Aurinkolasit päähän: nyt tulee sellainen pastellipläjäys, että herkempi säikähtää.

Olin eilen Olivian päätoimittajan Niina Leinon kanssa ostamassa hänelle uusia keittokirjoja, ja mitä kävikään: minä kävelin ulos kahden keittokirjan kera. Yksi oli ravintola Farangin opus (siitä postailen myöhemmin) ja toinen Sara La Fountainen Intohimona Ruoka.

Aluksi kirjakaupassa näytti, että kirjan väritys ja taitto olivat hengästyttävän vilkkaat ja säläiset, mutta kun kutsuin sisäisen teinini esiin, homma alkoi näyttää hyvältä. Sitä paitsi olen aina pitänyt kovasti La Fountainen resepteistä: hänen ohjeiollaan ruuista tulee rustiikkisia, maukkaita ja hyviä.

No, kotona kirja jäi auki sivulta 102: Cupcakes. Niinpä meillä alkoi lauantaiaamun ratoksi keittiössä viuhua, kun jälkipolvi ryhtyi kavereineen leipomaan.

Siinä vaiheessa kun oli kuorruttamisen aika, oli pakko mennä mukaan: en ole koskaan jaksanut väkertää kuorrutuksia tai muita lastenkutsuilta tuttuja herkutuksia, mutta nyt taiteilija minussa(kin) pääsi esiin. Kuvan taideteos tosin ei ole minun kätösteni jälkiä...

Käväisi mielessä, että joskus voisi viedä tällaisia tuliaisena perheeseen, jossa on teinejä tai pienempiä lapsia. Entäs maku? Kuulemma hyvää mutta makeaa. Maistan omani vasta illalla.

Sara La Fountainen kuppikakut

12 kpl

100 g voita 1 dl sokeria 3 kananmunaa, huoneenlämpöisiä 2 1/2 dl vehnäjauhoja 1 1/2 tl leivinjauhetta

Kuorrutus: 200 g voita 50 g tuorejuustoa 4 1/2 dl tomusokeria 2 rkl kondensoitua maitoa tai kermaa 1 tl vanilja-aromia 2 tl sitruunamehua elintarvikevärejä

Koristeeksi nonparelleja ja karkkeja

Vatkaa isossa kulhossa kuohkeaksi voi ja sokeri. Lisää joukkoon yksitellen kananmunat. Lisää seuraavaksi keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita hyvin. ota esille muffinivuoat ja kaada taikinaa niihin hieman yli puolen välin. Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia. Anna muffinien jäähtyä. Tee sillä aikaa kuorrutus. Vaahdota kulhossa voi ja tuorejuusto. Lisää joukkoon tomusokeri, kondensoitu maito tai kerma, vanilja-aromi ja sitruunamehu. Sekoita kuorrutus tasaiseksi massaksi. Jaa massa kulhoihin ja värjää haluamillasi elintarvikeväreillä. Koristele jäähtyneet muffinit kuorrutuksella ja nonparelleilla.

Olen tehnyt ruokaa Hans Välimäen uudesta keittokirjasta ja olen tyytyväinen sen antiin. Toissa päivänä valmistin siitä pitkästä aikaa Nizzan salaatin ja muistutin itselleni, että talvi ei ole vielä täällä: syö, rakenna, nauti, kasaile salaatteja!

Eilen sitten heittelin kasaan salaatin, johon tuli vuonankaalia, rucolaa, pinaatinlehtiä, raejuustoa, punasipulia, parmesaanilastuja ja erilaisia siemeniä. Laitoin salaattiin Välimäen Nizzan salaatille tekemän, yksinkertaisen kastikkeen, joka toimii minkä tahansa salaatin kanssa. Kotona pitää aina olla sitruunoita pelkästään tämän salaattikastikkeen takia.

Nizzan salaatin salaattikastike 1 valkosipulinkynsi murskattuna 1/2 dl oliiviöljyä 3 rkl sitruunan mehua suolaa mustapippuria

Selailin keittiömestari Hans Välimäen uutta keittokirjaa, Ruokaa Ranskasta (WSOY). Kotikokkina ilahduin siitä, että kirjasta on jätetty pois tyypilliset, Ranskaan liitettävät hienoudet kuten tryffeli, ankanmaksa, kaviaari tai hummeri. Ranskalainen ruoka tupataan esittää usein luksuksena, mikä on huvittavaa siitä vinkkelistä, että tutkimusten mukaan pariisilaisetkin syövät illalliseksi yhä useammin jugurttia.

Välimäen ranskalainen keittokirja ei sinänsä tuo mitään uutta, ja mietinkin hetken, saisiko reseptit haettua nopeasti netistäkin (esim. etanat burgundilaiseen tapaan, maalaispatee, lämmin vuohenjuustosalaatti, nizzansalaatti tai purjo-perunakeitto) mutta sitten tajusin, että jos pitää ranskalaisesta laadukkaasta ja konstailemattomasta keittiöstä ja haluaa takuureseptit, tässä ne ovat yksien kansien välissä ja tyylikkäästi ovatkin.

Reseptit ovat sopivan lyhyet, kuvat informatiiviset ja kauniit (asialla Olivian ruokajuttujen taitava kuvaaja Sami Repo) ja teos muutenkin helppo napata hyppysiin. Aion aloittaa kokeilun tekemällä siiderissä haudutettua kananpoikaa. Myös tomaattinen kalakeitto kiinnostaa kovasti. Ja ihan klassinen sunnuntaipata eli pot-au-feu.

Löysin WSOY:n myymälästä karibialaisen ruuan keittokirjan Food for friends (28 e). Kirjassa on moderneja, jamieolivermaisia reseptejä, ja ne on jaoteltu palvelevasti ja kivasti osioihin, kuten Brunch, Lunch, Pinic, BBQ and Grill, Supper, Special Occasions, On the Side jne.

Muutamia esimerkkejä ruuista: Coconut pavlova with Tropical Fruit, Ginger and Muscovado Cheesecake, Levi's sticke red cabbage, Sweetcorn fritoritos, Ceviche Cuban Style.

Nappasin ensimmäisenä käsiini ruokalajin Lime and Thyme lamb chops, josta otin perjantaireseptiin marinadin. Se on erinomainen, ja sopii myös kalalle ja kanalle tai tofulle.

Marinoin itse karitsan kyljyksiä noin viiden tunnin ajan ja paistoin kyljykset pannulla. Lisäsin kyljysten päälle vielä marinadia juuri ennen tarjoilua. Tarjoilin kyljykset ohrahelmistä tehdyn ohraton kanssa - sen reseptin bloggaan teille huomenna. Tässä marinadi:

Aasialais-karibialainen marinadi lampaalle, kalalle, tofulle ja kanalle

Ruukku tuoretta timjamia 4 rkl limetin mehua 1 limetin kuori raastettuna 4 rkl siirappia hillotun inkiväärin purkista 2,5 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna 1 rkl oliiviöljyä 1/2 tl suolaa puolikas, pieni chili pieneksi silputtuna (ilman siemeniä)

Sekoita ainekset kulhoon ja surrauta sauvasekoittimella tai tehosekottimessa tai monitoimikoneessa marinadiksi. Marinadin ei tarvitse olla täysin pyrettä. Marinoi lammas, kala, tofu tai kana 3-48 tuntia jääkaapissa ja ota sieltä ulos vähintään puoli tuntia ennen grillausta tai paistamista.

Nyt näkee hyvin varustelluissa ruokakaupoissa ei-esikeitettyjä maissintähkiä. Oulunkylän Musta Pekka -K-marketissa oli jopa suomalaista, tuoretta sokerimaissia. Tietääkseni ainakin Kulloon kartanossa viljellään tätä herkkua (siellä on jopa itsepoimintaa, alkaen tänään!). Tarvitset tämän perjantain reseptiä varten neljä tähkää. Voin vakuuttaa, että maku on aivan toinen kuin jos tekisi keiton purkkimaissista tai vakuumimaissista. Ja tulee sadonkorjuufiilis...

Ohje on amerikkalaisesta keittokirjasta The Wine Lover's Cookbook, ja kerrottakoon, että tälle keitolle suositellaan Chardonnay-valkoviiniä seuraksi, jota kirjan idean mukaan käytetään myös ruuassa. Eli samaa viiniä ruokaan kuin lasiinkin myöhemmin. Itse suosin näitä Alkosta ostettavia pikkupulloja ruuanlaitossa.

Saatat haluta tehdä ohuempaa keittoa kuin minun tekemäni, joten varaa kanalientä hiukan enemmän kuin ohjeessa sanotaan. Suosittelen muuten lukemaan ohjeen kokonaan etukäteen läpi, jotta saat tuntumaa siitä, missä vaiheessa tarvitaan uunia ja mitkä silput odottavat mitäkin vaihetta. Mutta erityistä taitoa ei tälläkään kertaa tarvita, jotta keitto onnistuu.

Jos et ole ennen "kuorinut" maissitähkää, älä säikähdä. Tartut vain tähkän yläosasta kiinni ja vedät terävällä veitsellä aivan jyvien alareunasta suoraan kulhoon. Jyvät saavat rikkoontua, koska ne soseutetaan keitossa kuitenkin. Keiton voi tarjoilla kylmänä tai lämpimänä.

Maissikeitto tuoreista sokerimaissitähkistä

4 tuoretta sokerimaissin tähkää 1,5 rkl oliiviöljyä 4 dl makeaa sipulia pilkottuna 1 rkl tuoretta rakuunaa silputtuna 1 tl jauhettua jeeraa eli juustokuminaa 1/4 tl kurkumaa 1,5 tl sitruunan kuorta raastettuna 7 dl kanalientä 2 dl valkoviiniä 3/4 luomusitruunan mehua 2-2,5 dl creme fraichea 2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja (öljyssä) silputtuna suolakiteitä ja vastarouhittua mustapippuria 1 rkl ruohosipulia silputtuna krutongeja tai patonkia vuohenjuustoa

Poista maissintähkistä lehdet (kuoret) ja vedä terävällä veitsellä maissinjyvät tähkistä isoon kulhoon. Säästä tähkät. Kuumenna kasarissa oliiviöljy ja lisää siihen silputtu sipuli, rakuuna, jeera, kurkuma ja 1 tl sitruunan kuorta. Paistele miedolla lämmöllä 7-8 minuuttia. Lisää maissinjyvät, kanaliemi ja viini ja nosta lämpötilaa niin, että keitto kiehuu kunnolla. Lisää joukkoon "kynityt" maissintähkät, alenna lämpöä ja anna keiton poreilla 12 minuuttia. Poista tähkät pihdeillä. Siirrä keittoa osissa varovasti monitoimikoneeseen tai tehosekottimeen tai soseuta se sauvasekoittimella. Lisää sen jälkeen aurinkokuivatut tomaatit. Sekoita. Lisää rouhittu mustapippuri, sitruunamehu ja creme fraiche. Maista, tarvitseeko keitto ollenkaan lisättyä suolaa. Siirrä keitto jääkaappiin viilentymään 4-5 tunniksi. Jos haluat, voit ohentaa keittoa vielä kanaliemellä. Sekoita vuohenjuusto, ruohosipuli ja loput 1/2 tl sitruunankuorta käsin. Kun olet valmis tarjoilemaan keiton, levitä vuohenjuustosekoite paahtoleivän palasille tai isoille krutongin palasille. Laita ne uuniin grillivastuksen alle muutamaksi minuutiksi, kunnes vuohenjuusto alkaa hiukan sulaa ja muuttaa väriä. Tarjoile kulhoissa ja ripottele pinnalle tuoretta rakuunaa.

Ps. Tämän alkuperäisestä hiukan soveltamani ruuan hieno nimi on kirjassa Chilled Corn and Sun-Dried Tomato Chowder with Goat Cheese-Chive Croutons. Minulla ei ollut ruohosipulia kotona, joten krutongit saivat peitokseen köyhän naisen version eli pelkkää vuohenjuustoa.

Ei kyllä ole mokkapaloja voittanutta. Olimme juuri rippijuhlissa, joissa oli tarjolla mokkapaloja. Ne hupenivat aikuistenkin suuhun pikavauhtia. Sirpa Talkan Makeaa ja suolaista puutarhasta -kirjassa on ohje vadelmaisille mokkapaloille, joita kokeilin mökillä. Ennustukseni muuten siitä, että Talkan kirja on tämän kesän leipomiskirjani, piti paikkansa...

Vadelmaiset mokkapalat

4 dl vehnäjauhoja 1 dl täysjyvävehnäjauhoja 1/2 dl kaakaojauhetta 1 rkl leivinjauhetta 2 tl vaniljasokeria 4 kananmunaa 1 1/2 dl fariinisokeria 1 dl vadelmahilloa 1 dl maitoa 200 g voita sulatettuna

Kuorrutus: 1/2 dl vadelmahilloa 1/2 pkt (250 g) tomusokeria 25 g voita sulatettuna 1/3 dl vahvaa kahvia

Mittaa taikinan kuivat ainekset kulhoon. Vaahdota toisessa kulhossa munat ja sokeri. Siivilöi kuivat ainekset muna-sokerivaahtoon. Lisää vadelmahillo, maito ja rasva. Sekoita taikina tasaiseksi. Vuoraa mokkapalapannu (20x30 cm) leivinpaperilla. Kaada taikina vuokaan. Kypsennä 200 asteessa noin puoli tuntia. Siivilöi kuorrotuksen vadelmahillosta siemenet pois ja sivele sileä hillo kypsän, kuuman kakun pintaan. Anna mokkapalalevyn jäähtyä. Sekoita loput kuorrutteen ainekset keskenään ja levitä seos mokkapalalevylle. Jaa levy paloiksi. Jos haluat hauskan kuorrutteen, paina kunkin mokkapalan päälle kevyesti piparimuotti ja ripottele sen sisälle ohuelti nonparelleja tai seesaminsiemeniä.

Kädessäni on jo hiukan ruttuinen, kertaalleen kastunut ja kymmeneen kertaan luettu Helsingin Sanomien D-osio torstailta, 3. kesäkuuta 2010. Sinä torstaina toimittaja Jarmo Toivanen kirjoitti lämpimästi kotitekoisesta vaaleasta leivästä, joka valmistetaan juuresta ja joka valmistuu kuudentena päivänä.

Kyllä, viikko siihen meni. Sai mennäkin, mihinkäs tässä on kiire.

Tiesin jo artikkelin puolessa välissä, että tulisin kokeilemaan leipäreseptiä. Toivanen esitteli minulle uutuuden eli sen, että vaalean leivän juureen voi laittaa hedelmää, kuten Etelä-Euroopassa on tehty iät ja ajat. Viinirypäleet ja omenaraasteet parantavat juuren käymistä. Toivanen opasti myös artikkelissaan, miten leivän kuoresta saadaan rapea: alussa kuuma uuni, kunnon vesisuihkutus perään samoin kuin silloin, kun leipä otetaan uunista ulos.

Lähdin halpistavarataloon ostamaan suljettavaa purkkia taikinaa varten, ostin sen omenan, varasin jauhot ja luin reseptin ohjeet millintarkasti. Netistä piti käydä vain tarkistamassa mitä grammoina annetut suolamitat ovat teelusikallisina. Etukäteen tiedoksi, että 2 grammaa suolaa on 1/3 tl. Kun reseptissä luki hiiva, oletin sen olevan perinteistä hiivaa, ei kuivahiivaa. Tein juuren, juuren "kohennuksen", esitaikinan, varsinaisen taikinan ja lopullisen kohotuksen.

Suosittelen tämän hitaan leipäohjeen kokeilemista lämpimästi, koska ilman juurta ei leipään saa sellaista sitkoa, jollainen tälle leivälle tuli. Leivästä tulee myös hyvää. Ironista kyllä: kun Toivanen varoitteli alkuperäisen reseptin suolamäärästä ja kuuliaana leipurina lähes puolitin sen, perhe huomautti heti, että suolaa olisi saanut olla vähän lisää.

Minulla ei ollut mökillä leipävuokia eikä oikein sopivaa astiaa missä nostattaa, joten harmittavasti leivät joutuivat kohoamaan viimeisen nostatuksen jääkaapissa (16 tuntia!) myös vähän sivusuuntaan. Nykyään pääsen tällaisista harmituksista kuitenkin yli ihan nopeasti muutamassa päivässä.

Ensimmäisellä leipomiskerralla minusta tuntui, että puuhastelua todella riitti, mutta luulen, että rutiinin myötä homma alkaisi kulkea helposti ja nopeasti. En tosin tiedä, kuinka monella on niin iso jääkaappi, että sinne mahtuu neljä leipää kohoamaan puoleksi vuorokaudeksi. Kaupungissa se ei meillä onnistuisi.

Nostatusvaiheesta sanoisin, että nostatin leivät jääkaapissa siinä astiassa, jossa paistoin ne uunissakin, jotta en enää joutunut koskemaan niitä käsin tai siirtämään. Sirottelin myös hiukan vehnäjauhoja leivän pinnalle, jotta niiden päälle laitettu liina ei tartu taikinaan kiinni.

Toivasen leipäohje on alun perin Jad Hedhin kirjasta Mestarileipurin leipäkirja (WSOY). Jos joku teistä innostuu nyt viikon hyväntuuliseen leipäpuuhasteluun, artikkeli ja resepti löytyvät täältä.

Ps. Muutama päivä Hesarin jutun jälkeen joku ihmetteli saman lehden mielipidesivulla, miksi ihmisiä "pelotellaan" tällaisilla resepteillä, koska leivän tekemiseen ei tarvitse mennä kuutta päivää. Ei siitä ole kysymys. Lehdet ja kirjat ovat pullollaan nopeammin valmistuvien leipien reseptejä, mutta kuuden päivän leipäreseptejä ei juuri ole näkynyt.

Pidimme kotona flunssapäivänä leikkimielisen kilpailun mustikkapiirakoilla: old-school-muropohja vastaan raw food -mustikkapiirakka. Pakko sanoa, että olin todella innoissani raakakakusta. Jos kesävieraat vain sallivat, tarjoan sitä niin usein kuin mahdollista. Teinit vannoivat perinteisen muropohjan nimeen, joten voittajaa oli vaikea valita. Koska raw food -mustikkapiirakoiden ohjeita on vaikeampi löytää, annan teille nyt sen Raw Food - Elinvoimaa raakaravinnosta -kirjasta. Aion tehdä tällä pohjalla kaikenlaisia piirakoita myös hedelmistä. Ja päälle tietysti hiukan sulanutta vaniljajäätelöä tai vaniljalla maustettua cashewkermaa. Huom! Annospalat eivät olleet kovin kauniita, mutta se jotenkin kuuluu asiaan...

Raaka muropiirastaikina

2,5 dl saksanpähkinöitä 2 dl kookoshiutaleita 1/4 tl kanelia 1/4 tl muskottia jauhettuna ripaus suolaa 4 taatelia 1/2 dl rusinoita 1-2 rkl hunajaa

Mittaa saksanpähkinät, kookoshiutaleet ja mausteet monitoimikoneeseen ja hienonna hyvin. Lisää taatelit, rusinat ja hunaja. Hienonna, kunnes taikina muistuttaa murotaikinaa. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille, täytä marjoilla. Jos käytät sulatettuja marjoja, taikina imee itseensä hiukan mehua ja muuttuu tahmaisemmaksi. Piirastaikina säilyy jääkaapissa hyvänä viikon, pakastimessa kolme kuukautta. Voit täyttää piiraan mustikoilla, vadelmilla, mansikoilla tai karhunvatukoilla tuoreina, pakastettuina tai sulatettuina.

Ps. Tällainen siitä muropohjasta tuli. Oli sekin hyvää..

Okei, sanon heti, että tähän keittokirjaan en olisi välttämättä kannen perusteella koskenut. Syytän rajoittuneisuuttani ja poistun tällaisesta ajattelusta heti. Kyllähän keittokirjan kannessa voi olla petoeläin ja irvistävä mies. Olisi ollut sääli, jos niin moni hyvä resepti olisi jäänyt näkemättä.

Johnny Knigan Ilveksen Rokkimenut -kirja perustuu resepteihin, joita rokkarit kokkasivat helsinkiläisessä Ilves-ravintolassa puolentoista vuoden ajan. Kerran kuukaudessa he kerääntyivät seremoniaan, jossa kaksi rokkikokkia kerralla loihti hyvää ruokaa muille. Kävi ilmi, että monen Rokkimenu-artistin sydäntä lähellä on Välimeren alueen keittiö. Juustoakaan ei ole säästelty. Oma hengenheimolaiseni ruuan suhteen on kirjan perusteella HIMin kosketinsoittaja Janne "Burton" Puurtinen, jonka pöperöt aion tehdä kaikki (jäätelöisen tequilasmoothien ehkä vielä nyt viikonloppuna mökillä).

Korkkasin kirjan tekemällä Puurtisen Meksikon mummon eli juustoisen ja nachoisen kukkakaalikeiton. Innostuin, kun näin, että siihen tulee korianterin siemeniä ja limettiäkin. Teinit muuten kommentoivat, että keitto oli hyvää, mutta kuorrutejuusto jopa turha. Kokeilkaapa itse. Laihdutuskeittoa tämä ei ole, mutta ei sitä tarvitse kerralla syödä kuin pieni kulhollinen. Käy erinomaisena alkukeittona meksikolaisen oluen kera.

Meksikon mummo -kukkakaalikeitto

3-5 valkosipulinkynttä 1 sipuli 1 rkl voita 1 rkl öljyä 1 kukkakaali 1/2 l kasvislientä 1 limetti 1 tl korianterinsiemeniä 2 dl kermaa 100 g tuorejuustoa 1 dl tuoretta korianteria suolaa pippuria maissilastuja eli nachoja (1 dl juustoraastetta)

Kuori ja kuutioi valkosipulinkynnet ja sipuli. Kuullota sipuleita kattilassa voin ja öljyn seoksessa, kunnes sipuli on pehmeää. Paloittele kukkakaali, lisää kattilaan ja kuullota vielä hetki. Lisää kasvisliemi ja korianterin siemenet. Purista joukkoon limetin mehu. Keitä, kunnes kukkakaali on kypsää,. Soseuta keitto teho- tai sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. Kaada keitto takaisin kattilaan ja lisää kerma, tuorejuusto ja tuore korianteri. Kiehauta, mutta älä enää keitä. Tarkista maku, mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Annostele keitto uuninkestäviin tarjoilukulhoihin tai uuninkestävään isoon kulhoon. Lisää pinnalle maissilastuja ja halutessasi juustoraastetta. Gratinoi uunissa grillivastuksen alla, kunnes pinta saa kauniin värin.

Selailin seuraavaa, uutta keittokirjaa, Ulrika Davidssonin Nykykodin ruutukokkia (WSOY), johon tuli aika montakin laputusta sivujen väliin. Kirja on rakennettu kategorioihin, tyyliin Keitot ja liemet, Mausteet ja yrtit, Aamiainen, Välipalat ja pikkupurtavat jne. Ote on selkeästi moderni: mukana ovat filotaikinat, kvinoa ja smoothiet.

Eniten kiinnosti valmistaa latva-artisokkatahnaa, jotta saisi tahnameininkiin hiukan vaihtelua. Haasteeni on tämän ja hummuksen kanssa, miten saisin koostumuksesta täysin sileän ja tahnamaisen ilman rakeita ja hileitä. Maku oli sopivan sitruunainen, mutta poistin reseptistä toisen valkosipulinkynnen (ken pitää todella valkosipulisesta mausta, laittakoon kaksi kynttä siis).

Latva-artisokkatahna

1 tölkki latva-artisokan pohjia 1/2 sitruunan kuori ja mehu 1 valkosipulinkynsi 1 rkl sinappia 1/2 dl oliiviöljyä 1 dl kermaviiliä 1 rkl silputtua, tuoretta tilliä suolaa ja mustapippuria

Laita latva-artisokat, sitruunan kuoriraaste ja mehu, valkosipuli ja sinappi monitoimikoneeseen ja sekoita. Lisää oliiviöljy kapeana nauhana ja sekoita tahna tasaiseksi. Sekoita tahnaan kermaviili ja tilli. Mausta suolalla ja pippurilla.

Tulossa huomenna: perinteinen vapun suosikkiperunasalaattini (ilman majoneesia).