Minulla on novellien suhteen asennevamma. Jos tarina on hyvä, haluaisin sen jatkuvan. Jos tarina on huono, miksi lukisin sitä ollenkaan?
Yhtenä harvinaisen keskittymiskyvyttömänä iltana tartuin kuitenkin Sari Malkamäen novellikokoelmaan Jälkikasvu. Tempaisin sen kertaistumalta ja nautin samalla tavalla kuin kävelystä pimeänä iltana alueella, jolla ihmiset pitävät verhojaan auki.
Malkamäki kertoo kirjassaan perheistä tai oikeastaan niissä elävistä ihmisistä. Pidin eniten niminovellista, jossa Vuokko odottaa syntymäpäiväsoittoa lapsiltaan mutta saakin puhelun poliisilta. Se on tietysti myös kirjan pisin tarina.
Lue kun haluat ajattelemisen aihetta
Kustantaja Otava, 2009
Teksti: Mari Paalosalo