Juuri kun olin vähän aikaa sitten julistanut, etten välitä tapaksista, löysin lehdestä ihanan tapasohjeen. Eli vuohenjuustolihapullat:

Pehmennä vesitilkassa 1 murusteltu paahtoleivänsiivu. Kuullota öljyssä 1 silputtu sipuli ja sekoita leipämössön kanssa. Lisää 500 g porsaanjauhelihaa (minusta sikanauta kävisi yhtä hyvin), 1 murskattu valkosipulinkynsi, 2 rkl kapriksia, 1 muna, 50 g pehmeää vuohenjuustoa, 1 tl suolaa, 1 tl mustapippuria ja 2 tl kuivattua paprikaa (ohjeessa luki savustettua, en ole koskaan kuullutkaan) ja 1 sitruunan raastettu mehu ja kuori (minä korvasin sen kolmella ruokalusikallisella valmista sitruunamehua). Paista lihapullat ja tarjoa öljyssä haudutettujen paprikasiivujen kanssa.

Paistoin muuten puolet lihapullista voi-oliiviöljyseoksessa, ja puolet pelkässä oliiviöljyssä. Vertailin makuja ja täytyy sanoa rehellisesti että en huomannut mitään eroa. Olen hyvin voimyönteinen ihminen, ja ennakkoasenteeni oli se, että tietysti voi tekee oman säväyksensä pulliin, mutta ei.

Joillekin ihmisille voi on lähes kirosana. Teatterikoulussa minulla oli kurssikaverina turkulainen Mira, joka mätti aina paksusti voita leivän päälle lounaalla. -Kyl voita saa syödä, se tekee hyvä silmil, hän puolustautui kauhistuneitten katseitten alla.

Totta. Minä olen 44-vuotias ja syönyt paljon voita, eikä ole vieläkään tarvinnut hankkia lukulaseja. Ei muuten Mirankaan. Kun kaikki kevytmargariininmutstelijat törmäilevät puolisokeina päin seiniä, minä ja Mira porskuttelemme sirkein silmin eteenpäin voileivät käsissä.

Piti jo ajat sitten kirjoittaa teille tattilasagnesta, mutta se on jotenkin jäänyt. No, sienireseptit sopivat syksyyn. Itse en välitä perinteisestä jauhelihalasagnesta kovin paljon, siitä tulee helposti ähky olo. Mutta tästä ei tule, ellei tykitä olan takaa. Eli näin:

Suikaloi 170 g pekonia (no niin, se siitä keveydestä) ja ruskista öljyssä silputun sipulin kanssa. Halkaise 1 kesäkurpitsa pituussuunnassa ja leikkaa viipaleiksi. Lisää sipulipekoniseokseen. Laita mukaan  250 g esikäsiteltyjä viipaloituja tatteja, mausta 1 tl suolalla, 1 tl mustapippurilla ja 1 rkl basilikalla ja hauduta noin 10-15 minuuttia. Huomio: minä käytän yleensä kuivattuja tatteja joten en todellakaan muista mitä tuo ”esikäsitelty” tarkoittaa. Ostan kuivatut tatit pussissa kauppahallista ja niitä pitää pehmittää ensin maidossa, kysykää myyjältä tarkemmat ohjeet. Joka tapauksessa sienet pannulle. Muutkin sienet luonnollisesti käyvät, edullisimpiahan ovat herkkusienet. Tatit ovat pirun ylihinnoiteltuja mutta toisaalta tatti on paras ruokasieni, jonka tiedän.

No niin, jatkuu. Sulata kattilassa 40 g voita tai margariinia. Lisää 1/2 dl jauhoja, sekoitttele hetki ja lisää 1 l maitoa koko ajan sekoittaen. Anna kypsyä muutama minuutti, lisää 100 g juustoraastetta (minä korvaan sen joskus sinihomejuustolla) ja vähän suolaa. Sekoita tasaiseksi.

Kaada voidellun uunivuoan pohjalle ensin juustokastiketta, sitten kerros lasagnelevyjä, sitten sienitäytettä ja taas lasagnelevyjä jne, tiedätte kyllä. Kaada päälle viimeiseksi kerros juustokastiketta ja viimeistele juustoraasteella. Paista 200 asteessa 30-40 minuuttia ja anna vetäytyä ennen tarjoilua.

Ensinnäkin valmispizza-vinkki: Artisanen Bolognese-kinkku-pizza. Maistuu melkein kotitekoiselta. Suurin osa valmispizzoista ovat ala-arvoisia; niitä ei kehtaisi syöttää edes vanhalle koiralle. Mutta tämä. Juuri sopivasti makua, eikä juustossa ole säästelty.

Mutta nyt kotitekoiseen ruokaan. Löysin aivan fantastisen tomaattipiirakan ohjeen. Sen virallinen nimi on ”Tarte Tatin aux Tomates”. Ohjeessa käsketään tekemään piirakka irtopohjaiseen vuokaan ja kumoamaan se sitten vadille, mutta minulle kävi niin, että tomaattitäyte alkoi tihkua uunissa irtopohjan läpi ja sotki koko uunin, joten seuraavalla kerralla unohdan irtopohjapelleilyt ja teen sen tavalliseen vuokaan enkä kumoa mihinkään. Tässä ohje:

Kaada kulhoon 3 ja 1/2 dl vehnäjauhoja, 2 dl vahvaa juustoraastetta ja 100 g voita. Nypi voi jauhoihin ja raasteeseen ja lisää 3 rkl vettä. Vaivaa taikinaksi. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä pohjan päälle purkillinen (n.130 g) punaista pestokastiketta. Leikkaa 1 kg tomaatteja viipaleiksi ja levitä kastikkeen päälle. Paista torttua 180 asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia. Koristele basilikalla ja tarjoa sellaisenaan tai salaatin kanssa.

Ohjeessa puhutaan karkeista venhäjauhoista. Minä en niitä yhtä piirakkaa varten osta, tavallinen vehnäjauho sopii varmasti yhtä hyvin. Lisäksi käskettiin koristelemaan piiras basilikan lisäksi myös tomaateilla. MIKSI? Siinähän on jo kilo tomaatteja, eikö mikään riitä?

Tein eilen marokkolaista jauhelihataginea. Siitä tuli erittäin hyvää ja eksoottisen makuista. Tässä ohje:

Paista öjyssä 1 silputtu sipuli. Lisää pannulle 400 g jauhelihaa ja ruskista. Sekoita mukaan 1 tl juustokuminaa, 2 tl kanelia, 1/2 tl chiliä, 1 tl suolaa,1 tl mustapippuria, 3 rkl sitruunamehua, 1 tl fariinisokeria ja 4-5 rkl persiljaa. Kaada sekaan 2-3 dl vettä ja hauduta kymmenisen minuuttia. Tarjoa couscousin kanssa.

Alkuperäisessä ohjeessa käskettiin laittamaan mukaan 1 dl rusinoita, mitä en tehnyt, koska inhoan niitä. Samoin jätin pois 1 inkiväärin (1 tl) koska sitä ei kaapista löytynyt. Minua muuten aina ihmetyttää tuollainen pieni määrä esimerkiksi fariinisokeria. Eikö se ole sitten sama jättää kokonaan pois, jos sitä on tuollainen linnun kulaus? Sitä paitsi tavallinen sokeri tai ruskea sokeri ajaa saman asian.

Itämaisia ruokia en harrasta kovin usein, koska ne eivät yllätys yllätys kelpaa eräälle vaahtosammuttimen kokoiselle henkilölle, joka asuu kanssani.

Kysyin muuten kerran pojalta, tietääkö hän mitä on halva. Ei tiennyt.-Halva on vanhoista mummoista tiristettyä nestettä, kerroin. Ei mennyt selvästikään läpi. Siitä huolimatta kuulin hänen levittävän tätä tietoa eteenpäin yhdelle kaverilleen. Kaveri hiljeni pitkäksi aikaa.

Keksin taas uuden tavan käyttää meksikolaista juustodippikastiketta. Sekoitin sitä tonnikalaan (lisäsin pari rkl sulatejuustoa, ei välttämätöntä) ja levitin paahdetuille leiville. Päälle raastoin kermajuustoa ja panin 225 asteiseen uuniin. Tarjosin (hyvän) salaatin kanssa. Aivan lyömätöntä. Seuraavalla kerralla kokeilen paistettuja herkkusieniä ja pekonia saman mössön kanssa. Ketsuppi-Olli oli muuten löytänyt jostain espoolaisesta kaupasta Juustoportin Vuohenjuusto-havartia. Se oli ihanaa. Sopii kuulemma salaatinkin kanssa. Stockmannilta sitä ei saanut. Täytyy etsiä jostain muualta, onko vinkkejä?

Vuohenjuustosta puheenollen; tässä tulee Vuohenjuustolla höystetyn kasviskeiton ohje.

Kuori ja paloittele 2 perunaa, 1 bataatti,1 sipuli ja 2 porkkanaa. Kuumenna kasvisseosta öljytilkassa kattilassa. Lisää sitten sen verran kasvislientä, että seos peittyy. Hauduta kasvikset pehmeiksi. (Huom: minä ruskistan aina sipulisilpun pannulla ennen kuin lisään sen mihinkään ja minkään kanssa, ettei se vain maistu liian rajulta.) Soseuta keitto ja ohenna sopivaksi joko maidolla tai kasvisliemellä. Murenna keittoon 150 g pehmeää vuohenjuustoa ja kuumenna kiehuvaksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Tilkka sherryä sopii myös mausteeksi. Tarjoa maalaisleivän kanssa. Aikuisille. Tai hyvin avarakatseisille lapsille.

Tein juuri kesäkeittoa. En olisi uskonut, että tämänkin päivän näen, mutta totta se on. Lehdessä oli niin ihana kuva valmiista keitosta, ja ohjeessa käskettiin laittamaan keittoon Koskenlaskija-sulatejuustoa makua antamaan, joten oli pakko kokeilla. Hyvää. Muuten samanlainen kesäkeiton ohje kuin muutkin, mutta maitoa kuumennettaessa paloitellaan sekaan noin 200 g sulatejuustoa.

Eilen tein pastitsiota siskolleni Ullalle ja hänen perheelleen. Siis kreikkalaista makaronilaatikkoa. En tee sitä enää koskaan. Lopputulos oli oikein uskottava ja laatikko maistui samalta kuin paikan päällä, mutta otti raskaasti päähän se kun piti erotella valkuaisia ja keltuaisia. En halua panna tähän pastitsion ohjetta, ettei kukaan teistä joudu samaan tilanteeseen.

Sen sijaan toissapäiväisen pullapitkon reseptin haluan kanssanne jakaa. Pojan mielestä se oli ”ehkä parasta pullaa mitä mä oon koskaan maistanu”. Itse en muotoilisi asiaa aivan noin (Tanniset!) mutta sanotaan että kuuluu top viitoseen.

JUHLAVA MANTELI-FARIIINIPITKO

Sekoita 100 g sulatettua voita 5 ja 1/2 dl vehnäjauhoja,  hiukan suolaa ja 2 tl kardemummaa. Liuota kädenlämpöiseen maitoon 30 g hiivaa ja 1/2 dl sokeria. Kaada maito rasvajauhoseokseen ja sekoita taikinaksi. Taikinaa ei tarvitse kohottaa. Kauli taikina levyksi ja ripottele levyn päälle 1 dl fariinisokeria ja 1 dl pähkinärouhetta. Kääri rullalle ja pane leivinpaperin päälle saumapuoli alaspäin. Leikkaa pullaan sahalaitakuviot niin, että täyte tulee ulos viilloista. Kohota pullapitkoa noin tunti. Voitele pitko munalla ja paista 175 asteessa uunin alatasolla 25-30 min. Kuorruta jäähtynyt pulla tomusokerilla ja mehulla (noin 2 dl tomusokeria ja 3 rkl mehua). Muuten, fariinisokerihan temppuilee kovettumalla möhkäleeksi. Nykyään käärin avatun sokeripussin tiukasti kiinni ja panen ilmatiiviiseen lasipurkkiin. Pysyy kuosissa.  Jos sokeri kuitenkin jähmettyy, kannattaa kuulemma kaataa sekaan kuumaa vettä ja odottaa yön yli. En halua joutua kokemaan sitä.

Huomasin vasta nyt, että ohjeessa käskettiin levittämään taikinalevylle 25 g sulatettua voita ennen mantelirouhetta ja sokeria! Minun mielestäni pulla ei kaivannut mitään sellaista, oli aivan tarpeeksi rasvaista ja syntistä muutenkin, mutta kokeilkaa te. Ehkä kokeilen itsekin seuraavalla kerralla.

Tein eilen osittain lämmintä feta-salaattia. Usein paprika ja myös itse feta maistuvat kylminä jotenkin rajuilta, joten paistoin ensin paprikasuikaleet pehmeiksi oliiviöljyssä (vähän paahdettua sipulia ja oreganoa mukaan) ja lisäsin sitten hetkeksi lämpenemään myös fetakuutiot. Sitten kaadoin ne ruukkuvihersalaatin (uusin löytöni!) ja halkaistujen minitomaattien päälle. Aivan mahtavaa, ei kaivannut edes kastiketta, ainoastaan pari ruokalusikallista saksanpähkinäöljyä.

Sitä saa muuten isoissa pulloissa myös S-marketista ja varmaan muistakin marketeista. Edullisempaa kuin Stokkan peltipulloissa myytävät pähkinäöljyt. Marketeista puheenollen; niissä tulee usein paniikkihäiriöreaktioita, kun siellä on niin paljon valikoimaa eikä koskaan löydä mitään. Ei varsinkaan myyjää, joka neuvoisi. Joskus nousee pala kurkkuun kun tajuaa unohtaneensa tomaattimurskan, ja seisoo jo kassajonossa jäätelöpakkausten kanssa. Ei auta muu kuin jättää kärry siihen ja lähteä juoksemaan hiki päässä ympäri käytäviä, että jos sattuisi tulemaan vastaan se helvetin tomaattimurska. Kyllä minä tiedän että niillä on ne plakaatit siellä katossa roikkumassa, mutta niitä ei jaksa tavata. Toisaalta kaikkea saa. Jos jaksaa etsiä itkemättä.

Lihapullia löytyy maailmasta moneen lähtöön. Itse olen hylännyt ranskalaisesta sipulikeittopussista napatun ohjeen; se on kyllä helppo mutta pullista tulee liian suolaisia. En myöskään pane lihapullataikinaan koskaan kermaa kuten vanhan kansan ihmiset. Lusikallinen tomaattipyrettä sen sijaan säväyttää mukavasti.

Lihapullien kanssa pitää tarjota perunaa. Riisiä ja lihapullia? Ei kuuna kullan valkeana.

En muista olenko jo kertonut tämän, mutta junan ravintolavaunussa saa kelvollisia lihapullia muusin ja ruskean kastikkeen kanssa. Muista juna-annoksista en todellakaan välitä.

Minulla on monta lihapullaohjetta, mutta tässä tulee paras eli Kapris-lihapullat:

Murustele 3 viipaletta vaaleaa leipää ja laita ne turpoamaan 2 dl maitoa noin viideksi minuutiksi. Paista 1 viipaloitu sipuli oliiviöljyssä ruskeaksi, lisää 1 valkosipulinkynsi. Sekoita 1 kg naudan paistijauhelihaa, 2 munaa, 1 dl kapriksia, 2 rkl dijoninsinappia ja sipulimurska keskenään. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Muotoile taikinasta pullia ja paista ne pannulla tai kypsennä uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Ja otan sanani takaisin; näitten lihapullien kanssa sopii parhaiten salaatti, esimerkiksi feta-salaatti. Ei ainakaan muusi. Ehkä lohkoperunat? Kokeilkaa itse.

Löysin S-marketin valmisruokahyllystä vakumiin pakattuja pariisinperunoita. Ne näyttivät ihanilta siinä vieri vieressä keltaisina ja täydellisen pyöreinä. Paistoin ne kuitenkin ilmeisesti liian kuumalla pannulla, koska niihin ei tullut sitä kaunista ruskeaa kuorta, joka pariisinperunoihin pitäisi tulla. Se mahdollinen kuori juuttui wokkipannun pohjaan. Hyvää oli silti. Tarjosin lisäksi paistettua kanaa ja hollandaise-kastiketta (ne pahvitetrat!). Oikein vakuuttavaa.

Huomenna tulee yökylävieraita Oulusta ja olen kahden vaiheilla teenkö taas Kaamoksen kiusausta vai jotain kevyempää kesään sopivaa. Tonnikala-couscous-salaatti voisi olla hyvä ratkaisu. Toisaalta ilma on taas mennyt niin talviseksi, että Kaamoksen kiusaus sopisi ehkä paremmin. Eivätkä pikkuserkkuni ja hänen miehensä ainakaan ole kasvissyöjiä, se on tullut selväksi neljänkymmenen vuoden aikana. Sitäpaitsi en ole ennen kokeillut Kaamoksen kiusausta uusista perunoista.  No niin, päätös tehty. Tässä kuitenkin Tonnikala-couscous-salaatin ohje: Pilko 2 paprikaa ja 1 sipuli ja kuullota ne oliiviöljyssä. Lisää 200 g couscousia ja kaada päälle noin 3 dl kanalientä. Mausta suolalla, pippurilla ja ripauksella chiliä. Anna seoksen turvota pari minuuttia. Lisää mukaan 1 prk tonnikalaa ja 1 dl mustia oliiveja. Tarjoile yrttikastikkeen kanssa. Kastike: Pilko 1 kurkku ja sekoita mukaan 2 dl ruokajogurttia, 1 murskattu valkosipulin kynsi ja kourallinen tuoretta minttua tai oreganoa. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Tämä on rakkaudentunnustus: minä rakastan voileipiä. Voileipä on helppo ja terveellinen kumppani kaikissa elämän tilanteissa. Junamatkoilla itsetehty leipä maistuu erityisen hyvältä, varsinkin jos näkee sen vaivan, että käärii eväsleivät voipaperiin. Toki valmiita voileipiä saa myös ravintolavaunuista ja kahviloista. Ne ovat lähes poikkeuksetta kamalia. Pahinta on se, että voi on mätkäisty keskelle leipää ja sitä on liian vähän. Kunnon voileipä sivellään voilla reunoja myöten. 

Vaihtelu virkistää aina, ja voileivissä erityisesti. Kokeilkaa vaikka Salsa Mexicana Cheese-dippikastiketta leivän päällä kinkun kanssa, toimii lämmitettynäkin.

Kallen mätitahnasta on tullut uutuus: raidallinen mätitahna, jossa on mukana tuorejuustoa. Sitä ja tonnikalaa ja kurkkua! 

Uutuuksista puheenollen: Löysin juuri Juustoportin Pähkinä-toffeeliköörijuuston sekä Brandy-Pähkinäjuuston. Varsinkin se likööriversio oli kiinnostava tuttavuus. Hapankorpun kanssa aivan mainiota. Ja sulatettuna kokeilin sitä palvikinkun ja paahtoleivän kanssa. Hyvää! 

Lempparini on kuitenkin paistettu kananmunaleipä. Paahda kaksi paahtoleipää ja voitele ne voilla ja sinapilla. Lisää kinkkuviipale ja juustoviipale. Lyö munista rakenne rikki (kuulostaapa brutaalilta) ja kierittele leivät kananmunassa. Paista ne sen jälkeen öljyssä ruskeiksi. Juusto sulaa aika hitaasti joten joskus panen leivät vielä hetkeksi mikroon tai lämmitän niitä lisää sammutetulla liedellä. (En siis iske niitä liedelle vaan pidän ne edelleen pannussa, hah hah!) Tarjoa salaatin tai suolakurkun kanssa.

Suosittelen kaikille teille voileipägrilliä. Minä olen käyttänyt omaani vuosikausia ja tulen käyttämäänkin.

Eilen ostin muuten lähikukkakaupasta oreganoa ja istutin ruukkuun pihalle. Siitä on mahtavaa käydä riipimässä tuoretta oreganoa esimerkiksi kinkkujuustoleipien tai munakkaan päälle. Hyvää lauantaita.