksi suolaa tai kasvislientä, jos mikään ei auta.

Ohje on amerikkalaisesta bon appétit -lehdestä viime vuodelta.

Kauden pehmeä kookos-kurpitsakeitto

2 rkl rypsiöljyä 8 dl kurpitsanpalasia 1/2 tl mustia sinapinsiemeniä 8 currynlehteä (etnisistä kaupoista) 2 pientä punasipulia silputtuna 2 valkosipulinkynttä silputtuna 1 rkl raastettua, tuoretta inkivääriä 1/2 pieni, punainen, tuore chili pilkottuna, siemenet poistettuna 1 tl kurkumaa 1/2 tl jeeraa eli juustokuminaa 1 tölkki kookosmaitoa (halutessasi vielä yksi, pieni tetra kookoskermaa) 2 dl pieneksi silputtua, tuoretta korianteria 1 rkl limetinmehua

Halutessasi: 1 rkl valkoviinietikkaa ja ohentamiseen 1 dl kasvislientä

Basmatiriisiä

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja paahda kurpitsanpaloja noin puoli tuntia tai niin kauan, että ne ovat pehmenneet. Annan niiden jäähtyä hieman ja soseuta sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. Kuumenna sitten 2 rkl öljyä kattilassa. Lisää sinapinsiemenet ja currynlehdet: keittele, kunnes siemenet alkavat poksahdella ja lehdet "sihisevät". Lisää sitten sipulihakkelus, valkosipuli ja inkivääri. Kuullota, kunnes sipulit ovat pehmenneet kunnolla, eli noin 4 minuuttia. Lisää chili, kurkuma ja jeera, paistele minuutti. Lisää kookosmaito (ja kookoskerma). Laske lämpötilaa matalalle lämmölle. Keitä, kunnes seos paksuuntuu hieman. Lisää kurpitsasose kattilaan. Lisää sekaan korianteri ja limetin mehu. Tarjoile basmatiriisin kera tai halutessasi keittona (jos jatkat vähän kasvisliemellä).

Jokaisessa itseään kunnioittavassa suomalaiskeittiössä on nyt kaalia. Meillä ei tosin ole, mutta oli viime viikonloppuna, kun tein amerikkalaista kaaliraastesalaattia eli coleslaw'ta vapaalla kädellä ilman reseptiä. Coleslaw'ta voi syödä rajattomia määriä - ja kastikkeitakin annetaan nyt luovalla kädellä kolme: majoneesinen, tulinen ja sitruunainen.

Koska olen laiska raastinrautojen käyttäjä, kuvan coleslaw'n porkkana- ja kaalisuikaleet ovat epäilyttävän leveitä. Tämä siksi, että söin herkkuni itse enkä ryhtynyt asiasta itselleni valittamaan. Klassikkoversiossa kaali pitäisi kuitenkin raastaa.

Ohjeet ovat Tried&True-keittokirjasta, jonka on koonnut American Women's Club Suomessa. Lisää kastiketta kaalin sekaan välillä maistellen. Peruscoleslaw koostuu siis raastetusta kaalista, raastetusta porkkanasta, halutessa raastetusta paprikasta tai omenasta ja kevätsipulista.

Tulinen coleslaw-kastike

1,8 dl majoneesia 0,6 dl siideriviinietikkaa 0,3 dl sokeria 1/2 rkl tabascoa 1 tl suolaa ripaus rouhittua mustapippuria

Sitruunainen coleslaw-kastike

0,3 dl rypsiöljyä 0,3 dl viinietikkaa 0,6 dl ruokosokeria 1 tl suolaa 1 rkl appelsiinimehua 0,3 dl vastapuristettua sitruunamehua

Majoneesinen caleslaw-kastike (klassikko)

1,6 dl majoneesia 1 rkl sokeria 3 rkl viinietikkaa 1 tl suolaa

Käväisin pari kertaa Museokadun uudessa Anton&Anton-luomukaupassa, jossa oli myytävänä ruotsalaisen Renée Voltairen luomutuotteita. Niitä minä A&A:sta suosittelisin hankkimaan - jos jotain.

Mitä tehdä, kun verensokeri laskee kesken työpäivän eikä käsilaukussa ole mitään?

Vastaus: käsilaukussa pitäisi olla aina jotain. Eikä mitä tahansa jotain vaan reneevoltairen kaltaisia, terveellisiä, tamarisoijalla maustettuja, paahdettuja kurpitsansiemeniä (i-ha-nia) tai sitten kuivattuja omenalastuja, joita en koskaan aikaisemmin ole saanut rapeina ja jotenkin sitruunaisina. Kallista? Joo, mutta ei niitä tarvitsekaan ahmia kahmalokaupalla.

Tuttava vetäisi vähän aikaa sitten käsilaukustaan lastenruokapurkin, joka oli täytetty gojimarjoilla. Söimme niitä nälkäämme ja tuntui, että parempi se kuin voisilmäpullan nielaisu.

Nyt pitää enää ostaa se käsilaukku.

Viimeksi kävimme läpi, mitä Lidlistä tarttuu mukaan. Samoja tuumauksia oli eilen, kun kuljeskelin Tampereen Punnitse&Säästä-kaupassa siemenien, pähkinöiden ja mausteiden seassa. Olen ostanut mausteet jo pitkään joko täältä, Hakaniemen kauppahallista tai sitten netitse Ryytihyppysestä Jyväskylästä. Esimerkiksi curryjauhe on mauste, jonka tuoksussa ja jopa koostumuksessa on huima ero, jos sen ostaa massatuotteena tai mausteisiin erikoistuneesta liikkeestä. Sama koskee kanelia. Ja kuivattua oreganoa. Ja...

Koska maustehyllyni on tällä hetkellä aika hyvässä terässä, mukaan tarttui tällä kertaa pari vakiotuotetta, eli Kallon luomuliemikuutiot:

Sekä pari intialaista mausteseosta, vindaloo (josta oli resepti tällä viikolla), Rogan Josh (jota aion tehdä pian myös "scratchista") sekä sarviapilajauhetta, jota itse asiassa kuuluisi tulla vindaloo-liharuokaan mutta jonka jätin reseptistä pois, koska sitä saa niin harvoista paikoista.

Mitä sinä ostat Punnitse&Säästä-kaupasta?

Beef Börek on ilmeisesti alkujaan turkkilainen herkku. Nyyttien rakentaminen vaatii hiukan hermoja tällaiselta nopearytmiseltä ihmiseltä kuin minä, mutta olen kouliintunut. Kun maustat jauhelihaseosta, lisää mausteita vähitellen: kaikki eivät pidä näin suuresta määrästä maustepippuria (minä pidän) - ja suolaakin on pari kertaa lipsahtanut vähän liikaa. Olut käy mainiosti juomaksi näille nyyteille ja varmista, että pöydässä on myös jotain raikasta, kuten vihanneksia, kermaviilidippiä tai salaattia.

Jotkut tekevät Beef Börekinsa isolle pellille, jolloin ei tarvitse askarrella nyyttejä. Nyttejä on silti hauskempi syödä. Ja kun villiinnyt beef börekin tekijänä, voit lisätä väliin myös fetaa tai juustoa tai mitä ikinä keksit.

Beef börek

oliiviöljyä paistamiseen 500 g luomujauhelihaa 1 sipuli silpuksi hakattuna 1 nippu persiljaa pieneksi hakattuna 1,5-2 rkl maustepippuria 1 rkl mustapippuria suolaa nippu tuoretta korianteria

filotaikinapakkaus sulatettua voita voiteluun

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Kuumenna oliiviöljy kasarissa ja lisää joukkoon sipulimurska. Kuullota, kunnes sipuli on läpinäkyvää. Lisää joukkoon jauheliha ja murustele sitä samalla kun paistat. Lisää mausteet. Älä anna jauhelihan kuivua paistinpannulla. Viilennä jauheliha täysin. Avaa filotaikinapakkaus ja aseta yksi (ohut) taikinalevy leikkuulaudalle. Jos se on liian leveä, voit leikata levyn pituussuunnassa kahtia. Voitele voilla. Lisää hiukan alle desi jauhleihaseosta filotaikinalevyn alaerunaan ja ala taitella sitä nyytiksi pakkauksessa olevan ohjeen mukaan (nyytin muoto on vapaavalintainen). Voitele vielä valmista nyyttiä voilla. Jatka näin, kunnes jauhelihaseos on käytetty. Paista uunissa 15-20 minuuttia, kunnes nyytit ovat saaneet kauniin värin.

Huom! Filotaikina kuivuu helposti, joten voit peittää ne muovikelmulla ja kostutetulla pyyhkeellä sillä aikaa kun rakennat nyyttejä. Filotaikina "käyttäytyy" parhaiten ruuanlaitossa, kun se on huoneenlämpöinen kun aloitat.

Kuva: robertscatering.com

Perustelen heti, miksi keksien nimi on englanniksi. Triplasuklaan olisi vielä voinut kääntää, mutta yhdyssana vesittää sitä tosiasiaa, että näihin kekseihin tulee suklaata kolmessa eri muodossa. Ne ovat siis niin amerikkalaisia kuin keksit voivat olla. Ja chocolate chip on käsite, jota suklaahippu tai suklaapisara ei korvaa. Jokainen keksiköön oman nimen näille kekseille, jotka omassa keittiössäni ovat toistaiseksi suklaakeksien voittajat.

Kuten kohta huomaatte, resepti on hankala kääntää cup-mitasta desilitroihin. Siksi olen jättänyt alkuperäisen cup-mitan ohjeen, koska luulen, että aika monella ruokablogin lukijalla on nykyään jo cup-mitta keittiössä. Mutta ohessa on myös arvioni siitä, mitä cup-mitta "plus pari teelusikallista" olisi desilitroissa.

Pitemmittä puheitta: tämän suklaisemmiksi eivät keksit tule.

Triple chocolate chip cookies

5 dl tummaa suklaata paloiteltuna 1/2 cup + 2 tl vehnäjauhoja (1,25 dl + 2 tl) 3 rkl kaakaojauhetta 1/4 tl leivinjauhetta 1/4 tl suolaa 1 cup + 1 rkl sokeria (2,5 dl + 1 rkl) 5 rkl huoneenlämpöistä voita (mielellään suolatonta) 3 isoa kananmunaa 1 1/2 tl vaniljauutetta 2,5 dl suklaapisaroita tai pieneksi hakattua, tummaa suklaata

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vuoraa kaksi uunipeltiä leivinpaperilla. Sulata tumma suklaa vesihauteessa (kuumaa kestävässä kulhossa) pehmeäksi ja siirrä sitten sivuun viilentymään. Siivilöi jauho, kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola taikinakulhoon. Sekoita sähkövatkaajalla toisessa kulhossa voi ja sokeri muruseokseksi. Lisää muruseokseen munat yksi kerrallaan koko ajan vatkaten. Jatka sähkövatkaimella vatkaamista, kunnes seos on kevyen kermainen, noin 5 minuutin ajan. Lisää seokseen hiukan viilentynyt suklaa ja vaniljauute. Sekoita joukkoon kuivat ainekset ja lopuksi suklaapisarat. Laita leivinpaperille noin puolen desilitran kokoisia taikinakekoja muutaman sentin välein. Paista keksejä noin 14-16 minuuttia. Silloin keksien pinta halkeilee mutta ne eivät ole vielä kovia. Anna keksien viiletä täysin leivinpaperilla. Keksit voi myös pakastaa.

Reseptin antoi Utahista Nina Cox, kiitos Ninalle.

Sain ranskalaisten elintarvikkeiden maahantuojalta ja myyjältä, France&Fromages-tukun Alex Donierilta kokeiltavaksi vadouvan-maustetta. Excuse-moi, mutta mitä maustetta? Kävi ilmi, että vadouvan on vanha, ranskalainen mauste, "Ranskan curry", jossa on sipulia, salottisipulia, valkosipulia sekä erilaisia, intialaisia mausteita kuten kardemummaa ja tuoreita curryn lehtiä.

Vadouvan-purkki on täynnä kuivattuja mausteita ja sipulia - se ei siis ole jauhetta. Alex kertoi käyttävänsä sitä grillimarinadeissa, mutta minä menin hiukan vadouvan-sekaisin ja laitoin sitä eilen jopa perustomaattipastakastikkeeseen. Viikonloppuna grillasimme vadouvan-lammasta. Herkullista.

Olen kertakaikkisen innoissani löydöksestä. Huvittaa vähän, että sitä kutsutaan "it"-mausteeksi vadouvanin omilla sivuilla. Löytyykö tätä tavallisista kaupoista? Tietääkö joku? Muita käyttökokemuksia?

Uusimmassa Oliviassa on tarinani dijonista ja kertomukseni siitä, kuinka kävin maistelemassa dijonia suoraan hanasta. Tässä pari snapshottia kyseisestä Maille Boutiquesta, 6 Place de la Madeleine (metro Madeleine).

Tässä sitä cocktaildijonia, johon pariisittaret dippailevat vihanneksia:

Ja tässä se alun inhokkini, lopun suosikkini, kookosdijon:

Ps. Espoolaisten tuttujen luona kävi ranskalaisia ystäviä, joille Suomi on jo tuttu. He veivät Ranskaan tuliaisina itselleen kymmenen tuubia Turun sinappia, koska se on heidän mielestään niin järjettömän hyvää. Onhan se.

Vuosia sitten opettelin tekemään sangriaa espanjalaisella luomumaatilalla, ja isäntäni Gonzalo sanoi, että joukkoon on ehdottomasti laitettava Manzanilla-sherryä. Ja kanelia. Ja vähän cavaa. Tottelin. Manzanilla ei ole edes kallista: Alkosta löytyy pullo kuudella eurolla (kuvassa olevan pullon taisin ostaa Espanjasta).

Sangrian rakentelu on hauskaa kesäterassilla - meillä inspiraatio tuli tänä kesänä mökkivierailta, jotka toivat sangria-ainekset tullessaan. Aivan ehdottoman tarkkaa sangriareseptiä on turha kirjoittaa, koska lopullinen, haluttu maku löytyy vain maistamalla (sanoi rakas Gonzalo). Siksi Spriten määrä on tässäkin reseptissä jätetty auki. Minä pidän aavistuksen makeasta mutta silti kirpeästä sangriasta, entäs te?

Sangria manzanillalla ja cavalla

1 pullo punaviiniä 2 appelsiinin mehu 1 sitruunan mehu 1 limen mehu 1 dl manzanilla-sherryä (1/2 dl triple sec -likööriä) 1 omena kuorittuna ja paloiteltuna 1 päärynä kuorittuna ja paloiteltuna 1 kanelitanko 4 dl kylmää cavaa/kuohuviiniä Spriteä maun mukaan Halutessa hiukan sokeria

Yhdistä viini, sitrushedelmien mehut, Manzanilla (ja triple sec), paloitellut hedelmät ja kanelitanko kulhoon, boolimaljaan tai pieneen tynnyriin. Anna viilentyä vähintään neljä tuntia. Lisää sekaan 4 dl jäitä, kylmä cava ja maista. Lisää Spritea oman maun mukaan. Kaada viinilaseihin. Sekoita joukkoon muutama hedelmänpala. Nauti lasillinen, ja pian elämä tuntuukin vain tältä...